Ajastaika

Lukaisin muutama päivä sitten loppuun Ron McLartyn teoksen Polkupyörällä ajamisen taito, jonka satuin löytämään joulun alla kotipaikkakuntani kirjastosta. Kyseinen kirja on tullut vastaan muuallakin kuin tuossa linkkaamassani blogikirjoituksessa, joten siitäkin syystä oli mielenkiintoista saada opus luettavaksi. Ja olipa kansikuvakin jopa silmääni miellyttävä.

Alku oli ehkä hieman tahmeaa, mutta sitten kun tarinaan pääsi sisään ei lukemista olisi malttanut lopettaa lainkaan. Oli muuten mulla nyt jo toinen kirja putkeen, jossa hypitään hyvin selkeästi nykyhetken ja menneisyyden välillä. Alkuun olin jotenkin ihan ulalla henkilöistä ja tapahtumista, mutta kirjan edetessä mielessä pyörineet kysymykset onneksi alkoivat saada vastauksia.

Päähenkilö Smithy oli toisaalta sympaattinen kaveri, mutta toisaalta ärsyttävän aikaansaamaton alistuja – tai siis oli ainakin ennen ollut. Sellainen syrjäänvetäytyvä nahjus, joka kohauttelee kaikelle välinpitämättömästi olkiaan eikä tee vapaa-ajallaan muuta kuin löhöä, kännää ja mässytä. Vaikka siitähän tarina juuri kertoi, miten Smithyn elämä sai yhtäkkiä täysin uuden käänteen – ja hyvä niin. Se on itsestä kiinni onko kerran nahjus aina nahjus.

Se on kyllä pakko myöntää, että kirjan luettuani aloin haaveilla keväästä ja polkupyöräilystä… Sain viime syksynä uuden (= tädin vanhan) fillarin niin myöhään, etten ehtinyt kovin montaa lenkkiä tehdä ja nyt talvella en ilman nastarenkaita viitsi edes kokeilla. Sitä odotellessa.

* * * * * * * * *

Edelliset kirjat on jo palautettu kirjastoon ja uusia lainattu tilalle, seuraavaksi menenkin valitsemaan yhden niistä ja pakkaan sen mukaan viikonlopun pikavisiitille länsinaapuriin. Huomenna lähdetään K-serkun kanssa alkuillasta seilaamaan, lauantaipäivä vietetään Tukholman aletarjontaa tutkaillen ja sunnuntaina tullaan takaisin. Eipä siis muuta kuin viikonloppuja & adjö!

Kat DeLuna – 9 Lives [2007]

Eilen kaveri kutsui luokseen auttamaan puolitoistalitraisen punaviinipullon tuhoamisessa, mikäs siinä kun ei meillä mitään erikoista iltaohjelmaa ollut suunnitelmissa ja kaverin kämppäkin on vain kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Lähdettiin siitä sitten porukalla vielä katsastamaan Turun yöelämää, ja viihdyttiin Amarillossa melkein pilkkuun saakka. Tuli kyllä vähän wtf?!-olo, kun en tiennyt Amarillossa edes olevan tanssilattiaa… Ja siellä soi vaikka mitä hyviä biisejäkin!

Hulvattoman hauskaa oli joka tapauksessa, mistä kertoonee myös läjä älyttömiä kuvia kameran muistikortilla. Tuttuihinkin tuli törmättyä niin Amarillossa sisällä kuin lähtiessä sen edessä, mikä on aina kerrassaan mahtavaa. Vaikken eilen montaa lasillista juonut, tämä päivä on mennyt aika koomaillessa ja väsymys alkaa painaa jo päälle. Päivällä sain sentään vihdoinkin kuvattua joitakin vaatteita, jotka olisi tarkoitus laittaa Huuto.netin puolelle myyntiin. Kun vain jaksaisi vielä naputella ne tuotetietoineen kaikkineen sinne.

Kuvasinpa myös eräät korvikset, jotka ovat odottaneet esittelyään jo lähes kuukauden päivät. Sain pöllökorvikset siskolta vähän niinkuin pikkujoululahjaksi tuossa ennen joulua, niistä oli kuulemma tullut mieleen mun viimekesäinen rakkaussormuksen. Kivasti kyllä sopivatkin yhteen, ovat erilaisia mutta kuitenkin niissä on jotain samaa. Persoonallisetkin ovat, toiselta pöllöltä kun puuttuu “timantti” toisesta silmästä kokonaan.

Pöllöjen alustana on ennen joulua lainaamani Linda Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, jonka nimen olen todennäköisesti jostain blogisuosituksesta kirjannut luettavien kirjojen listaani. Ei yhtään sellainen kirja, jollaisen valitsisin kirjastonhyllystä itse. Tykkäsin kuitenkin tarinasta – tai oikeastaan useista pienistä tarinoista, joiden avulla hypeltiin nykyhetkestä menneisyyteen ja takaisin. Kauniita hetkiä, muutoksia ja kipeitä muistoja, elämän oivalluksia, syvää ystävyyttä.

Taidan lisätä tämän vuoden tavoitteisiin vielä, että luen enemmän kirjoja kuin viime vuonna, mihin ei kyllä kovin paljoa vaadita – viime vuonna luin maksimissaan kymmenen kirjaa. Vähemmän koneella roikkumista, enemmän kirja käsissä sohvannurkassa istumista! Voisinkin saman tien tutustua Eevan kokemuksiin ja poimia sieltä lisärivejä listaani. Ja ehkä tsekkaan myös Olivian kirjablogin suositukset, jotta varmasti olisi kirjaston hyllyjen ääressä valikoitavaa sitten kun joskus taas sinne asti pääsen. Pian, toivottavasti.

Pendulum – Immersion [2010]

Eilinen oli päivä kivoimmasta päästä: kuulumisten vaihtaminen ja yleinen löpinä on yksinkertaisesti parhautta! Iltapäivällä Desthea tuli käymään, ja puhumisen vauhtiin kun olin päässyt suuntasin illaksi kaverini M:n luokse. Viime kerrasta taisi olla jo vuosi, tosin M kävi jouluna mun luona Turussa. Kovin montaa kymmentä kilometriä meidän välillä ei ole, mutta jotenkin yhtäkkiä aina huomaa että viime tapaamisesta on vierähtänyt hyvä tovi. Tosin inttivuoden aikana ihmisten näkeminen oli useimmiten kortilla, kun lomilla suurin tarve oli rauhoittuminen.

Kamera kulki tietysti mukana M:n luokse ja kuvauksen kohteeksi pääsivät – yllätys yllätys – kissat. M:n kissaperhe on kasvanut yhdellä karvatassulla, Lulu oli kyllä niiiiin pieni ja niiiin suloinen! Kuvia tuli taas räpsittyä aika läjä, muutama on pakko julkaista täällä blogissakin. Tietystikin siksi, että voin aina säännöllisin väliajoin ihkuttaa niitä. Ja oman kissan ikävä senkun kasvaa… ;)

Kotiin viemisiksi sain M:lta kasan kirjoja lainaan, kunnon pläjäys ihanaa hömppää. Pääasiassa kirjat ovat Sophie Kinsellan tuotantoa (mm. koko Himoshoppaaja-sarja), vain yksi on jonkun muun kirjoittama. En muuten vieläkään ole nähnyt sitä Himoshoppaaja-elokuvaa (Confessions of a Shopaholic), se seikka on kyllä korjattava tässä joku päivä. Tänään aamulla kuvatessani kirjakasaa blogia varten mulla oli oikein assistentti:

Tämän kuvan ottamisen jälkeen assistentti tosin kaatoi koko pinon ja yritti lisäksi tapella parin pokkarin kanssa. M, älä siis ihmettele jos jostain kannesta löytyy pienet hampaanjäljet… :) Mikäli joku palaa halusta nähdä tarkemmin mitä kaikkia opuksia pinossa on, selkeämmän kuvan saa esiin tästä. Pohdiskelin mikä olisi sopivin jatko edellispäivänä loppuun lukemalleni Paholainen pukeutuu Pradaan -kirjalle, hyppysiini päätyi lopulta Varsinainen talousihme. Nyt on ehkä ensimmäiset 50 sivua takana ja aika utopistiselta tarina tuntuu ainakin näin alkuun, mutta ehkäpä se siitä muuttuu vielä johonkin suuntaan.

PMMP – Veden varaan [2009]

Laiskottaa ihan hulluna, edelleen. Sain sentään hoidettua työnhakuasiaa vähän eteenpäin, jotain edistystä sekin. Pari webbijuttua pitäisi jaksaa tehdä, harmittaa vaan kun inspiraatio on jossain karkuteillä. Tein yhtä layout-hahmotelmaa, alkuun vaikutti ihan lupaavalta mutta yhtäkkiä pää löi tyhjää eikä hommasta tullut enää mitään. Tällaisissa tilanteissa huomaa hyvin, etten mä ole mikään graafikko… Mistä luovat ihmiset oikeasti keksivät kaikki ideansa?! Ehkä se on geeneissä.

Tulin tänään kotikotiin kissa- ja talovahdiksi, kun porukat lähtivät reissuun muutamaksi päiväksi. On ollut tosi jumitusfiilis, kultakin kun on kotonaan pelailemassa (se on ollut kohta viikon ilman tupakkaa ja ainoa mikä saa sen pysymään rauhallisena on tietokone). Huomenna sentään sisko tulee poikkiksensa kanssa tänne, vähän jotain eloa elämään. Niin ja kaverini M:n luonakin lupasin mennä tässä lähipäivinä käymään, ei olla taas ikuisuuteen nähty. Ehkä olo tästä vielä kohenee.

Iltapäivällä näytti taas siltä, että alkaisi ukkostaa. Ei kuitenkaan alkanut, eikä tuolla ole tainnut edes sataa. Kunpa olisi pari aurinkoista ja lämmintä päivää, jotta voisi makoilla pihalla kirja kädessä! Viime päivinä olen pakoillut jumitusta kirjojen maailmaan, tällä hetkellä menossa Lauren Weisbergerin The Devil Wears Prada – suomeksi tosin. Voisi vaikka katsoa sen elokuvanakin joku päivä.

Nyt takaisin työjuttujen pariin, tavoitteena saada tänään ainakin yksi asia pois to do -listalta. Pakko kyllä vetää välillä jonkun sortin taukojumppa, kun polvet tykkää sanoa eriävän mielipiteensä koneella istumisesta… Ja syödäkin pitäisi. Siitä tulikin mieleen, että voisi leipoa joku päivä! Mä en kovin kummoinen kokki ole, mutta taitoja sopii aina parantaa.