Ajastaika

No niin kevät, nyt loppui se pelleily! Huhtikuu vaihtui ja sä vaan päätit heittää taas vähän lunta tupaan. Maa on valkoinen ja tänään aamulla mittari näytti melkein -5°C. Ei näin! Valitettavasti vaan säätiedotus lupailee pakkasta ja lumisadetta vielä pääsiäisenäkin… Iso pyh ja vielä isompi pah! Onkohan tämä jokin sääherrojen kosto siitä, että talvi alkoi vasta tammikuussa?

Turun keskustaan avattiin viime viikolla uudistunut Kookenkä, jonka avajaistarjouksista kävin poimimassa matkaani uudet Converse All Starit. Kehitin pienoisen pakkomielteen punaisiin kenkiin, kun mietin miten loistavasti tummansiniset Holly & Whyte -housut sopisivat punaisten kenkien kanssa. Ja Consit nyt vaan on yhdet parhaista popoista, ei tule jalat kipeiksi ja sopivat melkein tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Tulevat varmasti olemaan kovassa käytössä kuten muutkin mun Consit – kunhan vaan päästään tuosta valkoisesta moskasta eroon ja saadaan kadut kuiviksi!

Viikate – Petäjäveräjät [2012]

Tästähän näyttäisi melkein olevan tulossa jokakeväinen tapa, mutta niin houkuttelevia kuvia jälleen lätkäistiin silmieni eteen Vagabondin fb-sivulta, etten malttanut olla jakamatta näitä myös blogin puolella. Viime päivät ovat pakkasasteista ja talvitakista huolimatta menneet omalta osaltani niin keväisissä fiiliksissä että! Ajatukset ovat täysin jo kuivissa ja puhtaissa kaduissa, Marimekko-Conseissa, prätkäkaudessa, melkein hellepäivissä asti… Niin ja tietysti siinä elämäni ensimmäisessä täyspitkässä kesälomassa. Ahh!

Yksi pari keltaisia sandaaleita tänne, kiitos.

Kevään ja kesän muoti tänä vuonna on ylipäänsä mielestäni aivan mielettömän inspiroivaa, epäilemättä kirkkaiden värien ansiosta. Kaupat ovat pullollaan räiskyvää keltaista, punaista, sinistä, vihreää, oranssia – you name it. Lisäksi näiden rinnalla on vielä mm. mintunvihreää, persikkaa ja syvän vaaleanpunaista, oikein kunnon karkkivärejä. Vaikka olenkin koittanut viedä vaatekaappini sisältöä värittömämpään (ja näin ollen helpommin yhdisteltävään) suuntaan, värien kirjo miellyttää silmää erittäin paljon.

Värien lisäksi olen alkanut viehättyä vaaleista sävyistä, mitä ei ole tapahtunut ehkä koskaan aikaisemmin. Esimerkiksi tuo yllä olevan kuvan stailaus on kerrassaan ihana, kesäistä ja kevyttä – ja vaaleaa. En kyllä tiedä miten mahtaisi vaaleus toimia oman kroppani peittona, olen nimittäin kalmankalpea kalkkuna läpi kesän enkä suinkaan kauniisti paahtunut kuten kuvan neito. Ei sillä, en edes tykkää lojua auringossa enkä oikein purkkirusketuksestakaan välitä, solariumiin en suostuisi menemään vaikka maksettaisiin. Joten kalkkuna it is.

Pastellivärit eivät edelleenkään kuulu suosikkeihini, mutta jokin tuossa possunpunaiset housut & tossut yhdistelmässä kiehtoo. Mintunvihreää voisin kyllä harkita, kokeiltiin erään kerran Mian kanssa Cubuksen minttujäätelöhousuja ja olihan ne aika herkut. Vähän ehkä sävy oli liian haalea, mutta jos sellainen sopiva minttu löytyisi oikeassa vaatekappaleessa niin saattaisin jopa harkita. Noin muuten tyydyn toistaiseksi ihastelemaan vahvoja värejä mainoksissa ja kauppojen rekeillä, ostan vain sellaista mikä kestää sitten muotikauden loputtuakin.

Siinä missä naisille on tarjolla herkullisia karkkikorkoja, miesten kengät ovat hillityissä mutta kauniissa väreissä. Kuvan sävyistä huolisin minkä tahansa omiin jalkoihini, merensiniset herrainkengät esimerkiksi olisivat enemmän kuin tervetulleet kevätgarderobiini. Kesä tule jo!

(Kuvat: Vagabond)

Harvoin jaksan selailla uuden sesongin mallistoja sen tarkemmin (tai ainakaan heti niiden ilmestyttyä), mitä nyt postiluukusta kolahtavan H&M-katalogin plärään läpi jos ehdin. Vagabond taitaa olla ainoa merkki, jonka malliston saatan selailla useampaankin kertaan – ja josta mahdollisesti jopa bloggaan. Vagabond inspiroi tänään syysuutuuksia mainostavalla viestillään niin paljon, että päätin ottaa asian aiheeksi myös täällä. Finally it’s time for autumn shoes!

Niin paljon kuin rakastankin mustia nahkaisia Ramona-solkinilkkureitani, kaipaisin välillä jotain vaihtelua. Sellaista voisi tarjota vaikkapa toffeenruskea Code (99e), jossa yhdistyy tuo erinomainen nilkkurimalli sekä herkullinen väri. Vähemmän on enemmän: Ramonan soljet kilkattavat ihanasti kävellessä, mutta kyllä vaan näyttää hyvältä tuollainen simppelimpikin versio! Stellan postaus ei ainakaan vähentänyt ruskeiden nilkkureiden houkutusta… Oh my.

Toinen haaveiluni kohde on herrainkengät tai jotkut sen tyyliset monot, kuten tämä lyhytvartinen Code (85e). Löytyy myös kauniin toffeenruskeana, mutta ehkä tällaiset olisi kuitenkin toimivammat perusmustana. Ja ruskean kanssahan on se probleema, että sävyn pitäisi sopia Mhannin veskani kanssa yhteen. K-serkku oli löytänyt täydelliset herrainkengät kirppikseltä, käyttämättömät (tai ainakin hyvin vähän käytetyt) ja todella edullisesti – kelpais tännekin!

Sivuhuomautuksena: ärsyttääkö ketään muuta nuo Vagabondin samat nimet täysin eri malleilla?!

Keväällä hankkimani Dee-nilkkurit (109e) ovat selkeästi ajankohtaiset myös syksyllä: nyt niitä saa vähän joka värissä ja laadussa. Pieniä eroja yksityiskohdissa uusissa on verrattuna kevään malliin, mutta kyllä ne sisaruksiksi tunnistaa. Hintaakin näköjään ovat nostaneet parilla kympillä, ei todellakaan harmita että ostin omani jo keväällä.

Miten olisi Ramona (149e) pitkällä varrella? Ilman niitä heliseviä solkia tosin. Mikäli talvisäilössä ei odottaisi rakkaat prätkäbuutsit, Ramona pitkänä voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto. Saa niin nahkaisena kuin mokkaisena versiona.

Olisikohan tässä se kaipaamani lyhytvartinen bikermono? Vanha tuttu Cathy (129e) on kokenut pienen kasvojenkohotuksen eikä ollenkaan huonoon suuntaan. Päivitetty malli näyttää jotenkin rempseämmältä kuin vanha jäykempi versio (119e, kuva alla). Apua, tätä kuvaa mun ei olisi pitänyt nähdä..!

Yhteenveto syksyn kengistä Vagabondin tyyliin: nahkaa, mustan lisäksi ruskean eri sävyjä ja naisillekin vähän jotain maskuliinisempaa. Ei yhtään hullumpaa, tycker jag. Kiiltonahkaa näytti olevan myös useammassakin popossa, joskaan siitä en henkilökohtaisesti ole kovin innostunut. Ainoa miinuspuoli on se, ettei meidän eteiseen mahdu ehkä enää yhtään kenkäparia lisää. (Haluisko joku ostaa multa kenkiä?? Suunnilleen kokoa 38-39, tarjolla olisi ainakin nilkkuria ja saapikasta sekä nahkaisena että tekonahkaisena.)

(Kuvat: Vagabond)

Reino & The Rhinos – Tähän tyyliin [2008]

Saanen esitellä uusimman kenkäparin eteisen kenkähyllyssä, the Chuck Taylorit. Ever.

Kyseessä on Converse All Starit, joita olen puolentoista vuoden ajan kuolannut aina KOP-kolmion Nilsonin ohitse kulkiessani. Nähnyt popoista varmasti uniakin. Tästä ei tennari kuulkaas enää khuulimmaksi mene! Värit, kuviot, kaikki kohdallaan.

Poptaide tuosta kuosista tulee ensimmäiseksi mieleen ja ystävämme Google osasikin noilla hakusanoilla kertoa kenkien kuuluvat kevään ’10 mallistoon Chuck Taylor All Star Pop Art Collection. Kivoja malliston muutkin kengät toki ovat, mutta eivät vedä vertoja Roy Lichtenstein -henkiselle sarjakuvaprintille. Vain Warhol-tyyli olisi saattanut mennä edelle…

Miten kengät sitten lopulta päätyivät hellään huomaani? No, viime viikolla pyöriessäni jonkun tovin kauppojen aletarjontaa tutkimassa satuin kävelemään Nilsonin ohi. Huomasin että sielläkin oli ale alkanut, joten menin tarkastamaan hyllyt mahdollisen balleriinalöydön toivossa. Löysinkin yhdet kokeiltavaksi – mutta sitten silmiini osui tuttu Converse-pari alekylttien alla. Sydän taisi jättää puolikkaan lyönnin välistä, aivojen järkeillessä ettei pari kuitenkaan olisi oikeaa kokoa.

Olihan se, just eikä melkein. Se ainoa pari, joka on puolentoista vuoden ajan Nilsonin hyllyjä koristanut. En edelleenkään omista kunnollisia balleriinoja (tai vastaavia siistejä kesäkenkiä), mutta nyt ainakin taatusti yhdet hienoimmista Converseista löytyy. Joskus elämä vie minne sattuu – ja lopulta kohtalo tuo yhteen. ♥

Miten voi pieni ihminen olla näin onnellinen kengistä?!

System of a Down – Toxicity [2001]