Ajastaika

En ole koskaan tainnut jakaa kuvia kodistani mihinkään julkisesti, LiveJournalin puolelle kyllä mutta se onkin aina ollut friends only. Täysin off topic: aika jännä miten sinne kirjoittamiseni on hiipunut aivan kokonaan – viimeksi olen päivittänyt journalini viime vuoden joulukuussa ja sitä edeltäväkin kerta oli lähes vuotta aiemmin. LJ tuntuu olevan suhteellisen hiljainen paikka muutenkin nykyään, ja kotimaan kielellä kirjoittaminen vain on niin paljon helpompaa ja monimuotoisempaa. Rakastan sitä, miten suomen kielessä asian voi usein kertoa niin monella eri tavalla ja sanalla!

Asiaan. Räpsittyäni kasan kuvia ensimmäisen yhteisen kotimme vuokrailmoitusta varten ajattelin vilauttaa muutaman täälläkin. Tervetuloa siis meille!

Tällainen on näkymä, kun ovesta astuu sisälle. Nurkan takana oikealla on keittiö.

Vas. Pieni mutta toimiva eteinen. Ja mun perintölipasto! ♥
Oik. Keittonurkkaus, pieni mutta toimiva sekin (kunhan ei ole kahta kokkia hääräämässä).

“Hinttivitriinin” takana aukeaa olohuone: vuodesohva, mun työpöytäni sekä vasemmalla tv-taso ja ruskea iso Expedit-hyllykkö. Olohuoneesta on myös käynti parvekkeelle, joka on ISO ja josta näkee kivasti yli kaupungin kattojen.

Makuuhuoneen täyttää sänky ja miehen työpiste. Yksi seinä on kokonaan kaappeja, jotka syövät sisuksiinsa kaikki meidän vaatteet ja vähän muutakin tavaraa.

Kylpyhuone on vähän turhankin iso, mutta eipähän ainakaan ole koskaan ollut ahdasta. Saunaa meillä on lämmennyt näiden parin vuoden aikana yhteensä ehkä kymmenen kertaa, tulee turhan kuumat paikat kun kämpässä muutenkin on aina vähintään +23°C. Myös talvella – pattereita me ei olla koskaan pidetty päällä. o_O

Että tällaiset 46 neliötä meiltä on tähän saakka löytynyt, näyttääkö sellaiselta kuin voisi blogin perusteella luonani olevan? Tulevassa kodissa on neliöitä mukavasti kaksikymmentä enemmän, keittiö erikseen ja lisäksi vielä yksi ylimääräinen makuuhuone (josta tulee työhuone). Erona nykyiseen on myös se että 5. kerros vaihtuu ensimmäiseen, ei sentään aivan maan tasalla mutta kuitenkaan ei tarvitse hissiä käyttää. Muuttokamojen kantamisen ajattelisi ainakin olevan paljon helpompaa, todellisuus selvinnee ensi viikolla kun päästään roudaamaan tavaroita.

+ bonus: meidän possupino on vähän kasvanut. Pikkuinen Angry Birds -possu tarttui tosiaan mukaan laivalta, isomman kruunupäisen palleron kanssa-asuja toi kerran mulle yllätyksenä. Possufani on helppo ilostuttaa pienelläkin jutulla. ;)

Tänään on erinomainen päivä kirjoittaa eräästä viime lauantain tapahtumasta, nimittäin tänään Salossa ovensa avasi uusi naistenvaateliike Superupee. Ei mulla yleensä ole mitään hajua edes täällä Turussa tapahtuvista asioista, mutta Superupee sattuukin olemaan kaverini Santun oma putiikki! Jolle mä itse asiassa suunnittelin logon. :) Lauantaina vietettiin siis VIP-avajaisia, tämä postaus olkoon vähän niin kuin virtuaalinen kierros Superupeessa.

Valikoimassa on siis vaatteita, kenkiä ja asusteita naisille – suloisia mekkoja, huimia korkoja, jänskiä koruja. Tuotteet ovat erittäin varteenotettavia vaihtoehtoja perusketjuliikkeille, kadulla ei varmasti tule montaa samanlaista vaatekappaletta vastaan ja mikä parasta, lystistä ei kuitenkaan tarvitse maksaa itseään kipeäksi!

Lisäksi tarjolla on suomalaista designia: mm. Satu Kallio Designin ja Onnela Designin laukkuja, titiMadamin kaulakoruja sekä Ammiinan pussukoita. Tänään myyntiin tuli myös erikoiserä herkullisia mekkoja Oh Molly! -blogista tuttuun tyyliin, harmi etten itse ehtinyt paikan päälle katsomaan mallistoa ja sovittamaan parhaita paloja päältä. Työ häiritsee vapaa-aikaa, as usual.

Liiketila on kohtuullisen kokoinen ja tuotteet oon saatu esille ihanan ilmavasti. Perällä olevan korokkeen seinän väriksi Santtu on valinnut turkoosin ja sopii kyllä tilaan kuin nenä päähän! Samaisella korokkeella sijaitsee myös sovituskoppi, jonka jätti-isoa hopeareunaista peiliä aloin heti himoita… Verhon kuosi kruunaa kokonaisuuden, parempaa kangasta en osaa tuohon edes kuvitella.

Mielikuvituskirahvista tuttuja vinyylikulhoja. Löytyy meidänkin taloudesta!

Koruja oli vaikka minkälaista, niin paljon kaikkea ihanaa etten lopulta osannut ostaa niistä mitään (tapahtuu nykyään aika usein). Alimmassa kuvassakin näkyvää (oikeassa reunassa) lintujen koristamaa tuplasormusta kokeilin ja melkein liityin tuplasormusfanien joukkoon. Tyhjin käsin en silti avajaisista lähtenyt, mutta The Löytö on jotain niin upeaa että ansaitsee aivan oman postauksensa.

Jonkun tuollaisen Ammiinan pussukan ajattelin hankkia, mikäli tulee tarve pikkupussukalle (noita on siis kahta kokoa). Jossakin vaiheessa näin tapahtuu väkisinkin, kun ottaa huomioon että nykyiset pussukkani ovat jotain Seppälä-/H&M-laatua useamman vuoden takaa. Kuvassa pussukoita hypistelemässä avecini Desthea.

Tilaisuuden tarjoilupuoli oli lauantaina hyvin avajaisiin passelia: kuohuvaa juomaa ja pientä naposteltavaa sekä makeana että suolaisena versiona. Keli vaan sattui olemaan aivan järjettömän kuuma ja hiostava, joten enemmistö vieraista varmastikin keskittyi nestetankkaukseen. Illan aikana kuultiin myös livemusiikkia, kun paimiolainen Putkiradio heitti pienen Superupee-aiheisen keikan.

Superupee, Annankatu 10, Salo. Liike avoinna ma-pe 10-18, la 10-16.
Nettikauppa osoitteessa superupeena.fi.

Lykke Li – Wounded Rhymes [2011]

Muistaako joku kun viime kesänä esittelin kaikki kynsilakkani (enkä edes kysy kiinnostaako ketään)? Päätin ihan mielenkiinnosta tehdä tällaisen tilannekatsauksen, jotta näen miten monta uutta kynsilakkaputelia onkaan vuoden aikana tullut hankittua. Olen toki myös siivonnut kokoelmani, ts. kynnelle paakkuuntuvat vanhan lakat päätyivät askartelulaatikkoon – vielä kun ehtisi taas pitkästä aikaa askarrella jotain…

Anyhow, tällaiset tapaukset olen vuoden aikana haalinut vanhojen kynsilakkojen jatkoksi!

• H&M kynsilakan sävyssä Red hommasin, kun tarvitsin uuden punaisen lakan. Levittyy tasaisesti ja pysyy yllättävän hyvin, joskin isokokoista sutia on vähän hankala käyttää.
• Max Factor Nail Finity minilakka sävy 549 Red Passion tuli kylkiäisenä ostaessani sarjan huulipunan ja huultenrajauskynän. Ovat todellakin oikein räväkänpunaisia kaikki kolme! Kynsilakan pysyvyys on kyllä aika surkea, tuppaa murenemaan kärjistä ennen kuin ehtii kissaa sanoa.
• Mavalasta olen alkanut tykätä enemmän, varsinkin harmaa 217 New York on ihan mahtava sävy (samoin siskolta toisinaan lainattu hieman tummempi Minsk). 269 Deep Blue ja Baby Blue tulivat samassa paketissa, kolmantena siinä oli muistaakseni päällyslakka mutta sen annoin siskolle.
• Lumene Quick & Chic sävy 64 Kevätkepponen on viime loppukesän alehankinta ja edelleen yksi ehdoton suosikkini. Toimii sekä kesällä että talvella!
• Brittilästä tilatut e.l.f sävyt Mango Maddness ja White ovat ihan ok, jälkimmäisen sain tilauslahjaksi silloin kuninkaallisten häiden aikaan.
• Beauty Line Cosmetics sävy nro 512 on tuliainen Kreikasta ja mätsää meidän autoon.
• Rimmel Lasting finish on tuoksuva kynsilakka, vaaleankeltainen 058 Lemon Drop tuoksuu sitruunalta. Tuoksu säilyy kynsissä suunnilleen yhtä kauan kuin lakkaus nättinä.
• Isadora Wonder nail on kynsilakkamerkeistä ehkä suosikkini, leveä mutta jämäkkä suti sopii mun käteen erinomaisesti ja lakka pysyy kynsissä hyvin. Ensin hankin vihreän sävyn 648 Go Green ja myöhemmin sävy 652 Gold Sparkles lopetti vihdoin täydellisen kultalakan etsinnän.

Hauska muuten, että uusia kynsilakkoja on tasan 12 kappaletta eli keskimäärin yksi per kuukausi. Tällä hetkellä kokoelmani on oikeastaan aika kattava, löytyy juuri niitä sävyjä joita useimmiten kaipaan. Ehkä jonkun kesälakan vielä voisi hankkia, mutta vain jos bongaan sellaisen värin joka houkuttelee jotenkin erityisesti. Joku kiva sininen voisi esimerkiksi sellainen tai mahdollisesti jokin helmiäissävy, mikäli koen sellaisen yhtään omanlaisekseni. Noh, tulee vastaan jos on tullakseen.

Nyt unohdan koneen pariksi päiväksi ja suuntaan kirkkaanvihreää Isadoraa kynsissäni maalle juhannuksen viettoon. Huomenna saadaan loistoseuraa Tampereelta, en malta odottaa että näen ihanan Akkikin perheineen – pääsiäisestä tuntuu olevan jo pieni ikuisuus. Rentouttavaa juhannusta kaikille!

Stella – Pelkääjän paikalla [2006]

Sunnuntain kaupunkireissun päätteeksi käytiin kullan kanssa tosiaan sitten tutustumassa paljon kehuttuun Bossaliinaan (Maariankatu 1). Ulkona kadulla olevassa ständissä mainostettiin sunnuntaibrunssia, hippasen harmittaa ettei oltu aiemmin liikenteessä. Joku viikonloppu on kyllä ihan pakko mennä kokeilemaan tuo brunssi, sen verran herkulliselta vaikutti ständin kuvauksen perusteella.

Kahvila on pieni (pöytiä taisi olla viisi tai kuusi), mutta kotikutoisuudessaan oikein kodikas – vähän niinkuin kaverin olohuoneessa istuskelisi. Sisustus oli aikamoinen sekamelska erilaisine objekteineen, mikä tietysti on olennainen ero verrattuna vaikkapa Hansan peruskahviloihin. Vaikka omassa kodissa tykkään suht yhtenevästä linjasta sisustuksessa, muualla aivan toisenlainen sisustus voi ihastuttaa. Kuten Bossaliinassa esimerkiksi.

Pöydistä jokainen oli omanlaisensa kokonaisuus. Yhdessä oli lyhyet vihreät pirttipenkit, toisessa kaikki neljä tuolia olivat keskenään erilaisia, yhdessä toisen puolen istumapaikkojen virkaa toimitti jostain vanhasta ammeesta tai vastaavasta tehty sohva. Tilan perällä sijaitseva tiskinurkkaus oli kerrassaan ihana seinäkirjoituksineen ja sinisine perhostapetteineen:

Loppumaisillaan olevan brunssin seurauksena varsinaista kahvilatarjontaa oli aika niukasti, mutta löydettiin kumpikin lautaselle mieluinen iltapäiväjuoman kaveri. Kultsi otti ison palan mustikkapiirakkaa, mä valitsin pienen ja hyvin suklaantäyteisen brownien.

Jokaisessa pöydässä oli kannullinen vettä sekä laseja, käytännöllistä ettei tarvitse mahdollista vesilasillista roudata tiskiltä saakka. Servettitelineet olivat myös pöydittäin erilaisia, tuollaisen puisen vesimelonitelineen tahtoisin kyllä itsellenikin!

Bossaliinan teevalikoima lämmitti tällaisen teenlipittäjän sydäntä, varsinkin kun teelaadut olivat vielä ihanasti esillä läpinäkyvissä purkeissa. Ja noita useamman purnukan hyllyjä oli siis useampi! Menin ensin hieman sanattomaksi, mutta heti ensimmäiseksi kysymäni La dolce vita kuulosti niin hyvältä, että sitä oli otettava. Nuuhkaistakin sai purkista, mikä viimeistään sinetöi päätökseni valkosuklaan ja vadelman hyväksi.

Plussaa myös siitä, että teekuppi oli reilunkokoinen eikä mikään muutaman hörpyn onneton minikuppi. Eikä muuten ollut kahvimukikaan kovin pieni, vaan sellainen ihan kunnon mukin kokoinen. Mitä katselin ympärilleni niin monet kahvimukit olivat pallokuosisia, niitä oli ainakin limenvihreänä ja punaisena. Tuli väistämättä mieleen erään kerran Desthealta saamani pallolliset mukit, joskin ne taitavat olla himpun verran pienemmät.

Suosittelen ehdottomasti piipahtamaan Bossaliinassa, jos osuu matkan varrelle sopivasti (eikä reitiltä poikkeaminenkaan ole hullumpi ajatus). Hinnat ovat normaalia kahvilatasoa, meillä esimerkiksi kahvi, tee, brownie ja mustikkapiirakka maksoivat runsaan kympin. Arkisin saa myös lounasta mukavaan hintaan, täytynee joskus käydä testaamassa paikan ruokapuolikin.

Kannattaa muuten tsekata kuppilan nettisivut, ovat selkeät ja kivasti tehty kahvilan tyyliin. Ja blogiakin tytöt kirjoittavat. Huom! Kauniiden kuvien selaaminen saattaa aiheuttaa mahan murinaa ja/tai kuolan valumisen näppäimistölle – sekä pakottavan tarpeen lähteä kaupunkiin kahville. Älkää sanoko, etten varoittanut.

Stam1na – Viimeinen Atlantis [2010]