Ajastaika

Huh huh, mihin taas tämäkin viikko katosi? Taitaa olla niin että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin päivät ja viikot ja kuukaudet hujahtavat ohi. Ihmettelen miten kaikki lipuu ohi, tulee juhannus ja joulu uudestaan, kuten yksi suosikkiyhtyeeni Pariisin Kevät laulaa. Välihuomautus: bändin helmikuussa julkaistu albumi Kaikki on satua on ehdottomasti yksi tämän kevään parasta kuunneltavaa. Ajastaika suosittelee!

Kulunut viikko on ollut kukkien täyteinen. Ensin puolisko yllätti totaalisesti ja eräänä iltana töistä tullessa työpöydälläni odotti mitä kaunein valkoinen orkidea! Olen monesti haaveillut orkidean hankkimisesta, mutta jättänyt sen aina hamaan tulevaisuuteen johtuen viherpeukaloni sijainnista about keskellä kämmentä. Nyt meillä opiskellaan siis vähän orkidean hoitoa, kyllähän tällaisesta kaunokaisesta tahtoo pitää huolta:

(Keittiön seinää ei ole vielä käsitelty mitenkään, toim. huom.)

Ensimmäisen kuvan ruusukimppu taas saatiin kaveripariskunnalta naistenpäivänä, kun tulivat meille sähkötöiden merkeissä. Mahtavaa kun kaveripiiristä löytyy sähkömies, joka on oikeasti ammattitaitoinen ja johon voi luottaa! Ensimmäinen tunti kun meni jälleen kerran keittiön sähköt laittaneen sähkärin virheitä korjatessa, sitten vasta päästiin itse asiaan. Huokaus. Mutta nyt on vihdoinkin sähköliitäntä astianpesukoneelle! Ensi viikolla toivottavasti saadaan sitten uusvanha (kaverilta ostettu) tiskikonekin tuotua meille, niin johan alkaa homma luistaa.

Noin muuten remontissa ollaan edetty pienin askelin, mitä nyt töiltä ja väsymykseltä on saanut tehtyä. Mies totesi jokin aika sitten, että häntäkin on jo ruvennut jatkuva kaaos ärsyttämään – ehkäpä tässä nyt alkavat hihat heilua entistä useammin? Mies kuitenkin on pomo mitä tulee remppahommiin, mä tekisin taatusti kaiken aivan päin honkia… Mä päätän värit sun muut. ;)

Hiljaa hyvä tulee, as they say. Ja eiköhän asunnosta vielä aivan meidän näköinen saada!

En ole hetkeen kirjoittanut tänne blogiin mitään kunnollista. Oikeastaan en ole kirjoittanut yhtään mitään. Tammikuu, tuo kuukausista ankein, on onneksi liihottanut suht nopeasti ohi – enää runsas viikko ja ollaan jo helmikuun puolella. Näin talven pimeydessä ylitöiden väsyttämänä olen alkanut pohtia, onko elämässä ihan oikeasti järkeä.

Päivät katoavat samalla kaavalla: aamulla kukonlaulun aikaan ylös, vuorokauden parhaat (eli valoisat!) tunnit istun toimistossa, kotiin tullessa olen niin väsynyt etten saa mitään aikaiseksi. Välillä sentään raahaudun Elixiaan, mutta sielläkin meinaan nukahtaa tunnille. Viikonloppuisin nukun arkiöiden univelkoja pois, vaikka harvoin silloinkaan koisaan puolille päivin. Käyn Elixiassa jollain kivalla aamutunnilla, lauantai-iltana ehkä kotikotona saunomassa. Näen ystäviä, vietän aikaa avopuolisoni kanssa.

Ja yhtäkkiä viikonloppu on ohitse ja pitää taas kuluttaa iso osa päivästä töissä tai työmatkalla.

Remonttihommat eivät ole edenneet nimeksikään, koti näyttää edelleen siltä kuin hurrikaani olisi pyyhkäissyt yli. Tavaroita piilottelee muuttolaatikossa, ei niitä jaksa edes etsiä kun ei yhtään muista mikä voisi olla oikea sijainti. Eteisen seinässä maali näyttää teini-ikäisen akneposkelta, olohuoneen seinän tapettikerrokset ovat tiukassa kuin mitkä – näyttää vähän taideteokselta koko seinä, kun on rapsuteltu menneitä vuosikymmeniä irti. Sisustusinspiraatiota ja -ideoita olisi pää täynnä, mutta ei viitsi mitään alkaa toteuttaa ennen kuin on päästy pintojen kanssa eteenpäin. Siinä mielessä hyvä juttu, että ajatukset ehkä selkiintyvät paremmin kun on enemmän aikaa pähkäillä ja suunnitella kokonaisuutta.

Pimeitä iltoja piristämään löysin Kultajousen -70% alepöydästä kuvan punasävyiset tuikkuastiat. Olin ihastellut PartyLiten versioita ystävällä ja hetken jopa harkitsin sellaisten hankkimista itsekin, mutta sitten nämä tulivat vastaan. Köyhdyin neljänkympin sijasta kolme euroa, en valita. Eivät nämä ehkä yhtä luksusta ole, mutta ilahduttavat joka kerta ikkunalaudalla tuikkiessaan.

Bat For Lashes – Fur And Gold [2006]

Treffasin pari päivää sitten Desthean pitkästä aikaa, kun käytiin työpäivän jälkeen herkuttelemassa keskustan Denniksessä. Mun turkulaisuudessa on ollut sellainen puute, etten ollut kyseisessä raflassa koskaan käynyt! Oli siis jo vähintäänkin ajankohtaista tutustua paikan ruokalistaan.

Elixian jäsenkortilla saa ainakin Turussa salaateista ja pastoista parikymmentä prosenttia hinnasta pois, mikä sopi viimeaikaiseen pitsan suurkulutukseeni paremmin kuin hyvin. Eteeni tuotiin Linguine al Genovese ja heti ensihaarukallisen jälkeen olin myyty – taatusti yksi parhaista syömistäni pasta-annoksista evö! Lautasella oli siis pastan kaverina bufalamozzarellaa, kirsikkatomaatteja, parmankinkkua, punasipulia sekä pinjansiemeniä, minkä lisäksi koko setti oli pestokastikkeesta juuri sopivan vihreä. One word: hyvää!

Mielenkiinnosta vilkaisin jälkiruokalistaa, ei olisi ehkä kannattanut. ;) Otettiin kumpikin Desthean kanssa annos nimeltä Marianne, jossa oli suklaa- ja minttujäätelöä, suklaakastiketta, kermavaahtoa sekä Marianne-rouhetta. Ihan mielettömän herkullista sekin, ei voi muuta sanoa.

Kiitosta vaan Desthealle päivällisseurasta! Ja Dennikseen menen epäilemättä uudestaankin, listalle jäi vaikka mitä testaamisen arvoista…

Onko siitä tosiaan jo yli viikko, kun viimeksi olen tänne jotain rustannut?! Toisaalta kun katson tuota viikkoa taaksepäin niin onhan se ollut aika haipakkaa, että ei ehkä mikään ihme tämä bloggaamisen vähäisyys. Kuviakin olisi kamerassa aikamoinen kasa, joita en ole edes ehtinyt vielä käydä läpi. No, ehkäpä tämä tästä rauhoittuu (toivottavasti ainakin!).

Kuluneen viikon aikana olen…

• repinyt loputkin tapetit eteisestä. Alta paljastui huonosti tasoitettu betonipinta, jossa riittää korjailtavaa ennen kuin pääsee maalauspuuhiin.
• ollut elämäni ekoissa kunnon pikkujouluissa. Naantalin Kaivohuone oli silmiä hivelevän kaunis paikka ja ruoka oli aivan käsittämättömän herkullista. Kekkereissä oli hauskaa, vaikka lähimmät työtoverit eivät paikalla olleetkaan – onneksi meillä on paljon huipputyyppejä myös muissa tiimeissä.
• nauttinut ensimmäisestä kunnon pakkaspäivästä sunnuntaina. Harmi vain, että sitä iloa kesti vain hetken ja nyt ollaan taas oltu monta päivää selvästi plussan puolella.
• käynyt kotikotona saunomassa ja palluttamassa musseroita. ♥
• tehnyt töitä iltaisinkin, toivottavasti niitä ei kovin monena iltana tarvitse enää tehdä.
• ollut hullun väsynyt, kymmenen aikaan illalla olen jo aivan naatti. Sitä se syksy ja pimeys teettää, tulisi vaan jo se lumipeite maahan niin ei tuntuisi maailma ehkä ihan niin kamalan pimeältä ja kylmältä!

Ja tälle illalle saatiin vihdoin sovittua Sansun kanssa treffit Logomoon! Onneksi ei edes kestänyt, vaikka toki parempi myöhään kuin ei milloinkaan… Onhan tässä vielä muutama viikko jäljellä ennen kuin kulttuurivuoden näyttelyt loppuvat. ;)