Ajastaika

Muhun on iskenyt pahemman laatuinen kuume, nimittäin kynsilakkakuume. Ei ole kyse siitä etteikö mulla olisi tarpeeksi kynsilakkoja ja valinnanvaraa (onhan mulla, osa 1 & osa 2), mutta silti suorastaan himoitsen uusia sävyjä kynsilleni. Onneksi olen “kalliiden” (yli 10e) lakkojen suhteen pihi ja halpojen suhteen epäileväinen – pysyy ehkä vielä jotenkuten homma hallinnassa.

Yksi pienenpieni tilaus mun oli kuitenkin tehtävä, koska tulin (kiitos internet!) tietoiseksi ehkä khuuleimmasta kynsilakasta evö. Kattokaa nyt hei:

Avaruuskynnet yhdellä ainoalla lakalla! Ja se avaruus on vieläpä turkoosisävyinen. Kyseinen ihanuus on Orlyn syksyn 2010 Cosmic FX -kokoelman sävy Halley’s Comet, ihan mahtava nimikin – ainakin hienompi kuin OPIn samansävyisellä Catch Me In Your Net -lakalla. En ole aiemmin Orlyn kynsilakkoja kokeillut yhtä varpaankynsikertaa enempää, mutta näin ensimmäisen testauksen perusteella ei ole pahaa sanottavaa. Kumisesta korkista on hyvä pitää kiinni, suti on okei, levittyvyys hyvä ja yksi kerros riittää kuvan tulokseen (joka on hippasen tummempi luonnossa).

Saatan himoita setistä paria muutakin avaruussävyä… Sininen Lunar Eclipse näyttää mielettömältä, samoin kuin violetti Out Of This World. Oi ja voi! Vielä kun löytäisi jostain yhtä helpon version tummapohjaisesta avaruussävystä selkeästi monivärisillä hileillä!

Komeetan kanssa nappasin samaan tilaukseen OPIn vahvistavan Nail Envy Originalin, vihdoin ja viimein. En ehkä olekaan kuin parisen vuotta pohtinut sen hankkimista… Nyt osui kohdalle passeli hinta, joten klik klik ja pakettia odottamaan. Näin alkuun kun en malta luopua värikkäistä kynsistä käytän Nail Envyä pohjalakkana, jossain kohtaa ajattelin kyllä testata vahvistustehoa ohjeiden mukaisesti kuuriluontoisena.

Hintapolitiikasta sananen: kotimaan kamaralla Nail Envyn hinta on jotain 27e kieppeillä ja Orlyn lakkojen kai jotain vajaa 20e. Mä maksoin tuosta parista 17e ja risat – postikuluineen! Kiitos rakas Suomi järjettömistä hinnoista, onneksi eBay on ystävällisempi. Paketti tuli jenkkilästä ja tupsahti postiluukusta alle viikossa. Aika jees.

Viimeinen tapaus ei ole ostos vaan lahjus taannoisesta Selected-illasta. Aiemmat kokemukseni Make Up Storen kynsilakoista eivät ole mitenkään imartelevia eikä hileinen pinkki Hilde muuttanut käsityksiäni. Lakka levittyy kyllä hyvin mutta kuivuminen kestää ja kestää, päällyslakasta huolimatta. Vaatii myös kaksi kerrosta ja korkki on jotenkin epäsopiva käteen. En ostaisi.

Pariisin Kevät – Kaikki on satua [2012]

Mun on nyt heti alkuun parempi tunnustaa, että kotimainen kosmetiikkamerkki MSCHIC sai joulun alla toteuttamansa blogilahjonnan seurauksena ainakin yhden asiakkaan. Mainonta blogeissa EI siis ole turhaa..! ;)

Itselleni merkki on tuttu parin vuoden takaisen Skunk Girl -yhteistyömeikkisarjan tiimoilta, mustavalkoinen skunkkiluomiväri on edelleen yksi suosikeistani ja myös linjan ripsiväri oli mieleeni. Syksyllä hankin CityDealista kolme MSCHICin ripsaria tarjoushintaan toivoen, että joku niistä olisi SkunkLashin veroinen – 3D Mascara vaikuttaisi hyvin samanlaiselta. Kaksi muuta lähti harjansa perusteella kiertoon ja nyt odotan, että saisin jonkun ripsivärin käytettyä loppuun ja voisin ruveta sutimaan 3D:tä ripsiini.

Joulupäivän iltana lueskelin blogilistaani läpi ja Ida johdatti postauksellaan mut MSCHICin verkkokauppaan. Kun silmiin sattui mukavasti vielä Season Sale -kategoria, tuumasin whatthehell ja laitoin tilauksen menemään. Eikä mennyt montaakaan päivää, kun töistä tullessa keittiön pöydällä odotti kirjekuori sisällään söpöt vaaleanpunaiset kääröt.

Alepuolelta nappasin kahden euron kappalehintaan harmaan silmienrajauskynän Graphite sekä suht neutraalin huultenrajauskynän Betty (sivujen mukaan ‘nude beige’). Yllätyksekseni nämä olivatkin MSCHIC by Seppälä -sarjan kyniä – verkkokaupassa en asiaa osannut päätellä kuin vasta jälkikäteen nimen edessä olevasta MBS-liitteestä. Ilmankos olivat niin edullisia. Ei mulla mitään valittamista ole, ei hinnasta eikä laadusta. Harmaa on aika tumma mutta kuitenkin selkeästi mustaa vaaleampi, huultenrajauskynä olisi saanut rusehtavan sävyn sijaan olla hippasen punertavampaan suuntaan.

Huulipunan sävyn valitseminen olikin sitten kinkkisempi juttu. Kaipasin jotain vähän oranssimpaa punaa, kun noita punaisia ja vaaleanpunaisia on kertynyt laatikkon sievoinen kasa. Tiukka kisa käytiin sävyjen Juicy Orange ja Blood Orange välillä, joista kotiin saapui lopulta jälkimmäinen. Sydämenmuotoinen nimitarra hylsyn pohjassa on kiva yksityiskohta!

Blood orange on juuri sopivan oranssi, ei liian kirkas muttei liian punainenkaan. Puna levittyy huulille mukavasti ja myös pysyvyys on mielestäni ihan ok. Ruokailun jälkeen toki saa lisätä väriä reippaalla kädellä, mutta sellaisia tuppaa iso osa huulipunista olemaan. Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen päätökseeni tilata tämä Juicy Orangen sijaan, aavistus kimalletta ei ehkä olisi ollut omaan makuuni ihan niin toimiva lisä huulipunassa.

Siinä vielä sekä rajauskynä että huulipuna tositoimissa, vassokuu. Rajaus haihtuu päivän aikana teille tietämättömille mutta lähtee suht helposti normaalin kasvojenpesun yhteydessä, ihan perustoimintaa rajauskynältä siis. Vaativampaa käyttöä varten on sitten ne tujakat kynät, jotka vaativat irrotakseen vähintään tärpätin. Kuvaa varten huulia punatessa laiskotti sen verran, että jätin huultenrajaukset tekemättä – hups. Vaan eiköhän värisävystä kuitenkin saa selvän, vaikka vähän olisi punaa yli rajojen.

(Rajauskynät 2e / kpl, huulipuna 16e; ostopaikka MSCHIC webstore ja rahat omasta kukkarosta.)

Regina – Oi miten suuria voimia! [2007]

Viimeisen muutaman viikon aikana olen tehnyt monta hyvää korulöytöä. Eksyin jostain – jälleen kerran – surffailemaan Fashionologyyn ja päätin final sale -osaston tutkittuani vihdoinkin tehdä tilauksen. Alesta haaviini tarttui ihanaiset sulkakorvikset sekä hopeinen pääkalloilla kuorrutettu rannekoru.

Feather Earrings, 8e (norm. 12e)

Skull Bracelet, 7e (norm. 13e)

Kumpikin edellä mainituista olivat kerrassaan hurmaavia, sulat ovatkin killuneet korvissani suunnilleen joka toinen päivä. Alejuttujen lisäksi päädyin klikkaamaan ostoskoriin jotain mitä olen himoinnut jo pidemmän aikaa, nimittäin upean Silver Claw Ring -kynsisormuksen. Avattuani paketin pettymys oli käsin kosketeltavissa – sormushan on aivan erilainen kuin nettisivujen kuvissa! Katsokaa vaikka, kuvassa alla saamani sormus ja verrokkina nurkassa Fashionologyn kuva.

Laitoin sitten tietysti sähköpostia Fashionologylle udellen, olenko mahtanut saada jonkin maanantaikappaleen vai mitähäh. Vastaus oli valitettavasti se, että sormus on nykyään tuollainen siksi että ihmiset ovat reklamoineet niin paljon Claw Ringien hajoamisesta käytössä. Uusi versio varmasti kestää paremmin, mutta onhan se nyt hemmetti ihan erinäköinen (ja rumempi) kuin vanha! Enkä voi käsittää miten nettisivuille ei ole päivitetty kuvia, ties miten moni muu on samassa tilanteessa kanssani.

Fashionology tarjosi kuitenkin palautuksen ja rahojen hyvityksen vaihtoehtona lahjakortin nettikauppaan ja voisin pitää sormuksen. Tuumailin asiaa päivän tai pari ja päädyin lahjakorttivaihtoehtoon, onhan siellä vaikka mitä muitakin houkutuksia. Kyselin lahjakortista tarkempaa tietoa kuten missä ajassa se pitää käyttää ym., mutta nyt en enää olekaan saanut mitään vastausta (ensimmäiseen viestiin vastattiin päivässä). Laitoin jo uudemman kerran viestiä, mutta kieltämättä alkaa olla vähän huijattu olo. :/ Noin muuten tilaus ynnä muut sujuivat mallikkaasti, mutta tämän jälkeen ei ihan heti tee mieli tilata uudelleen.

Sormusmielipahaa karkoittamaan ilmestyi onneksi kaksi paria korvakoruja – jostain ihan muualta. Avainkorvikset ovat siskon tekemät ja pussaavat possut löytyivät Rauman reissulta. Olisin todennäköisesti ostanut possukorvikset joka tapauksessa, mutta viimeistään päätöksen sinetöi tieto siitä, että korujen tuotto menee lyhentämättömänä löytöeläimille.

Toivotaan kuitenkin, että tämä sormusjupakkakin lopulta ratkeaa…

Regina – Katso maisemaa [2005]

Alkukeväästä haikailin korollisten perusnilkkureiden perään, mutta oikeanlaisia ei vain tuntunut löytyvän. Mielessäni pyöri vain ja ainoastaan se yksi pari, jota olin jo monesti katsellut. Vaan sattuipa sitten viime viikolla niin, että eksyin Vagabondin sivuille ja huomasin, että verkkokaupassa saa parhaillaan tilaukset ilman postikuluja. Klik sinne, klik tänne, klik tuonne – ja kenkälaatikko oli matkalla luokseni.

Ja ne olivat juuri niin kauniit kuin muistinkin, elleivät jopa vähän kauniimmat! Olin tosiaan nähnyt kyseisiä nilkkureita tasan yhdessä kaupassa, sovittanutkin mutta inan jämptiä kokoa ja toista inan väljää kokoa. Tiesin siis, ettei voisi kovin pahasti osua harhaan, jos tilaan netistä sen koon siitä välistä.

Mallihan tosiaan on siis nimeltään Dee, ja tuon mustan värin lisäksi toinen vaihtoehto olisi ollut sellainen myyränruskea. Halusin kuitenkin ehdottomasti mustat nilkkurit, joten valintani oli selvä ja se piti. Materiaali on nahkaa ja se on tuollaista mokkamaista, samettista ja sileää. Korko ei ole montaa senttiä, mutta just sen verran että olo on ryhdikkäämpi ja silti pystyn kävelemään ongelmitta. Mulla oli nuo jalassa tänään töissä ja illalla vielä pikapyörähdyksellä Myllyssä, nyt ehkä vähän tuntuu jaloissa että on kävellyt muilla kuin tasapohjaisilla popoilla. Toisaalta olen viimeisen puolentoista vuoden aikana käyttänyt korkoja äärimmäisen vähän, joten enimmäkseen jalkojen väsyminen johtuu varmastikin tottumattomuudesta.

Deet pääsivät ulos vielä samana iltana, kun käytiin eilen illalla puoliskon kanssa leffassa katsomassa Fast & Furious 5 (perus-Hurjapäät-meininkiä, välillä vähän överiäkin; paluu ajatuksissa myöhäisteiniaikaan aka ensimmäisiin vuosiin kahdenkympin rajapyykin ylityttyä). Farkkujen kanssa nilkkurit eivät toimineet ihan niin hyvin, mutta eilisessä asussa sukkisten kaverina tykkäsin popoista osana kokonaisuutta just eikä melkein. Ne saavat mun siron 39 koon räpylän näyttämään pienemmältä kuin yleensä, mikä ei ole lainkaan hullumpi juttu. Ja oikean mittaisella lahkeella toimii varmasti paremmin myös farkkujen kanssa, ehkä jopa niin että lahje olisi kevyesti varren päällä. Kokeilut jatkuvat.

Päivä 19 – Kaduttaa

No ei ainakaan nuo edellä ihkutetut kengät! :)

Ei vaan, en mä tiedä kadunko varsinaisesti mitään. Toki on asioita, joita näin jälkikäteen toivon että olisin tehnyt toisin, mutta mennyt on mennyttä. Sitä paitsi, kaikki ne tapahtumat ja kokemukset ovat tehneet musta sen ihmisen joka olen nyt. On ollut paljon hyviä päiviä, monta niitä huonompia päiviä, useita mitäänsanomattomia päiviäkin – mitään en kuitenkaan vaihtaisi pois.