Ajastaika

Alppiruusujen keskellä

Viime kesänä kävin ensimmäistä kertaa Arboretum Yltöisissä, silloin tosin onnistuimme äitin kanssa myöhästymään parhaasta alppiruusujen kukinta-ajasta ja tuumailimme, josko ensi kerralla huomaisi ajoissa. Tänä vuonna olin skarppina ja laitoin äitille viestiä saman tien, kun havaitsin merkkejä alppiruusuista Facebookin feedillä. Saimme aikataulut sopimaan niin kivasti että ajelimme Piikkiöön arboretumin rodopäivänä, jolloin aukioloaika oli normaalia pidempi ja siellä oli muutenkin kaikkea ohjelmaa. Osallistuimme puolen tunnin kierrokselle, jossa esiteltiin arboretumia sekä kerrottiin eri alppiruusulajikkeista, minkä jälkeen kiertelimme vielä omin päin lisää. Ja oi kyllä, tällä kertaa sitä katsottavaa ja ihasteltavaa riitti!

Pinkkiä
Vähän hempeämpää
On ne korkeita!
Ketunleipä
Uutta pukkaa
Äiti kuvaa
Alppiruusurakkautta
Keskellä lehtien
Littana
Ötökkä
Valkoiset möllykät
Juhannusruusu
Muisto sateesta

Päivällä oli satanut ihan kunnolla, mutta visiittimme aikana vettä ei enää tullut pisaraakaan. Metsä tuoksui huumaavalta ja sateen jäljet näyttivät kauniilta lehdillä. Yltöisissä kasvaa jos jonkinlaista alppiruusua, joista jotkut kasvavat huikean korkeiksi (tsek 3. kuva). Arboretumia samoillessa kelpasi nauttia luonnon loistosta sekä antaa kameran laulaa, ihana paikka!

Teematriplasynttärit

Viimeistä lomaviikkoa viedään (yhyy!) enkä ole paljoa kotona ehtinyt istuksia, joten blogi on pysynyt hiljaisena. Kesän kuvamateriaalia olen sentään vähän ehtinyt käydä läpi, läjäytetäänpä siis tännekin jotain. Kesäkuun alkupuolella vietimme tosiaan kimppasynttäreitä jo neljättä kertaa ja itsellä kun tuo ikä pyörähti uudelle vuosikymmenelle, päätin ehdottaa synttäritovereilleni poikkeuksellisesti teemakemuja. Pohdimme yhtä sun toista teemaa, kunnes äiti sen keksi: Mille vuosikymmenelle kuulut? Näin ei tulisi paineita myöskään niille, joita ei teemapukeutuminen houkuttaisi – vuosikymmen se on tämä 2010-lukukin. Mukavasti porukka kyllä innostui ja päivän aikana pihamaalla hyöri tyyppejä monelta eri vuosikymmeneltä.

Tarjoilut

Vieraat kehotettiin ottamaan mukaan omat grillattavat, kaikki kun tykkäävät vähän erilaisesta grilliruuasta. Muuten pöydästä löytyi vihersalaatti lisukkeineen, coleslaw, marinoitu punasipuli, sämpylät ja valkosipulilevite + paprikahummus, kalaneliöt lehtitaikinasta sekä cocktailpalat. Löysin siivotessa pussillisen pentuna keräämiäni servettejä (kaikki luonnollisesti erilaisia keskenään) ja mitäpä niitä enää säilömään, joten lykättiin ne isossa Aalto-vaasissa pöytään ja jokainen sai siitä napata fiilikseen sopivan turpapyyhkeen.

Mango- ja minttupallerot
30

Kahvipöytään väkerrettiin tryffeleitä (1 prk tuorejuustoa sekoitetaan 2 pötköön murskattuja Domino-keksejä ja pyöritellään palloiksi, jääkaapin jälkeen kastetaan sulaan suklaaseen ja koristellaan), toinen setti oli mangotuorejuusto + tavalliset Dominot ja toinen maustamaton tuorejuusto + minttu-Dominot. Kuorruttaminen ei tosin ollut ihan niin iisiä ensikertalaiselle (tiedänpähän nyt että ne kannattaa laittaa kovettumaan leivinpaperille…), mutta kelpo palluroita niistä tuli ja maistuivat juhlaväelle. Kakuiksi leipasin pari munatonta suklaapiirakkaa, jotka kumosin lautasille ja kuorrutin näyttämään kakuiksi. Eka versio sai koristeiksi strösseleistä luvun 30 sekä saman verran kaapeista kaivettuja sekalaisia kynttilöitä, jotka puhalsin sammuksiin tyylikkäästi kylpytakissa saunomisen ja uimisen välissä. Toisessa kakussa oli luonnollisesti luku 27, joskin kynttilät jäivät siitä pois.

Lahjat

Olen harvoin lahjojen perään, mutta nyt eräänlaisen merkkipaalun tullessa vastaan toivoin saavani jotain muistuttamaan näistä juhlista ja rakkaista ystävistä. Vinkkasin lahjatoiveen siskolle, joka organisoi homman ja raparperisen alkumaljan jälkeen eteeni kannettiin jättimäinen laatikko. Sieltä paljastui juurikin se toivomani Hayn About A Chair mustana, jolla muuten tälläkin hetkellä istun. Sain myös muutaman pienemmän jutun (mm. söpöjä fillarikarkkeja, korvikset, viiniä ja Andy Warhol -inspiraatiokirjan) sekä kuvassakin näkyvän kolmenkympin lätkän, joka tuli mulle ikään kuin kiertopalkintona – katsotaan kenen tulevan kolmekymppisen luokse se seuraavaksi löytää…

Synttärisankarit

Kerrankin tajuttiin/muistettiin ottaa kimppakuva meistä synttärisankareista: 60-luku meets ysäri vyölaukkuineen. ;) Oli kyllä mahtavat kekkerit, sääkin suosi toisin kuin pari vuotta sitten samassa lokaatiossa. Tuon viikonlopun jälkeen kylmenikin selvästi ja helteet palasivat vasta heinäkuun puolella. Kiitos ihanat ystävät muistamisesta, mikäs tässä kolmekymppisenä ollessa kun on niin paljon huikeita tyyppejä elämässä! ♥

Samuli Putro – Taitekohdassa [2014]

Elonmerkki lomalta

Juu-u, kyllä täällä ollaan elossa edelleen – ja kauan odotetulla kesälomalla. Kohta suuntaamme auton kohti Tamperetta, loppuviikosta starttaakin sitten kesälomaturnee pitkin poikin Suomea. Kalsea sää vaihtui kuin tilauksesta kunnon helteisiin, kelpaa siis lomailla. Blogi pysynee hiljaisena ainakin seuraavat pari viikkoa, mutta josko loman loppupuoliskolla olisi aikaa kikkailla kaikkea mitä suunnitelmissa on. Kesän kuvamatskua ainakin aion käydä läpi ja epäilemättä lykkään joitain otoksia tännekin.

Otetaan postauksen täytteeksi maistiaiskuva kuukauden takaa meidän perinteisiltä kesäkemuilta ja triplasynttäreiltä, joita tänä vuonna vietimme Mille vuosikymmenelle kuulut? -teemalla. Tässä pyöreitä täyttänyt päivänsankari, yours truly:

Kolmekymppinen

Ei liene vaikea arvata mikä vuosikymmen on kyseessä? :)

Kevään kauneimmat

Ehtikö joku kuvitella, että keväästä olisi selvitty ilman kirsikankukkakuvia blogissa? Siltä saattoi ehkä vaikuttaa, mutta totuus on toinen: tottakai mulla oli jemmassa muutama ruutu noista kevään kauneimmista kukista. Äiti antoi jo huhtikuussa mulle oksia maljakkoon, otin siis tavallaan varaslähdön kukkakevääseen mukavasti omassa olohuoneessa. Mutta oli niitä kukkia tosiaan kotikotona puissakin, taisi jopa olla paremmin kuin viime vuonna. Omenankukkia tässä setissä ei olekaan, kun ne kukkivat jonkun aikaa kirsikan jälkeen.

Kirsikka kukkii I
Kirsikka kukkii II
Marjapuskassa
Mansikankukat
Isänmaan väreissä

Miten taas jaksaa odottaa melkein vuoden seuraavia kirsikan- ja omenankukkia?

Ahvenanmaa kätköineen

Toukokuussa pyörähdin vuorokauden verran Ahvenanmaalla, kun olin mukana geokätköporukassa “siivoamassa” Ahvenanmaata – toisin sanoen siis etsimässä kätköjä. Lähdimme laivalla kohti Maarianhaminaa lauantaiaamuna ja takaisin Turkuun saavuimme sunnuntaina illalla. Kyseinen viikonloppu oli varsin helteinen, saaristossa ei onneksi ollut ihan niin painostava ilma kuin mantereella; tykkään kyllä lämpimästä mutta liian kuuma ei ole enää kivaa. Varsinkaan kun hotellihuoneessa on yöllä niin lämmin, että seurueemme taapero herää keskellä yötä tunniksi huutamaan tukalaa oloaan…

Merenranta
Ruoste
Rengas
Katutaidetta

Meidän poppoolle oli varattu paikat yhden geokollegan pikkubussista, jolla sitten huristelimme ristiin rastiin saarta. Lauantai-iltapäivällä ajoimme Ahvenanmaan länsiosaan Eckeröön, josta palasimme hiljalleen kohti Maarianhaminaa kätköillä pysähdellen. Näimme monta mahtavaa paikkaa, joihin tuskin olisi eksynyt ilman tätä pakastepurkkiharrastusta. :) Alkuillan agendassa oli kätköilytapahtuma Maarianhaminassa, sen jälkeen suuntasimmekin oman poppoon kesken syömään ja sen jälkeen vielä muutaman purkin kautta hotellille nukkumaan. Lauantain saldo oli kolmisenkymmentä löytöä, mikä omalla kohdallani on toistaiseksi päiväkohtainen ennätys.

Lemlandsgranit
Kiveen maalattu
Valkovuokkoja
Kastelholman linna
Geta hamn

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen kasasimme tavarat ja hyppäsimme jälleen geobiilin kyytiin, tällä kertaa suuntana saaren itäpuoli. Aamu alkoi Nåtön luonnonsuojelualueelta Lemlandista, joka oli epäilemättä yksi viikonlopun vaikuttavimmista paikoista. Päivään mahtui lisäksi mm. Kastelholman linna, Getan satama sekä Finströmin kirkko. Kätkömäärä jäi edellispäivään verrattuna pieneksi, sillä kahden maissa oli jo aika astua laivaan ja lähteä kotia kohti. Viikonloppu oli kerrassaan loistava, oli hauskaa tavata uusia naamoja nimimerkkien takaa ja tietysti nähdä Ahvenanmaata kerrankin laajemmin kuin laivan ikkunasta.