Ajastaika

Terveisiä Jyväskylästä! Vietin pitkästä aikaa viikonlopun rakkaassa opiskelukaupungissani, edellisestä kunnon visiitistä oli ehtinyt vierähtää jo reippaasti yli kaksi vuotta. Mahtavaa että sisko päätyi juuri Jyväskylään kouluun, niin tulee lähdettyä taatusti useammin käymään Keski-Suomessa. Nyt olin liikenteessä porukoiden kanssa, äiti & iskä olivat menossa Rompetorille sekä kaupunginteatteriin, joten pääsin siinä samalla kyydillä kätevästi Felinen hoteisiin.

Saavuimme kaupunkiin perjantai-illalla kahdeksan paikkeilla. Keli oli koko matkan suhteellisen kamala, lunta pyrytti joka suunnasta ja tuuli pöllytti vielä vähän lisää. Propsit iskälle ajamisesta, itse olisin varmaan ohjannut Teukan jossain vaiheessa matkaa lumipenkkaan.

Omalta osaltani viikonloppu sisälsi mm. Elixiaa (Jykylän keskus on ensirakkauteni kuntosalien saralla), kaupungilla pyörimistä sekä kämpillä löllöilyä The Big Bang Theoryn kera. Ja tulipa kerrankin myös vähän sivistettyä itseään, kun käytiin sunnuntaina koko konkkaronkka Alvar Aalto -museossa. En ollut siellä käynyt aiemmin, vaikka tosiaan nelisen vuotta kaupungissa asuin… Nyt on sekin vääryys korjattu!

Jyväskylässä oli lunta, paljon ihanaa valkoista lunta! Lauantaina pakkanenkin nipisteli mukavasti poskia, olisikohan mittari näyttänyt kymmentä miinusastetta suunnilleen. Aleista viime viikolla ostamani kunnon paksu Benchin talvitakki selvisi koeajostaan loistavasti, kyllä sen kanssa kelpaa odotella iltapäivälehtien lööpeissä peloteltuja kolmenkymmenen asteen pakkasia.

Harjun kupeessa joku oli ärsyyntynyt presidenttiehdokkaista.

Ruokapuoli hoidettiin lauantai-iltapäivällä Foodissa, joka tällä kertaa oli kohdallani valitettavasti pienoinen pettymys. Chiliburger oli iso ja poltteli mukavasti suussa, mutta ranskikset eivät olleet ihan tarpeeksi kypsiä. Lautaseltani puuttui kunnon veitsi kuten burgereiden yhteydessä yleensä, viereisen pöydän annoksessa veitsi kyllä näytti olevan. Extrana tilaamani guacamoledippi ei ollut avokadoa nähnytkään, haaleanvihreä mönjä maistui lähinnä perunamuusilta. Pöh.

Hienot valaisimet Foodissa kyllä oli.

Jaa mikä guacamole? Jaa avokadosta vai? Nevöhöörd.

Yllättävän rankkaa tuollainen kotimaan matkailukin, vaikka viikonlopun ohjelma oli hyvinkin kevyttä ja rentoa. Sunnuntaina olin puolikuollut suunnilleen koko kotimatkan ja kotiuduttani olin aika valmis painumaan pehkuihin saman tien – eikä kello tainnut siinä vaiheessa olla kuin vasta seitsemän. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, että enhän mä kuitenkaan nukkumaan mennyt vaan istuin koneen ääressä oikein tajuamatta mistään mitään. Siispä nyt olen viisaampi ja suuntaan unten maille, kerrankin suht ajoissa. Hyvää yötä!

Viikko sitten vietettiin miehen kanssa viikonloppu ystävien hoteissa Tampereella. Perjantai-illalla kohti Pirkanmaata ajaessa oli todella kurja ajokeli: räntää, kovaa tuulta, pimeääkin tietysti. Onneksi ei ollut kiire niin sai rauhassa körötellä olosuhteisiin sopivaa vauhtia, lähempänä yhdeksää oltiinkin sitten vasta perillä.

Oli ihana nähdä Akkikia taas pitkästä aikaa! Onni oli flunssaisuudestaan huolimatta täydessä vauhdissa, milloin houkutteli mua leikkeihinsä mukaan ja milloin puoliskoa. Katsottiin Muumeja, piirrettiin ja maalattiin vesiväreillä. Hurjaa, että poika täyttää alkuvuodesta jo kolme! Nopeasti ne tuntuvatkin kasvavan, vaikka toki itse vanhenee samaa tahtia.

Lauantaina jätettiin miehet viihtymään keskenänsä ja pistäydyttiin naisvoimin Ikeassa ja Pirkkalan Veskassa – todettiin, että kiva kerrankin kierrellä kun ei ollut miestä/lasta kyselemässä milloin lähdetään kotiin. ;) Taisin vihdoinkin keksiä millainen taso meille Bestå-sarjan osasista rakentuu! Seinäpintojen uusiminen ei ollutkaan ihan niin nopea ja helppo projekti kuin ajateltiin, joten jonkun aikaa täytyy sisustusasioiden kanssa vielä odottaa. No, onpahan ainakin aikaa ideoida, arpoa ja haaveilla.

Illalla lähdettiin vielä Dineriin vähän iltapalalle. Joulukoristeet olivat vallanneet ravintolan, paras koristelu oli ehdottomasti vessan ovissa olevat pipariukot. ;) Oma koti kun on kaikkea muuta kuin jouluinen laatikkopinojen ja remonttivermeiden takia, niin kerrankin sitä nauttii täysin sydämin muiden joulukoristeluista. Kuusen ajattelin kyllä saada johonkin mahdutettua, vaikka sitten keskelle olohuoneen lattiaa. Se tuoksu, oijoi!

Lautaselleni päätyi tällä kertaa hampurilaislistalta S-kokoa oleva Bleus B.B.Q Bacon burgeri (sinihomejuustoa, bbq-kastiketta sekä pekonisiivuja) extra-avokadolla. Hyvää oli kuten aina, mutta on vaan tuo pieninkin purilainen mulle liian iso. Olo oli vielä seuraavana aamunakin suhteellisen ähky, hyvähän se toki on ettei ainakaan tarvitse nälkää nähdä.

Ja jälkiruualle vatsassa on aina ihan erillinen kolo! Pari palloa Ben & Jerry’siä kimppaan oli juuri sopiva määrä, että jaksoi vielä vyöryä autoon ja takaisin majapaikkaan. Loppuilta menikin aika lailla vain ollessa, mikäpä sen parempaa toimintaa lauantai-iltana kuin hengailu hyvässä seurassa. Punaviini olisi ollut piste iin päälle, voi kun ei muistettu käydä alkomahoolikaupassa vaikka se jossain vaiheessa mielessäni olikin.

Kiitos Akkiki (ja hänen miehensä) piristävästä viikonlopusta! Ehkä seuraavalla kerralla tavataan sitten meillä, kun ollaan saatu kämppä remppapölyn keskeltä esiin..? :)

Aika lentää edelleen aivan liian vauhdikkaasti eteenpäin – miten lokakuukin on jo ehtinyt lähes puoliväliin?! Palataanpa siis ajassa pari viikkoa taaksepäin lokakuun ensimmäiseen päivään, joka oli lauantaiksi buukattu hyvin täyteen tapahtumaa. Aamulla heräiltiin ajoissa ja lähdettiin Felinen kanssa ajamaan kohti Saloa ja syysmarkkinoita.

Kaunis aurinkoinen syyspäivä. ♥

Katselin noita punaharmaita tossuja vähän sillä silmällä…

…mutta ostinkin sitten nahkarukkaset. Ei pitäis ens talvena sormia palella!

Ehkä olisi pitänyt hankkia tällainen lakki tumpuloitten kaveriksi?

Markkinoilla oli yhtä jos toista myyntikojua, karkkia ym. tarjolla tietysti about joka kolmannessa kojussa mutta mukavasti näkyi olevan tarjolla myös lähialueiden tuotteita. Puoliskolle vein tuliaisiksi pienen pussin habaneroa, saa herra maustettua sapuskat jatkossa taatusti tarpeeksi tuliseksi. ;) Lisäksi ostettiin Felinen kanssa kimppaan vähän juustosarvea ja herkkumunkkia sekä pussillinen pusuja.

Salosta matka jatkui auringonpaisteessa kohti pääkaupunkiseutua. Seuraava pysäkki oli Helsinki-Vantaan lentokenttä, josta meidän oli määrä käydä nappaamassa Kreikka-vahvistus T mukaamme. Oltiin perillä hyvissä ajoin, joten tapettiin aikaa käyskentelemällä terminaalista toiseen. Kuviakin tuli toki napsittua sieltä täältä.

Päivän teemaväriksi valikoitui sattumalta sininen – mä en vaan osaa pukeutua pelkkään mustaan tai harmaaseen. Hattu Monki; hopeiset sulkakorvikset fashionology.nl; heppapaita, samettijakku ja polvisukat H&M Divided; ruskea nahkalaukku Mhann; kiiltävät shortsit ja sukkikset Seppälä; nahkavyö H&M men; sormukset Kalevalakoru ja JC; kengät Converse All Stars, Pop Art Collection SS10.

Kone lähestyy.

Hattupäiset venttailijat.

Ihana auringonvalo!

T:n kone laskeutui ajallaan ja neidin puolen vuoden visiitin vaatimat matkatavaratkin saatiin ahdettua Kotteroon. Lentokentältä tiemme vei pienten mutkien kautta Forssaan T:n majapaikkaan, T pääsi virkistäytymään koko päivän matkustamisen jälkeen ja me Felinen kanssa käväistiin sillä välin syömässä (ja vähän ehkä eksyttiin Forssan keskustaan).

Pimeä oli jo ehtinyt laskeutua, kun käänsimme Kotteron nokan takaisin Salon suuntaan. Jotenkin yllättävän lyhyeltä tuntuneen matkan jälkeen olimme valmiit liittymään joukkoon viiksekkääseen, kunhan ensin koristeltiin vähän naamataulua kajaalilla. Ei varmaan tarvitse arvata minkälaiset viikset sisko-rakas tahtoi mulle piirtää..?

Asiaan kuuluva tiukka ilme.

Kalastaja-Lars (vai oliko se Allah?) ja Pedro Epsanjasta.

Vaan sitten tapahtui jotain ja Pedrosta tulikin italialainen! Yllä olevasta kuvasta lähdettiin liikkeelle, oli Dolmiot ja halpispastakastikkeet. Lopputuloksen voi käydä katsomassa täältä. :D Mä olin siinä vaiheessa jo niin väsynyt että nauraa räkätin melkein kaksinkerroin, hyvä kun sain muutaman kuvan hekotukseltani räpsäistyä.

Päivä oli pitkä mutta hauska, ei voisi loistavammin uutta kuukautta aloittaa!

Lykke Li – Wounded Rhymes [2011]

Hurvittelujen jälkeen uni maistui ja kunnon yöunien jälkeen lauantaiaamu Tampereella valkeni huomattavasti pirteämpänä. Aamupalan jälkeen me naisväki jätimme miehet viettämään laatuaikaa keskenänsä ja lähdimme kaupungille. Lähtiessä aurinko paistoi lämpimästi, mutta kaupungilla kävellessä tuuli olikin aika viileä ja ilmassa oli vähän syksyn tuntua. Aloitettiin kierros Koskikeskuksesta, joka oli jokseenkin sekava ja sokkeloinen parhaillaan menossa olevan remontin takia.

Satuttiinpa osumaan kaupunkiin koskenpuhdistusaikana, pakko myöntää että mä en edes tiennyt että Tammerkoskesta lasketaan välillä vedet pois puhdistusta varten. Aika hurjalta näytti koski tuollaisena kuivana, ja vielä hassummalta tuntui kun katsoi ihmisten kävelevän kosken pohjassa. Kaikenlaista tavaraa veteen heitelläänkin, aina pulloista polkupyöriin ja terassikalusteisiin. o_O

Pääsin vihdoin käymään paljon hehkutetussa Vohvelikahvilassa! Ylemmässä kuvassa tilaamani Jäätelövohveli ja alemmassa Akkikin Omenavohveli, vaihdettiin lautasia puolivälissä ja voin sanoa että herkkua oli kumpikin annos. Jätskiversio oli taivaallisen hyvää mutta kokonainen lautasellinen olisi saattanut jo aiheuttaa kunnon sokeriöverit, omppuversio ei onneksi ollut aivan niin makeaa. Täytyy joskus itsekin testata tuota, että leipaisee omenanpaloja vohvelin (tai lätyn) sisälle! Taustalla näkyy pöytämme ainoa suolainen pala, Felinen Kinkkuvohveli.

Viereisen pöydän tyhjennyttyä paikalle suhahti tsirppajoukkio tutkimaan jäikö mitään jäljelle…

Yllättävän kauan jaksettiin poukkoilla pitkin kaupunkia, kello lähenteli jo kuutta kun saavuttiin takaisin Akkikille. Miehet siellä olivat leikanneet nurmikkoa ja tehneet superhyvää lasagnea ja ties mitä vielä. Kummasti nälkä vähän yrittikin siinä vaiheessa kurnia vatsassa, kun iltapäivän vohveleista oli useampi tunti aikaa.

Meillä oli alun perin ajatuksena lähteä lauantai-illalla ajamaan takaisin Turkuun, mutta isäntäväki houkutteli meidät jäämään vielä toiseksikin illaksi. Kukaan meistä kolmesta ei pistänyt pahakseen, vaan lauantain loppuilta lötköteltiin letkeästi pelaten ja syöden ja pälisten.

Sunnuntaiaamu oli harmaampi ja lämpötilakin oli pudonnut edellispäivästä. Onnin kanssa kuitenkin pyörittiin pihalla hyvä tovi, kunnes tuli nuoren herran aika mennä päiväunille ja meidän lähteä kohti kotia. Napattiin tosin vielä Akkiki mukaan ja käytiin American Dinerissa pikkupurtavalla, ts. kotimatka meni aika lailla mahat ähkyn partaalla. Päätin kokeilla jotain uutta ja valitsin listalta Hawaii Chicken Burgerin ristikkoperunoilla. Onnistunut valinta, hyvää oli!

Sellainen Tampereen reissu tällä kertaa. Mahtavaa oli, kiitosta vaan Akkikille miehineen! Pitäisi kyllä käydä useammin moikkaamassa rakkaita ystäviä, kun ei Tampereelle kuitenkaan ole kuin se 150 kilometriä… Pohjoisessa jos oltaisiin niin meidäthän laskettaisiin melkein naapureiksi!