Pari vuotta takaperin olin suunnilleen saman porukan Fashion 2010 by 10 -näytöksessä mukana lavalla, tänä vuonna sain nautiskella olostani yleisön joukossa. Se näillä tapahtumilla on yhteistä, että kummankin juliste on omalta koneeltani peräisin. Julisteen ideoin jälleen yhdessä Desthean kanssa ja myös julisteen piirrokset ovat Desthean kynästä. Hahmotelmasta sitten syntyi yhdessä tekstien ja muiden kilkkeiden jälkeen keväisen pirtsakka juliste.

Vaikka graafikon taitoni ovat olemattomat, välillä on ihan hauskaa päästä väkertämään printtipuolen juttujen kanssa. Harmittaa todella, ettei visuaalinen silmäni ole kummoisempi! Kottaraisen työt esimerkiksi ovat niin järjettömän hienoja että kuolisin varmaan onnesta, jos osaisin tuottaa yhtä tasokasta jälkeä. Mutta kun niitä graafikon lahjoja ei ole suotu, parempi keskittyä koodaamiseen.

No niin, takaisin asiaan eli tämän kevään näytöksen antiin:

CHARLie / JannikWear / Tetra Tuulia

Planet Star / Planet Star / iHanna Design

Yono / Cosecha / Cosecha

T:mi Hippapuku / Muusa / Muusa

Anna Lahokoski / Suunnittelijat & mallit

Toivottavasti kaikki asut viittasivat oikeaan suunnittelijaan, mulla tuli pari totaalista blackoutia joten käytin surutta Johannan logiikkaa. ;) Viime keväänä fanitin denimiä farkkujen muodossa, tänä keväänä huomaan lämpeneväni erityisesti mekoille. Parasta tietysti on nuo kaksi yhdistettynä: yksi kesän suosikeistani tulee taatusti olemaan jokin aika sitten hankittu Firetrapin farkkumekko (tuo asu on muuten juurikin näytösillalta). Sydämeni sykkii erityisesti runsaille helmoille ja mittakin saa vähän pidentyä ministä, kuten esim. Cosechan ja Muusan näytösmallistossa oli. Kaapissa olisikin yksi muokkausta kaipaava mekko, josta tulisi varmasti aivan täydellinen kesähame.

Vimmassa bongasin ehkä upeimman Dr. Martens -värin ikinä: kirkkaana hehkuva oranssi. Tänne myös yksi pari, kiitos! Näytöksen jälkeen lähdin Mian ja Aleksin kanssa yksille Kerttuun, joka olikin noin perjantai-iltana aika täynnä. Otettiin kimppaan kannullinen sangriaa, eka tänä keväänä! Pikkupurtavaakin pöytään päätyi, mä otin ranskalaisia ja mozzarellatikkuja. Kertun ranskiksissa on ihan loistava maustesekoitus ja chilimajoneesi kruunasi setin. Namnam!

Amanda Jenssen – Happyland [2009]

Yksi pari keltaisia sandaaleita tänne, kiitos.

Kevään ja kesän muoti tänä vuonna on ylipäänsä mielestäni aivan mielettömän inspiroivaa, epäilemättä kirkkaiden värien ansiosta. Kaupat ovat pullollaan räiskyvää keltaista, punaista, sinistä, vihreää, oranssia – you name it. Lisäksi näiden rinnalla on vielä mm. mintunvihreää, persikkaa ja syvän vaaleanpunaista, oikein kunnon karkkivärejä. Vaikka olenkin koittanut viedä vaatekaappini sisältöä värittömämpään (ja näin ollen helpommin yhdisteltävään) suuntaan, värien kirjo miellyttää silmää erittäin paljon.

Värien lisäksi olen alkanut viehättyä vaaleista sävyistä, mitä ei ole tapahtunut ehkä koskaan aikaisemmin. Esimerkiksi tuo yllä olevan kuvan stailaus on kerrassaan ihana, kesäistä ja kevyttä – ja vaaleaa. En kyllä tiedä miten mahtaisi vaaleus toimia oman kroppani peittona, olen nimittäin kalmankalpea kalkkuna läpi kesän enkä suinkaan kauniisti paahtunut kuten kuvan neito. Ei sillä, en edes tykkää lojua auringossa enkä oikein purkkirusketuksestakaan välitä, solariumiin en suostuisi menemään vaikka maksettaisiin. Joten kalkkuna it is.

Pastellivärit eivät edelleenkään kuulu suosikkeihini, mutta jokin tuossa possunpunaiset housut & tossut yhdistelmässä kiehtoo. Mintunvihreää voisin kyllä harkita, kokeiltiin erään kerran Mian kanssa Cubuksen minttujäätelöhousuja ja olihan ne aika herkut. Vähän ehkä sävy oli liian haalea, mutta jos sellainen sopiva minttu löytyisi oikeassa vaatekappaleessa niin saattaisin jopa harkita. Noin muuten tyydyn toistaiseksi ihastelemaan vahvoja värejä mainoksissa ja kauppojen rekeillä, ostan vain sellaista mikä kestää sitten muotikauden loputtuakin.

Siinä missä naisille on tarjolla herkullisia karkkikorkoja, miesten kengät ovat hillityissä mutta kauniissa väreissä. Kuvan sävyistä huolisin minkä tahansa omiin jalkoihini, merensiniset herrainkengät esimerkiksi olisivat enemmän kuin tervetulleet kevätgarderobiini. Kesä tule jo!

(Kuvat: Vagabond)

Mitä viittä esinettä et ostaisi, vaikka sinulla olisi rajaton määrä rahaa käytössäsi?

1. Mikä tahansa kuosillinen merkkivaate tai -asuste. Jennankin inhokkilistalla ollut Louis Vuitton -kuosi on pahimmasta päästä.
2. iPhone. Kun tahdon puhelimen, tahdon sellaisen puhelimen jolla voi soittaa ja jota voi käyttää herätyskellona. Miehen iPhone-elämää vierestä seuranneena en ikimaailmassa ottaisi puhelinta, joka tietyllä tavalla korvalla pitäessä saa äänen kuulumaan mössönä toisessa päässä tai jonka herätystoiminto pelaa miten sattuu. Nokia 4-ever!
3. Mitään minkä miellän ylihintaiseksi. On kyse sitten vaatteesta, kengistä, tietokoneesta, lemmikkieläimestä – jos se on mielestäni ylihinnoiteltu laatuunsa nähden, en tahdo rahojani sellaisen tukemiseksi käyttää. En vaikka rahaa olisi kuin roskaa.
4. Hummer on ehkä maailmankaikkeuden rumin auto, siksi. Ja kun puhutaan moottoripyöristä, sama pätee Harley Davidsoniin sekä muihin nojatuoleihin.
5. Aito turkis missään muodossa. Ei kuolleita eläimiä mun harteille, ei vaikka olisi second handia tai vintagea tai ihan mitä vaan. (Kotikotona taitaa itse asiassa olla isoäidin vanha kettupuuhka ja hyi että se on pelottava!)

Oman listansa (tai linkin kyseisen listan sisältävään blogipostaukseensa) ja/tai heränneitä ajatuksia saa oikein mielellään jakaa kommenttiboksin puolella. Lueskelen mieluusti muidenkin mielipiteitä aiheesta!

1) Laadukkaiden perusvaatteiden (ja parempien materiaalien) lisääntymistä pukeutumisessa.
2) Jalassa maihareita ja tennareita, harvemmin mitään tyttömäisiä kenkiä.
3) Shortsit jatkavat voittokulkuaan helppoutensa ansiosta.
4) Enemmän kikkailua hiusten suhteen, kun niissä alkaa vihdoin olla pituutta.

Osuiko fiilikseni oikeaan? Katsotaanpa.

Tärkeimmäksi tyyliksi nousi uuden työpaikan myötä tietystikin toimistoon sopiva pukeutuminen. Mitään pukukoodia meillä ei ole, joten arkiasuksi valikoituu usein jokin helppo kokonaisuus, jonka kanssa pystyy istumaan päivän työpöydän ääressä (minihame esimerkiksi ei ole hyvä koska tuolin karhea pinta kutittaa). Haastetta tuo myös se, että toimistossa on kesähelteilläkin aika viileä eli vähintäänkin pitää neuletakki tms. olla aina mukana – talvella tietysti enemmän. Viime kesänä käytin paljon vuonna 2008 hankittuja H&M:n punaisia housuja, materiaali on farkkua ohkaisempaa ja väri miellytti silmää. Parhaiten toimii ehdottomasti pop art -Consien kanssa lahkeet käärittynä!
» Tarkemmat tiedot asuista: 21/3, 5/7 ja 15/6.

Omalla kohdallani voisin julistaa vuoden 2011 denimin vuodeksi! Innostuin farkuista jälleen monen vuoden tauon jälkeen ja kuljinkin suurimman osan vuodesta jalat denimiin verhoiltuna. Vakityö mahdollisti myös kunnon farkkuhankinnat, garderobini täydentyi mm. Nudie Tight Long Johneilla, yhdellä Levi’s Curve ID -parilla sekä aivan mahtavilla tummanharmailla Leviksillä. Alet ja alennuskupongit olivat kova sana, edellä mainituista en esimerkiksi maksanut yksistäkään täyttä hintaa! Ainoa normihintainen farkkupari taisi olla kuvassa keskellä oleva Onlyn pari, ne istuivat niin superhyvin että se oli vähän niinkuin pakko-ostos (ja on niitä kyllä käytettykin).
» Tarkemmat tiedot asuista: 28/7, 19/6 ja 11/7.

En näin äkkiseltään muista tehneeni yhtään täysin hutiostosta, vaan lähes jokainen uusi hankinta on noussut tärkeäksi osaksi pukeutumistani. Yksi ehdottomasti parhaista ostoksista oli nahkaiset Ten Pointsin tyttömaiharit, jotka näköjään sattuvat olemaan tämän kollaasin jokaisessa kuvassa. Muita loistolöytöjä oli mm. Promodin tummansininen viitta, Mhannin Tomi-laukku, musta “räsyneule” Carlingsista (siitäkin huolimatta että jään sen kanssa aina kiinni johonkin), Cheap Mondayn harmaa collegepaita kesän Rauman visiitiltä sekä c04 Luomuksen nilkkaimet suklaanruskeina sekä harmaina.
» Tarkemmat tiedot asuista: 20/10, 9/11 ja 8/12.

Juhlapukeutumista ei päälläni montaa kertaa nähty, edes mitään bileitä ei sen kummemmin ollut. Siskon synttäreillä sentään sai pukeutua mustaan ja valkoiseen, kevään yo- ja valmistujaisjuhliin valitsin joko Hell Bunnyn ihanaisen perhospääkallomekon tai Undergroundin loppuunmyynnistä hankitun H&R-merkkisen mustavioletin mekon.
» Tarkemmat tiedot asuista: 16/4, 4/6 ja 28/5.

Värien sekamelska on tyylissäni vihdoin jäämässä unholaan ja olen oppinut käyttämään mustaa! Kokomustissa mua ei edelleenkään näe kuin hautajaisissa, mutta tummahko asu väriläiskällä tai parilla on useimmiten erittäin toimiva kokonaisuus. Suosikkejani tehosteväreistä näyttäisi kuvien perusteella vuonna 2011 olleen sähkönsininen, poltettu oranssi sekä kirkkaanpunainen. Ehkä seuraavaksi otan keltaisen haltuun? Kuoseista raidallinen oli edelleen ihana, mutta kesällä ja sen jälkeen olen innostuin enemmän erilaisista kuvioista: graafisesta mustavalkoisuudesta, heppaprintistä, vähän tähdistäkin.
» Tarkemmat tiedot asuista: 1/10, 10/10 ja 13/8.

Mitä listasta siis toteutui? Vaatteiden laatuun (1.) kiinnitän nykyään paljon enemmän huomiota ja huonot materiaalit jätän suosiolla kauppaan, vaikka olisi miten kiva vaatekappale kyseessä. Perusvaatteita on kaappiin tullut toki lisää, mutta paljon vielä uupuu jotta garderobi olisi täysin toimiva. Maiharit ja tennarit (2.) olivat erittäin pop, korkojenkäyttökertani ovat laskettavissa kahden käden sormilla. Shortsit (3.) taisivat vähän unohtua, varsinkin kun sain sen puuttuneen hieman korkeavyötäröisen parin kaappiini vasta myöhään syksyllä. Hiukset (4.) ovat kyllä kasvaneet ja jonkun verran niiden kanssa olen jaksanut väkertää, mutta on myönnettävä että useimmiten se on suolasuihke + hiuslakka + pörrötys ja det var det.

Tyyliajatuksia vuodelle 2012:

• Jatkan oman tyylini etsimistä ja se toivottavasti selkeytyy vielä tarkemmin.
• Kenkäpuolella maiharit jatkavat voittokulkuaan rinnallaan nahkanilkkurit sekä tennarit.
• Pohdin hankintoja entistä enemmän ja keskityn toimivan vaatekaapin rakentamiseen.
• Hiusväri menee lähemmäs omaa väriä, ehkä jopa lopullisesti pois värjäyskierteestä.
• Kehityn lisää väreillä ja kuoseilla leikittelemisessä.

(Kaikki päivän asuni vuodelta 2011 on nähtävissä Flickrissä.)

Mutta! Nyt on kerrankin tulossa todellakin kiinnostava mallisto. The Girl with the Dragon Tattoo -elokuvasta inspiroitunut erikoismallisto käsittää tummia sävyjä, nahkaa sekä mielenkiintoisia leikkauksia – tähän neitiin iskee ihan kympillä! Toisin kuin kaikki lanvinjimmychooversacet, jotka vain ovat olleet not for me.

Eniten mallistosta himottaa Natan stailaamat aitonahkaiset housut (99e), mulla oli joskus lukioaikoina tekonahkapökät ja hyvin ne sai toimimaan ihan arkipukeutumisessakin. Toinen must have olisi pitkä takki (59,95e), jossa yhdistyy kaikki mitä olen villakangastakilta kaivannut: pituus, huppu, jännä vetoketju. Materiaalina 60% villaa, 30% polyesteriä ja 10% muita kuituja, ei siis yhtään hullumpaa.

Oikeastaan koko mallisto on mieleeni ja voisin lykätä sen kokonaisuudessaan tähän, mutta nostetaan nyt vielä muutama kivempi juttu esiin. Nahkaranneke näyttää kivalta ja on tosi edullinen (4,95e). Repaleinen t-paita (14,95e) on kauniin sävyinen ja 100% puuvillaa. Harmaa epäsymmetrinen neuletakki (24,95e) olisi täydellinen lisä talvigarderobiini, leikkaus on mahtava ja materiaalikin ok: 50% puuvillaa, 25% villaa, 25% polyamidia.

Mallisto tulee myyntiin huomenna 14.12. Helsingissä Forumin liikkeessä sekä nettikaupassa. Saa nähdä jumahtaako Henkkiksen sivut taas kerran puoleksi päivää vai olisiko tämä mallisto sen verran rajatummalle käyttäjäryhmälle, ettei ruuhkaa pääse syntymään vaikka tuotteet suht nopsaan loppuisivatkin.

EDIT 14.12. Kivakiva, kaik män. Missään ei lukenut kellonaikaa, joten ajattelin tietysti sen olevan 9.00 kuten erikoismallistoissa yleensäkin. Ilmeisesti myynti alkoikin jo paljon aiemmin, koska nyt vähän vaille kahdeksan suurin osa mallistosta (ja tietysti kaikki ne mitkä olisi kiinnostanut) on jo loppuunmyyty nettikaupasta. Haista huilu, H&M!

(Logo ja mallistokuvat: hm.com)

Valitse kaksi kuvaa, joista toinen on otettu syksyllä 2010 ja toinen nyt 2011. Tämän jälkeen haasta 3 muuta bloggaajaa.

Well, let’s see.

Vuonna 2010

Vuosi sitten syksyllä kuontalo oli punertavanruskea. Kuva on otettu lokakuun alussa, jolloin kävin ensimmäistä kertaa miehen kanssa ehkä Turun symppiksimmissä kahvilassa Bossaliinassa. On muuten tuo kerta jäänyt jostain syystä ainoaksi, pitää korjata tämä vääryys mitä pikimiten! (Kuka lähtee mun kanssa joku ilta töiden jälkeen kaupungille kahvittelemaan?) Tuon ajan asukuvien perusteella olin hieman nykyistä tuhdimmassa kunnossa – ei ole siis Elixia-jäsenyys mennyt täysin hukkaan, vaikka nyt onkin taas ollut hiljaisempaa treenirintamalla.

Vuonna 2011

Vuodessa hiustenväri on muuttunut platinablondiksi, mm. ihanaisen Maja Ivarssonin ja muiden kaunokaisten inspiroimana. Sävy alkaa vihdoin olla aika bueno, kiitos Schwarzkopf Live Color -sarjan XXL Absolute Platinum -hiusvärin sekä Four Reasonsin ja Klippoteketin hopeatuotteiden. Nyt vain odottelen juurikasvun viimeistelemään hiuslookin, ettei tarvitse olla jatkuvasti värjäilemässä. Viime syksynä ostamani Monkin musta hattu on edelleen iso rakkaus, käytän tuota taatusti töissäkin sitten kun en enää kulje polkupyörällä.

Yhteenveto

Nyt kun noita kuvia vertailin, niin en mä kai kovinkaan paljon ole vuodessa muuttunut? Jos siis hiuksia ei oteta huomioon. Ryppyjä ehkä on tullut pari lisää, lähestyyhän se kolmenkympin rajapyykki kovaa vauhtia. Vakituinen ja ennen kaikkea säännöllinen työ on väsyttänyt mutta varmasti myös parantanut elämänlaatua, kun on a) päivärytmi ja b) säännölliset tulot. Kesäloma olisi toki ollut kiva, ei ehkä väsyttäisi nyt syksyn tullen niin paljon, mutta ensi kesänä sitten.

Lopuksi: haastan kanssabloggaajaneidot Midinetin, Nelliinan sekä Marian iskemään vierekkäin nykyisen ja vuoden takaisen omakuvan. Miltä näyttää?

Jack Johnson – Sleep Through The Static [2008]

Tällä hetkellä mua kiehtoo värittömyys, nettileiskoissa erityisesti mutta jossain määrin myös pukeutumisessa. Garderoobini tosiaan koostuu ehkä 70-prosenttisesti muista kuin mustista, valkoisista tai harmaista vaatekappaleista – ehkä siinä onkin suurin syy ajoittaisiin pukeutumisangsteihin? Tätähän olen pohtinut monesti aiemminkin ja viime aikoina vaatekaappiin on muuttanut ns. järkeviä hankintoja, esimerkiksi peruspaitoja ja parit oikeasti hyvin istuvat farkut. Kyllä se tästä, pikkuhiljaa.

Siinä vielä muistoksi edellinen ulkoasu. Ihan kiva leiska tuokin oli, mutta pinkin ja mintunvihreän liitto alkoi näin syksyn kynnyksellä jo maistua vähän puulta. Pinkki tosin jäi elämään pienesti vielä tähän uuteenkin ulkoasuun, ensin valittu oranssi mauste ei lopulta toiminut niin hyvin kuin olin ajatellut. Tällä mennään siis toistaiseksi.

Mahdollisista bugeista sopii informoida kommenttiboksiin tai sähköpostilla jose miuku ajastaika piste com. En ole vielä päässyt testaamaan toimivuutta Windowsin selaimilla lainkaan, joten pieniä yllätyksiä saattaa tulla vastaan.

1) En ehdi öisin nukkua tarpeeksi; vuorokaudessa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi tunteja! Olen kotona noin puoli viideltä kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen, pari tuntia olen aivan naatti ja kun vihdoin saan draivin päälle niin kohta pitääkin jo mennä nukkumaan. Treenipäivisin (2-3 krt/vko) ei ehdi sitäkään vähää, Elixia-reissussa kun menee helposti parikin tuntia.

2) Alkukesästä kadotetut pari kiloa ovat tulleet takaisin. Syön taas aivan liikaa karkkia, vaikka ne nykyään maistuvat ihan puulta. Logiikka? Ei ole. o_O

3) Miksi niin monet neuleet ovat 100% akryylia?! H&M esimerkiksi tarjoaa syysneuleissaan ihania malleja ja herkullisia värejä, mutta materiaalin takia on sanottava ei kiitos. Halvalla ei saa hyvää, tiedän, mutta ketjuliikkeiden tarjontaa voisi laajentaa hieman paremmilla materiaaleilla ja vähän suuremmalla hintalapulla – akryyliversiot kun maksavat parikymppiä eikä se ole iso hinta neuleesta. Kalliimpien merkkien neuleet saattaisivat toki olla laadukkaampia, mutta en ole vielä täysin vakuuttunut että ne 150e tuotteet olisivat täysin hintansa väärtejä.

4) Pukeutumisahdistus. Vaatekaapin hyllyillä on kyllä yhtä jos toista kivaa vaatetta, mutta yhdistelyssä on viime aikoina ollut vaikeuksia. Ja se hyvien neuleiden puute on ongelma näin helteilläkin, vilukissan kun on pakko pitää hyvin ilmastoidussa toimistossa neuletakkia ellei tahdo palella. Kaapistani puuttuu niitä paljon puhuttuja perusvaatteita vielä monta – mustan, valkoisen ja harmaan t-paidan sentään jo olen hankkinut.

5) Koska tänä kesänä vapaapäivät ovat olleet kortilla, päätin etten enää loppukesästä suunnittele viikonlopuiksi mitään ohjelmaa. Täksi viikonlopuksi oli vähän jotain suunnitelmaa ja elokuussa mennään perinteiselle Särkänniemi-reissulle, mutta muuten olen täysin vapaa. Harmi vaan, että kaikilla kavereilla on suunnilleen jokainen viikonloppu täyteen buukattu – vaan ei mun kanssa. Höh.

Onneksi torstaina oli mun nimipäivä ja porukat päättivät illalla pistäytyä Turussa. Äiti toi nimpparilahjaksi turkoosin urheilutopin, jonka nyt on jo ehditty testata toimivaksi. Mieltä kohotti myös uusi ihana kynsilakka (Mavala 171 Blue Curaçao) ja viikonloppuna JC:stä parilla eurolla ostettu seeprasormus Karjaan sormuksen kaverina. Vallitseva säätila oli helteinen, illemmalla raitajakku oli juuri sopiva lisä.

Kävin Äxässä hakemassa erään levytilauksen ja siinä lähistöllä olevassa kuppilassa oli oivallinen kyltti. Kulttuuria se on juomakulttuurikin.

En malta odottaa syksyä ja Turun seudun kolmannen Elixian avautumista! Vaikka Länkkäri pysyy todennäköisesti meidän vakitreenipaikkana jatkossakin, on silti mielenkiintoista nähdä minkälainen muistaakseni syyskuussa avautuva Centrum on. Muutenkin odotan syksyä siinä mielessä, että uusien aikataulujen mukaan luvassa on paljon mielenkiintoisia tunteja ja treenejä. (Kyllä, tykkään kesästä, mutta joskus sen on myös aika päättyä ja vaihtua syksyyn. Ei kuitenkaan ihan vielä, onneksi.)

Päädyttiin myöhäiselle lounaalle Ricoon, porukat kun tykkäävät suosia noita TOKin paikkoja. En ollut aiemmin käynyt kyseisessä ravintolassa, ruokalista vaikutti kuitenkin ihan kiinnostavalta. Broilerin filee serranokinkulla, aurajuustokastikkeella ja mustaherukkahyytelöllä oli maukas, joskaan ei mielestäni aivan listahinnan arvoinen (meillä oli joku alekuponki).

Annos oli kooltaan passeli, mun ruokahalulla tosin viimeiset suupalat otin jo ähkyn partaalla. Rapsakoiden ranskisten ystävänä perunat tuntuivat vähän kypsymättömiltä, mutta eivät niin paljoa että olisi tarvinnut asiasta valittaa. Ruokailun jälkeen maha oli kyllä täynnä, mutta olo muuten jotenkin tyhjä. Seuraavalla kerralla joku toinen ruokapaikka, uskoisin. Ja pitäisi ehdottomasti kokeilla useammin myös ketjuravintoloihin kuulumattomia paikkoja, vaan kun ei tiedä hinta-laatu-suhteeltaan hyviä ravintoloita Turussa. Vielä.

Värivalikoima poistuvissa nilkkaimissa oli tietysti rajallinen, mutta onneksi löysin vielä kasasta tuollaiset syvänruskeat versiot tarpeeksi pienessä koossa (kyllä, näitä saa jopa eri kokoisina!). Pitsinauhan värin sai itse valita mustan ja valkoisen väliltä, itse päädyin vaaleaan ihan vain siitä syystä että sen sävy sopi tuon ruskean kanssa just eikä melkein. Voihan sitä myöhemmin sitten hankkia pitsinauhaa toisessakin värissä.

Uutukaiset oli pakko laittaa jalkaan heti tänään, näin ensialkuun yhdistin ne perussinisiin pillifarkkuihin sekä ruskeisiin talvi-Converseihin. Kokonaisuudessaan asu näytti siis tältä, hyvin perus muttei kuitenkaan tylsä. Taidan käyttää noita nilkkaimia joka päivä siihen saakka kunnes kesähelteet pakottavat luopumaan niistä. Tykkään tykkään tykkään! ♥ Ensi syksyksi saattaa olla kyllä hankintalistalla huovutetut nilkkaimet myös jossain toisessa värissä, ainakin harmaat ja tummansiniset ja auringonkeltaiset olivat todella houkuttelevia sävyjä… Pieni asia, jolla asuun saa ihan uutta näkökulmaa.

Jatketaan vielä vähän korulinjalla ennen kuin katoan tästä koneelta unten maille. Posti-Pate oli pudottanut tänään luukusta kirjekuoren Kottaraiselta. Olin käynyt monesti ihastelemassa ainoa.fi-koruja, kunnes sain vihdoin aikaiseksi hankkia itselleni Lennokas-kaulakorun. Ainon korut ovat ihan liian valloittavia kaikki, oli suorastaan hankalaa päättää minkälaisen korun tahtoisin omaa kaulaani koristamaan. Lennokkaalla lähdettiin sitten liikkeelle.

Seuraavaksi voisinkin koittaa ehtiä käydä koruvarastojani läpi ja luopua niistä, joita en enää käytä. Onko blogin puolella joku mahdollisesti kiinnostunut ostamaan eurolla tai parilla multa ylimääräiseksi jääviä koruja? Jos on niin voisin vilauttaa niitä täällä ennen kuin heitän huuto.netiin tai vien kirpparille. Ai niin olisi mulla joitakin vaatteitakin laitettavana huutikseen, kuvat on jopa otettu ja käsiteltykin mutta vielä en ole saanut aikaiseksi (ts. ehtinyt töiltäni) naputella niitä myyntiin.

So Called Plan – December Turns To Fall [2008]

Ei siinä mitään huonoa ole, ei todellakaan. Huvittaa vaan miten maailma liikkuu muodin mukana. Catwalkeilla vilistää kaikkia mahdollisia kirkkaita värejä milloin missäkin elementissä, ketjuliikkeissä valikoima näyttää suorastaan herkulliselta – ja se on menoa sitten. Väkisinkin mieleen hiipii ajatus mitä sitten tapahtuu kun syksy koittaa. Värikkäät vaatekappaleet alkavat tuntua liian räikeiltä ja ne työnnetään kaapin perälle? Onko ensi talvena, tai viimeistään sitten seuraavana keväänä, jokaisen kirpputorin loosit värien valtaamia? Ja ihmiset palanneet talsimaan mustaa ja harmaata yllään.

Oma tyylikiertoni on jotenkin poikkeava massaan nähden: mä tulen aina vuoden-pari jäljessä. Tai ehkä kuljenkin edellä? Olen aina rakastanut kirkkaita värejä, mutta viimeisen vuoden aikana niiden käyttö pukeutumisessa on vähentynyt selvästi. Muutama vuosi sitten päälläni näkyi värejä suunnilleen aina. Milloin oli pinkkiä ja keltaista, milloin keltaista ja sinistä (heja Sverige!). Jossain vaiheessa olin kovinkin ihastunut punaisen ja violetin yhdistelmään. Ja miltä näyttää tyylini vuonna 2011? No aika harmaalta, vähän sentään on pilkahduksia kirkkaansinistä ja pinkkiä.

Itseani kiehtovat tällä hetkellä eniten ne ns. tylsät värit tyyliin harmaa, maastonvihreä, beige ja jopa valkoinen. Tulevana kesänä voisin ehkä tahtoa näyttää siltä kuin näissä Objectin kuvissa. Värisävyt ovat hillittyjä, mutta vaatteiden muodot ja leikkaukset mielenkiintoisia. Harmi vaan kun en näyttäisi tuollaisella garderoobilla edes puoliksi yhtä hyvältä kuin nuo hoikat kilometrikoivilla varustetut mallit… Esimerkiksi löysänmalliset housut ovat tosi jees, mutta oman alakroppani ne saavat kyllä näyttämään lähinnä mursulta.

Minimal whites, bold colors, pajama dressing, and a delicious dose of ’70s sensibility.

Näin tuumaa Object. Kuulostaa hyvältä, tycker jag. Siispä etsin kultaisen keskitien ja poimin valikoimasta omaan tyyliini ne elementit, jotka sopivat siihen parhaiten. Jätetään keskivartaloa suurentavat löysät ja korkeavyötäröiset shortsit muille. Housujen suhteen saatan pitää vielä pientä toivon kipinää yllä, ehkä kyse on vain tietynlaisen mallin löytämisestä? Olen tosin luvannut itselleni, että tässä sesongissa ei ostella mitään turhaa vaan ainoastaan sellaisia todella rakastettavia juttuja. Ja koitan pitää pääni kylmänä myös sitten loppukesän alennusmyynneissä.

Jos mulla olisi tapana esittää kirjoitusten lopussa jokin kysymys, kysyisin tässä kohtaa mitkä ovat teidän tyylienne kulmakivet tänä keväänä. Mutta kun sellaista tapaa ei ole, klikkaan publish ja painun pehkuihin. Saa toki silti avata sanaisen arkkunsa kommenttiboksissa, luen oikein mielelläni ajatuksianne ja vaikka niitä tyylisuunnitelmiakin. :)

(Kuvat: Object Collectors Item)

Samuli Putro – Elämä on juhla [2009]