Meidän vaunut vol. 2: Emmaljunga Viking Air

Keväällä pian ääneen sanottujen vaunupohdintojen jälkeen asia alkoi vaivata ihan tosissaan ja vauvan tankatessa tissillä ahmin netistä vaunuja koskevia keskusteluja. Niin siinä lopulta kävi, että käynti Lapsimessuilla sinetöi päätöksen eikä mennyt viikkoakaan, kun meille jo saapui seuraavat kulkupelit. Olin ennestään varsin nihkeä Emmaljungaa kohtaan, jotenkin kyseinen merkki tuntuu olevan niin överihehkutettu että ihan ärsytti. No, tietäähän sen mikä logo uusien kiesien kylkeä koristaa… Kun kerran kalustoa lähdettiin päivittämään, piti toki löytää the vaunut ettei kohta tarvitsisi taas olla vaihtamassa.

Kävin parissa lastentarvikeliikkeessä tutkailemassa ja kokeilemassa eri vaihtoehtoja, joista hylkäsin suorilta ne jotka eivät tuntuneet ns. käteen sopivilta. Olin edelleen neljän kiinteän pyörän kannalla, mutta kaikki mallit tuntuivat järjettömän isoilta. Sitten satuin pyöräyttämään käsissä jotain aivan muuta kuin mitä ajatuksissa oli: pieni ja niin ketterä Emmaljunga Viking, jonka jälkeen kaikki muut tuntuivat entistä mohlommilta.

Emmaljunga Viking Air

Ilmakumirenkaiden ystävälle kuitenkin hassut Ecco-renkaat tökkivät, samoin kuppi-istuin tulevaa ratasvaihetta ajatellen. Messuilla myyjä osasi kertoa, että juu kyllähän Vikingiä saa myös ilmakumiversiona (en tajua miksen saanut samaa tietoa liikkeessä, vaikka pohdin ääneen myyjälle juurikin tuota rengaskysymystä!) ja olipa siellä mallikappalekin sopivasti. Ei varmaan tarvitse sanoa, että rullailtuani päivän messuilla Vikingien rinnalla jättimäisten Happyjen kanssa olin aika innoissani!

Emmaljunga Viking Air

Sain messuilta mukaani aleläpyskän, jonka ansiosta intouduin hankkimaan saman tien myös Emmaljungan oman, malliin passelin sadesuojan sekä keltaisen vaihtokuomun. Myöhemmin tosin opin muilta “hulluilta” (= Lastenvaunuhullut-ryhmä fb:ssa), että ihan vaan kysymällä saattaa saada kelpo aleprosentteja varsinkin isompaa settiä ostaessa. Me ei tuossa kohtaa ostettu kuin runko ja koppa, kun en vielä ollut ihan varma siitä kuppi-istuimesta. Silloin ensimmäisiä vaunuja etsiessämme toiveeni oli musta runko ja sama toive toteutui onneksi myös Vikingin kanssa, Air-versiota ei muun värisenä edes saa. Kopan värin suhteen arvoin mustan ja harmaan välillä päätyen sitten mustaan – olihan harmaa ehditty jo testata Happyjen kanssa.

Emmaljunga Viking: vaihtokuomu

Kirkkaankeltainen kuomu sopii muuten täysin mustien vaunujen kanssa kuin nenä päähän! Muutaman kerran joku vastaantulijakin on huikannut, että onpas ihanat vaunut. Sen sijaan vähän ehkä jopa noloa kevään viimoissa oli se, että mun eniten käyttämä ulkoilutakki mätsää just eikä melkein yhteen kuomun kanssa… :D No, ainakin olin epäilemättä ihan näkyvä tapaus liikkuessani vaunuilla harmaalla sadekelillä.

Emmaljunga Viking Air: jarru ja tavarakori

Vaan ei kaikki ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen: Happyjen jättimäiseen tavarakoriin tottuneena Viikkarien tavarakori tuntui suorastaan pieneltä. Yllättävän kivasti se kuitenkin imaisee tavaraa sisäänsä eikä asia ole vaivannut enää alun hämmennyksen jälkeen. Myös jarruun totuttelemisessa oli opettelunsa, muovinen läpyskä vaikutti hivenen heppoiselta Happyjen “kokopitkään tikkuun” verrattuna.

Emmaljunga Viking: kasausapu

Rungossa on kiinni muovilipare, jonka avulla paketti pysyy varmemmin kasassa esim. autossa. Sinänsä kätevää – paitsi varsin hölmöä on se, että lipareen liikuttaminen aiheuttaa runkoon epämääräistä jälkeä. Jotkut kuulemma irroittavat sen kokonaan, mutta mä olen toistaiseksi antanut olla paikallaan ja jättänyt vain käyttämättä.

Emmaljunga Viking: sadesuoja

Emmaljungan sadesuojan hinta vähän kirpaisi ottaen huomioon, että Happyissa meillä oli alelaarista löytynyt kympin suoja. Käytettävyydeltään Ej:n oma suoja on kuitenkin osoittautunut nappiostokseksi: istuu täydellisesti ja läpinäkyvä ns. myrskyikkuna on todella kätevä vaikkapa sateesta kauppaan mentäessä. Vaunukoppa on pysynyt kuivana kovassakin sadekuurossa, tosin ikkunaa räpeltäessä välistä saattaa tipahtaa pisara tai pari sisäpuolelle.

Kui Design vaunuverho

Alkuun en käyttänyt vaunuverhoa lainkaan, kun jotenkin se ei tuntunut asettuvan nätisti. Kopan reunassa ei kuitenkaan ole minkään sortin lippaa, joka suojaisi auringolta, niin piti sitten änkeä verho paikoilleen. Happyihin se sopi mainiosti, mutta Vikingin kopassa on paksuhko reuna, jonka yli verhorenkaita joutuu vähän venyttämään. Toki näin myös renkaiden aukko venyy verhon ollessa pitkään paikallaan, mä en ainakaan jaksanut joka kerta räpeltää sitä uusiksi vaan siinä se useimmiten olla möllötti. Poikkeuksena ylhäällä keskellä oleva, siihen kohtaan kun ei kopan kahvan takia saa rengasta edes kikkailtua mitenkään kovin tukevasti.

Mustalla peruskuomulla

Kopan mukana tullut musta kuomu on pääasiassa saanut levätä paketissa, mutta jonkun aikaa alkukesästä se oli kyllä käytössä. Auringonvalo oli silloin jotenkin niin kirkas, että ulos lähtiessä pirpana siristeli silmiään vaunukopassa, joten siinä oli hyvä sauma testata mustakin kuomu. Hauskaa oli se, miten yhtäkkiä tuntui kuin olisi saanut kokonaan uudet vaunut! Sama efekti voisi tietysti olla myös vaunuverholla, helposti siis saa vähän piristystä vaunuarkeen.

Vikingeillä Raision alppiruusupuistossa

Mietin keväällä olenko ihan hölmö, kun en jaksanut kitkutella Happyjen kanssa siihen saakka, että vauva osaisi istua ja yhdistelmät voisi vaihtaa esimerkiksi kuomurattaisiin. Turhaan, sillä olen sittemmin huokaissut useaan otteeseen puoliskolle, että ihanaa kun vaihdettiin näihin. Vikingeillä on todella kätevä liikkua melkeinpä missä tahansa: kaupassa kääntyvät pienessäkin välissä, bussissa eivät vie tolkuttomasti tilaa, hisseihin mahtuvat helposti sisään. Meidän auton takakonttiin paketti kopalla on juuri tarpeeksi pieni, ettei mitään tarvitse irrottaa. Kaikin puolin erinomaiset citykärryt siis!

Muutama risu on toki myös annettava. Viikkarit kulkevat mielestäni hivenen töksähtelevästi eikä Happyjen pehmeästä menosta ole tietoakaan. Kuomun tykkään olevan Happyissa parempi, joskin se on kooltaan massiivisempi ja mallikin aivan erilainen kuin Vikingin kopan kuomu. Maaseudun epätasaisilla teillä tai lenkkivaunuina Vikingit eivät ehkä ole parhaimmillaan, mutta sellaiseen käyttöön voisi tietysti ollakin sitten toisenlaiset kulkupelit… ;)

Tyyli se on tämäkin.

Kesän juhlahumuissa

Se on kesän viimeinen päivä, huomenna on syyskuu ja syksy (kyllä, mä elän kalenterin enkä säiden mukaan). Kesä 2015 oli monella tapaa unohtumaton ja ennen kaikkea, se oli meidän pirpanan ensimmäinen kesä. Miten miniltä tyyppi näyttääkään kesän alussa otetuissa kuvissa! Ja miten isolta kesän lopussa otetuissa, istua tönöttää tukevasti ja näyttää niin kovin touhukkaalta. Tavallaan kesä on tuntunut todella pitkältä, kun ei ole tarvinnut käydä töissä, mutta toisaalta lasta katsoessa ei voi kuin ihmetellä, mihin aika oikein katosi yhtäkkiä.

Kuva-arkistoja on purkamatta vielä jonkun verran kesän ajalta, joten muistellaan näin viimeisen kesäpäivän kunniaksi vaikkapa kesän juhlia. Meidän kesä oli oikeastaan aika vähäjuhlainen, mikä sinänsä oli harmi, sillä pimulle oli sattumalta kertynyt monta kivaa juhlamekkoa juuri siinä kesän vaatekoossa. Oli siis vähintäänkin aiheellista, että ekoissa kemuissa beben vaatteet vaihtuivat päivä- ja iltaosuuden välissä. ;)

Polkutraktori
Alkumaljat
Kahvipöytä notkuu
Bob the DJ
Dekin takana Tommy Court

Kesäkuun puolivälissä vietimme meillä kotikotona siskon valmistujaisia sekä samaan syssyyn perinteikkäitä triplasynttäreitä. Vaikka kesän kelit olivat mitä olivat, tuona lauantaina aurinko helli meitä juhlijoita. Vilinää ja vilskettä riitti, samoin ruokaa ja herkkuja eikä nälkää todellakaan tarvinnut nähdä. Illalla saliin pystytettiin kunnon disko, oli deejiit ja oli värivalot. Itse jouduin luovuttamaan puolen yön maissa, kun väsymys painoi ja pirpanakin piti saada unten maille.

Kastepöytä
Kahvi on kaadettu
Mansikkavettä
Akrobatiaa

Aivan kesäkuun loppumetreillä meidän tytölle syntyi pikkuserkku, ja elokuun loppupuolella juhlittiin ristiäisiä äidin veljen luona. Juhlat pidettiin puutarhan puolella, elokuinen aurinko pisti parastaan eikä sää olisi varmasti voinut parempi olla. Enpä ollut koskaan ajatellut, miten kivasti tuollainen kastejuhlakin sopii ulkosalle! Talokuume taisi nousta silloin ihan uusiin lukemiin haaveillessani, mitä kaikkia kekkereitä voisi järkätä sitten kun meillä joskus on oma talo ja piha…

Seitsemän kuukautta

Hurjaa, meillä on ollut vauva jo yli seitsemän kuukautta! Vauvavuosi näin esikoisen kanssa on ollut varsin ihmeellistä ja uuteen elämäntilanteeseen totuttelua koko ajan, mutta jotenkin tässä 6-7 kuukauden välisellä ajanjaksolla tyttö on tähän mennessä “muuttunut” eniten. Ihan kuin pieni pirpana olisi kasvanut harppauksen isommaksi yhtäkkiä. Varmasti jotain tekemistä on sillä, että tyyppi lähti kunnolla liikkeelle kuin myös sillä, että lähipiiriin on syntynyt parikin uutta pikkuista tässä ihan lähiaikoina.

Tytär 7 kk

Vauva 7 kk
  • Juttelee kissan kanssa tämän maukuessa iltaruokaansa; yleisin vastaus Barbin möykkäämiseen on äy äy.
  • Rakastaa seurata isompien lasten touhuja, mutta iholle tulevat vauvakamut saavat yleensä itkun aikaiseksi. Samoin liian tuttavallinen mäyräkoira… :D
  • Sai uusia leluja leikittäväksi lähipiirin perheiltä. Hiteiksi on muodostuneet mm. Smobyn keinuva seepra, Fisher Pricen rinkulakirahvi sekä omasta lapsuudestani tutut kirjainpalikat.
  • Tapaili puolivuotiaana konttausasentoa ja pari viikkoa myöhemmin keksi miten raajoja pitää liikuttaa, jotta pääsee eteenpäin. Ensimmäisen selkeät konttauspätkät tulivat juuri ennen unia ja itkun säestämänä, mutta siitä se sitten lähti.
  • Konttaustyyli kehittyi hurjasti ihan muutamassa päivässä ja 7 kk tullessa täyteen vauhti on jo aikamoista. Usein tulla töpsöttelee perässä, kun hyörin ympäri kämppää.
  • Liikkeelle lähdön myötä avartui tietysti käpälöitävien asioiden maailmakin, kaikkea pitää päästä hipelöimään – ja useimmiten myös tunkemaan suuhun.
  • Ei mennyt kuin hetki konttauksen oppimisesta kun suunta alkoi olla lisäksi ylöspäin. Seisomaan ei sentään vielä yritä, mutta nousee polvilleen esim. pinnasängyn reunoja ja keittiön alimpia laatikoita vasten.
  • 80-lukulainen, hieman nykystandaria pienempi pinnasänkymme tuntuu toisinaan niin kovin pieneltä, kun tyyppi kolisee pitkin pinnoja unissa meuhkatessaan. Ei tosiaan mitenkään rauhallisimmasta päästä nukkujana tämä meidän bebe…
  • Liikkumistaito rauhotti yöunia, joskin nukuttaminen on joinakin iltoina ihan tuskaa. Stokken Tripp Trapp -tuolin Newborn set (aka munankuori) lattialla keinutellen on näppärä nukuttamispaikka silloin kun kaikki mahdolliset muut konstit on kokeiltu.
  • Tripp Trappiin on nyt tosiaan vaihdettu syöttötuoliosa. Alkuun piti asetella pari pehmolelua tukemaan istuma-asentoa, mutta nopeasti vauva oppi istumaan itsekseen.
  • Kiinteiden syöminen on edelleen maistelua, tyttö on selvästi enemmän tissimaakareita. :P Soseista ei tykkää yhtään, mutta klimppisempänä tai sormiruokana sama tavara kyllä uppoaa. No, eipähän tarvitse nähdä vaivaa esim. puurohiutaleiden hienontamisessa.
  • Painoa on tullut hyvin maltillisesti ja neuvolasta saimmekin kehoituksen lisätä esim. puuroon öljyä, lisäenergia ei kuulemma olisi pahitteeksi.
  • Hampaita on tullut läpi 6 kpl, ne ekat kaksi alhaalla sekä neljä keskimmäistä ylhäällä. Yläkulmahampaita odotellaan seuraavaksi, sen verran selvästi näkyvät siellä möllöttävän.
  • Hiukset kasvavat kohisten, punertavuus näyttää kadonneen ja väri on nyt aika perus tummanvaalea.
  • Kotona päällä enimmäkseen kestovaipat, joista mm. viime vuoden äitiyspakkauksen TotsBotsit piti jo laittaa pois käytöstä. Yö- ja reissukertiksissä on siirrytty kokoon 4, Muumit & Pirkat (kumpikin kotimaisen Delipapin valmistamia) ainakin tuntuvat toimivan.
  • Käyttää vaatteista kokoa 62-68, isomman koon vaatteiden käyttö lisääntyy jatkuvasti.
  • Pituus 68 cm (49 cm), paino 6895 g (2930 g).

Barbin paljastukset

Tällä kertaa otetaan Nelliinan Nöpöstä mallia ja päästetään ääneen talouden karvaisin asukas.

Hohhoijaa!

1. Olen… Adorex LionAmbrosia, tuttavallisesti ihan Barbi vaan. Rodultani olen devon rex ja ikävuosia on kertynyt tähän mennessä kahdeksan ja rapiat. Nykyisen palvelusväkeni luokse muutin 7,5-vuotiaana elokuussa 2014.

2. Parhaat päikkärit nukun… palvelusväen sängyssä, isännän peiton alle kaivautuneena. Tai oikeastaan, mihin tahansa sopivaan kasaan tai koloon kaivautuneena. Isännän hupparia toki unohtamatta!

Kerällä siinä niin
Pesästä sojottaa
Pötkö

3. Paras kaverini on… kuka vain kuka heltyy ja ojentaa minulle jotain syötäväksi kelpaavaa.

4. Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina… ihan mitä tahansa ruokaa. Ruokakuppini täyttyy kahdesti päivässä, joten muina aikoina on etsittävä ruokaa muualta. Joskus onnistun kerjäämään sinisillä silmilläni esim. kalaa tai raakaa kananmunaa, joskus hyppään salaa keittiön tasolle ja saatan käydä vaikkapa lipomassa emännän turpoamassa olevasta puurokulhosta.

Ei mittää ruokaa ois?

5. Kun minua pyytää tuomaan lelua, kannan omistajani eteen… pienen valkomustan hiiren, jonka häntä on tehty värikkäistä höyhenistä. Kyseisen hiiren kanssa hepuloin usein iltaisin, kolina vain kuuluu kun hiiri saa kyytiä pitkin kämppää.

6. Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu? Ehdottomasti ensimmäinen. Rakastan rauhaa ja rutiineja, kaikenmoista hälinää painelen pakoon pömpelini ylimpään koloon tai sinne em. sänkyyn peiton syövereihin.

Peittokasan uumenissa

7. Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen? Viime jouluna emännän lähennellessä valaan mittoja raskausmahansa kanssa tungin joka yö jossain kohtaa samaan sänkyyn nukkumaan, ihan siihen emännän kylkeen kiinni. Ja emäntä kun ei raaskinut siirtää minua, niin isäntä välillä vähän kiroili ahtautta leveässä parisängyssä… No, sitten emäntä oli muutaman yön poissa ja takaisin tullessaan toi mukana pienen huutavan ihmistaimen, joka muutti makuuhuoneeseen nukkumaan sellaisessa hassussa pahvilaatikossa. Kuningatar ei tällaisen sakin seassa nuku, joten minun oli etsittävä uusia nukkumapaikkoja muista huoneista.

Purr

8. Kenet blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata? Itsehän nautin saadessani olla huushollin itseoikeutettu kuningatar enkä muista otuksista niinkään välitä, mutta emäntä kuulemma tahtoisi treffata Visuaalisesti vaativan valokuvaukselliset kissakaverukset.

Itse kuningatar