Kategoria: Tapahtumat

Sairastuvasta, hei! Kiirastorstain työpäivästä selvittyäni mulla alkoi kymmenen päivän vapaa – ja samana iltana flunssa tarrasi kyntensä muhun. Tietysti juuri nyt, sinnittelinhän tunnollisesti terveenä läpi puoli toimistoa kaataneen helmi- ja maaliskuisen sairasaallon. Onneksi ei ollut pääsiäiseksi mitään sen ihmeempiä suunnitelmia, joten olen saanut potea kotosalla. Nyt vaan toivon, ettei tämä tauti tarttuisi puoliskoon, hän kun on toistaiseksi pysynyt suurin piirtein terveiden kirjoissa. Ja kai mullakin alkaa kohta jo helpottaa, kolme päivää olen nyt kuulostanut matalaääniseltä mieheltä, niistänyt, kröhinyt ja nukkunut.

Muistin tuossa vihdoin purkaa kameran muistikortin koneelle ja sieltä löytyi pari kuvaa runsaan kahden viikon takaa. Supertreenejä edeltävänä lauantaina olin messukeskuksessa, joka oli jälleen täynnä kädentaitoja, taidetta ja antiikkia Kädentaitomessujen sekä Turun Taide- ja Antiikkimessujen muodossa. En jaksanut kantaa kameraa mukanani, mutta täältä blogista löytyy fiiliksiä viime ja edellisvuodelta – aika samoilla linjoilla mentiin tälläkin kertaa.

Kuvissa yllä esiintyvät luonnollisesti muutamat messuhankinnat. Käsityötaitoinen äitini hypisteli jos jonkin sortin lankaa ja mäkin sitten hurahdin ostamaan pari alpakkasekoitekerää (3e/kpl), kun silmiin osui siitä kudottu kaulurihuivi. Drops Alpaca Bouclé koostuu pienistä silmukoista ja on koostumukseltaan 80% alpakkaa, 15% villaa, 5% polyamidia. Itse kutominen on vielä hieman vaiheessa, harjoiteltu sentään on, mutta taitaa jäädä ensi syksyyn valmiin kaulurin käyttö. Kenkien suojaamisessa olen luottanut vuosia Nahkiss Skinnfixiin, joka sisältää lanoliinia, mehiläisvahaa ja luontoöljyjä – nyt hankin täydennystä pian loppuvan purkin tilalle. Keittiöön löysin kympillä vihdoin ensimmäisen kasviskeittokirjani, Tuija Ruuskan Kasvisaskeleet. En siis voi enää sanoa, ettenkö tietäisi yhtään kasvisreseptejä. Villainen iLuurin suojakotelo saa kesällä väistyä SeriMerin Kompassiruusu-kuosisen pellavapussukan tieltä. Tämä kännykkäkukkaro imaisee puhelimen toiseen taskuun ja toiseen saa sitten sujautettua sopivasti parit kortit sekä rahaa, käytännöllisyys tuli todettua heti seuraavan päivän Suppareissa. Viimeisenä vielä pussillinen varvasvälivillaa á la Bää-Tuote, siitä olenkin kirjoittanut aiemmin. Mielenkiintoista päästä itse kokeilemaan tuotteen toimivuus. Varvasvälivilla, hihi!

Alan vihdoin näin puolentoista viikon kuluttua olla sen verran toipunut, että kykenen muistelemaan lomaviikkoni aloittanutta tapahtumaa. Sinä iltana koitin olla kantamatta huolta uuden opettelusta ja sen sijaan menin minne virta vei (tosin oli mulla rahkapurkki eväänä ekaksi illaksi ja sain sitä syödessäni kummeksuvia katseita). Oli Itämeri, oli Europa, oli loistavat kamut ympärillä – oli aika GOOMata legendaarisen opiskelijaristeilyn 20-vuotisjuhlan kunniaksi.

Matka alkoi totaalisella kaaoksella Länsisatamassa, porukka vaan jonotti isona häröpallona eikä massa tuntunut liikkuvan mihinkään. Matkaan päästiin lopulta tuntia myöhemmin kuin piti, vaikka ei sillä niin väliä kun Tallinnaan oli ainoastaan muutaman hassun tunnin merimatka. Eväsmehut saivat lentää roskikseen täysinäisinä heti satamassa, kun ei kuulemma laivaan saanutkaan yhtäkkiä tuoda yli puolen litran juomapakkauksia. GOOMin omissa ohjeissa oli muistutettu vain että juomat on oltava avaamattomia, joten hippasen siinä alkuun ärsytti kahden mehulitran puuttuminen kun niitä olisi kaivannut.

Alkuillasta suuntasimme humppabaariin, jossa lavalle nousi matkan ensimmäinen artisti, 90-luvun kovisbändi E-Rotic (kuvissa yllä). Muistan kun se joskus ala-asteen lopussa oli kova sana ja kappaleiden sanoja tulosteltiin paperille koulun uudessa atk-luokassa, ei me onneksi taidettu kauheasti ymmärtää mitä kaikkea ne heleät naisäänet biiseissä oikein ähkivät. ;) Mutta oli se vaan hienoa silloin kun oli uusi hienous nimeltä intternetti ja omille kotisivuille (ilman css-tyylejä, bien sûr) naputeltiin suunnilleen koko elämäntarina aina vauvaiästä asti!

Hmm, jos nyt ei kuitenkaan.

Matkan ehdoton kohokohta oli vuorossa puolenyön jälkeen, kun keikkansa aloitti Apulanta. Olimme aivan eturivin tuntumassa, järjetön ihmismassa ympärillä eikä liikkumaan päässyt kuin ihmeen kaupalla. Hiki virtasi ja kaljaa lensi niskaan ja porukka oli ihan hurmoksissa. Puolitoista tuntia me siinä heiluimme, hypimme, pompimme, lauloimme (vai huusimme..?) ja voi huh heijaa, mikä fiilis oli keikan päätyttyä! Vaatteet olivat niin märät hiestä, että oli pakko painua hyttiin suihkuun ja vaihtamaan vaatteet…

…eli tietysti Kalsariwiuhahdus-kelpoiset vaatteet! Tällä kertaa olin päätynyt superhelppoon vaihtoehtoon, 2000-luvun alun tilaajalahjuksena saatuun satiiniaamutakkiin. Kuita ja aurinkoa sinisellä pohjalla, oi että. Tuli vähän kiire syöksyä seiskakannelle, joten jäimme Akkikin kanssa aika reunamille – muut olivatkin tässä kohtaa kadonneet jonnekin sinne ihmismäärän sekaan. Paineltiin koko lössi peräkanaa rappusia pitkin ylimpään kerrokseen saakka ja sieltä sitten raikkaaseen ulkoilmaan. Ei oo kylmä!

Lopuksi hieman jammailua alkupisteessä, minkä jälkeen piti vielä hetki pööpöillä juotavan perässä pitkin laivaa. Siinä vaiheessa myös kiskoin irti hullut irtoripseni ja voi jumpe, että olivatkin tiukassa! Liimoja irrotellessa jäi sormiin myös kasa ripsiä ja itse asiassa liiman krämmäleitä löytyi toisen silmän ripsistä vielä melkein viikkoa myöhemmin. Miten musta tuntuu, että voisin vaikka jatkossa jättää irtoripset muille ja tyytyä omiin räpsyttimiini myös spesiaalimmeissa tilanteissa…

Seuraavan aamun kohokohta oli aamiainen, joka kelpasi nälkäiselle risteilykansalle. Syömisen jälkeen oli pakko kellahtaa vielä toviksi petiin ja loppumatkan olikin hieman väsynyt meininki. Iltapäivällä lavan otti haltuunsa Stig, jota emme tosin kovin kauaa kuunnelleet kun vatsat alkoivat vaatia murkinaa.

GOOM 2013 oli sinänsä oikein onnistunut, hauskaa oli ja parhaiden matkaseuralaisten kanssa nyt vaan on vaikea mennä pieleen. Tämä jäänee omalla kohdallani viimeiseksi GOOMiksi, mikäli tapahtuma pidetään jatkossakin Europalla ja Tallinna-reitillä – se ei kerta kaikkiaan toimi. Europa ehkä oli kiva laiva joskus, mutta nyt Tallinkin alla se on kuin mikä tahansa pikku purkki (ja onhan sitä paljon rempattukin erilaiseksi). Samanlaista nuivaa meininkiä kuin pari vuotta sitten, ehkei Tallinkilla ymmärretä suomalaisen opiskelijailon päälle..? Turusta lähtiessä myös satamatoimet onnistuvat huomattavasti paremmin, tiedä sitten mikä tuolla Länsisatamassa mätti kun jonot vetivät niin älyttömän hitaasti. Että terkkuja vaan sinne GOOM-järjestäjille, että risteily takaisin Turkuun prkl!

Kevyt puolentoista viikon blogitauko napsahti näköjään tähän väliin, ei mitään uutta auringon alla siis. Auringosta puheen ollen: mahtavaa kun viime aikoina on ollut kunnon aurinkoisia talvipäiviä! Vaikka ei niitä tietysti juuri silloin ole kun ehtisi ulos valoisaan aikaan, mutta toki auringonsäteet lämmittävät mieltä myös toimiston ikkunoiden läpi katsottuna. Kevät on päivä päivältä lähempänä… ♥

Viime viikon viikonloppuna ehdin ylitöiden lomassa juhlistamaan kummitädin pyöreitä vuosia teatterimiljöössä. Annoin kameran laulaa, vaihdoin kuulumisia sukulaisten kanssa, herkuttelin mm. mehevällä focaccialla, pyörähdin muutaman askeleen tanssilattiallakin (todeten miehen kanssa että kyllä tässä jotain tanssikurssia tarvitaan ennen ensi syksyn hääkekkereitä). Yhdeksi ohjelmanumeroksi olimme kehittäneet oman versiomme tv:stä tutusta (ts. mä en ollut koskaan kuullutkaan kun en telkkaria katso) Treffit hatusta -pelistä, mikä hieman jännitti etukäteen mutta onnistui hienosti yli odotusten. Kyllä siinä oli naurussa pitelemistä, kun porukka tempoi hattukasasta mitä loistavampia treffi-ilmoituksia!

Loppuillasta otettiin myös aikamoinen satsi kuvia erilaisilla kokoonpanoilla, esimerkiksi tuo sisaruskuva yllä. Feline oli tehostanut hiusväriään sitten viime näkemän, tällä kertaa hieman neonpinkkimäiseen suuntaan. Oli muuten huikea sävy livenä! Toisinaan tekisi mieli itsekin rykäistä joku päheä väri päähän, mutta tämä oman värin kasvatus on sen verran hyvässä vauhdissa etten taida raaskia. Tosin ovathan ne shokkisävyt ihan vaan kevytvärejä…

Ps. Selkeämpi kuva juhlaillan asustani täällä, kliketi klik.

Joulukuuta eletään jo, vaikkei täällä blogissa kovin eloisalta näytäkään. Viime viikkoina on väännetty remppaa oikein urakalla, tai no puoliskohan työmaalla pääasiassa häärii ja itse toimin avustavissa tehtävissä. Olen innostunut hyörimään keittiön puolella, jossa olen saanut jopa ihan maukkaita syötäviä aikaiseksi. Vähän kyllä pistää naurattamaan, kun aina jotain menee pieleen: milloin taikinaan lentää munankuoria, milloin mittaan jotain väärin, milloin onnistun sotkemaan puoli keittiötä esim. ruokakermaan… Noh, lopputulos kai se tärkein on ja hyvin ovat kokkaukset maistuneet sekä meille että vieraille.

Köökkisotkemisen lisäksi olen nukkunut. Paljon. Tiedä sitten onko se pimeyden, lyhyiden yöunien, liian vähäisen ulkoilun vaiko keskeneräisen remontin aiheuttamaa väsymystä, mutta meillä vedetään unta palloon ihan hullut määrät nykyään. Oltiin äijelin kanssa kumpikin nyt neljä päivää vapaalla ja joka yö vietettiin unten mailla vähintään kymmenen tuntia, oma ennätykseni oli neljätoista(!) tuntia. Siihen sitten vielä pienet päivänokoset kevyesti päälle, ei ongelmaa. Onneksi enää pari viikkoa talvipäivänseisaukseen ja päivä alkaa jälleen pidentyä!

Jouluaatto lähestyy kovaa vauhtia ja vähän kaikki tuntuu olevan alkutekijöissään, lahjat ja koristelut ja ylipäänsä suunnitelmat. En vieläkään tiedä missä ja miten vietämme aattoa tai ehtiikö remppa siihen pisteeseen, että tänne mahtuisi joulukuusi. En ole askarrellut ensimmäistäkään joulukorttia, lahjoja sentään saatiin nyt viikonloppuna hankittua muutama. Jotenkin tuntuu muka olevan niin paljon kaikenlaista. Todennäköisesti se ympäriinsä sinkoileva hullu aattoa edeltävänä viikonloppuna olen sitten minä…

Vaan onneksi on valkoinen maa ja pakkasta! Se runsaan viikon takainen lumimyrsky lähinnä nauratti, kun myräkkä meinasi viedä mennessään. Helppo mun oli hymyillä, kun ei tarvinnut sen kummemmin matkustaa mihinkään tai edes ajaa autoa. Sen jälkeen olen kyllä pari kertaa kököttänyt hyvän tovin pysäkillä parinkymmenen asteen pakkasessa, kun bussi on ollut myöhässä – kaivoin muuten aika nopsaan paksuimmat talvitakit esille.

Tämän postauksen kuvat otin työpaikan pikkujouluissa marraskuun viimeisenä iltana. Kekkerit pidettiin Turun Akatemiatalolla, ainakin tämä juhlasali oli aikamoisen upea paikka. Ruoka oli hyvää, jälkiruokajuustokakku suussa sulavaa eikä seurassakaan ollut valittamista. Illan yllätysesiintyjänä oli Ismo Leikola, jonka jutut piristivät iltaa juuri sopivassa kohtaa. Loistoveto työnantajalta, ei voi muuta sanoa. Kotiin tulin hyvissä ajoin ja painelin suoraan nukkumaan, kahden viikon työputken jälkeen uni vei mukanaan heti kun painoi päänsä tyynyyn.

Kun nyt nukkumisesta tuli puhe, niin eiköhän se olisi kohta taas aika lähteä treffaamaan nukkumattia. Neljän päivän miniloma alkaa olla finito ja uusi viikko voi alkaa. Pari viikkoa kun jaksaa painaa duunia niin saa vihdoin rauhoittua joulun viettoon. Ja itse asiassa tämän vuoden työpäivät ovatkin sitten siinä, kiitos arkipäiviin osuvien joulunpyhien joululomasta pääsee tänä vuonna nauttimaan yli viikon verran. Sitä odotellessa!

Antti Tuisku – Minun jouluni [2005]

Kevyt pieni blogitauko ollut tässä jälleen, tämä marraskuu on tosiaan ehkä sitä kaikista epäinspiroivinta bloggausaikaa vuodesta. Nyt ollaan päästy jo siihen vaiheeseen, ettei valoa näe muuta kuin toimiston ikkunasta – ja usein päivälläkin keli on niin harmaa, että tuntuu kuin valoa ei olisi lainkaan. Kaiken lisäksi olen painanut duunia tukka putkella eikä muuta oikein ole ehtinyt edes tehdä, tämäkin viikonloppu on hyvin pitkälti kulunut ylitöiden merkeissä. Noh, ainakin tili kiittää palkkapäivänä.

Ajan puute yhdistettynä järjettömään syysväsymykseen on ollut sitä luokkaa, että saan nyt vasta aikaiseksi blogata parin viikon takaisesta tapahtumasta. Vinkkasinkin taannoin uudesta design- ja käsityötuotteiden myyntitapahtumasta, joka kantaa nimeä Dear Design ja on suunnattu erityisesti Turun seudun pienille käsityöyrittäjille sekä nouseville kyvyille. Kävin silloin aamupäivästä heti kuvaamassa Hansan meininkejä, tässä tulee nyt hieman maistiaisia millaisesta häppeningistä oli tällä kertaa kyse.

Planet Starin korviksia ja pussukoita, ihania värejä ja kuoseja!

Planet Starin tuotosten lisäksi rekillä roikkui JannikWearin päheitä toppeja.

Viereisessä pöydässä oli MINNAmeLINNAn suloisia juttuja, mm. retrohenkisiä lastenvaatteita ja värikkäitä keppihevosia.

Superupee ja kaikkea kivaa kotitavaraa.

Mustaa ja upeaa by Katri Vanhatalo & Maarit Nieminen.

T:mi NämäKädet / J. Rajala T:mi myyntipöydässä oli hienoja metalliasioita.

Rivissä HappyGoLuckyn söpöjä pehmoja.

Vasemmanpuoleisella rekillä Ihanna Designin mekkoja, taustalla taas…

…T:mi Hippapuvun kauniita samettimekkoja pitsikauluksella. Mulle yksi, kiitos!

Itse lähdin tällä kertaa myyjäisistä tyhjin käsin kotiin, mutta ispiroiduin ihan kiitettävästi juttuja katsellessani. Se vaan on niin mahtava nähdä miten jotkut osaavat! Mä kun en handlaa tuota käsillä tekemistä alkuunkaan… Eniten inspiraatiota tulee omaan tyyliin ja sisustukseen, toisinaan myös siihen mitä osaan eli web-suunnitteluun tai valokuvaukseen.

Toivottavasti saadaan Dear Designista vakiovieras Turun myyjäistarjontaan!