Ajastaika

Elonmerkki lomalta

Juu-u, kyllä täällä ollaan elossa edelleen – ja kauan odotetulla kesälomalla. Kohta suuntaamme auton kohti Tamperetta, loppuviikosta starttaakin sitten kesälomaturnee pitkin poikin Suomea. Kalsea sää vaihtui kuin tilauksesta kunnon helteisiin, kelpaa siis lomailla. Blogi pysynee hiljaisena ainakin seuraavat pari viikkoa, mutta josko loman loppupuoliskolla olisi aikaa kikkailla kaikkea mitä suunnitelmissa on. Kesän kuvamatskua ainakin aion käydä läpi ja epäilemättä lykkään joitain otoksia tännekin.

Otetaan postauksen täytteeksi maistiaiskuva kuukauden takaa meidän perinteisiltä kesäkemuilta ja triplasynttäreiltä, joita tänä vuonna vietimme Mille vuosikymmenelle kuulut? -teemalla. Tässä pyöreitä täyttänyt päivänsankari, yours truly:

Kolmekymppinen

Ei liene vaikea arvata mikä vuosikymmen on kyseessä? :)

Kevään kauneimmat

Ehtikö joku kuvitella, että keväästä olisi selvitty ilman kirsikankukkakuvia blogissa? Siltä saattoi ehkä vaikuttaa, mutta totuus on toinen: tottakai mulla oli jemmassa muutama ruutu noista kevään kauneimmista kukista. Äiti antoi jo huhtikuussa mulle oksia maljakkoon, otin siis tavallaan varaslähdön kukkakevääseen mukavasti omassa olohuoneessa. Mutta oli niitä kukkia tosiaan kotikotona puissakin, taisi jopa olla paremmin kuin viime vuonna. Omenankukkia tässä setissä ei olekaan, kun ne kukkivat jonkun aikaa kirsikan jälkeen.

Kirsikka kukkii I
Kirsikka kukkii II
Marjapuskassa
Mansikankukat
Isänmaan väreissä

Miten taas jaksaa odottaa melkein vuoden seuraavia kirsikan- ja omenankukkia?

Ahvenanmaa kätköineen

Toukokuussa pyörähdin vuorokauden verran Ahvenanmaalla, kun olin mukana geokätköporukassa “siivoamassa” Ahvenanmaata – toisin sanoen siis etsimässä kätköjä. Lähdimme laivalla kohti Maarianhaminaa lauantaiaamuna ja takaisin Turkuun saavuimme sunnuntaina illalla. Kyseinen viikonloppu oli varsin helteinen, saaristossa ei onneksi ollut ihan niin painostava ilma kuin mantereella; tykkään kyllä lämpimästä mutta liian kuuma ei ole enää kivaa. Varsinkaan kun hotellihuoneessa on yöllä niin lämmin, että seurueemme taapero herää keskellä yötä tunniksi huutamaan tukalaa oloaan…

Merenranta
Ruoste
Rengas
Katutaidetta

Meidän poppoolle oli varattu paikat yhden geokollegan pikkubussista, jolla sitten huristelimme ristiin rastiin saarta. Lauantai-iltapäivällä ajoimme Ahvenanmaan länsiosaan Eckeröön, josta palasimme hiljalleen kohti Maarianhaminaa kätköillä pysähdellen. Näimme monta mahtavaa paikkaa, joihin tuskin olisi eksynyt ilman tätä pakastepurkkiharrastusta. :) Alkuillan agendassa oli kätköilytapahtuma Maarianhaminassa, sen jälkeen suuntasimmekin oman poppoon kesken syömään ja sen jälkeen vielä muutaman purkin kautta hotellille nukkumaan. Lauantain saldo oli kolmisenkymmentä löytöä, mikä omalla kohdallani on toistaiseksi päiväkohtainen ennätys.

Lemlandsgranit
Kiveen maalattu
Valkovuokkoja
Kastelholman linna
Geta hamn

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen kasasimme tavarat ja hyppäsimme jälleen geobiilin kyytiin, tällä kertaa suuntana saaren itäpuoli. Aamu alkoi Nåtön luonnonsuojelualueelta Lemlandista, joka oli epäilemättä yksi viikonlopun vaikuttavimmista paikoista. Päivään mahtui lisäksi mm. Kastelholman linna, Getan satama sekä Finströmin kirkko. Kätkömäärä jäi edellispäivään verrattuna pieneksi, sillä kahden maissa oli jo aika astua laivaan ja lähteä kotia kohti. Viikonloppu oli kerrassaan loistava, oli hauskaa tavata uusia naamoja nimimerkkien takaa ja tietysti nähdä Ahvenanmaata kerrankin laajemmin kuin laivan ikkunasta.

Alkuvuoden loppuneet kosmetiikat

Olisikohan vihdoin aika päättää blogihiljaisuus ja aloittaa jonossa olevien juttujen purkaminen? Kevät ja alkukesä on ollut niin hässäkkää, että iltaisin koneella istuminen on jäänyt hyvin vähälle. Blogi on käynyt kyllä mielessä, mutta jotenkin ei vain ole ehtinyt istahtaa alas ja naputella postausta. Päänsisäinen ongelma joo, kun en suostu laittamaan tänne käsittelemättömiä kuvia ja sen sellaista. Mutta nyt!

Aloittakaamme pienellä kosmetiikkakatsauksella. Viimevuotisen kosmetiikkahaasteen jälkeen olen säästänyt loppuneista puteleista ne kiinnostavimmat, joista olisi tarkoitus kirjoittaa blogiin rivi taikka pari. Loppuneet-postauksia on musta hauska lukea muualla, niin koitanpa itsekin ottaa tavaksi edes muutaman kerran vuodessa listata näitä. Järkevintähän se on esitellä puteleita siinä kohtaa, kun niistä on käyttökokemusta – muistaa ehkä itsekin jatkossa, mistä tuotteista on pitänyt ja mitkä voi unohtaa.

Alkuvuoden loppuneet, osa 1

Mádara ravitseva vartalovoide
Työkaveri tätä mulle suositteli eikä turhaan: tämä on ehkä maailmankaikkeuden paras vartalovoide! Juuri sopivan paksu koostumus, joka levittyy hyvin ja imeytyy nopeasti. Tuoksu on jännä, mutta omaan nenääni miellyttävä. Pumppupullo on varsin kätevä eikä sotkeennu käytössä. Seuraava puteli on jo odottamassa kalseampia kelejä, tätä aion hamstrata jatkossa sopivan hinnan osuessa kohdalle: mm. parissakin nettialessa on saanut kympillä (normaalisti n. 15 e).

Acorelle vartalovoide Tea Garden
Uskaltauduin jossain kohtaa hankkimaan hieman hintavamman (olikohan vajaa parikymppiä) vartalovoiteen, mutta ainakaan Acorellen versio ei saanut vakuuttuneeksi (onneksi sittemmin löytyi em. Mádara). Tuoksu oli turhan tömäkkä ja voide oli aika lirua. Lisäksi sain suuttimen tukkoon useampaan otteeseen ja onnistuin ruikkimaan rasvaa pitkin kylppärin seiniä, öhöm. Ei siis mun kuppi teetä tämä vartalovoide.

Sante Brilliant Care hoitoaine
Tämä laskettaneen luonnonkosmetiikaksi, vaikkei olekaan sertifioitu – harva hoitoaine lopulta on. Santen versio on varmaan kehutuin luonnonkosmetiikan hoitoaine ja pakko myöntää, onhan se toimiva. Tuntuma on hyvin samanlainen kuin tavallisessa hoitoaineessa, ilman silikoneja tai vastaavia toki. Ostaisin uudestaan.

Mádara Gloss and Vibrancy shampoo
Ehdottomasti yksi suosikeistani mitä tulee luonnonkosmetiikan hiustuotteisiin. Kiva tuoksu, hyvä vaahtoavuus ja erinomainen pesevyys. Tämän loputtua oli hankittava heti uusi puteli tilalle, kertonee jotain tuotteen toimivuudesta. :)

Weleda hirssishampoo (Millet Nourishing Shampoo)
Näytteestä riitti kahteen pesukertaan ja oma, väriltään melkein jo täysin naturelli (eli tuntumaltaan lähinnä lasimainen ja liukas) kuontaloni tykkäsi tästä miedosti pesevästä hirssishampoosta. Varsin hyödyllinen testeri, jonka perusteella voisin ostaa täysikokoisen putelin.

Alkuvuoden loppuneet, osa 2

Logona Bio Minttu & Hamamelis puhdistusvaahto
Halusin testata Mádaran vaahtoon tykästyneenä myös jonkun toisen merkin versiota, Logonan minttuinen kuulosti lupaavalta. Hyvin toimi tämäkin, mutta toistaiseksi Mádara vie kyllä voiton.

Marilou Bio puhdistusgeeli
Ostin joskus kun sai muutamalla hassulla eurolla. Aika löysää tavaraa, toimi kuitenkin ihan ok.

Mádara Eco Face syväkosteuttava geeli
Rasvoittuvalle iholle tarkoitettu kosteuttaja, joka oli talviaikaan mulle turhan tujua. Koostumus oli todella litkumainen eikä siten kovin mukava käyttää. Toisaalta tämä ei muutenkaan tuntunut omalle lärville sopivalta, joten ei tarvitse jäädä itkemään.

Weleda Iris yövoide
Täyteläinen yövoide, joka oli itselleni ehkä jopa vähän liian täyteläistä. Tavallista lämpimämpi talvi oli kyllä ihon kannalta hyvä, mulla ei ainakaan iho oikutellut yhtään niin paljon kuin yleensä. Normaalina talvena tämä Weleda olisi saattanut jelpata ihoani selkeämmin.

Mádara Eco Lips uudistava huulivoide
Ihan jees huulirasva, mutta ei mikään ihmeellinen. Loppua kohden purtiloon tuli halkeamia ja voidetta tursusi ulos vähän joka raosta, ei kätevää. Tätä uudistavaa ei taida valikoimassa enää ollakaan, nykyinen versio näkyy olevan suojaava huulihoide.

Terre d’Oc ripsiväri 32 Noir Bengale
Mulle tärkein meikki on ripsiväri ja päädyin lukemieni kehujen perusteella tilaamaan Terre d’Ocin testiin. Ripsaripihistelijän mielestä passeli hinta on jotain kympin pintaan, tuplahintaisen putkilon ostaminen oli siis uusi juttu sekin. Verrattuna aiemmin testaamaani Benecosiin Terre d’Oc tuuheuttaa selvästi enemmän – juuri sitä mitä toivoin. Suht pian kuitenkin huomasin Terre d’Ocin massan olevan todella löysää ja märkää, minkä seurauksena ripset olivat täynnä paakkuja ja väriä oli luomilla ym. ei toivotuissa paikoissa. Jatkoin sinnikkäästi ja ehkä puolentoista kuukauden käytön jälkeen ripsari oli kuivahtanut niin, että sen kanssa toimiminen oli helpompaa. Käytössä se kesti nelisen kuukautta, sitten maskara alkoi rapista ripsistä pitkin päivää ja iltaisin oli silmät täynnä ripsarimurua. Mietin voiko niin kovasti kehuttu ripsiväri oikeasti toimia näin ja päätin hankkia vielä toisen putkilon, jos eka vaikka olikin jotenkin sekunda. Samanlainen kokemus on toinenkin ollut, joten seuraavaksi otan kokeiluun jotain muuta.

Retropop – Vihdoin syytä juhlaan [2013]

Ylioppineita + senchasuositus

Toukokuu humahti ohi ihan huomaamatta, ihan hurjaa että huomenna on jo “virallisesti” kesä! Kulunut kuukausi oli täynnä tapahtumaa, tänään viimeisenä päivänä vielä juhlittiin suvun kahta tuoreinta ylioppilasta koleahkossa kevätsäässä. Jouduinpa itsekin kaivamaan valkoisen lakkini naftaliinista ja painamaan sen päähäni kuvaussession merkeissä, kun mummi halusi kynnelle kykenevät jälkeläisensä lakit päässä kuvaan. Omista juhlista on vierähtänyt jo 11 vuotta, kieltämättä paljon on elämässä tapahtunut sen jälkeen. Lisäksi mulla on edessä nyt viimeiset pari viikkoani kaksikymppisenä ennen kuin siirryn seuraavalle vuosikymmenelle, se vasta hullulta tuntuukin.

Théhuone: Sencha 8

Pyhä tarkoitukseni ei ollut suinkaan päivitellä ajan kulumista, vaan vinkata (sekä laittaa itselleni muistiin) eräästä mainiosta teestä, josta on muodostunut yksi ehdottomista lemppareista. Olen vihreän teen ystävä ja helsinkiläisen Théhuoneen Sencha 8 on ehkä parasta vihreää teetä mitä olen juonut. Listan mukaan se sisältää senchaa, genmaichaa, karpaloa, punaisia ja keltaisia ruusunnuppuja, ruusun terälehtiä, aromia sekä krysanteeminkukkia; maku on mielestäni kepeä ja aina yhtä toimiva. K-serkku tätä mulle joskus antoi olikohan se nimipäivälahjaksi ja sille tielle jäin, pakko aina hankkia lisää kun paketti on tyhjentynyt.