Kategoria/Tapahtumat

Kesän juhlahumuissa

Se on kesän viimeinen päivä, huomenna on syyskuu ja syksy (kyllä, mä elän kalenterin enkä säiden mukaan). Kesä 2015 oli monella tapaa unohtumaton ja ennen kaikkea, se oli meidän pirpanan ensimmäinen kesä. Miten miniltä tyyppi näyttääkään kesän alussa otetuissa kuvissa! Ja miten isolta kesän lopussa otetuissa, istua tönöttää tukevasti ja näyttää niin kovin touhukkaalta. Tavallaan kesä on tuntunut todella pitkältä, kun ei ole tarvinnut käydä töissä, mutta toisaalta lasta katsoessa ei voi kuin ihmetellä, mihin aika oikein katosi yhtäkkiä.

Kuva-arkistoja on purkamatta vielä jonkun verran kesän ajalta, joten muistellaan näin viimeisen kesäpäivän kunniaksi vaikkapa kesän juhlia. Meidän kesä oli oikeastaan aika vähäjuhlainen, mikä sinänsä oli harmi, sillä pimulle oli sattumalta kertynyt monta kivaa juhlamekkoa juuri siinä kesän vaatekoossa. Oli siis vähintäänkin aiheellista, että ekoissa kemuissa beben vaatteet vaihtuivat päivä- ja iltaosuuden välissä. ;)

Polkutraktori
Alkumaljat
Kahvipöytä notkuu
Bob the DJ
Dekin takana Tommy Court

Kesäkuun puolivälissä vietimme meillä kotikotona siskon valmistujaisia sekä samaan syssyyn perinteikkäitä triplasynttäreitä. Vaikka kesän kelit olivat mitä olivat, tuona lauantaina aurinko helli meitä juhlijoita. Vilinää ja vilskettä riitti, samoin ruokaa ja herkkuja eikä nälkää todellakaan tarvinnut nähdä. Illalla saliin pystytettiin kunnon disko, oli deejiit ja oli värivalot. Itse jouduin luovuttamaan puolen yön maissa, kun väsymys painoi ja pirpanakin piti saada unten maille.

Kastepöytä
Kahvi on kaadettu
Mansikkavettä
Akrobatiaa

Aivan kesäkuun loppumetreillä meidän tytölle syntyi pikkuserkku, ja elokuun loppupuolella juhlittiin ristiäisiä äidin veljen luona. Juhlat pidettiin puutarhan puolella, elokuinen aurinko pisti parastaan eikä sää olisi varmasti voinut parempi olla. Enpä ollut koskaan ajatellut, miten kivasti tuollainen kastejuhlakin sopii ulkosalle! Talokuume taisi nousta silloin ihan uusiin lukemiin haaveillessani, mitä kaikkia kekkereitä voisi järkätä sitten kun meillä joskus on oma talo ja piha…

Ghost Designers present: The Revelation

Tässähän on ehtinyt kulua kohta jo kuukauden päivät siitä, kun kävimme siskon kanssa eräänä lauantaina Vimmassa pällistelemässä tämän kevään ja kesän tuulia vaaterintamalla. The Revelation oli kahdeksan suunnittelijan yhteinen muotishow, monet heistä ovat aiemminkin kokoontuneet näin kevätaikaan yhteisnäytöksen merkeissä. Parin vuoden takainen Rock’n Roses säilytti edelleen paikkansa henk. koht. inspiroitumiseni ykkösenä, mutta kiinnostavia paloja toki tämän kevään näytöksessäkin oli. (Kuvat aukeaa klikkaamalla isommaksi.)

Planet Star

Näytöksen avasi Planet Star mallistollaan Lovefool, tekijänsä sanoin “ysäritribuutticocktail, joka sisältää kourallisen sydänmurskaa, lorauksen tuunausta & kierrätystä sekä himpun menneiden muistelua”. Simppeleitä asukokonaisuuksia kesään, sopivasti ysärimeiningillä höystettynä. Ysäri taitaa olla aika kuumaa just nyt, ainakin mitä kaupoissa olen hiljattain nähnyt: spagettiolkaimia, paksupohjaisia kenkiä ynnä muuta mukavaa omalta teiniajalta.

Veea IngbergVeea Ingberg

Veea Ingbergin mallisto X sisälsi ihania mekkoja, jotka olivat sinänsä yksinkertaisia mutta aina jollain mielenkiintoisella yksityiskohdalla varustettuja. Mä kelpuuttaisin saman tien omaan garderobiini tuollaisia mekkoja, yksi vähän vastaava tosin mulla onkin jo kaapissa.

Joel Törrönen

Joel Törrönen oli jälleen liikkeellä jännittävillä toteutuksilla: Vie minut stratosfääriin -mallistoa esitelleillä malleilla oli kaikilla päässään erilaisia hässäköitä. Se siinä tosin oli, että katse etsiytyi enemmän päähän kuin varsinaiseen asuun… Haaremihousut olis kyllä kivat, sellaisella sopivan löröllä haaruksella.

EbonyaClothingDesign

Mua on (teko)nahka vaatteiden materiaalina kiehtonut tässä jo hyvän aikaa, joten Ebonya Clothing Designin yksinkertaisen kaunis nahkamekko Bohemica-mallistosta sykähdytti heti. Erityisen kivaksi kokonaisuuden teki nuo sukkahousut! Itse en ehkä nahkaiseen mekkoon taipuisi, mutta haaveissa on joskus vielä löytää rakastettavaksi ainakin se täydellinen nahkatakki sekä mahdollisesti myös housut ja hame samasta materiaalista.

Eszter Szabo

Muotinäytöksen päätti Eszter Szabo Albatraoz-nimisellä mallistollaan. Kuvassa näkyvä asu oli koko shown viimeinen eikä olisi varmasti näyttävämpää lopetusta voinut olla. :)

Lapsimessuilla

Päätimme tänä keväänä lähteä kaverini S:n kanssa Helsinkiin tsekkaamaan Lapsimessut, kun kumpikaan ei ollut kyseisessä tapahtumassa koskaan käynyt. Päiväksi valikoitui messujen aloituspäivä perjantai ja perille Helsinkiin selvisimme vähän ennen puoltapäivää. Ajomatkan jälkeen olikin jo nälkä, joten heti alkuun painelimme lounasbuffetiin hiljentämään kurnivat mahat. Lounaan 15 euron hinta tuntui hivenen suolaiselta, mutta onneksi ruoka oli maittavaa ja mahan sai hyvin täytettyä.

Pieni messuvieras vaunuissaan
Darth Vader oli jännittävä

Syömisen jälkeen lähdimme kiertämään messuja, joskaan ei päästy kuin vähän alkuun kun jo bebe heräsi ja kaipasi myös vatsaansa täytettä. Siinä vaiheessa ei vielä ollut messuhallin imetysnurkkaus tullut vastaan, mutta hyvin se sujui hieman sivummalla olevilla portaillakin. :) Ennakko-odotuksia ei messuista sinänsä ollut, kotimaisten merkkien osastot tietysti kiinnostivat mahdollisten messutarjousten osalta. Itse toivoin pääseväni eteenpäin vaunupohdinnoissani, harmiksi vaunuja ei kuitenkaan ollut kovin kummoisesti esillä. Ennen kotiinlähtöä heitimme pikaisen uusintakierroksen parin isomman lastentarvikeliikkeen osastoilla, minkä seurauksena sitten kävin seuraavana päivänä pieni messuale mukanani tilaamassa meille uudet kulkupelit kotikaupungin toimipisteestä… Siitä aiheesta varmasti lisää myöhemmin.

Messuostoksia, osa yksi

Ja tulihan niitä ostoksia muutenkin tehtyä, kiitos messutarjousten. Lauran Lastentarvikkeella oli mm. Skip Hop -tarjouksia ja koska hupullisia pyyhkeitä on kuulemma kätevä olla useampia, niin äitiyspakkauksesta tulleen lisäksi tyttö saa jatkossa kääriytyä turkoosiin pöllöpyyhkeeseen. Ruokailujutut eivät meidän kohdalla ole ihan vielä ajankohtaisia, mutta en voinut vastustaa suloista jääpingviinisettiä – varsinkaan kun kyseessä oli limited edition. Mehujehun pillimehun käyttökotelo värissä mandariini joutuu niin ikään hetken odottamaan käyttöä, onpahan nyt kuitenkin hankittu jo valmiiksi. Nalleavaimenperä tuli kaupanpäällisenä vitamiiniostoksiin ja roikkuu tällä hetkellä leikkimaton kaaressa Muumilaakson hahmojen seassa.

Messuostoksia, osa kaksi

Pirpanan vaatevarasto on ihan kivasti hanskassa, joten messuilla keskityin lähinnä kotimaisten merkkien valikoimiin ja messutarjouksiin. Messuseurani tutustutti mut Blaan tuotteisiin ja päädyinkin ostamaan leggingsit Grey Bird -kuosissa. Metsolan röyhelöpeppupotkareita ihastelin viime syksyn lomareissulla käydessämme merkin liikkeessä, mutta jäi silloin hankkimatta kun ei vauvan sukupuolesta ollut vielä tietoa. Alekasasta löytyneet herkulliset punavalkoraidalliset pökät päätyivät siis aika nopsaan kassan kautta mukaan. Melli EcoDesignilla oli vaikka mitä ihania juttuja, meidän likka saa pukeutua päheään keltasävyiseen Sateenvarjotanssi-kuosiin huppumekon muodossa.

Messuostoksia, osa kolme

Tanskalaisen bOblesin tuotteet olivat tuttuja ennestään, sillä olen ihastellut niitä jo ennen omaa lasta – mahtava idea! Osastolla oli myynnissä alehintaan poistuvia värejä, joista hetken pähkäiltyäni päädyin ostamaan Elefantin vihreäsävyisenä. Kiva lisä sisustukseen vähän kuin vahingossa, kun muuten olisin kuitenkin valinnut tylsästi harmaan. Luonnollisesti pirpana ei vielä hetkeen tule fantin kanssa leikkimään, mutta siihen saakka se saa pyöriä jakkarana aina siellä missä tarvitaan sekä tietysti pienten vieraiden viihdykkeenä.

Ei ole väliä, miten käytät bObles Elefanttia, niin se kannustaa liikkumaan. Elefantti on keinu, joka stimuloi tasapainoaistia lukemattomin eri tavoin. Yksinkertaisesti istumalla Elefantin päällä, lapsen kehonhallinta ja tasapaino kehittyvät. Myöhemmin lapsi voi seistä Elefantin jalkojen päällä ja harjoittaa tasapainoaistia sekä koordinaatiokykyä. Lapsen lihaksille tekee hyvää maata joko vatsallaan tai selällään Elefantin jalkojen välissä tai Elefantin seistessä, sen kaarevan selän päällä. Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä, Elefantti on loistava istuin niin lapsille kuin vanhemmillekin miten päin tahansa käännettynä. Kokeile myös käyttää Elefanttia yhdessä Kanan kanssa ja kehitä tasapainoaistiasi entisestään. Kana sopii täydellisesti Elefantin jalkojen väliin ja muodostaa täysin suoran pinnan tasapainoilua varten.
(Kuvaus: geffer.fi)

Rahoistaan siis Lapsimessuilla pääsi varsin helposti eroon. Enemmänkin olisi ollut houkutuksia erityisesti vaatepuolella, mutta eipä tuollainen minityyppi vielä niin paljoa vaatetta tarvitse. Vanhemmalle lapselle olisin varmasti tehnyt useampia hankintoja, kun käyttö on niin erilaista: esimerkiksi Gugguun tai Papun valikoimista olisi kelvannut montakin juttua. Noin muuten messut olivat ihan jees, mutta tiedä häntä lähtisikö sitä enää uudestaan niiden takia parin tunnin ajomatkan päähän. Tosin vanhemman lapsen kanssa voisi messuista saada enemmän irti, tai vaihtoehtoisesti kokonaan ilman lapsia.

Nimijuhlat kolmen värin voimin

Palataan vielä hetkisen verran pirpanan ristiäisiin, kun muistin napsineeni muutamia kuvia koristeluista varsinaisen juhlapäivän jälkeen. Kahvitteluthan pidimme tosiaan meillä kotona ja purtavat vieraille pääsimme tarjoilemaan vastavalmistuneesta keittiöstä (joka muuten on vieläkin vailla viimeisiä viimeistelyjä, hups). Värimaailmaksi kekkereihin muodostui keltaisen, harmaan ja mustan liitto.

Kutsu + kiitoskortti

Kutsut väänsin vähän viime tingassa, kun ei vauvan hoidolta muka tahtonut ehtiä istahtamaan pöydän ääreen ajan kanssa. Kaikki paperimateriaalit kävin hakemassa askartelijan aarreaitasta eli Muovitukusta. Valkoisen A6-koon korttipohjan kansi oli yksinkertainen: ylhäällä kolmesta eri värisestä kartongista tehty viirinauha ja alhaalla dymolla nakuteltu musta KUTSU-teksti. Sisäpuolen tekstit printtasin pahvinruskealle paperille ja liimasin korttipohjaan, epätasaiset reunat syntyivät ihan vaan repimällä lipareet leikkaamisen sijaan. Info-osuuden lisäksi kortissa oli Housegrind-fontilla värssy:

Peiton alla posken nukka,
jalassa pieni oranssi sukka.
Näin on meille onni tuotu,
ikioma tyttövauva suotu.
On olo uusi ja uskomaton,
meistä juuri äiti ja isä tullut on.

Likka nukkui suurimman osan kastejuhlastaan, simahti kirkossa kummien käsivarsille ja nukkui koko kahvittelun ajan työhuoneessa. Nukkumisen kanssa oli tuolloin ollut ongelmia, niin ei raaskittu herättää tyyppiä seurustelemaan vieraiden kanssa ja varsinainen juhlavaatetus jäi käyttämättä. Kiitoskorttia varten sitten otin kaksikuukautispäivänä kuvia ne vaatteet päällä, jotka tytölle oli tarkoitus pukea ristiäisissä, ja näistä kuvista valkkasimme yhden kiitoskortiksi. Tein kuvasta polaroidmaisen, laitoin tekstit kuvan alle sekä toiseen ylänurkkaan harmaan, keltaisen ja mustan kolmion viirihengessä. Yllättävän kiva kortista lopulta tuli, vaikka ensin tuntui pää olevan aivan tyhjä ideoista.

Ilmapalloja

Pimun toinen kummitäti, serkkuni K, pyöräytti ennen juhlia kasaan pari rykelmää keltaisia ja mustia ilmapalloja. Toinen kiinnitettiin olohuoneen verhotankoon, toinen löysi paikkansa keittiön seinään kiinnitetystä vintage-Stringistä. Jälkimmäinen on sijoillaan itse asiassa edelleen, kun pallot ovat pysyneet hyvin kuosissa. Kuvassa näkyvä Lokki-valaisin on ristiäislahja mun porukoilta, se tosin lensi paikalleen vasta kemujen jälkeen. Ehkä inan iso keittiöön, mutta olkoot siinä toistaiseksi.

Viirinauha kartongista

K:n avustuksella värkkäsin tytön nimellä varustetun viirinauhan, joka löysi paikkansa olkkarista sohvan yläpuolelta. Yllättävän pitkä nauhasta nimittäin tuli, vaikka nimi on noinkin lyhyt. Kartongista leikatut kolmiot pujotettiin samaan mustavalkoiseen juuttinauhaan kuin mitä hääjuhlassamme oli käytössä valokuvien ripustuksessa. Viiri-idea tuli vastaan Design Wash -blogissa ja nauhan värit asettautuivat lopulta noin, jotta nimen kirjaimet sai näkymään parhaiten. Imetyshuuruissani olin ensin laittamassa värit sikin sokin nauhaan, mutta tajusin onneksi ajoissa ettei mulla ole mitään kynää, jolla voisi kirjoittaa mustaan paperiin…

Teemavärit toistuivat myös juhlien kattauksessa. Muffinssien pahvikupit olivat keltavalkoisia ja mustavalkoisia, servetit valkoista polkadotia keltaisella pohjalla (löytyivät Myllyssä olevasta iiiihanasta kaupasta, Inspiraatiosta). Tarjoilupöydälle laitettu kynttiläkin osui teemaan varsin kivasti: musta kynttilä työkavereilta saadussa keltaisessa Nappula-kynttilänjalassa.

Nimijuhlat meidän malliin

Tyttäremme ristiäisiä vietettiin helmikuun lopussa, Kalevalanpäivänä. Päivä valikoitui ihan sillä, että toiveissa oli lauantaipäivä sekä kaste Mikaelinkirkossa, ja asiaa tiedustellessani kuukautta aiemmin oli kolmena tytön kaksikuukautispäivää edeltävänä viikonloppuna ainoa jäljellä oleva lauantaiaika tuolloin. Helppo päätös siis.

Keittiöremonttihan meillä oli kirkkoa varatessa vielä vähän vaiheessa, mutta mies lupasi että keittiö on helmikuun loppuun mennessä valmis ja kahvittelut voitaisiin pitää kotona. Hyvä hyvä, myhäilin tyytyväisenä. Ei varmaan tarvitse sanoa, että varsin tiukille meni? Mutkia tuli tottakai matkaan ja viimeistelyt jäi tekemättä, viimeiset remppatarvikkeet kannettiin varastoon juhlapäivän aamuna. Koko ristiäisviikko oli muutenkin aikamoista hulabaloota, miehelle osui iltavuoroviikko ja itse vietin kaiken vauvalta liikenevän vapaa-ajan siivoten ja järjestellen. Yllättävän aikaa vievää muuten, kun tilaa ei ylenmäärin ole ja halusin löytää kamoille oikean paikan heti enkä vain tunkea jotain sinne ja jotain tuonne.

Kastemalja

Kiitos lähipiirin avun onnistuimme saamaan kämpän jotakuinkin kuosiin ja ehdimme kirkkoon vain hieman myöhässä. Seisoimme kaikki kirkon etuosassa kastemaljan ympärillä kaaressa, me vanhemmat maljan toisella puolen ja kummit toisella puolen. Tilaisuus oli ihan perus: alkuun yhteislauluna Suojelusenkeli, sitten pappi puhui ja lapsi sai kasteen, lopuksi vielä virsikirjasta Ystävä sä lapsien. Sinänsä kaikki meni ihan ok, mutta vähän mua huvitti mm. papin pienoinen takeltelu puheissaan sekä yhteislaulun epävireisyys. :)

Vasta kastettu

Neiti sai kasteensa mekossa, jossa on parikymmentä vuotta sitten kastettu miehen kumpikin sisko. Mekossa oli onneksi valkoinen rusetti-/nauhahässäkkä valmiina niin ei tarvinnut ruveta vaihtopuuhiin, lasten värikoodaus ärsyttää edelleen suuresti (sanoo hän, jonka lapsella oli juuri eilen pinkkipohjainen body ja pinkit sukat… Mut hei, pinkki on ihan eri asia kuin vaaleanpunainen!) ja jos nauha olisi vaihdettu, se olisi ollut kirkkaankeltainen, oranssi tai muu ns. neutraali väri. Päivänsankari ei paljoa tapahtumasta perustanut, alkuun pälyili hivenen epäluuloisena ja todettuaan tilanteen turvalliseksi simahti kummitädin käsivarsille. Itse juhlista hän ei välittänyt senkään vertaa, vaan tuhisi täydessä unessa läpi kemujen.

Kirkosta siirryimme meille kotiin ristiäisvirvokkeille. Vieraita oli paikalla noin kaksikymmentä, mikä osoittautui aika maksimiksi meidän 66 neliööön ainakin näin, kun pääasiassa hengaillaan akselilla keittiö-olohuone. Tavallaan siis hyväkin, etteivät kaikki kutsutut päässeet tulemaan… Harmittelin etukäteen kun ei tilan puutteen takia voinut kutsua kaikkia keitä olisi halunnut (eikä esim. seurakuntakoti houkutellut juhlapaikkana), mutta loppupeleissä ristiäispäivän härdelli oli sellaista, että kivempi varmasti kutsua porukkaa kylään myöhemmin ihan muuten vaan.

Kahvipöydän antimia

Ei liene yllätys sekään, että tarjoilujen kanssa tuli järjetön kiire. Alkuperäinen suunnitelmani tarjoilujen sijoittamisesta piti hylätä, joten pikaratkaisuna kupit katettiin ruokapöydälle ja syömiset haettiin keittiön väliaikaiselta sivupöydältä. Olin myös ajatellut ottaa kuvia kaikesta omiin arkistoihin, mutta eihän siinä hässäkässä mikään sellainen onnistunut. Yllä olevan kuvan nappasin, kun monet olivat jo hakeneet purtavaa ja nyt huomasin, että tuostahan puuttuu kokonaan siskon tekemät Hopeatoffee-tikkarit. Aiemmassa viikkokuvassa ne sentään vilahtavat.

Kakun sijaan oli mustavalkoisissa (Miss Etoile) ja keltavalkoisissa (House Doctor) pahvikupeissa omenamuffinsseja, joiden päällä oli supermakea kuorrutus plus strösseleitä. Kakkuset jäivät turhan mataliksi, kun en ehtinyt etukäteen testata miten paljon ne nousevat… Kehuja ne kyllä keräsivät, että eivät kai sitten hullumpia olleet. Makeaa oli vielä kirjainpikkuleipien muodossa, prosessiin tarvittiin parit kirosanat mutta äiti sai kuin saikin leipaistua sopivan määrän kirjaimia pöytään (koska itse en ehtinyt sitäkään). Suolaista puolta edusti cocktailpiirakat (pakasteesta) ja munavoi sekä siskon puoliskon viime hetkellä kasaan kääräisemä kasvispiirakka, jota olisi epäilemättä mennyt paljon enemmänkin.

Hässäkkää siis riitti eikä kaikki todellakaan mennyt kuin Strömsössä. Pääasia kuitenkin, että kemut tuli pidettyä ja jälkikasvumme sai virallisesti nimen + kolme mahtavaa kummia. :)