Ajastaika

Pääsiäissunnuntain iltana tie vei siskon kanssa Klubille, sillä Viikate heitti puolentoista vuoden tauon jälkeen keikan Turun rajojen sisäpuolella. Meinasi tosin käydä vähän hassusti: tuntia ennen showtimea aloin pohdiskella mihin olinkaan kuukausi takaperin ostetut tiketit laittanut… Liput löytyivät lopulta kun keikan alkuun oli enää puolisen tuntia, paikka oli kirjoituspöydän laatikko kuten muistikin mutta ihmeellisen väliin olin onnistunut ne tyrkkäämään. Sitten ei muuta kuin vauhdilla autoon ja kaupunkiin!

Jouduttiin hetki jonottamaan pihalla, mutta kello taisi olla jotain varttia vaille luoviessamme loppuunmyydyllä Klubilla eteenpäin. Lavan lähialue ei oikein houkutellut, joten jättäydyimme suosiolla hieman kauemmas kuitenkin niin että lavalle näki. Ainakin pääosan ajasta, silloin kun kukaan hujoppi ei heilunut edessä. Takana tosin känniörvellettiin senkin edestä, huokaus.

Viikate julkaisi tuoreimman lättynsä Petäjäveräjät maaliskuun lopulla, joten keikalla kuultiin odotetusti monta uutukaista rallia. Herrat tulivat lavalle tuttuun tapaan Haaskalinnut saalistaa soidessa taustalla, varsinainen keikka käynnistyi uuden levyn ensimmäisellä singlellä Sysiässä ja myös toinen aiemmin kuultu kappale Itkijänainen soi niin ikään Klubilla.

Välissä tuli toki vanhempaakin tuotantoa, mm. Ei ole ketään kelle soittaa, Kaunis kotkan käsi sekä Pohjoista viljaa. Lisäksi saatiin nauttia sellaisista mahtavista liveversioista kuin Eräs kaunis päivä (ne rummut! ♥) ja Hautajaissydän, josta Kaarlen tulkinta kuulostaa aina vaan hienommalta. Illan viimeinen oli ehkä hieman yllätyksettömästi Kuu Kaakon yllä, joka on tainnut olla lopetusbiisi jokaisella näkemälläni keikalla syksystä ’09 lähtien. Upea kappale, ei siinä mitään, mutta eiköhän finaalin jo soisi päivittyvän uudempaan?!

Parhaiten mieleen jäi ehkäpä uudelta levyltä soitettu Syysvedet, aivan käsittämättömän hieno kappale! Kaiken kaikkiaan Petäjäveräjät on taattua V-tyyliä ja paranee jokaisella kuuntelukerralla. Kiekko tulee huomenna soimaan taatusti automatkalla, sanoi puolisko mitä sanoi… Mistä tulikin mieleeni, että tarttis varmaan hipsiä tästä pakkaamaan. Adjö!

Humane – Welcome to this Wonderland [2005]

Viime perjantaina päätin unohtaa kaiken stressin ja viettää laatuaikaa muruni kanssa. Aloitettiin ilta Amarillon After Work Buffetista, aika perus-texmexia mutta hintaansa (S-etukortilla 7,50e) nähden bueno. Tankkasin oikein kunnolla ja jälkiruuan jälkeen olikin sitten aikamoinen ähky vatsassa. Mutta pakko oli jälkkäritkin ottaa, kun sattui olemaan kuun lopussa vanhaksi menevä kuponki kaksi jälkiruokaa yhden hinnalla…

Jälkiruuaksi valitsemani brownie vaniljajätskin ja mansikkakastikkeen kera oli ihan ok, joskin seuraavana päivänä saatu tädin omatekoinen mutakakku vei voiton aivan kuus-nolla. Amarillosta suuntasimme pyörimme Klubille, jossa oli live-ilta Humalistonkatukasi Rock Night. Ensimmäisestä keikasta kuulimme vain loppuosan, mutta se ei ihan ollut kummankaan meidän makuun.

Myöskään seuraava bändi ei sytyttänyt, hieman turhan raskasta ja liian “örinää”. Ensimmäinen tunti meni siis osaltamme lähinnä hengaillen, ruokaa sulatellen ja mm. Suen uusinta numeroa (kannessa oli tuttu naama!) selaillen.

Keikat olivat aina vuorotellen pienemmällä Illan ja isommalla Liven lavalla, välillä piti siis nostaa perse penkistä ja siirtyä paikasta toiseen. Ilta-lavalla esiintynyt Face of God yllätti positiivisesta menevällä meiningillään eikä musiikkikaan hullummalta kuulostanut. Fanitin koko keikan ajan tuota laulajan paljettitakkia, oijoi!

Vähän ennen puoli kahtatoista Liven lavalle nousi vihdoin se yhtye, joka meidät ylipäänsä oli saanut paikalle: tuorein suosikkini Isoveli. Hankin 2012-levyn aika pian julkaisemisen jälkeen ja sitä on ehditty renkuttaa jo monta viikkoa. Niin hyvä kuin kyseinen lätty onkin, niin voi härregyyd miten paljon hienompi bändi on vielä livenä!

Live-vedoissa soivat saksofoni, trumpetti ja haitari tulivat aika yllätyksenä – ja kuulostivat aivan järjettömän mahtavalta! Tanssi tai kuole -kappalekin sai ihan uusia syvyyksiä ja oli niin loistava ettei tosikaan. Ykkössuosikikseni levyn kuuntelun myötä noussut Koti-ikävä ei minnekään oli sekin erinomainen (ja ihana ♥) livenä. Jos teillä joskus on mahdollisuus kuulla Isoveljeä jossain livenä, menkää ja ihastukaa! Tämä on käsky. ;)

Viimeisenä lavalle nousi työkaverini bändi Polar Ends, kerrankin osuin (sattumalta!) paikalle kun ovat jossain soittamassa. Hyvältä kuulosti sekin, joskin me puoliskon kanssa lähdimme ennen loppua jo pois kun ei meinannut enää silmät pysyä auki. Kello oli siinä vaiheessa sentään jo yksi, normaalisti olen perjantai-iltaisin joskus kahdeksalta jo aivan sippi.

Loppuun vielä treffi-illan asu: t-paita Lindex (organic cotton), tuunatut farkkushortsit ja sukkikset H&M, neuletakki H&M Divided. Olalla laukku Rocktoo ja jalassa toffeenväriset Converse All Star Light Acousticit. Kuorrutuksena korvikset Mielikuvituskirahvi, linnunkallokaulakoru fashionology.nl, ranneke H&M Men sekä sormus Kalevalakoru.

Ja kuten kuvasta näkyy, sain blondista tarpeekseni ja viiletän nykyään punapäänä. Ei muuten ollut helppoa löytää tuollaista enemmän oranssia kuin kirkkaanpunaista hiusväriä! Eikä tämäkään näytä kauhean hyvin pysyvän, mutta ehkä väriä kirkastavasta hoitoaineesta olisi apua. No, se selvinnee huomenissa kun käyn hakemassa KC Professional Color Maskin sävyssä Curry.

Nemo – Oravanpyörä [2007]

Perjantaina hilpaisin töistä tuntia aiemmin ja otin päiväunet junassa matkalla Helsinkiin. Ehdin olla perillä noin vartin verran, kun pankkikortti oli vingahtanut runsaan satasen edestä – hups. puolustuksekseni on tosin sanottava, että sillä rahalla sain the villakangastakin, jollaista olen kaivannut suunnilleen siitä asti kun täytin kaksikymmentä.

Uusi takki onnellisesti paperikassissa heiluen suunnistin Baker’siin, jossa olin sopinut tapaavani viikonloppuseurani eli K-serkun. Parituntinen hujahtikin mukavasti puolentoista euron skumpat käsissä jutustellen, ei edes ollut mitenkään huonoa kuohujuomaa. Olisikohan Turussakin jossain tällaista halpojen skumppien parituntista..?

K:lla oli söpö minipullo Givenchyn Ange ou Demon Le Secretia – aivan ihana tuoksu!

Kampin JC:ssä oli hassu naulakko.

Skumpilta käveltiin kaupan kautta K:n luokse kokkailemaan, muuta ei sitten jaksettu perjantaina tehdäkään. Työviikko vaati veronsa, mutta kunnon yöunien jälkeen lauantaiaamuna olo oli virkeä ja levännyt. Puoliltapäivin lähdettiin kaupungille pyörimään, kokeilin mm. läjän farkkuja ja opin, että Weekdayn Tuesday on mulle ihan jees malli mutta Cheap Mondayn pöksyihin mun ahteri ei tahdo mahtua. Farkut jäivät kuitenkin kauppaan, kun ei löytynyt sopivaa pesua, mutta sen sijaan otin jälleen askeleen kohti toimivampaa pyyhevarastoa parilla H&M Homen pyyhkeellä.

Mahat täytettiin Memphiksessä (hmm vaiko Memphisissä?), mun vaan oli saatava Holy Halloumi -leipäannos kuten viime kerrallakin. Ihan mielettömän hyvvää oli jälleen! Mempparista köpsöteltiinkin pikaisesti kotiin, korkattiin viinipullo ja ehostauduttiin hieman. Sitten suunnaksi Kaapelitehdas, joka oli mukavasti vartin kävelymatkan päässä.

Aikataulu meni sen verran jämptiksi, ettei ehditty kuin sisälle ja vessajonoon kun The Sounds jo kajautti ensimmäisen biisin ilmoille. Nopeasti rakko tyhjäksi ja väkijoukkoon – meillä ei ollut alunperinkään aikomus tunkea mihinkään lavan edustalle, joten passeli paikka löytyi äkkiä.

Maja Ivarsson oli oma kaunis itsensä, siltä kun näyttäisi itsekin! Asuvalinta ei yllättäen ollut niin raflaava kuin yleensä, toppi ja nahkashortsit olivat vaihtuneet simppeliin mustaan mekkoon. Tupakka kyllä kärysi kädessä useampaan otteeseen keikan aikana ja kaljapullokin tuli jossain vaiheessa mukaan kuvioihin, siltä osin tuttua Ivarssonia siis.

Oltiin keskivaiheilla “miksauskopin” lähistöllä ja loppupuolella keikkaa kävin nappaamassa kuvan biisilistasta, kun sellainen sattui osumaan silmään. Ensimmäisen keikanhan poppoo oli vetänyt jo perjantaina ja ennakkoilmoituksen mukaan kumpanakin iltana kuultiin hieman erilaiset setit. Lauantain kattaus kuulosti tältä:

1. It’s So Easy
2. Dance With The Devil
3. Queen Of Apology
4. No One Sleeps When I’m Awake
5. The No No Song
6. Diana
7. Hurt You
8. Something To Die For
9. Song With A Mission
10. Better Off Dead
11. Night After Night
12. Wish You Were Here
13. Midnight Sun
14. Painted By Numbers
15. Living In America
16. Yeah Yeah Yeah
17. Rock ‘n’ Roll
18. 4 Songs & A Fight
19. Dorchester Hotel
20. Tony The Beat
21. Hope You’re Happy Now

Viimeisen biisin aikana Maja alkoi kiskoa yleisöä lavalle ja lopulta siellä olikin varmaan pari-kolmekymmentä tyyppiä mukana laulamassa viimeisiä säkeitä. Tytöt halailivat Majaa ja antoivat poskisuukkoja, joku siellä näytti hilluvan pelkissä rintsikoissakin. Aika mielenkiintoinen lopetus melkein parituntiselle keikalle!

Kymmenen minuuttia myöhemmin halli oli jo tyhjentynyt.

Keikkaseurani slow-salaman näkökulmasta.

Mahtava keikka oli, toivottavasti ruotsalaiset tulevat ilahduttamaan itänaapuriaan pian uudestaan! Tämä oli neljäs The Sounds -keikkani ja aiemmat kerrat ovat aina olleet festareilla, ensimmäisen kerran näin bändin Ruisrockissa ’06. Klubikeikka oli siis uusi kokemus eikä tosiaankaan mikään huono sellainen, varsinkin kun soittivat ihkaekan suosikkibiisini Rock ‘n’ Roll sieltä 2000-luvun alkupuolelta. ♥

+ tietysti kiitokset K-serkulle keikkaseurasta!

iTunesin soittolistalla The Sounds ja Pariisin Kevät shufflella

Joulusta kirjoittelen myöhemmin, mutta nyt palaan hetkeksi runsaan viikon takaiseen lauantaihin, Old Texasiin sekä kotimaan kovimpaan artistiin. Ilta alkoi meillä, paikalla oli mun ja puoliskoni lisäksi pari kaveria sekä tietysti vakio V-keikkaseurani eli sisko. Muut joivat sivistyneesti prosentillisia juomia, itse tyydyin kuskin pestiin sekä mustikkaglögiin. Terästämättömänä, tietysti.

Showtimeksi huhu oli kertonut noin puolenyön, joten siinä kymmenen jäljissä hyppäsimme Havuseen ja hurautimme naapurikaupunkiin. Kaarinan paikallinen oli lievästi ilmaistuna mielenkiintoinen mesta, puhumattakaan ihmisistä siellä. Paljon oli kuitenkin Viikate-paitoja liikenteessä, joten myös faneja oli löytänyt paikalle. Lavan edusta oli tyhjä pitkän aikaa, itse asiassa siihen asti kun me vähän ennen puolta kahtatoista parkkeerasimme itsemme heti aidan viereen. Kerrankin eturivissä, eikä tarvinnut edes käyttää kyynärpäitä!

Hieman puolenyön jälkeen kajahti ilmoille Haaskalinnut saalistaa ja herrat astelivat lavalle raikuvien aplodien kera. Lava oli pieni ja eturivin paikat lavassa kiinni, joten koko keikan tuntui lähinnä siltä, että kohta saa jalasta/kitarasta/muusta päähänsä. Eipähän ainakaan ollut kameran zoomille paljonkaan tarvetta.

Setti oli tavallaan aika erilainen verrattuna aikaisempiin tämän vuoden keikkoihin, Kuu Kaakon yllä -albumilta ei soitettu kuin pari rallia ja muuten ilta koostui sitä vanhemmasta tuotannosta. Vastapainoksi vanhalle kuultiin kaksi täysin uutta kappaletta, Itkijänainen sekä tammikuun lopussa julkaistava Sysiässä, joka on ensimmäinen singlelohkaisu tulevalta levyltä. Huikeaa kuultavaa oli myös Hautajaissydän Kaarlen vetämänä!

“En tahdo kultaa, kunniaa / kuulla vain ja ainoastaan – AJAKAA!”

Joku känniurvelo heilui loppukeikan vähän meidän takana ja meinasi mm. kaataa parin metrin päässä olleen kaiuttimen. Kyseinen herra myös päätti mukavasti kääntää taakse suunnatun äänilähteen osoittamaan keskelle, suoraan meitä kohti siis. En muuten enää lähde keikalle ilman korvatulppia! Viimeiset säkeet iskivät tajuntaan sen verran täysillä, että korvat soi vielä seuraavanakin päivänä. Olisi varmaan tarvinnut olla humalassa, niin ei olisi koko asiaa edes huomannut. o_O

Seuraavaksi lähdetään miehen kanssa sulattelemaan joulukiloja salille. Mun edellisestä Elixia-visiitistä onkin taas useampi viikko, kun flunssa vaivasi yllättävän pitkään. Toivottavasti ei enää tule takaisin, niin pääsee taas normaaliin treenirytmiin. Palataan astialle!

(Kuvat © Feline ja Jose.)