Ajastaika

En ole kertaakaan ollut ihan oikeasti innoissani H&M:n yhteistyö- tai kampanjamallistoista, tai no Sonia Rykielin neuleiden takia kyllä raahauduin silloin lauantaiaamuna yhdeksän maissa lumipyryssä kaupunkiin. Aina olen mallistot selannut läpi ja monista mulla onkin joku vaate kaapissani, mutta ne ovat aleista hankittuja – muutama vuosi sitten yhteistyökamppikset eivät tainneet olla niin suosittuja kuin nykyään.

Mutta! Nyt on kerrankin tulossa todellakin kiinnostava mallisto. The Girl with the Dragon Tattoo -elokuvasta inspiroitunut erikoismallisto käsittää tummia sävyjä, nahkaa sekä mielenkiintoisia leikkauksia – tähän neitiin iskee ihan kympillä! Toisin kuin kaikki lanvinjimmychooversacet, jotka vain ovat olleet not for me.

Eniten mallistosta himottaa Natan stailaamat aitonahkaiset housut (99e), mulla oli joskus lukioaikoina tekonahkapökät ja hyvin ne sai toimimaan ihan arkipukeutumisessakin. Toinen must have olisi pitkä takki (59,95e), jossa yhdistyy kaikki mitä olen villakangastakilta kaivannut: pituus, huppu, jännä vetoketju. Materiaalina 60% villaa, 30% polyesteriä ja 10% muita kuituja, ei siis yhtään hullumpaa.

Oikeastaan koko mallisto on mieleeni ja voisin lykätä sen kokonaisuudessaan tähän, mutta nostetaan nyt vielä muutama kivempi juttu esiin. Nahkaranneke näyttää kivalta ja on tosi edullinen (4,95e). Repaleinen t-paita (14,95e) on kauniin sävyinen ja 100% puuvillaa. Harmaa epäsymmetrinen neuletakki (24,95e) olisi täydellinen lisä talvigarderobiini, leikkaus on mahtava ja materiaalikin ok: 50% puuvillaa, 25% villaa, 25% polyamidia.

Mallisto tulee myyntiin huomenna 14.12. Helsingissä Forumin liikkeessä sekä nettikaupassa. Saa nähdä jumahtaako Henkkiksen sivut taas kerran puoleksi päivää vai olisiko tämä mallisto sen verran rajatummalle käyttäjäryhmälle, ettei ruuhkaa pääse syntymään vaikka tuotteet suht nopsaan loppuisivatkin.

EDIT 14.12. Kivakiva, kaik män. Missään ei lukenut kellonaikaa, joten ajattelin tietysti sen olevan 9.00 kuten erikoismallistoissa yleensäkin. Ilmeisesti myynti alkoikin jo paljon aiemmin, koska nyt vähän vaille kahdeksan suurin osa mallistosta (ja tietysti kaikki ne mitkä olisi kiinnostanut) on jo loppuunmyyty nettikaupasta. Haista huilu, H&M!

(Logo ja mallistokuvat: hm.com)

Sain kerrankin blogihaasteen, jes! Itse asiassa muutama viikko takaperin jo, mutta olin autuaasti ehtinyt unohtaa koko jutun. Että tänne vaan niitä haasteita, muistan tehdä jos muistan. Feline haastoi siis muistelemaan menneitä, toisin sanoen vertailemaan viime syksyä nykyhetkeen.

Valitse kaksi kuvaa, joista toinen on otettu syksyllä 2010 ja toinen nyt 2011. Tämän jälkeen haasta 3 muuta bloggaajaa.

Well, let’s see.

Vuonna 2010

Vuosi sitten syksyllä kuontalo oli punertavanruskea. Kuva on otettu lokakuun alussa, jolloin kävin ensimmäistä kertaa miehen kanssa ehkä Turun symppiksimmissä kahvilassa Bossaliinassa. On muuten tuo kerta jäänyt jostain syystä ainoaksi, pitää korjata tämä vääryys mitä pikimiten! (Kuka lähtee mun kanssa joku ilta töiden jälkeen kaupungille kahvittelemaan?) Tuon ajan asukuvien perusteella olin hieman nykyistä tuhdimmassa kunnossa – ei ole siis Elixia-jäsenyys mennyt täysin hukkaan, vaikka nyt onkin taas ollut hiljaisempaa treenirintamalla.

Vuonna 2011

Vuodessa hiustenväri on muuttunut platinablondiksi, mm. ihanaisen Maja Ivarssonin ja muiden kaunokaisten inspiroimana. Sävy alkaa vihdoin olla aika bueno, kiitos Schwarzkopf Live Color -sarjan XXL Absolute Platinum -hiusvärin sekä Four Reasonsin ja Klippoteketin hopeatuotteiden. Nyt vain odottelen juurikasvun viimeistelemään hiuslookin, ettei tarvitse olla jatkuvasti värjäilemässä. Viime syksynä ostamani Monkin musta hattu on edelleen iso rakkaus, käytän tuota taatusti töissäkin sitten kun en enää kulje polkupyörällä.

Yhteenveto

Nyt kun noita kuvia vertailin, niin en mä kai kovinkaan paljon ole vuodessa muuttunut? Jos siis hiuksia ei oteta huomioon. Ryppyjä ehkä on tullut pari lisää, lähestyyhän se kolmenkympin rajapyykki kovaa vauhtia. Vakituinen ja ennen kaikkea säännöllinen työ on väsyttänyt mutta varmasti myös parantanut elämänlaatua, kun on a) päivärytmi ja b) säännölliset tulot. Kesäloma olisi toki ollut kiva, ei ehkä väsyttäisi nyt syksyn tullen niin paljon, mutta ensi kesänä sitten.

Lopuksi: haastan kanssabloggaajaneidot Midinetin, Nelliinan sekä Marian iskemään vierekkäin nykyisen ja vuoden takaisen omakuvan. Miltä näyttää?

Jack Johnson – Sleep Through The Static [2008]

Oli jo aikakin saada blogille uutta ilmettä! Nyt kun nettisivuja vääntää päivät pitkät töissä, inspiraatio ei ole kadonnut mihinkään vaan ennemminkin kasvanut. Ideoita myös omiin projekteihin syntyy jatkuvasti, harmi vaan kun niiden toteuttamisessa kestää aina aikansa. Työ häiritsee vapaa-aikaa, as usual. Onneksi välillä sentään saa jotain valmiiksi!

Tällä hetkellä mua kiehtoo värittömyys, nettileiskoissa erityisesti mutta jossain määrin myös pukeutumisessa. Garderoobini tosiaan koostuu ehkä 70-prosenttisesti muista kuin mustista, valkoisista tai harmaista vaatekappaleista – ehkä siinä onkin suurin syy ajoittaisiin pukeutumisangsteihin? Tätähän olen pohtinut monesti aiemminkin ja viime aikoina vaatekaappiin on muuttanut ns. järkeviä hankintoja, esimerkiksi peruspaitoja ja parit oikeasti hyvin istuvat farkut. Kyllä se tästä, pikkuhiljaa.

Siinä vielä muistoksi edellinen ulkoasu. Ihan kiva leiska tuokin oli, mutta pinkin ja mintunvihreän liitto alkoi näin syksyn kynnyksellä jo maistua vähän puulta. Pinkki tosin jäi elämään pienesti vielä tähän uuteenkin ulkoasuun, ensin valittu oranssi mauste ei lopulta toiminut niin hyvin kuin olin ajatellut. Tällä mennään siis toistaiseksi.

Mahdollisista bugeista sopii informoida kommenttiboksiin tai sähköpostilla jose miuku ajastaika piste com. En ole vielä päässyt testaamaan toimivuutta Windowsin selaimilla lainkaan, joten pieniä yllätyksiä saattaa tulla vastaan.

Tein tämän luonnoksen viime torstaina, kun muutama asia otti päähän. Joskus on pakko avautua.

1) En ehdi öisin nukkua tarpeeksi; vuorokaudessa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi tunteja! Olen kotona noin puoli viideltä kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen, pari tuntia olen aivan naatti ja kun vihdoin saan draivin päälle niin kohta pitääkin jo mennä nukkumaan. Treenipäivisin (2-3 krt/vko) ei ehdi sitäkään vähää, Elixia-reissussa kun menee helposti parikin tuntia.

2) Alkukesästä kadotetut pari kiloa ovat tulleet takaisin. Syön taas aivan liikaa karkkia, vaikka ne nykyään maistuvat ihan puulta. Logiikka? Ei ole. o_O

3) Miksi niin monet neuleet ovat 100% akryylia?! H&M esimerkiksi tarjoaa syysneuleissaan ihania malleja ja herkullisia värejä, mutta materiaalin takia on sanottava ei kiitos. Halvalla ei saa hyvää, tiedän, mutta ketjuliikkeiden tarjontaa voisi laajentaa hieman paremmilla materiaaleilla ja vähän suuremmalla hintalapulla – akryyliversiot kun maksavat parikymppiä eikä se ole iso hinta neuleesta. Kalliimpien merkkien neuleet saattaisivat toki olla laadukkaampia, mutta en ole vielä täysin vakuuttunut että ne 150e tuotteet olisivat täysin hintansa väärtejä.

4) Pukeutumisahdistus. Vaatekaapin hyllyillä on kyllä yhtä jos toista kivaa vaatetta, mutta yhdistelyssä on viime aikoina ollut vaikeuksia. Ja se hyvien neuleiden puute on ongelma näin helteilläkin, vilukissan kun on pakko pitää hyvin ilmastoidussa toimistossa neuletakkia ellei tahdo palella. Kaapistani puuttuu niitä paljon puhuttuja perusvaatteita vielä monta – mustan, valkoisen ja harmaan t-paidan sentään jo olen hankkinut.

5) Koska tänä kesänä vapaapäivät ovat olleet kortilla, päätin etten enää loppukesästä suunnittele viikonlopuiksi mitään ohjelmaa. Täksi viikonlopuksi oli vähän jotain suunnitelmaa ja elokuussa mennään perinteiselle Särkänniemi-reissulle, mutta muuten olen täysin vapaa. Harmi vaan, että kaikilla kavereilla on suunnilleen jokainen viikonloppu täyteen buukattu – vaan ei mun kanssa. Höh.

Onneksi torstaina oli mun nimipäivä ja porukat päättivät illalla pistäytyä Turussa. Äiti toi nimpparilahjaksi turkoosin urheilutopin, jonka nyt on jo ehditty testata toimivaksi. Mieltä kohotti myös uusi ihana kynsilakka (Mavala 171 Blue Curaçao) ja viikonloppuna JC:stä parilla eurolla ostettu seeprasormus Karjaan sormuksen kaverina. Vallitseva säätila oli helteinen, illemmalla raitajakku oli juuri sopiva lisä.

Kävin Äxässä hakemassa erään levytilauksen ja siinä lähistöllä olevassa kuppilassa oli oivallinen kyltti. Kulttuuria se on juomakulttuurikin.

En malta odottaa syksyä ja Turun seudun kolmannen Elixian avautumista! Vaikka Länkkäri pysyy todennäköisesti meidän vakitreenipaikkana jatkossakin, on silti mielenkiintoista nähdä minkälainen muistaakseni syyskuussa avautuva Centrum on. Muutenkin odotan syksyä siinä mielessä, että uusien aikataulujen mukaan luvassa on paljon mielenkiintoisia tunteja ja treenejä. (Kyllä, tykkään kesästä, mutta joskus sen on myös aika päättyä ja vaihtua syksyyn. Ei kuitenkaan ihan vielä, onneksi.)

Päädyttiin myöhäiselle lounaalle Ricoon, porukat kun tykkäävät suosia noita TOKin paikkoja. En ollut aiemmin käynyt kyseisessä ravintolassa, ruokalista vaikutti kuitenkin ihan kiinnostavalta. Broilerin filee serranokinkulla, aurajuustokastikkeella ja mustaherukkahyytelöllä oli maukas, joskaan ei mielestäni aivan listahinnan arvoinen (meillä oli joku alekuponki).

Annos oli kooltaan passeli, mun ruokahalulla tosin viimeiset suupalat otin jo ähkyn partaalla. Rapsakoiden ranskisten ystävänä perunat tuntuivat vähän kypsymättömiltä, mutta eivät niin paljoa että olisi tarvinnut asiasta valittaa. Ruokailun jälkeen maha oli kyllä täynnä, mutta olo muuten jotenkin tyhjä. Seuraavalla kerralla joku toinen ruokapaikka, uskoisin. Ja pitäisi ehdottomasti kokeilla useammin myös ketjuravintoloihin kuulumattomia paikkoja, vaan kun ei tiedä hinta-laatu-suhteeltaan hyviä ravintoloita Turussa. Vielä.