7.2.2016 23:40

Hauskafe, vähän erilainen kahvila

Viime syksynä jäi Helsinkiin suuntautuneelta blogireissulta kirjoittamatta eräästä mielenkiintoisesta kahvilatuttavuudesta, mutta korjataan nyt asia. Saavuimme tuona lauantaina huudeille hyvissä ajoin, vaikka tiesimme ettei pyhäinpäivänä olisi kaupat tai muut auki. Kahvilat onneksi olivat, ja hetken pyörimisen jälkeen huomasimme Lasipalatsissa rauhalliselta vaikuttavan ja sisustukseltaan houkuttelevan Hauskafen, jonka ovesta astuimme sisään.

Hauskafe @ Lasipalatsi

Hauskafe ei ole perinteinen kahvila vaan uudella tapaa ajateltu kahvilakonsepti, jonka ovat perustaneet neljä kansainvälisen liiketoiminnan opiskelijaa. Hauskafessa voi napata juoman mukaansa tai sitten jäädä nauttimaan sen paikan päälle 5 euron tuntitaksaa vastaan. Hinta sisältää kahvia, teetä ja keksejä rajoittamattomasti, minkä lisäksi tarjolla on muita kahvilatuotteita (pyhäinpäivänä esimerkiksi valikoimassa oli ajankohtaan sopivia muffinsseja) joita voi ostaa erilliseen hintaan. Ja omatkin eväät ovat nettisivujen mukaan sallittuja! Samaisella vitosella saa myös käyttöönsä kirjoja, pelejä yms. sekä nettiyhteyden.

Teevalikoima

Itse olin luonnollisesti kiinnostunut paikan teevalikoimasta, joka osoittautuikin oikein mainioksi. Irtotee sujautettiin sellaiseen “pussukkaan”, siitä olisi varmasti saanut useammankin haudutuksen. Emme valitettavasti ehtineet viipyä tuntia kauempaa ja oli jälleen kerran todettava, että teenjuojalle (tai ainakin mulle) tunti on todella lyhyt aika. En siis enää ihmettele, miten mulla on aina teemukillinen vielä kesken, kun lapsi herää parin-kolmen tunnin päikkäreiltään… Kuitenkin laitan teepannun tulille heti tytön nukahdettua.

Minttua sisustuksessa

Teevalikoiman ohella tykästyin kovasti paikan sisustukseen. Lautaa oli hyödynnetty kivasti pöydissä ja värimaailmassa oli paljon mintunvihreää, jonka fanittamisesta olikin taannoin juttua. Siihen päälle vielä sekalainen satsi tuoleja ynnä muuta, ei liian suunnitelmallista vaan sellaista mukavan kotikutoista. Kodikasta, kuten tällaisessa kaupunkilaisten olohuoneessa pitääkin olla.

Ikkunalaudalla

Lasipalatsin Hauskafe toteutettiin pop up -kahvilana, joka oli auki lokakuun lopusta joulukuun puoliväliin. Kahvilan fb-sivujen mukaan seuraava sijainti on kuitenkin jo suunnitteilla, ja tässä kevään aikana pitäisi olla Hauskafen toinen tuleminen edessä. Hieno juttu, peukku sille!

5.2.2016 23:17

Pari minin yöasua ja vetoketjuongelma

Kah, jospa tästä (muka?) kiireiltään ehtisi sylkäistä ulos parit viime vuodelta jemmaan jääneet kuvat. Aiheena tällä kertaa tyttären asustus yöaikaan – näitä ei yksinkertaisesti voi sivuuttaa, kun ovat niiiiin ihania! Olemme alusta asti vaihtaneet pirpanalle yöksi erillisen yöasun, vaikka vauvana sillä ei taatusti olisi ollut minkään valtakunnan merkitystä. Ehkä kerran tai kaksi bebe päätyi nukkumaan päivätamineissa, kun nukkui niin sikeästi (huonosti nukkuvaa vauvaa ei todellakaan herätetä yöpuvun vaihtamisen takia). Vanhemmiten yöpuvun päälle vaihtaminen on luonnollisesti tullut osaksi iltarutiinia.

Littlephant at Lindex

Punapohjainen yö-/potkupuku on Lindexin suosikkimallistoani eli muutaman vuoden vanhaa Littlephantia. Muistan, kun törmäsin tähän kirppiksellä ja meinasin jättää ostamatta, koska se maksoi (huikeat!) neljä euroa. Käännyin kuitenkin takaisin ja nappasin potkarin mukaani, mistä kiitän itseäni edelleen. Yöppäri on paitsi ilostuttanut äidin silmää, myös helpottanut tytön nukahtamista: siinä ei ole sitä pihvelin vetoketjua! Siis vetoketjuhan on vanhempien mielestä oikein näppärä asia esim. yöllisiä vaipanvaihtoja ajatellen, vaan siinä on yksi pieni mutta… Tytär nimittäin ra-kas-taa vetoketjuja. Ja väsyneenä ei tietenkään kannata yrittää nukahtaa, vaan mieluummin ränkätä vetskaria eestaas. D’oh!

Tiukka ilme

Haaroista nepitettävä puku on siinä mielessä erityisen kätevä, että ipanalla ei ole vatsapuolella ei niin minkään sortin räpellettävää. Vaatii toki hieman sorminäppäryyttä unenpöpperöiseltä vanhemmalta, mutta se on sivuseikka se. Littlephant-pyjama on ollut lisäksi varsin pitkäikäinen: nämä kuvat on otettu lokakuun alussa ja puku mahtuu tyypille edelleen. No joo, lahkeet tuppaavat jo nousemaan saman tien polviin, mutta kyllä tuota nyt käyttää voi silti vieläkin. Erinomaisesti käytetyt neljä euroa siis, sanoisin näin jälkiviisaana.

Marimekko & Lindex

Tuossa pari muutakin kivaa yöasua, jotka valitettavasti jäivät pieneksi jo aiemmin, vaikka kokolapussa seisoi ihan se sama 74. Marimekon vihreäkuviollinen puku oli työkaverini tytön vanha, nyt se odottaakin seuraavaa käyttäjäänsä. ♥ Marimekolla lastenvaatteiden koot ovat muuten yllättävän pieniä, parempi melkein ottaa käyttöön yhtä aikaa kokoa pienempien kanssa. Maatila-aiheinen potkari on Lindexin, se on joskus tarttunut mukaani kirpparilta. Vaikea vastustaa näin maatalon tyttärenä. ;)

31.1.2016 23:19

Vuoden ensimmäinen kuukausi

Tammikuussa 2016…

  • aloitin kätköilyvuoden heti ekana lauantaina reissulla Paraisten purkeille.
  • meillä oli sairastupa suunnilleen puolet kuusta, ensin lapsi ja sitten mies. Itse onneksi säästyin talvilenssulta, ainakin toistaiseksi.
  • oli kamalia öitä, jolloin kukaan ei nukkunut (paitsi ehkä kissa). Sitten yhtäkkiä oli öitä, jolloin kaikki saivat nukkua.

Jääkaapissa

  • tuli vihdoin talvi ja pakkaset. Ulkoilemaan ei paljoa ehditty (ks. edellinen kohta), mutta pakastimen sentään sain sulatettua.
  • nukuin monta yötä kissa kyljessä kiinni.
  • harrastukset jatkuivat ja parin vauvasirkuskerran jälkeen siirryimme naperoiden ryhmään, kun tajusin ettei mulla olekaan enää vauvaa.

1-vuotisjuhlat

  • sain vihdoin hankittua kalenterin (ihanan sellaisen) tälle vuodelle.
  • päätimme vihdoin mitä keittiön seinälle tehdään – ja se myös toteutui saman tien.
  • K-serkku lennähti muilta mailta viikonlopuksi tänne.

Ristiäiskeikka

Tyttöjen ilta

  • skoolasimme tyttöjen illassa tulevalle.
  • tytär oppi kävelemään.
  • kävin häämessuilla tuplakaason ominaisuudessa.
27.1.2016 14:14

Kolme kivaa kotimaista

Raskausajan jälkeen en pahemmin ole itselleni mitään hankkinut, vaan keskittynyt enemmän lapseen ja kaikenkarvaisiin aiheeseen liittyviin tilpehööreihin. Lienee ihan yleistä äideille, varsinkin jos (omalla kohdallani kun…) kotona ollessaan useimmiten kuitenkin hengaa jossain sopivasti lötköissä kotivaatteissa. Vaatekaappiahdistus on muutenkin saanut pohtimaan entistä tarkempaan, mistä oikein tykkään ja millaisia juttuja mun oikeasti tulee käytettyä. Äitiysvuoden aikana garderobiini on muuttanut vain muutama uusi artikkeli, joista jokainen on jo ehtinyt a) tuoda monta kertaa iloa päiviini ja/tai b) pelastaa pukeutumiskriisiltä.

Papu: Maisa-rusettipipo

Ensimmäiseksi Papun jonkinlaiseksi hitiksi muodostunut rusettipipo, jonka ostin kesän lopulla Tampereelta. Mietin myös harmaata värivaihtoehtoa (liiankin pitkään mikäli siskolta kysyy), mutta päädyin kuitenkin turvalliseen mustaan. Aivan ihana pipo, joka päässä on aina hyvä mieli! Materiaali on kaksinkertaista trikoota, mutta hyvin tuolla tarkenee nollakelissäkin vielä. Rusetti ei tosin ole enää yhtään noin hieno – mukana kyllä tuli ohjeet miten rusetti kuuluu taitella, mutta mä en ole onnistunut saamaan siitä uudestaan noin nättiä. No, onneksi on edes tämä kuva muistoksi. Haaveilen joskus hommaavani tyttärelle samanlaisen pipon, tällainen kevyt samistelu voisi olla aika söpöä eikös?

Ylijäämäpaloista valmistetun Kärki-korumalliston bongasin suunnittelijan blogista ja ihastuin saman tien. Joulun alla suuntasin eräänä sunnuntaina joulumarkkinoille, jossa Ann-Christine oli tuotteitaan myymässä ja sain lunastettua itselleni omat minttuiset nappikorvikset. Korvakorut ovat omaan makuuni just sopivan näyttävät, mutta silti mukavan kevyet käyttää ihan arjessakin. Ja minttu, tuo lapsuuteni lempiväri, oi kuinka sitä ihastelen edelleen!

Papu: Neulanen-legginsit

Uuden vuoden kolkutellessa ovella teimme pienen tyttöjen (= sisko, mukelo & minä) retken Tampereelle kaveriperhettä moikkaamaan ja menomatkalla poikkesimme pitkästä aikaa Ideaparkissa. Eräs lastenvaateliike houkutteli astumaan sisään “kaikki alessa” -kyltein ja löytyipä sieltä myös Papua aikuisten koossa. Vaatekaappini oli huudellut jo tovin laadukkaiden leggareiden perään ja kuin tilauksesta Ideaparkissa vastaan tuli oikeassa koossa juurikin ne Papu mökkipolulla -malliston pökät, joita olin netissä ihastellut. Papu kertoo fb-sivullaan kuosista näin:

Neulanen-kuosi on saanut innoituksensa metsästä löytyvistä aarteista: neulasista, oksista, muurahaisista, hiekasta. Kaikesta siitä, mitä me aikuiset usein kutsumme roskiksi. “Giggle my sweet if I ever call them just litter.”

Olen aivan rakastunut näihin(kin)! Kuosi on mukavan rempseä eikä kuitenkaan liian överi (joo musta on tullut vähän mummo), ja lisäksi se sopii about kaikkien mun (mustien) mekkojen kanssa. Laatuun olen ainakin toistaiseksi ollut tyytyväinen, kankaasta ja saumoista kyllä huomaa, ettei nyt ole mitään ketjuliikelaatua hyppysissä. Oikein onnistunut lisäys mun hyvän mielen vaatekaappiini siis.

19.1.2016 15:32

Vauvavuoden viimeinen

Niin vain vuosi vierähti sukkelaan ja yhtäkkiä meillä ei olekaan enää vauvaa vaan taapero – ihan käsittämätöntä! Minipieni nyytti on kasvanut reippaaksi ja toimeliaaksi tytöksi, jolla omaa tahtoa piisaa. Pituutta tyyppi venähti vuoden aikana 26,3 senttiä ja painoa keräsi 5,18 kg; edelleen varsin siro tapaus siis. Alkujaan tumma tukka on vaalentunut sellaiseksi hiekan väriseksi ja jopa pysynyt päässä koko ajan. Niin pitkä se tosin ei vielä ole, että sitä saisi jotenkin laitettua, mutta eiköhän sekin aika vielä koita. Pisin osio taitaa olla etutöyhtö, joka tulee ihan kunnolla otsalle ja usein kastuu ruokailun jälkeen suuta pestessä. ;)

Tämä on viimeinen kirjoitus aiheesta tältä erää, kaikki vauvavuoden katsaukset löytyvät kätevimmin Vauvavuosi-tagin alta.

Tytär 12 kk

Vauva 12 kk
  • Vuosikas on yllättäen jo todella taitava, ja uusia taitoja tuntuu tulevan mukaan ihan päivittäin. Äiti aina hämmästelee mitenkäs lapsi tämän ja tuonkin jo osaa…
  • Asioita ojentaessaan nyökkää päällään tai äännähtää ihan kuin sanoisi ole hyvä. Pyykkien ripustamisen lisäksi auttaa tiskikoneen tyhjentämisessä, tosin tiskikoneen oven päälle kiipeämisestä joutuu aina muistuttamaan, ettei se ole istumiseen – edes minityypin – tarkoitettu.
  • Tykkää edelleen kirjoista ja lukemisesta, selailee niitä itse ja välillä ojentelee niitä muille luettavaksi. Yksi ehdoton suosikki on Kuka on piilossa metsässä?, jossa vedettävien luukkujen alta paljastuu metsän asukkeja.
  • Myös nuppipalapelit jaksavat kiinnostaa, nyt yrittää jo toisinaan asetella paloja laudalle eikä ihan aina visko paloja minne sattuu.
  • Ne vetoketjut ja tarrat, voi elämä! Kaikki mahdolliset on pakko avata, tai ainakin yrittää avata. Ja jos ne eivät ole yhteistyökykyisiä, niin ainakin niille voi vähän äristä… Iltaisin ei välttämättä malta nukkua, vaan istuu sängyssä ja rykii yöpuvun vetoketjua edestakaisin. :P
  • Haluaa muutenkin aina purkaa asiat, jotta voi laittaa ne takaisin. Esimerkiksi äidin yöpöydän laatikossa oleva kangaskori on yksi kivoimmista, ensin nostaa sieltä rasvaputelit yksitellen pois ja hetken kuluttua latoo ne takaisin.
  • Pientä hihitystä on aiheuttanut myös se, kun tyttö menee vauhdilla kohti ruokapöytää, mutta kompastuu mattoon niin että reuna menee kasaan. Ei kuitenkaan jatka saman tien matkaansa, vaan kääntyy ja laittaa maton takaisin paikalleen, sitten vasta jatkaa. :D
  • Jaksoi keskittyä joululahjojen avaamiseen yllättävän hyvin, vaikka toki parasta taisi olla paperien repiminen.
  • Joulun aikoihin otti ensimmäiset selkeät askeleensa ilman tukea ja pari viikkoa myöhemmin yhtenä iltana irroitti otteensa sohvasta ja lähti kävelemään kohti parvekkeen ovea. Harmi, että äiti innostui hihkumaan liikaa ja harjoitus päättyi kyyneliin… (Muistutus äidille: ensi kerralla OLE HILJAA!)
  • Yleisin etenemismuoto on edelleen polvikävely, mutta liikkuu paljon myös “puita pitkin” normaalissa kävelyasennossa jalkapohjat maassa.
  • Nukkumisen suhteen alkoi jo mennä paremmin, kunnes olimme yhden yön reissussa ja koko nukkumisrutiini tuntui heittävän häränpyllyä. Sen perään tytölle tuli tietysti vielä kunnon flunssa, jolloin nukkumisjärjestelyt olivat ihan vaan sitä mikä parhaalta tuntui (mm. välillä sohvalla äidin sylissä).
  • Päiväunet nukkuu enimmäkseen ulkoilmassa, pakkaslukemista riippuu miten topattuna tyyppi menee parvekkeelle. Kirpeimmät pakkaspäivät nukkui toki sisällä, mutta selkeästi huonommin kyllä maistui unet silloin. On siirtymässä yksiin päikkäreihin, aika harvoin enää vetäisee alkuillasta toisia tirsoja.
  • Edeltävän kuun ruokanirsoilu on helpottanut ja nyt maistuu taas paremmin about kaikki. Lempparein tuntuu kyllä edelleen olevan se puuro, jota pirpana veteleekin lähes samankokoisia annoksia kuin esim. äiti.
  • Vietti jouluaaton elämänsä ekassa vatsataudissa, joka onneksi oli vuorokaudessa ohi. Lisäksi vuodenvaihteen jälkeen iski jokin kovasti yskittävä ja hieman lämpöäkin nostattava pöpö, minkä takia vuoden eka harrastusviikko jäi väliin. Mutta korvat olivat edelleen puhtaat! Eikä nielussa tai keuhkoissakaan ollut mitään.
  • Suuhun on putkahtanut kaksi minipientä poskihampaan nysää läpi, kumpikin ylhäällä ja kulmahampaasta seuraava. Lisää lienee tulossa, kun edelleen suussa on jatkuvasti sormet tai muuta sopivaa natustettavaa.
  • Kestovaipparepertuaariin tuli pari uutta merkkiä (Alva ja Sunbaby) kokeiluun, ovat kyllä toimineet varsin mainiosti! Myllymuksujen vaipat sen sijaan ovat ruvenneet tuntumaan nafteilta, joten valikoiman päivitys on kohta paikallaan. Kertseistä käytössä on edelleen Muumit, tarravaipoissa koko 4 ja housuvaipoissa koko 5.
  • Käyttää vaatekokoja 74-80, vielä taitaa useimmiten olla pienempää käytössä mutta eivät isommatkaan mitään liian isoja enää ole.
  • Pituus 75,3 cm (49 cm), paino 8110 g (2930 g). Painoa saisi olla enemmänkin, joten täytyy koittaa pikkasen fiksata minin ruokavaliota energiapitoisemmaksi.