Ajastaika

Havun (toistaiseksi) viimeinen matka

Meille kävi lomalla hieman köpelösti: oltiin menossa maalle ja aika pian 8-tien alkajaisiksi autosta kuului järjetön poksahdus. Kuin olisi ajanut sorakasaan, paitsi että mies ehti nähdä taustapeilistä tielle lentelevän palasia. Matka päättyi siihen ja jatkui vasta hinausauton tultua apuun, onneksi sentään pääsimme kyydissä määränpäähän. Huoltamon tuomio oli, jotta moottori vaihtoon mikäli autolla tahtoo vielä ajaa – kiertokanki oli tullut moottorista läpi ja pudonneet osat olivat moottorin nurkasta, jossa nyt on ammottava reikä. Että näin. Vuoden sisään kolmas remontti, kun viime syksynä meni kytkin ja toukokuussa jouduttiin uusimaan kannen tiivisteet; yhteensä hintaa kertyy epäilemättä enemmän kuin auton arvo on.

Poks!
Kyydillä pois

Ei siitä ole edes neljää vuotta vielä, kun Havu tuli taloon. Kilometrejä on kertynyt varsin maltillisesti ja pääpiirteittäin kaikki on toiminut, mutta jostain syystä stoppi tuli tässä kohtaa. Nyt on kovassa pohdinnassa mitä seuraavaksi, Havua ei ehkä meille kannata korjauttaa mutta joku kottero pitäisi olla, jotta mies pääsee talvella kulkemaan töihin. Vaan millainen?

Mies on sitä mieltä, että panostetaan vähän eikä hankita mitään superedullista. Ehdottomasti 5-ovinen ja ainakin ilmastointi, penkinlämmitykset sekä vakionopeudensäädin pitäisi olla. Ei ihan pieni muttei mikään valtamerilaivakaan. Tavaratilaa tulisi olla niin että kyytiin saa kivasti vaunut ym. lapsiperheen roinat (juu-u, sellainenkin projekti tässä on parhaillaan menossa) ja sen myötä toki ISOFIX-kiinnitys olisi jees. Ranskalaisia tuskin tähän talouteen enää tulee, Volkswagenia kaikki tuntuvat kehuvan ja henk. koht. olen vuosia himoinnut uudenmallista Honda Civiciä. Miksi pitää olla niin paljon erilaisia vaihtoehtoja? Onko se vain tuurista kiinni, sattuuko kohdalle toimiva yksilö vai onneton maanantaikappale? Ehdotuksia em. kriteerit täyttävästä, kohtuuhintaisesta autosta otetaan mieluusti vastaan!

Juhannuksena kerran

Loman jälkeisen ensimmäisen työpäivän kunniaksi muutama otos juhannukselta – tuolta nyt kovin kaukaiselta tuntuvalta ajalta, jolloin lomaa ja helteitä vasta odoteltiin. Me ei tänä vuonna tehty juhannuksena mitään ihmeempää, kunhan nautimme normaalia pidemmästä viikonlopusta. Juhannuspäivänä ajoimme maalle saunomaan ja murkinoimaan, siellä myös näpsäisin postauksen kuvat. Ihana kesä ja kesän valo!

Juhannuksen ruusut
Violettia
Kesä ja kukkaset
Herqqis
Pinossa

En oikein enää jaksa innostua ns. pakollisista juhlista, vaikka ylimääräiset vapaapäivät ovat toki aina tervetulleita. Onneksi kukaan ei pakota kohkaamaan, jos ei halua; jätän siis sen homman muille ja keskityn vain olemaan. Ehtiihän sitä myöhemminkin, mikäli siltä alkaa tuntua.

Hanna Pakarinen – Olipa kerran elämä [2013]

Alppiruusujen keskellä

Viime kesänä kävin ensimmäistä kertaa Arboretum Yltöisissä, silloin tosin onnistuimme äitin kanssa myöhästymään parhaasta alppiruusujen kukinta-ajasta ja tuumailimme, josko ensi kerralla huomaisi ajoissa. Tänä vuonna olin skarppina ja laitoin äitille viestiä saman tien, kun havaitsin merkkejä alppiruusuista Facebookin feedillä. Saimme aikataulut sopimaan niin kivasti että ajelimme Piikkiöön arboretumin rodopäivänä, jolloin aukioloaika oli normaalia pidempi ja siellä oli muutenkin kaikkea ohjelmaa. Osallistuimme puolen tunnin kierrokselle, jossa esiteltiin arboretumia sekä kerrottiin eri alppiruusulajikkeista, minkä jälkeen kiertelimme vielä omin päin lisää. Ja oi kyllä, tällä kertaa sitä katsottavaa ja ihasteltavaa riitti!

Pinkkiä
Vähän hempeämpää
On ne korkeita!
Ketunleipä
Uutta pukkaa
Äiti kuvaa
Alppiruusurakkautta
Keskellä lehtien
Littana
Ötökkä
Valkoiset möllykät
Juhannusruusu
Muisto sateesta

Päivällä oli satanut ihan kunnolla, mutta visiittimme aikana vettä ei enää tullut pisaraakaan. Metsä tuoksui huumaavalta ja sateen jäljet näyttivät kauniilta lehdillä. Yltöisissä kasvaa jos jonkinlaista alppiruusua, joista jotkut kasvavat huikean korkeiksi (tsek 3. kuva). Arboretumia samoillessa kelpasi nauttia luonnon loistosta sekä antaa kameran laulaa, ihana paikka!

Teematriplasynttärit

Viimeistä lomaviikkoa viedään (yhyy!) enkä ole paljoa kotona ehtinyt istuksia, joten blogi on pysynyt hiljaisena. Kesän kuvamateriaalia olen sentään vähän ehtinyt käydä läpi, läjäytetäänpä siis tännekin jotain. Kesäkuun alkupuolella vietimme tosiaan kimppasynttäreitä jo neljättä kertaa ja itsellä kun tuo ikä pyörähti uudelle vuosikymmenelle, päätin ehdottaa synttäritovereilleni poikkeuksellisesti teemakemuja. Pohdimme yhtä sun toista teemaa, kunnes äiti sen keksi: Mille vuosikymmenelle kuulut? Näin ei tulisi paineita myöskään niille, joita ei teemapukeutuminen houkuttaisi – vuosikymmen se on tämä 2010-lukukin. Mukavasti porukka kyllä innostui ja päivän aikana pihamaalla hyöri tyyppejä monelta eri vuosikymmeneltä.

Tarjoilut

Vieraat kehotettiin ottamaan mukaan omat grillattavat, kaikki kun tykkäävät vähän erilaisesta grilliruuasta. Muuten pöydästä löytyi vihersalaatti lisukkeineen, coleslaw, marinoitu punasipuli, sämpylät ja valkosipulilevite + paprikahummus, kalaneliöt lehtitaikinasta sekä cocktailpalat. Löysin siivotessa pussillisen pentuna keräämiäni servettejä (kaikki luonnollisesti erilaisia keskenään) ja mitäpä niitä enää säilömään, joten lykättiin ne isossa Aalto-vaasissa pöytään ja jokainen sai siitä napata fiilikseen sopivan turpapyyhkeen.

Mango- ja minttupallerot
30

Kahvipöytään väkerrettiin tryffeleitä (1 prk tuorejuustoa sekoitetaan 2 pötköön murskattuja Domino-keksejä ja pyöritellään palloiksi, jääkaapin jälkeen kastetaan sulaan suklaaseen ja koristellaan), toinen setti oli mangotuorejuusto + tavalliset Dominot ja toinen maustamaton tuorejuusto + minttu-Dominot. Kuorruttaminen ei tosin ollut ihan niin iisiä ensikertalaiselle (tiedänpähän nyt että ne kannattaa laittaa kovettumaan leivinpaperille…), mutta kelpo palluroita niistä tuli ja maistuivat juhlaväelle. Kakuiksi leipasin pari munatonta suklaapiirakkaa, jotka kumosin lautasille ja kuorrutin näyttämään kakuiksi. Eka versio sai koristeiksi strösseleistä luvun 30 sekä saman verran kaapeista kaivettuja sekalaisia kynttilöitä, jotka puhalsin sammuksiin tyylikkäästi kylpytakissa saunomisen ja uimisen välissä. Toisessa kakussa oli luonnollisesti luku 27, joskin kynttilät jäivät siitä pois.

Lahjat

Olen harvoin lahjojen perään, mutta nyt eräänlaisen merkkipaalun tullessa vastaan toivoin saavani jotain muistuttamaan näistä juhlista ja rakkaista ystävistä. Vinkkasin lahjatoiveen siskolle, joka organisoi homman ja raparperisen alkumaljan jälkeen eteeni kannettiin jättimäinen laatikko. Sieltä paljastui juurikin se toivomani Hayn About A Chair mustana, jolla muuten tälläkin hetkellä istun. Sain myös muutaman pienemmän jutun (mm. söpöjä fillarikarkkeja, korvikset, viiniä ja Andy Warhol -inspiraatiokirjan) sekä kuvassakin näkyvän kolmenkympin lätkän, joka tuli mulle ikään kuin kiertopalkintona – katsotaan kenen tulevan kolmekymppisen luokse se seuraavaksi löytää…

Synttärisankarit

Kerrankin tajuttiin/muistettiin ottaa kimppakuva meistä synttärisankareista: 60-luku meets ysäri vyölaukkuineen. ;) Oli kyllä mahtavat kekkerit, sääkin suosi toisin kuin pari vuotta sitten samassa lokaatiossa. Tuon viikonlopun jälkeen kylmenikin selvästi ja helteet palasivat vasta heinäkuun puolella. Kiitos ihanat ystävät muistamisesta, mikäs tässä kolmekymppisenä ollessa kun on niin paljon huikeita tyyppejä elämässä! ♥

Samuli Putro – Taitekohdassa [2014]

Elonmerkki lomalta

Juu-u, kyllä täällä ollaan elossa edelleen – ja kauan odotetulla kesälomalla. Kohta suuntaamme auton kohti Tamperetta, loppuviikosta starttaakin sitten kesälomaturnee pitkin poikin Suomea. Kalsea sää vaihtui kuin tilauksesta kunnon helteisiin, kelpaa siis lomailla. Blogi pysynee hiljaisena ainakin seuraavat pari viikkoa, mutta josko loman loppupuoliskolla olisi aikaa kikkailla kaikkea mitä suunnitelmissa on. Kesän kuvamatskua ainakin aion käydä läpi ja epäilemättä lykkään joitain otoksia tännekin.

Otetaan postauksen täytteeksi maistiaiskuva kuukauden takaa meidän perinteisiltä kesäkemuilta ja triplasynttäreiltä, joita tänä vuonna vietimme Mille vuosikymmenelle kuulut? -teemalla. Tässä pyöreitä täyttänyt päivänsankari, yours truly:

Kolmekymppinen

Ei liene vaikea arvata mikä vuosikymmen on kyseessä? :)