Ajastaika

Museojunalla Uuteenkaupunkiin

Onnettoman hidas päivitystahti näköjään jatkuu, kun kiire ei tahdo hellittää otettaan. Naputtelen tässä siis postauksen tyylikkäästi lähemmäs kolme kuukautta jälkikäteen, liekö tämä jo jonkin sortin ennätys blogin historiassa… Armeija-aikanakin taisin päivittää useammin, heh. Vaikka turha sitä on pahoitella, aina ei vaan aika riitä – varsinkaan kun viikot täyttyvät töistä, kodin laittamisesta ja beben tuloon valmistautumisesta. Ei ole enää montaa viikkoa töitä jäljellä ennen äitiysvapaan alkua, hurjaa!

P 1921 Uuteenkaupunkiin

Ei ole kerta taikka kaksi, kun olen onnistunut missaamaan kesäisen junamatkan rataosuudella Turku-Uusikaupunki, sillä monesti kyseinen erikoismatka tehdään Lättähatulla ja paikkoja on silloin varsin rajoitetusti. Tänä vuonna olin kerrankin ajoissa asian suhteen ja jäin kyttäämään Haapamäen Museoveturiyhdistyksen ilmoitusta kesän reissusta, matkaseuraakin olin puhunut mukaan hyvän lössin. Hyvää kannattaa odottaa, nyt vihdoin pitkäaikainen unelmani toteutui! Saimme liput junaan, joka tosin tällä kertaa ei ollut Lättähattu, mutta sekös olisi intoa vähentänyt. Heinäkuisena sunnuntaiaamuna hyppäsimme siis puoliskon kanssa museojunan P 1921 kyytiin Turun rautatieasemalta ja lähdimme puksuttamaan kohti Uuttakaupunkia.

Toiselle aikakaudelle
Hätäjarru
Kiskot vie
Käymälä
Museojuna Ugissa

Alkumatkasta en osannut muuta kuin muuta kuin huokailla ja hihkua, vähän siinä ehkä kimmelsi kyynelkin silmänurkassa (raskaushormonit, ju nou) kun olin niin onnellinen tilanteesta. Lapsuuteni kyseisen radan varrella viettäneenä hienoin hetki oli varmastikin saapuminen “kotiasemalle”, josta loput seurueestamme nousivat kyytiin, ja hetki sen jälkeen kun tuttu rakas talo pilkotti peltojen takana. Matka Turusta Ukiin kesti puolisentoista tuntia ja perillä oli runsaat pari tuntia aikaa hengailla. Nautimme jäätelöä ja virvokkeita Pakkahuoneella, minkä jälkeen suuntasimme naisvoimin muutamalle geokätkölle. Pian olikin aika palata Kalasataman pysäkille ja lähteä paluumatkalle, snif. Takaisin päin mennessä jäimme puoliskon kanssa pois matkan varrella ja sisko miehineen jatkoi Turkuun asti jatkaen eteenpäin meidän sinne jättämällämme autolla.

Päivän asu 27.7.2014

Oli kyllä aivan mahtava sunnuntairetki, toivottavasti päästään joskus vielä uudestaankin – ehkä seuraavaksi sitten sen Lättähatun kyytiin. :) Loppuun vielä junapäivän asu, ei ehkä helteeseen kaikista sopivin mutta noin muuten aiheeseen oikein passeli. Vaatevalinta oli luonnollisesti Olivia Rougen kellohelmat sydämillä ja päähän sitten mätsäävä huivi, jonka sisko joskus toi festareilta. Nenällä aurinkolasit D&G, korvissa toisen käden punaiset napit ja kaulassa lahjaksi saatu J-kaulakoru. Jalkaan valitsin varrettomat Converse All Starit, joilla oli hyvä hiihdellä pitkin cityä kätköjen perässä.

(Alin junakuva on Felinen kamerasta, asukuvan otti mieheni.)

Haloo Helsinki! – Kiitos ei ole kirosana [2014]

Kosmetiikkakatsaus 2014, osa kaksi

Kaapissa on majaillut läjä tyhjiä kosmetiikkapakkauksia jo hyvän tovin, kun en ole ehtinyt ja/tai saanut aikaiseksi blogata niistä. Ei muuta kuin tuumasta toimeen, tässä siis katsaus touko-elokuussa tyhjentyneisiin pulloihin ja purnukoihin. Seuraava satsi onkin kovaa vauhtia muotoutumassa, ihan hyvä saada vähän lisää tilaa…

Loppuneet kosmetiikat vol. 2: kasvotuotteet

Weleda Ratania-hammastahna
Otetaan heti alkuun käsittelyyn poikkeuksellisesti suuhygieniatuote, josta halusin kirjoittaa pari sanaa. Ollaan puoliskon kanssa siirrytty käyttämään pääasiassa luonnollisempia hammastahnoja, joista Weleda on varmaan eniten kehuttu. Ihmettelenpä vain miksi! Ensin testasimme hypetettyä suolahammastahnaa, joka oli kummankin mielestä aika kamalaa tavaraa – suolakiteet tuntuivat suussa inhalta eikä makukaan ollut kovin herkullinen. Seuraavaksi käyttöön otettiin kuvassa näkyvä Ratania-hammastahna. Sen koostumus ja maku olivat toimivammat, mutta pesun jälkeen oli aina koko lavuaari täynnä marjapuuronpunaisia roiskeita, joita ei tahtonut saada pelkällä vedellä pois. Lisäksi miinusta on annettava metallisesta putkilosta, joka on varsin epäkäytännöllinen kun tahnaa on jäljellä viimeinen viidennes. Aaaaaargh! Meille ei enää Weledaa tule hammaspuolelle, mutta onneksi on muitakin vaihtoehtoja. :)

Skin Blossom Nourishing Face Moisturiser
Tilasin tämän alun perin miehelle kasvovoiteeksi, mutta käytin useamman kerran myös itse. Oikein toimiva tuote, joskin tuoksu on suht yrttinen. Pumppusysteemi oli ainakin tässä vanhan mallisessa purkissa erinomainen ja purtilon sai tyhjäksi ilman leikkausoperaatiota. Mikä jottei saattaisi päätyä peilikaappiin toistekin.

EkoPharma Lakka-Tyrni kosteuttava kasvovoide
Ostin jostain messuilta setin tämän kotimaisen merkin tuotteita, nykyään lakkatyrnisarja taitaakin olla ainakin puteleiltaan eri näköinen. Kiva että kotimaiset supermarjat on tuotu kosmetiikkaan mukaan, plussaa myös siitä että tuotteet ovat Suomessa valmistettuja. Käytimme miehen kanssa molemmat tätä kasvovoidetta, joka yllättäen toimi mainiosti aika erilaisille ihotyypeillemme (kuiva/herkkä vs. sekaiho). Voisin ostaa uudestaan, jos tulee jossain sopivasti vastaan.

Mádara Eco Face syväpuhdistusvaahto
Mielestäni edelleen yksi parhaista putsareista, sopii lukea aiempi kommenttini tuotteesta.

Burt’s Bees Radiance Facial Cleanser
Burtin mehiläisistä liikkuu paljon positiivisia kommentteja, joten erään kerran menin ja tilasin puhdistusvoiteen testattavaksi. Aineen kerrotaan puhdistavan iholta lian, rasvan sekä meikit – harmi vain, että silmänympäryksille se ei soveltunut. Tykkään enemmän myös silmämeikkiin tehoavista putsareista, jolloin ei aina välttämättä tarvitse käyttää silmämeikinpoistoainetta erikseen. Burtin mehiläiset eivät siis tässä kohtaa vakuuttaneet eikä tuotteita tule ehkä muutenkaan enää ostettua, kun eivät ole luonnonkosmetiikkaa.

Loppuneet kosmetiikat vol. 2: hius- ja vartalotuotteet

Born to Bio Tropical Mango suihkugeeli
Aika litkua tavaraa, joka tuoksui kivasti mangolta. Suihkugeeliä ostan harvoin samaa uudestaan, mutta voisin ehkä joskus kokeilla saman merkin suihkugeeliä jossain muussa tuoksussa.

Born to Bio Sensation Zen deodorantti
Tuoksu oli mukavan zen ja tavaraa purtilossa on dödöksi aika paljon, 75 ml. Omalla kohdallani ei toiminut niin hyvin kuin toivoin ja toisinaan kainaloista tuoksahti päivän päätteeksi vähän liikaa nakkikioski. Noh, toiset tuotteet toimii paremmin kuin toiset ja vain kokeilemalla tietää mikä toimii itselle.

Sante Goji & Olive käsivoide
Perustoimiva luonnonkosmetiikan käsirasva, tuoksu oli omaan makuuni vähän liian voimakas.

Tigi Bed Head Candy Fixations Sugar Shock
Ihastuin aikoinaan Tigin karkkisarjaan ihan kympillä, mutta luonnonkosmetiikan käytön kasvaessa ovat voimakkaat, makeat tuoksut alkaneet lähinnä ällöttää. Sokerisuihkeen funktio on sama kuin suolasuihkeen, tämän sokerishokin kanssa jouduin kuitenkin pettymään. Kun ei toiminut niin ei toiminut, minkä lisäksi vielä suutinosa oli aivan onneton. Hmph.

Batiste XXL Volume kuivashampoo
Kuivashampoo taitaa olla yksi harvoista kosmetiikkatuotteista, joille en ole löytänyt korvaajaa luonnonkosmetiikan puolelta. Nyt olen koittanut vähentää senkin käyttöä, mutta yksi pullo on aina hyvä olla varalla hätätilanteita varten. Olen tainnut aiemminkin kertoa, etten voi sietää metallipullon sisällä kilisevää kuulaa, mikä rajaa kuivashampoovalikoimasta samoin tein osan pois. Batiste onneksi tekee kuivashampoita, jotka a) toimivat b) ovat kuulattomia ja c) eivät maksa järkyttävästi. Huomiot perustuvat pariin eri versioon, kummastakaan ei pahaa sanottavaa. Tämä viimeisin välitöntä lisätuuheutta lupaava kuivashampoo oli mielestäni ihan perus, mutta toisaalta en kaipaakaan muuta kuin freesimmän tunteen kuontalossa. Ostin seuraajaksi jälleen saman merkin tökötin, kun sattui olemaan mukavasti tarjouksessakin.

Laiturilla ’14

Taisi vierähtää jo parisen vuotta siitä kun viimeksi olimme siskon kanssa jokirannassa festaroimassa DBTL:n merkeissä, sen verran kirpakan hintaisia ovat liput olleet viime vuosina. Tänä vuonna kuitenkin bongasimme 2 lippua 1 hinnalla -tarjouksen, joten oli jälleen aika lähteä katsastamaan meno laiturilla. Päiväksi valitsimme luonnollisesti torstain, koska silloin lavalle nousi the one and only eli pojat Kymenlaaksosta.

Viikate @ DBTL '14
Viikate @ DBTL '14
Viikate @ DBTL '14
Viikate @ DBTL '14

Olimme ajoissa liikkeellä, sillä Viikatteen soittoaika oli jo klo 16. Väkeä paikalla ei ollut siinä kohtaa ihan älyttömästi, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Keikka oli tällä kertaa festarialueen toisessa reunassa olevalla lavalla, joka oli helteisellä kelillä mukavampi vaihtoehto kuin tunkkainen teltta. Viikate soitti noin tunnin setin, joka sisälsi paljon uudempaa materiaalia mutta myös vanhoja ralleja (mm. ikisuosikkini Tie). Loppukumarrusten jälkeen kävi mäihä: Kaarle vippasi plektransa meidän eteen ja kerrankin refleksini toimivat niin että sain napattua sen kätöseeni.

Masa @ DBTL '14

Viikatteen jälkeen päätimme jäädä odottamaan iltaa ja Matti Airaksisen ysärisettiä, kevyet viisi tuntia siinä sitten olikin kulutettavana. Tänä vuonna ei ollut käytössä rannekkeita eikä päivälipulla päässyt poistumaan alueelta, aika hanurista kun kyseessä kumminkin on kaupunkifestari. Muutenkin järjestelyt olivat lähellä surkeaa, mm. panttitölkeille ei ollut järjestetty mitään keräystä vaan ne päätyivät normiroskiksiin (surullista ja typerää!). Kun vielä hintataso oli sitä normaalia festaritasoa (= sikakallis), tuli vähän sellainen olo ettei kyllä tarvitse enää DBTL:ään vaivautua. On se vaan aina yhtä masentavaa huomata, että ainoastaan raha puhuu – muulla ei väliä.

Viimein kello tuli kymmenen ja Masa aloitti soiton, jammailimme siinä hetkisen kunnes lähdimme valumaan kotia kohti. Lämmin kesäilta oli houkutellut jokirantaan porukkaa kuin pipoa, joten oli kieltämättä kiva päästä humalaisen festarikansan joukosta omaan sänkyyn nukkumaan.

Kesälomamatka 2014: MM-futista suolla

Perimmäinen syy, miksi kesälomareissumme suuntautui juuri Kainuuseen, oli suopotkupallo ja sen MM-kisat Hyrynsalmella. Itse kuuluin huoltojoukkoihin, mutta tuo puoliskoni oli houkuteltu joukkueeseen mukaan ja sitä kautta tutustuimme tällaiseen lajiin. Futisviikonlopun sää oli aurinkoinen eikä lämpöä puuttunut, juomaa sai lipittää ihan urakalla ettei tuupertunut helteeseen. Pienoisena yllätyksenä tosin tuli, ettei alueelta saanut vettä muuta kuin puolen litran pulloissa (euroja vastaan, luonnollisesti). Sinänsä ymmärrettävää, mutta olisi ollut kiva tietää tuollainen seikka etukäteen vaikkapa muun yleisen infon mukana eikä vasta paikan päällä.

Muutenkin koko tapahtuma tuntui yleiseltä kännäys- ja rahastusjuhlalta, minkä kyllä huomasi heti leirinnästä lähtien. Tuplasti kalliimmat mökit + minimimajoitusaika 3 yötä (oltaisiin mieluusti lähdetty jo lauantaina loppubileiden alta pois) + ties mitä extramaksuja, jotta ylipäänsä sai olla leirintäalueella – ja silti porukka sai mökätä kännipäissään läpi yön. Ehkä olen mummoutunut, mutta en vaan jaksa enää nähdä sellaisessa meiningissä mitään hienoa tai hauskaa.

Suopotkupallon MM 2014
Eiku menoks!
Pelin tiimellyksessä
Kontaten mennään
Ilta-aurinko järvellä

Fiilis ei siis omalla kohdallani ollut kovinkaan korkealla ensimmäisten tuntien aikana suolla, mutta onneksi se siitä hieman parani. Porukallamme oli perjantaina kaksi ottelua, joista ensimmäinen pelattiin lähes normaalin oloisella kentällä. Siitä tuli voitto maalein 2-0 eli turnaus lähti mukavasti käyntiin. Seuraava peli olikin sitten kentällä, joka upotti ihan kunnolla eikä ottelussa lopulta nähty maalin maalia joukkueiden raivokkaasta konttaamisesta huolimatta. Ei käynyt kateeksi katsoa sivusta sitä möyrimistä, musta ei ehkä olisi siihen edes ilman kasvavaa pallomahaa.

Lauantain alkajaisiksi oli vuorossa alkusarjan kolmas ja viimeinen ottelu, tällä kertaa kenttä oli jotain edellisten väliltä. Vastassa oli venäläinen porukka, joka oli tullut paikalle nimikoiduin bussein, teltoin ja fanilipuin – ei mikään ihan pilipali joukkue siis. Taisivat olla jotain urheilijoita kaikki, sen verran ketterästi liikkuivat suolla ja laukoivat maaleja minkä kerkesivät. Loppulukema oli 4-0 naapureiden hyväksi, mikä tarkoitti meidän sakin turnauksen päättymistä siihen.

Turnaus ohi
Myrskyä odotellessa
Etsinnät Hiidenkirkolla

Emme jääneet enää katsomaan jatkosarjojen matseja, vaan palasimme leirintään varusteputsaukseen ynnä muuhun. Iltapäivällä ylitse pyyhkäisi ukkosmyrsky ja järvimaisema oli aika komea jonkun aikaa. Alkuillasta lähdimme oman matkapoppoon kesken vielä etsimään muutamat lähiseudun geokätköt. Ilta oli kaunis ja sateen jäljiltä tuoksui ihanalta. Päivän päätteeksi toikkaroimme vielä hyvän tovin keskellä metsää, kun päätimme käydä katsastamassa Hiidenkirkon. Siellä oleva kätkö oli hivenen hankalammin löydettävissä mutta onneksi se lopulta löytyi, about juuri kun olimme jo luovuttamassa.

Sunnuntaina jätimme Kainuu taakse, kun matka kohti kotia alkoi. Olimme varanneet viimeiseksi yöksi huoneet Mikkelistä ja samana iltana söimme myös ehkä reissun parhaan aterian paikassa nimeltä Fernando. Harmi kun ei ole lähempänä, sinne voisi todellakin mennä uudestaan! Maanantaina oli vuorossa reissun viimeinen pätkä, poikkesimme mm. Porvoossa syömässä ja ostamassa paikallisia herkkuja. Kyllä niitä kelpasi mässäillä seuraavat viikot.


Kaikkiaan kesälomamatkamme vuosimallia 2014 oli aika vauhdikas, vaihdoimme paikkaa muutaman päivän välein ja yhteensä kilometrejä auton mittariin kertyi suunnilleen 2300. Kainuu valloitti kauneudellaan, varsinkin järvet olivat uskomattomia! ♥ Alan todella epäillä, että olen syntynyt liian etelään… Kainuu kutsuu varmasti myöhemminkin, vielä jäi itärajaa koluamatta. ;) Huomenna kuitenkin suunta on toiseen reunaan pohjoista, kun lähdemme tällä samalla porukalla tutkimaan Ylläksen syksyä. Huhut kertovat siellä olevan jo maa valkoisena, mutta josko se siitä ehtisi sulaa pois ja pääsisimme nauttimaan normaaleista syyskeleistä. Katsotaan mitä kaikkea keksitään!

Kesälomamatka 2014: Vuokatti ja Suomussalmi

Keski-Suomesta kesälomamatkamme jatkui seuraavaan majapaikkaamme Vuokattiin. Päivän aikana ehdimme poiketa mm. Pieksämäellä ihmettelemässä (ja mä huokailemassa) 70-lukulaista Hotelli Savonsolmua sekä nauttimassa wokkilounaan Kuopion torin kupeessa. Perillä Kainuussa olimme vasta iltasella, sillä keräilimme matkan varrelta lisää uusia kuntia geokätkökartalle ja pysähdyksiä tuli aika ajoin. Olimme toki tutkailleet karttaa etukäteen, joten nämä geotauot olivat hyvin suunniteltuja.

Järvimaisema
Eskola
Ilta-uinnilla

Vuokatista olimme varanneet kolmeksi yöksi mökin nimeltä Eskola, joka osoittautui oikein mukavaksi majapaikaksi. Keittiössä mahtui mukavasti kokkailemaan, pesukone pyöräytti meille kasan puhtaita vaatteita ja pari polkupyörääkin löytyi varastosta. Välillä sataa ropsahti, mutta noin muuten aurinko helli ja järvessäkin tuli käytyä – varsinkin seurueemme nuorin (1v 9kk) oli innokas pulikoija. Yhtenä päivänä päätimme tehdä retken Kuhmoon, joka tarjosi meille historiapläjäyksen Talvisotamuseon merkeissä.

Neula kotipaikan kohdalle
Hiljainen kansa I
Hiljainen kansa II
Suokasvi
Vähän upottaa

Torstaina oli aika jättää hyvästit Eskolalle ja suunnata auto eteenpäin kohti pohjoista. Tällä kertaa siirtyminen ei ollut pitkä, joten päätimme pysähtyä tsekkaamaan Kajaanin meiningin ja sitten hurautimmekin jo koko reissun varsinaiseen määränpäähän eli Hyrynsalmelle. Majoitusmuotona siellä oli pieni möksä leirintäalueella, sen verran myöhään olimme olleet liikkeellä ettei majoitusvaihtoja pahemmin ollut. Koska kello kävi vasta iltapäivää, ajoimme tavarat jätettyämme eteenpäin Suomussalmelle ja päädyimme siellä täyttämään vatsat pitsalla. Sen jälkeen teimme vielä pienen lenkin ja kävimme pällistelemässä 5-tien varressa nököttävää Hiljaista kansaa. Takaisin majapaikkaan päästessämme oli leirintäalue herännyt eloon, yöhön mennessä vähän liikaakin… Mutta siitä lisää ensi kerralla (joka toivottavasti on aivan lähipäivinä, muuten kirjoittelen näitä varmaan vielä joulunakin).