Ajastaika

Kategoria: Tapahtumat

Syntymäpäivien täyteinen syksy

Syksystä on näköjään muodostunut huomaamatta varsin juhlien värittämä, kun niin monta lähipiirin lasta on putkahtanut maailmaan syys-lokakuussa. Tänä vuonna oli juhlittavana kolmen setti, joista jokainen päivänsankari puhalsi kakusta eri määrän kynttilöitä. Ensi syksylle ei synttäriputkeen olekaan tulossa ainakaan ihan suoraa jatkoa, sillä seuraavat tulokkaat syntyvät toivottavasti vasta lähempänä vuodenvaihdetta.

Kummityttö

Eräänä syyskuisena viikonloppuna hurautimme Tampereelle, ensimmäisenä juhlavuorossa oli nimittäin suloinen kummityttömme. Ihan käsittämätöntä, että siitä tosiaan on jo vuosi! Ja mikäli toisten lapset kasvavat näin vauhdilla, niin mitä se onkaan oman lapsen kohdalla… Voi apua.

1-vuotiskakku
2-vuotiskemuissa
Tarmokas 3-vuotias

Syyskuussa siis juhlittiin F:n 1-vuotissynttäreitä ja syötiin kokki-isän taikomaa aivan huikeaa suklaalla koristeltua kakkua. Lokakuussa vuorossa oli ensin porkkanapäisen V:n 2-vuotiskemut Muumi-kakkuineen ja sitten serkkuni A:n 3-vuotispirskeet kera kotipuutarhasta poimituilla viinirypäleillä koristellun kakun. Että juu, kakkua on ainakin syöty! Kyllä tällaisen kakkufanin kelpaa – nam nam. :)

Paloja syksyn Habitaresta

Syyskuun puolivälissä hurautin pääkaupunkiseudulle eräänä tiettynä viikonloppuna, nimittäin sopivasti Habitaren aikaan. Viime vuonna multa jäi tapahtuma kokonaan väliin häähässäköiden keskellä, joten tänä vuonna ajattelin jälleen lähteä katsastamaan messumeiningit ja houkuttelin K-serkun seurakseni messukeskuksen hulinaan.



Aloitimme kierroksen hallin takaosasta ahead!-alueelta. Yllä olevat kuvat ovat EcoDesign-näyttelystä, jonka teemana oli tänä syksynä tuotteen elinkaari. Betoniset valaisimet miellyttävät aika lujaa tällä hetkellä, ekassa kuvassa on Heli Ylivaaran & Annariina Alanderin aurinkoenergialla toimiva OutBox ja toisessa Jenni Inkeroisen symppis Vakaa. Samuli Helavuon suunnittelema Riippu-nimeä kantava säilytys- ja kasvatusjärjestelmä on idealtaan mahtava – ja niin nätti!




Trash Design -osastolla oli paljon mielenkiintoisia kierrätysajatuksella tehtyjä juttuja, kuten nimestäkin voi päätellä. Erityisesti pidin Jari Mirandan kierrätystaiteesta (ekat kaksi kuvaa), jossa oli luotu vanhoista elektroniikkalaitteiden osista vaikka mitä hienoa. Huikein oli ehdottomasti useamman metrin levyinen vanhoista emolevyistä tehty taideteos, olisi muuten aikamoisen osuva tällaiseen nörttiperheeseen. Käyttöesineiden puolella ihastelin mm. puisia tuikkukolmioita sekä ylijäämänahasta tehtyjä tyynyjä.


Habitaren tämän vuoden suunnittelukilpailu oli nimeltään MayDay, jonka puitteissa oli suunniteltu ja toteutettu erilaisia versioita kesäisestä piknikistä. Ylemmässä kuvassa on kisan voittaja, joka epäilemättä olisi aika mahtava piknik-miljöö lämpimässä kesätuulessa lepattavine kangaskattoineen. Alemman kuvan keinusysteemi vaikutti sekin oivalta idealta.

Diesel
Dieselin teollisuushenkinen keittiö.

Marimekko
Marimekon ihana astiaseinä, tällainen meillekin keittiöön kiitos.

Virtaa kärsästä
Pistorasia possufanin mieleen. Huomaa myös jättimäiset C-kasettivalaisimet vieressä.

Kirjahylly värikkäistä laatikoista
Peroban toteuttama laatikkohyllykkö Kotilieden osastolla, aika kivat värit musta.

Destiny
Uuden myymälätuttavuuden, Destinyn, tummanpuhuva osasto. Oi että!

Habitaressa ei ehkä ollut mitään superihmeellistä tai uutta, mutta kyllähän sieltä sai ammennettua paljon inspiraatiota omaan kotiin. Meillä on nyt ollut keittiöjutut erityisen tapetilla, sillä päätimme tässä ennen beben odotettua saapumista rykäistä kasaan vielä asunnon viimeisen puuttuvan palasen eli keittiöremontin. Ihastuin messuilla täysillä kotimaisen HELNOn keittiömallistoon – sinänsä ei mikään yllätys, kun muutenkin rakastan 50-70-lukulaista suunnittelua.

HELNO: Kallio
Kuva: HELNO

Kuvan HELNO Kallio olisi about täydellinen meidän momokotiin, mutta harmikseni mies ei oikein lämmennyt ja tuleva keittiömme on vähemmän retrohenkinen. Toisaalta remppa kuin remppa niin kompromisseja on tehtävä, ja aivan varmasti keittiöstä tulee mieleinen joka tapauksessa, kun sen on saanut itse suunnitella. Smegin jääkaapin, ehkä jopa tuollaisen mustan, kyllä tahdon vielä joskus…

Museojunalla Uuteenkaupunkiin

Onnettoman hidas päivitystahti näköjään jatkuu, kun kiire ei tahdo hellittää otettaan. Naputtelen tässä siis postauksen tyylikkäästi lähemmäs kolme kuukautta jälkikäteen, liekö tämä jo jonkin sortin ennätys blogin historiassa… Armeija-aikanakin taisin päivittää useammin, heh. Vaikka turha sitä on pahoitella, aina ei vaan aika riitä – varsinkaan kun viikot täyttyvät töistä, kodin laittamisesta ja beben tuloon valmistautumisesta. Ei ole enää montaa viikkoa töitä jäljellä ennen äitiysvapaan alkua, hurjaa!

P 1921 Uuteenkaupunkiin

Ei ole kerta taikka kaksi, kun olen onnistunut missaamaan kesäisen junamatkan rataosuudella Turku-Uusikaupunki, sillä monesti kyseinen erikoismatka tehdään Lättähatulla ja paikkoja on silloin varsin rajoitetusti. Tänä vuonna olin kerrankin ajoissa asian suhteen ja jäin kyttäämään Haapamäen Museoveturiyhdistyksen ilmoitusta kesän reissusta, matkaseuraakin olin puhunut mukaan hyvän lössin. Hyvää kannattaa odottaa, nyt vihdoin pitkäaikainen unelmani toteutui! Saimme liput junaan, joka tosin tällä kertaa ei ollut Lättähattu, mutta sekös olisi intoa vähentänyt. Heinäkuisena sunnuntaiaamuna hyppäsimme siis puoliskon kanssa museojunan P 1921 kyytiin Turun rautatieasemalta ja lähdimme puksuttamaan kohti Uuttakaupunkia.

Toiselle aikakaudelle
Hätäjarru
Kiskot vie
Käymälä
Museojuna Ugissa

Alkumatkasta en osannut muuta kuin muuta kuin huokailla ja hihkua, vähän siinä ehkä kimmelsi kyynelkin silmänurkassa (raskaushormonit, ju nou) kun olin niin onnellinen tilanteesta. Lapsuuteni kyseisen radan varrella viettäneenä hienoin hetki oli varmastikin saapuminen “kotiasemalle”, josta loput seurueestamme nousivat kyytiin, ja hetki sen jälkeen kun tuttu rakas talo pilkotti peltojen takana. Matka Turusta Ukiin kesti puolisentoista tuntia ja perillä oli runsaat pari tuntia aikaa hengailla. Nautimme jäätelöä ja virvokkeita Pakkahuoneella, minkä jälkeen suuntasimme naisvoimin muutamalle geokätkölle. Pian olikin aika palata Kalasataman pysäkille ja lähteä paluumatkalle, snif. Takaisin päin mennessä jäimme puoliskon kanssa pois matkan varrella ja sisko miehineen jatkoi Turkuun asti jatkaen eteenpäin meidän sinne jättämällämme autolla.

Päivän asu 27.7.2014

Oli kyllä aivan mahtava sunnuntairetki, toivottavasti päästään joskus vielä uudestaankin – ehkä seuraavaksi sitten sen Lättähatun kyytiin. :) Loppuun vielä junapäivän asu, ei ehkä helteeseen kaikista sopivin mutta noin muuten aiheeseen oikein passeli. Vaatevalinta oli luonnollisesti Olivia Rougen kellohelmat sydämillä ja päähän sitten mätsäävä huivi, jonka sisko joskus toi festareilta. Nenällä aurinkolasit D&G, korvissa toisen käden punaiset napit ja kaulassa lahjaksi saatu J-kaulakoru. Jalkaan valitsin varrettomat Converse All Starit, joilla oli hyvä hiihdellä pitkin cityä kätköjen perässä.

(Alin junakuva on Felinen kamerasta, asukuvan otti mieheni.)

Haloo Helsinki! – Kiitos ei ole kirosana [2014]

Laiturilla ’14

Taisi vierähtää jo parisen vuotta siitä kun viimeksi olimme siskon kanssa jokirannassa festaroimassa DBTL:n merkeissä, sen verran kirpakan hintaisia ovat liput olleet viime vuosina. Tänä vuonna kuitenkin bongasimme 2 lippua 1 hinnalla -tarjouksen, joten oli jälleen aika lähteä katsastamaan meno laiturilla. Päiväksi valitsimme luonnollisesti torstain, koska silloin lavalle nousi the one and only eli pojat Kymenlaaksosta.

Viikate @ DBTL '14
Viikate @ DBTL '14
Viikate @ DBTL '14
Viikate @ DBTL '14

Olimme ajoissa liikkeellä, sillä Viikatteen soittoaika oli jo klo 16. Väkeä paikalla ei ollut siinä kohtaa ihan älyttömästi, mikä sopi meille paremmin kuin hyvin. Keikka oli tällä kertaa festarialueen toisessa reunassa olevalla lavalla, joka oli helteisellä kelillä mukavampi vaihtoehto kuin tunkkainen teltta. Viikate soitti noin tunnin setin, joka sisälsi paljon uudempaa materiaalia mutta myös vanhoja ralleja (mm. ikisuosikkini Tie). Loppukumarrusten jälkeen kävi mäihä: Kaarle vippasi plektransa meidän eteen ja kerrankin refleksini toimivat niin että sain napattua sen kätöseeni.

Masa @ DBTL '14

Viikatteen jälkeen päätimme jäädä odottamaan iltaa ja Matti Airaksisen ysärisettiä, kevyet viisi tuntia siinä sitten olikin kulutettavana. Tänä vuonna ei ollut käytössä rannekkeita eikä päivälipulla päässyt poistumaan alueelta, aika hanurista kun kyseessä kumminkin on kaupunkifestari. Muutenkin järjestelyt olivat lähellä surkeaa, mm. panttitölkeille ei ollut järjestetty mitään keräystä vaan ne päätyivät normiroskiksiin (surullista ja typerää!). Kun vielä hintataso oli sitä normaalia festaritasoa (= sikakallis), tuli vähän sellainen olo ettei kyllä tarvitse enää DBTL:ään vaivautua. On se vaan aina yhtä masentavaa huomata, että ainoastaan raha puhuu – muulla ei väliä.

Viimein kello tuli kymmenen ja Masa aloitti soiton, jammailimme siinä hetkisen kunnes lähdimme valumaan kotia kohti. Lämmin kesäilta oli houkutellut jokirantaan porukkaa kuin pipoa, joten oli kieltämättä kiva päästä humalaisen festarikansan joukosta omaan sänkyyn nukkumaan.

Kesälomamatka 2014: MM-futista suolla

Perimmäinen syy, miksi kesälomareissumme suuntautui juuri Kainuuseen, oli suopotkupallo ja sen MM-kisat Hyrynsalmella. Itse kuuluin huoltojoukkoihin, mutta tuo puoliskoni oli houkuteltu joukkueeseen mukaan ja sitä kautta tutustuimme tällaiseen lajiin. Futisviikonlopun sää oli aurinkoinen eikä lämpöä puuttunut, juomaa sai lipittää ihan urakalla ettei tuupertunut helteeseen. Pienoisena yllätyksenä tosin tuli, ettei alueelta saanut vettä muuta kuin puolen litran pulloissa (euroja vastaan, luonnollisesti). Sinänsä ymmärrettävää, mutta olisi ollut kiva tietää tuollainen seikka etukäteen vaikkapa muun yleisen infon mukana eikä vasta paikan päällä.

Muutenkin koko tapahtuma tuntui yleiseltä kännäys- ja rahastusjuhlalta, minkä kyllä huomasi heti leirinnästä lähtien. Tuplasti kalliimmat mökit + minimimajoitusaika 3 yötä (oltaisiin mieluusti lähdetty jo lauantaina loppubileiden alta pois) + ties mitä extramaksuja, jotta ylipäänsä sai olla leirintäalueella – ja silti porukka sai mökätä kännipäissään läpi yön. Ehkä olen mummoutunut, mutta en vaan jaksa enää nähdä sellaisessa meiningissä mitään hienoa tai hauskaa.

Suopotkupallon MM 2014
Eiku menoks!
Pelin tiimellyksessä
Kontaten mennään
Ilta-aurinko järvellä

Fiilis ei siis omalla kohdallani ollut kovinkaan korkealla ensimmäisten tuntien aikana suolla, mutta onneksi se siitä hieman parani. Porukallamme oli perjantaina kaksi ottelua, joista ensimmäinen pelattiin lähes normaalin oloisella kentällä. Siitä tuli voitto maalein 2-0 eli turnaus lähti mukavasti käyntiin. Seuraava peli olikin sitten kentällä, joka upotti ihan kunnolla eikä ottelussa lopulta nähty maalin maalia joukkueiden raivokkaasta konttaamisesta huolimatta. Ei käynyt kateeksi katsoa sivusta sitä möyrimistä, musta ei ehkä olisi siihen edes ilman kasvavaa pallomahaa.

Lauantain alkajaisiksi oli vuorossa alkusarjan kolmas ja viimeinen ottelu, tällä kertaa kenttä oli jotain edellisten väliltä. Vastassa oli venäläinen porukka, joka oli tullut paikalle nimikoiduin bussein, teltoin ja fanilipuin – ei mikään ihan pilipali joukkue siis. Taisivat olla jotain urheilijoita kaikki, sen verran ketterästi liikkuivat suolla ja laukoivat maaleja minkä kerkesivät. Loppulukema oli 4-0 naapureiden hyväksi, mikä tarkoitti meidän sakin turnauksen päättymistä siihen.

Turnaus ohi
Myrskyä odotellessa
Etsinnät Hiidenkirkolla

Emme jääneet enää katsomaan jatkosarjojen matseja, vaan palasimme leirintään varusteputsaukseen ynnä muuhun. Iltapäivällä ylitse pyyhkäisi ukkosmyrsky ja järvimaisema oli aika komea jonkun aikaa. Alkuillasta lähdimme oman matkapoppoon kesken vielä etsimään muutamat lähiseudun geokätköt. Ilta oli kaunis ja sateen jäljiltä tuoksui ihanalta. Päivän päätteeksi toikkaroimme vielä hyvän tovin keskellä metsää, kun päätimme käydä katsastamassa Hiidenkirkon. Siellä oleva kätkö oli hivenen hankalammin löydettävissä mutta onneksi se lopulta löytyi, about juuri kun olimme jo luovuttamassa.

Sunnuntaina jätimme Kainuu taakse, kun matka kohti kotia alkoi. Olimme varanneet viimeiseksi yöksi huoneet Mikkelistä ja samana iltana söimme myös ehkä reissun parhaan aterian paikassa nimeltä Fernando. Harmi kun ei ole lähempänä, sinne voisi todellakin mennä uudestaan! Maanantaina oli vuorossa reissun viimeinen pätkä, poikkesimme mm. Porvoossa syömässä ja ostamassa paikallisia herkkuja. Kyllä niitä kelpasi mässäillä seuraavat viikot.


Kaikkiaan kesälomamatkamme vuosimallia 2014 oli aika vauhdikas, vaihdoimme paikkaa muutaman päivän välein ja yhteensä kilometrejä auton mittariin kertyi suunnilleen 2300. Kainuu valloitti kauneudellaan, varsinkin järvet olivat uskomattomia! ♥ Alan todella epäillä, että olen syntynyt liian etelään… Kainuu kutsuu varmasti myöhemminkin, vielä jäi itärajaa koluamatta. ;) Huomenna kuitenkin suunta on toiseen reunaan pohjoista, kun lähdemme tällä samalla porukalla tutkimaan Ylläksen syksyä. Huhut kertovat siellä olevan jo maa valkoisena, mutta josko se siitä ehtisi sulaa pois ja pääsisimme nauttimaan normaaleista syyskeleistä. Katsotaan mitä kaikkea keksitään!