Ajastaika

Mä alan olla ihan loppu. Olen koko ajan niin hullun väsynyt, että päivät menevät sellaisessa ihme sumussa. Menen aamuisin töihin tuntia aiemmin ja lähden kotiin usein vähintään puoli tuntia työajan virallista päättymisaikaa myöhemmin. Silti työmäärä ei tunnu vähenevän mihinkään, inboxi paukkuu viestejä joista useimmat on luokiteltu Kesken tai Ei käsitelty. Väkisinkin miettii, olenko vain tolkuttoman hidas saamaan mitään valmiiksi. Liian tunnollinen, perfektionisti.

Ruokavalio on viime viikkoina ollut sellaista, että ihan itkettää kun sitä edes ajattelee. Liikunta on Supertreenit pois lukien jäänyt minimiin, tiedän että esim. jooga tai pilates helpottaisivat jumeja mutta en yksinkertaisesti jaksa raahautua tunneille. Perse leviää, suonikohjut värittävät sääret, selluliitti valtaa reidet ja naamakin puskee näppylää. Yäkh.

Milloinkohan mä opin, ettei työt tekemällä lopu? Aivan samalla tavalla kun ei ilmainen viina juomalla lopu. Normiduunin lisäksi mulla on nyt ollut pientä projektia kotonakin, en vain osaa sanoa ei. Saa nähdä miten paskainen loppu tällä ahneella on, totaaliväsymys vaiko mitä. Siinä kohtaa tuskin ne tilille ropisevat eurot nostavat elämänlaatua paljonkaan.

Onneksi keltainen tulppaanikimppu ja kukkaa pukkaava orkidea ilahduttavat aina kun katse osuu niihin. Niin ja vaikka remontti on edelleen vaiheessa, tämä alkaa hiljalleen tuntua kodilta. Näyttää meiltä. Lopputulosta odotellessa.

Miten paljon pidemmältä päivä tuntuukaan, kun a) ulkona paistaa aurinko ja b) herää ennen kello kymmentä! Tuntuu kuin kello olisi nyt jo jotain yksitoista illalla, vaikka todellisuudessa viisarit näyttävät pari tuntia vähemmän. Miksiköhän mulle on niin vaikeaa nousta ajoissa (lue: klo 8-9 pintaan, mikä ei oikeasti edes ole mitenkään aikaisin aamusta), ellei ole jotain painavaa syytä siihen? Siinä asiassa mulla olisi kyllä paljon petrattavaa.

Tänään aikaisen aamun selitys oli personal trainer -treffit Elixiassa, olin tietoisesti varannut ajan aamulle jotta olisi hyvä syy nousta ajoissa. :) Tapaaminen oli mulle ihan hyödyllinen, opin mm. käyttämään juoksumattoa (en ole aiemmin uskaltanut siinä pelossa että käy niinkuin elokuvissa) ja kuntosalin puolellakin tuli opeteltua pari loistavaa liikettä. Kolmevarttinen meni hujauksessa ohi ja saliohjelmani jäi ehkä hieman tyngäksi. Toisaalta esim. vatsa- ja selkälihakset osaan kyllä lisätä ohjelmaan ihan ilman opastustakin, ja muiden laitteiden (Länkkärissä on ihan erinäköisiä kapistuksia kuin Jokivarressa!) kanssa saa varmasti apua tarvittaessa. Tämä tapaaminen plus puolituntinen joskus myöhemmin kuuluvat siis liittymissopimukseeni, kyllä mulle kymmenen kerran PT-pakettiakin tarjottiin mutta tällä hetkellä en kyllä mitenkään pysty irrottamaan yli viittäsataa euroa sellaiseen. Ehkä sitten kun joskus onnistun kahmaisemaan itselleni vakityön – tai edes sellaisen, jossa saa säännöllistä palkkaa.

Päivääni mahtui tänään paljon muutakin. Aamuisen kuntoilun lisäksi ehdin käväistä eräässä tapaamisessa, istua kaverin kanssa pälättämässä teekupin ääressä sekä tehdä muutaman tunnin töitäkin. Nyt harkitsen josko tämän naputeltuani tekisin vielä joogasarjan Wiillä, pelottaa vähän miten jumissa paikat ovat huomenna… Onneksi olin jo etukäteen päättänyt pitäväni torstain lepopäivänä, perjantaina jatkuu sitten taas.

Ruokavalion olen saanut viime päivät pidettyä suht hyvänä, en mussuta koneella istuessani koko aikaa jotain ja muutenkin syön vain kun on nälkä. Karkit päädyin jättämään kokonaan pois tässä kuussa, se on mulle selvästikin kaikki tai ei mitään. Puuron olen havainnut hyväksi nälän loitollapitäjäksi, tosin kuvassa näkyvä Pirkan vadelmainen pussipuuro ei ehkä ole kaikista paras vaihtoehto. Nopea ja superhelppo kylläkin valmistaa, mikä duunin lomassa on plussaa.

Yksi juttu vielä, eräs meikkikokeilu nimittäin. Pääsin mukaan testiryhmään Olivian fb-sivulla ja posti toi testattavakseni tuollaisen Max Factorin Smoky Eye Effect -luomiväripuikon. Ensimmäisen kerran perusteella olen hämmentynyt: en osannut käyttää tuota alkuunkaan ja tulos oli se että näytin turpaani saaneelta. Ehkä harjoitus tekee mestarin? Tuo ruskea Bronze Haze -sävyinen väri ei ihan toiminut perinteiseen smoky eye -tyyliin, sillä sävyt olivat sumusilmiin turhan vaaleat. Oh well, testailut jatkuvat ja tulokset toivottavasti paranevat.

Joku random saksalainen nettiradio @ SHOUTcast [loistavia biisejä!]

Pitkästä aikaa päiväni kuvina, edelliskerrasta on jo reippaasti yli vuosi. Pitäisi tehdä näitä useammin, kun tällaisen kuvaaminen on aika hauskaa. :) Paitsi ettei mulle normaalina päivänä välttämättä tapahdu yhtikäs mitään… Herätys -> koneelle -> Elixiaan -> kotona taas koneelle -> nukkumaan. Välillä sentään järjestys vaihtelee, tai saatan viettää puolipäivää varastossa töissä.

Mutta tällaista siis keskiviikona.

Klo 08.55
Heräsin ajoissa, kerrankin. Aurinkokin heräili samaan aikaan.

Klo 09.19
Pärstä ojennukseen, aamupalaa siinä sivussa.

Klo 09.44
Tsekkasin nopeasti vielä sähköpostit.

Klo 09.58
Matkalla kaupunkiin, aurinko paistoi ihanasti.

Klo 10.39
Kiertelin hetken kaupoissa ennen yhtä tapaamista.
Ihastuin H&M Dividedin kevätmalliston jakkuun, oih lintuja!

Klo 11.09
Mulla oli Andiamoon kuponki -20% lisäalennus jo alennetuista kengistä ja hyllystä löytyi sopivasti eräs kenkäpari viime kesän mallistosta. 26e on erittäin mukava hinta nahkaisista sandaaleista, nyt vain odottamaan kesää ja lämpimiä päiviä… Tai reissua etelään.

Klo 11.20
Työpalaveri, paikkana viihtyisä Cup & Pint. Sain oikein kunnon jakkaran takapuoleni alle, tuollaisessa laiskanlinnassa kelpasi kyllä palaveerata. Eikä kaakao tai kookostryffelikään huonolta maistunut, ei todellakaan. ;)

Klo 13.23
Kävelemässä kohti kotia.

Klo 13.43
Nakitin kullan ottamaan kuvan päivän pukimista. Samalla kuvautin myös erään runsaan kympin hintaisen Nelly-löydön, jonka pyysin siskon klikkaamaan mukaan tilaukseensa. Sinivalkoraidallinen mekko on merkiltään Rare Fashion ja tuo pitsiselkäosa on ihan huippu. ♥ (Kuontalo näyttää btw jokseenkin kummalliselta. Onkse muka oikeesti noin punertavan läiskikäs??!)

Klo 14.11
Kotona laitoin teepannun porisemaan ja istuin koneelle naputtelemaan työjuttuja.

Klo 18.04
Lisää teetä ja blogin päivitystä ynnä muuta surffailua netissä.

Klo 20.16
Illaksi kotikotiin, yksin tällä kertaa.

Klo 20.58
Blogien lueskelun lomassa hihittelin Dharmalle, joka oli jokseenkin levoton.

Klo 21.53
Saunaan. Edellispäivänä värjätyt hiukset saivat kaivattua kosteutusta L’oreal Elvital Nutri-Gloss -hiusnaamion muodossa. Ostolakossa on kehunut kyseistä naamiota useasti, oli siis ostettava se kokeiluun kun se jossain tuli vastaan. Toimiva tuote kyllä, harmi kun sitä ei enää valmisteta.

Klo 01.05
Unimaailma kutsuu, Miskakin tassutteli jostain unikaverikseni. Extrapatteri lämmitti kyllä mukavasti, mutta yritti myös vallata puolet mun tyynystä yön aikana.

Tänään hajottaa duunikuviot enemmän kuin pitkään aikaan, kyllä välillä tekisi niiiiin mieli heittää macci alas parvekkeelta ja katsoa onnellisena sen murskautumista. Tosin sitten loppuisi myös vapaa-ajan datailut, joten yritän tsempata ja olla viskaamatta konetta mäkeen. Onneksi ensi yöksi pääsee varastohommiin, se on kuin lepoa aivoille – ei tarvitse ajatella sen enempää kuin että keräilee oikeita koodeja hyllystä. Ei puuduttaa takapuolta koneen ääressä, ei tapella epäloogisen ja vanhanaikaisen järjestelmän kanssa… Paitsi jos joutuu läimimään tarroja, toivottavasti vältyn siltä nakilta tänään.

Niin, oli mulla jotain oikeata asiaakin. Perjantai-illan keikkoihin siis.

Hoodiin saapuessamme (vai olikohan vähän myöhemmin) alakerran lavalla soitti ensimmäinen bändi, jyväskyläläinen Beyond The Dream. Aikamoista örinää tycker jag, joskin aivan keikan lopussa soitettu Bad Romancen örinäversio oli aika loistava!

Roudarina ruutupaitainen V for Vendetta.

Seuraavana vuorossa oli levyjulkkareitaan viettävä Deathrical. Tekniikan kanssa oli pikkasen ongelmia alkuun, mutta lopulta pojat pääsivät aloittamaan settinsä – mitä nyt intro otettiin kahdesti kun ensin ei tekniikka pelannut. Kello tosin oli siinä kohtaa jo sen verran paljon, että mä lähinnä haukottelin viiden minuutin välein… Ei vanhana aina enää jaksa.

Bändin olin tosiaan nähnyt (ja ylipäätään kuullut) ekaa kertaa viime talvena, joten tiesin mitä odottaa. Tykkään enemmän musiikista, jossa biisien sanoista saa kunnolla selvää, mutta kyllähän örinääkin yhden keikan verran kuuntelee. Toki Deathricalilla on erilaisia kappaleita, parista voisin jopa sanoa pitäneeni kun ne eivät olleet ihan niin “öriseviä”.

Kamera oli melkein koko keikan ajan siskon käsissä, minkä todellakin huomasi keikkaotosten määrästä. Jossain vaiheessa kävin nappaamassa sen jo pois, kun näytti ettei sisko malttanut lainkaan nauttia keikasta vaan oli linssi silmien edessä koko ajan. ;) Tiedän itse hyvin tunteen, ettei ole keikasta tavallaan nähnyt mitään, kun on vain kuvannut ja kuvannut vaikkei edes ole mikään ns. virallinen valokuvaaja.

Näistäkin kuvista suurin osa taitaa olla juuri siskon ottamia, BTD-kuvat tosin otin muistaakseni itse. Paljon sai ruutuja heittää roskakoriin, mutta oli siellä aika mahtaviakin otoksia mukana. Tykkään varsinkin noista pienen terävyysalueen kuvista, jotenkin se taustan sumentuminen miellyttää mun silmää. Ei toimi kaikkialla, mutta joissakin tilanteissa erinomaisesti.

(Kuvat © Feline ja Jose.)

Sally Shapiro – Disco Romance [2007]