Ajastaika

Furiahz ojensi blogilleni A blog with substance -tunnustuksen, kiitoksia vain tuhannesti! Läpyskää en tähän pistä (sen voi halutessaan käydä tuolta linkin takaa nappaamassa), mutta tunnustuksen saaneen tulee siis:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään ja vastata kysymyksiin.

Asia pihvi, siirrytään itse tehtävään. Keksinköhän mä vielä jotain mitä en olisi aiemmin kertonut..?

Kahdeksan satunnaista asiaa minusta

1. Ahdistun usein siitä, miten paha paikka maailma on. Uutiset ovat täynnä kuolemaa, luonnonkatastrofeja, hintojen nostamisia, känniörveltämisiä, suomalaisten brändien myymistä ylikansallisille merkeille… Milloin rahasta tuli ihmiselle se kaikista tärkein asia elämässä?
2. Haluaisin lopettaa lihansyönnin eettisistä syistä, mutta en pidä kasvisruuasta. Olisi paljon helpompaa, jos ei tarvitsisi syödä lainkaan.
3. Ahdistaa välillä myös se, miten about kaikki kaupassa myytävät elintarvikkeet ovat epäterveellisiä ja paholaisen keksintöjä. Onko ainoa keino syödä terveellisesti ja voida hyvin kasvattamalla kaikki safka itse?!
4. Muuttolaatikoita pakatessa kauhistuin (jälleen kerran) luokseni kerääntyneestä tavaran määrästä. Olen selvästikin äitini tytär ja myös minussa asuu pieni hamsteri, nimimerkillä Vein pahvinkeräykseen kaksi sylillistä kaapeista löytyneitä tyhjiä kameroiden ym. laatikoita.
5. Materialisti-minäni haaveilee kuitenkin Yrjö Kukkapuron Karuselli-tuolista.
6. Olen niin kyrsiintynyt uusimpaan Facebook-uudistukseen, että tekisi mieli poistaa koko profiili sieltä. Harmi vaan kun nykyään niin monet jutut menisi ohi ilman naamista.
7. Pidän nykyisestä työstäni, mutta välillä alanvaihdos pyörii mielessä. Niin kivaa kuin websuunnittelu onkin, jatkuva koneen ääressä kököttäminen on yllättävän rankkaa. Ei tietenkään verrattavissa oikeasti fyysisesti raskaaseen työhön, mutta kyllä omalla kohdallani näkyy jo puolen vuoden kokopäivätyö kropassa: niska-hartiaseutu on jatkuvasti jumissa, polvet kipeytyvät ja lonkankoukistajat ovat aivan jumissa. Ei hyvä.
8. Tunnustus: en ole vieläkään käynyt katsomassa Logomon näyttelyitä. En vaikka olen koko tämän kulttuuripääkaupunkivuoden asunut alle kilometrin päässä Logomosta. Ja koko vuoden on ollut tarkoitus mennä, kuinkas muutenkaan.

Vastauksia

Suosikkiväri: Harmaa viehättää tällä hetkellä ehkä eniten
Suosikkieläin: Kissa
Suosikkinumero: 9
Suosikki alkoholiton juoma: Maito
Facebook vs. Twitter: Facebook
Intohimoni: Valokuvaus, websuunnittelu, moottoripyöräily
Saada vai antaa lahja: Kumpikin on kivaa
Suosikkikuvio: Sydän
Suosikkiviikonpäivä: Lauantai
Suosikkikukka: Gerbera tai verenpisara

Heitän pallon seuraavaksi Felinelle, Desthealle, Soilalle, Tiinalle, Peetalle, Elinalle, Rokkirusetille sekä Encelle. Loistavia blogeja kaikki, suosittelen! Asianosaisille kiitos ja anteeksi – mutkun tällaisia on niiiiiin kiva lukea. :)

Sain kerrankin blogihaasteen, jes! Itse asiassa muutama viikko takaperin jo, mutta olin autuaasti ehtinyt unohtaa koko jutun. Että tänne vaan niitä haasteita, muistan tehdä jos muistan. Feline haastoi siis muistelemaan menneitä, toisin sanoen vertailemaan viime syksyä nykyhetkeen.

Valitse kaksi kuvaa, joista toinen on otettu syksyllä 2010 ja toinen nyt 2011. Tämän jälkeen haasta 3 muuta bloggaajaa.

Well, let’s see.

Vuonna 2010

Vuosi sitten syksyllä kuontalo oli punertavanruskea. Kuva on otettu lokakuun alussa, jolloin kävin ensimmäistä kertaa miehen kanssa ehkä Turun symppiksimmissä kahvilassa Bossaliinassa. On muuten tuo kerta jäänyt jostain syystä ainoaksi, pitää korjata tämä vääryys mitä pikimiten! (Kuka lähtee mun kanssa joku ilta töiden jälkeen kaupungille kahvittelemaan?) Tuon ajan asukuvien perusteella olin hieman nykyistä tuhdimmassa kunnossa – ei ole siis Elixia-jäsenyys mennyt täysin hukkaan, vaikka nyt onkin taas ollut hiljaisempaa treenirintamalla.

Vuonna 2011

Vuodessa hiustenväri on muuttunut platinablondiksi, mm. ihanaisen Maja Ivarssonin ja muiden kaunokaisten inspiroimana. Sävy alkaa vihdoin olla aika bueno, kiitos Schwarzkopf Live Color -sarjan XXL Absolute Platinum -hiusvärin sekä Four Reasonsin ja Klippoteketin hopeatuotteiden. Nyt vain odottelen juurikasvun viimeistelemään hiuslookin, ettei tarvitse olla jatkuvasti värjäilemässä. Viime syksynä ostamani Monkin musta hattu on edelleen iso rakkaus, käytän tuota taatusti töissäkin sitten kun en enää kulje polkupyörällä.

Yhteenveto

Nyt kun noita kuvia vertailin, niin en mä kai kovinkaan paljon ole vuodessa muuttunut? Jos siis hiuksia ei oteta huomioon. Ryppyjä ehkä on tullut pari lisää, lähestyyhän se kolmenkympin rajapyykki kovaa vauhtia. Vakituinen ja ennen kaikkea säännöllinen työ on väsyttänyt mutta varmasti myös parantanut elämänlaatua, kun on a) päivärytmi ja b) säännölliset tulot. Kesäloma olisi toki ollut kiva, ei ehkä väsyttäisi nyt syksyn tullen niin paljon, mutta ensi kesänä sitten.

Lopuksi: haastan kanssabloggaajaneidot Midinetin, Nelliinan sekä Marian iskemään vierekkäin nykyisen ja vuoden takaisen omakuvan. Miltä näyttää?

Jack Johnson – Sleep Through The Static [2008]

Kymmenen asiaa, joita vihaan yli kaiken

1. Maalaisjärjen puuttuminen
2. Epäjärjestys
3. Itsensä syöminen ähkyyn asti
4. Känniääliöt live-keikoilla
5. Hämähäkit ja muut ötökät
6. Se, kun vuorokauden tunnit ei riitä
7. Epäonnistumisen tunne
8. Pöly (omassa kodissa)
9. Huonolaatuiset vaatteet
10. Koirankakkaläjät kadulla

Yhdeksän asiaa, jotka ovat ominaisia minulle/luonteelleni

1. Neuroottisuus
2. Kovaäänisyys
3. Nauraminen
4. Lyhytmuistisuus
5. Riehaantuminen
6. Perfektionismi
7. Myöhästely (about kaikkialta muualta paitsi julkisista kulkuvälineistä)
8. Kuulostaminen itkuiselta, kun oikeasti olen ärsyyntynyt/suuttunut
9. Vaikutan useamman vuoden ikäistäni nuoremmalta

Kahdeksan tapaa valloittaa minut ja sydämeni

1. Olla oma itsensä
2. Sopivan huonot jutut
3. Pilke silmäkulmassa
4. Kohteliaat tavat
5. Puheenaiheita riittää
6. Avoimuus
7. Poskipäät
8. Hymykuopat

Seitsemän asiaa, joita toivon tällä hetkellä

1. Oma koti, sellainen joka oikeasti näyttäisi meiltä
2. Että sisko viihtyy Jyväskylässä (ihana kaupunki ♥)
3. Saisin bongattua kaikki hylkeet (nyt pari niistä on korjauksessa)
4. Oppisin olemaan herkuttelematta joka välissä (tulee huono olo)
5. Akkiki pääsisi joku viikonloppu tulemaan visiitille Turkuun
6. Että ehtisin käydä useammin treenaamassa
7. Palkankorotus

Kuusi asiaa mitä teen ensimmäisenä kun herään

1. Käyn vessassa
2. Pesen kasvot
3. Harjaan hampaat
4. Vaihdan vaatteet
5. Petaan sängyn (mikäli nousen viimeisenä)
6. Juon lasillisen vettä ja otan päivän vitamiinit

Viisi ihmistä ketkä tietävät eniten murheitani

1. Avopuolisko
2. Sisko
3. Äiti
4. Akkiki
5. Sansu

Neljä asiaa, joista olen riippuvainen

1. Rakkaani hymy
2. Valokuvaus
3. Omasta hygieniasta huolehtiminen
4. Internet

Kolme kauneinta asiaa, mitä minulle on sanottu

1. Erilaiset rakkaudentunnustukset
2. Ulkonäkökehut totaalisen yllättävissä tilanteissa
3. “Miten ois tällainen tipunkeltainen prätkä?”

Kaksi asiaa mitä pelkään eniten

1. Läheisen ihmisen menettämistä
2. Jonkun läheisen tai itseni sairastumista vakavasti

Yksi tunnustus

1. Olen ihan toivoton heräämään aamuisin, jos ei ole mikään pakko. Saatan torkuttaa herätystä jopa kaksi tuntia putkeen… Nykypuhelimet ovat siitä typeriä, että tunnin torkuttamisen jälkeen herätys täytyy säätää uusiksi. D’oh!

Sunrise Avenue – Out Of Style [2011]

Vihdoin ja viimein ehdin selata läpi kuvia, joita on ollut tarkoitus postata tänne! Läiskäistään siis saman tien pari kollaasia elokuun alkupuolelta, kun oli vielä lämmin ja tuntui kesältä. Nyt kelit ovat jo selkeästi viilentyneet, öisinkin pystyy taas nukkumaan kun ilma on viileä ja raikas. Iltaisin voi melkein haistaa syksyn.

Täällä pohjolassa parasta on se, että meillä on neljä selkeää vuodenaikaa. En edes osaa sanoa mikä niistä on suosikkini, sillä rakastan jokaista vuodenaikaa aina kun sen aika koittaa. Kulunut kesä meni niin tiiviisti töissä, etten ehtinyt siitä oikeastaan edes nauttia – mutta onneksi vuoden päästä koittaa taas uusi kesä (tai eihän siihen niin paljoa ole aikaa, runsaat yhdeksän kuukautta ainoastaan). Eikä tämä kesäkään nyt täysin ole vielä ohi, elokuuta on vielä melkein puolet jäljellä.

Ensimmäiset kaksi kuvasarjaa ovat tädin ja hänen miehensä luota, jossa kävimme eräänä lämpimänä elokuisena iltana. Loppuillasta ei tosin enää ollut ihan niin lämmin, mutta istuimme kuitenkin aika pitkään ulkosalla. Ehkä ne olivat ensimmäiset merkit kesän hiipumisesta, siitä huolimatta että grilli tarjoili ruokaa, jälkkäriksi oli mustikkapiirakkaa tuoreista marjoista ja ruohikolla tarkeni kävellä paljain jaloin.

Päivä 31 – Viimeinen hetki

Keväällä aloitettu 31 päivää -meemi on hyvä päättää kesän viimeiseen hetkeen. Otsikkoon viitaten: aina on paras aika vuodesta. Ja kun yksi ovi sulkeutuu, aukeaa uusia ovia joiden takana voi olla ihan mitä vain. Unohtumattomia kokemuksia, kauniita hetkiä, ilon ja surun aiheita – elämää kaikki tyynni. Muistahan sisko-rakas tämä fakta siellä Keski-Suomessa ja kurkkaa rohkeasti mitä kaikkea uuden oven takaa löytyykään! ♥

Loppuun vielä blogivinkki: Suomen ainoa oikea muotiblogi Lainahöyhenissä on herännyt uniltaan! Paluun kunniaksi Piret on järkännyt superkivan Stylestalker-giveawayn, johon mäkin tällä linkkauksellani osallistun. Ei muuta kuin arpaonnea siis!

The Sounds – Crossing The Rubicon [2009]