Ajastaika

Meinasin aloittaa, että taas on sunnuntai – ja ohikiitävän hetken kauhistuin miten hemmetin nopeasti viikot nykyään meneekään! Kunnes sitten onneksi hiffasin, että eihän tänään olekaan mikään sunnuntai vaan tiistai. Huhhuh, melkein jo pelästyin.

Meillä oli hurjin vappuaatto koskaan. Töiden jälkeen käväisin tsekkaamassa kaverin uuden kämpän, ja fillaroituani kotiin olin sen verran naatti että kaipasin pientä lepohetkeä. Seitsemän maissa havahduin murun kyljestä meikit poskilla, kuinkas muutenkaan. Illalla tehtiin vielä kävelylenkki lähiympäristössä ja lopuksi haettiin Rosso Expressin pitsat kotiin mussutettavaksi (jaksoin syödä puolet jopa). Hurrrrrjaa!

Tänään painelimme salille kun Elixia kymmeneltä aukesi, aika rauhassa sai treenata ainakin siinä alkuun. Kotiin tultuamme uunissa paistui nopsaan pellilliset patonkeja ja croisantteja, minkä jälkeen suuntasimme Mian ja Aleksin kanssa piknik-tarpeet mukana kohti Vartiovuorea. Olipas vaan loistoeväät: leipien lisäksi vähän juustoja, viikunahilloa, lohisalaattia, viinirypäleitä, vesimelonia… Maistui!

Jaoimme puoliskon kanssa puolivuotispäivän (3,5 v seurustelua takana) kunniaksi pullon kuohuvaa, jonka olin bongannut uusimman Koti ja keittiö -lehden suosituksista. Espanjalainen Blossom Brut on Alkon kuvauksen mukaan erittäin kuiva, keskihapokas, hedelmäinen, kevyen sitruksinen, hennon yrttinen minkä itse ainakin allekirjoitan. Olen enemmän makeiden kuohuviinien ystävä, mutta tykkäsin tästä kyllä ja voisin ostaa uudestaankin.

Ketturepussa oli kiinni pari töistä vappuaattona mukaan nappaamaani merirosvoilmapalloa. Paljon ne kestivät mutta aurinkoisella mäellä tuli loppu, ensin poksahti punainen ja hetkeä myöhemmin tuo musta. Olihan siinä piknikoidessa tosiaan vähän lämmin.

Sen verran lämmin ainakin, että huivi sai siirtyä kaulalta päähän turbaaniksi.

“No niin, ylös sieltä, nyt mennään!”

Vartiovuorelta siirryimme mahat täynnä kaupungille. Ensin käväistiin Aurassa, jossa oli aivan ihanat puiset pöydät ja muutenkin yllättävän kiva sisustus. Taas näkee miten kartalla olen aina eri juottoloista ja kuppiloista… Aurasta jatkoimme torille, jossa mahaan mahtui vielä jätskit + vähän hattaraakin. Mitään muuta kiinnostavaa siellä ei sitten ollutkaan, samaa krääsää ja vaatetta mitä joka vuosi ja metrilakujenkin hinta alkaa jo kauhistuttaa.

Kotiin päästyäni pyörin tovin ulkona kamera seuranani ja nautin vappuauringosta. Note to self: muista lakata varpaankynnet. Kyllä se vaan on nyt kuulkaas kevät täydessä vauhdissa! ♥

Ps. Jos nynnyvappu ei iskenyt, voi ajankulukseen lukaista bloggaukset aiemmilta vapuilta: 2011, 2010, 2009 ja 2008. Vaikka noiden perusteella kyllä olen selkeästi hyvin rauhallinen vapunviettäjä…

Tasan viikko sitten huideltiin reippaasti pakkasen puolella ja aurinko leikki kuuralla bussipysäkin seinissä. Olin jopa ajoissa pysäkillä, joten oli pakko napsia muutama ruutu kun kamerakin sattui olemaan laukussa. Muuta en sinä päivänä sitten kuvannutkaan, vaikka olin illalla Selectedin ja Olivian muoti-illassa. (Kyllä, päätin antaa tapahtumalle vielä yhden mahdollisuuden. Tällä kertaa oli selkeästi paremmat kekkerit: kaikista tuotteista -15%, kuohuvaa ja vaahtokarkkeja sekä pieniä kosmetiikkalahjuksiakin.) Ei vain ollut mitään niin inspiroivaa, että olisin viitsinyt kaivaa kameran esiin. Olin tosin aika kuolemanväsynyt silloin ja ainoa todella inspiroiva asia olisi varmaan ollut peiton alle kaivautuminen.

Tänä aamuna seisoin jälleen pysäkillä ja pohdiskelin, miten paljon maisema on ehtinyt viikossa muuttua. Viikonvaihteessa pakkaset vihdoin väistyivät ja nyt lumikasat sulavat ihan silmissä. Tänään havaitsin kotinurkilla puhtaaksi siivotun jalkakäytävän, näytti niin freesiltä lumen, jään ja hiekoitussoran jälkeen. Ah, kevät on ihanaa aikaa!

Pariisin Kevät – Kaikki on satua [2012]

Extrapäivä tuli ja meni. Heitin myös talvelle hyvästit, sillä miellän kevään alkaneeksi aina ensimmäinen maaliskuuta. Joo hanget korkeat nietokset näkyy maisemassa edelleen, mutta hitaasti ja erittäin varmasti paljas maa puskee esiin. Jalkakäytävilläkin näkee jo asfaltin! Aamuisin bussipysäkillä päivä alkaa jo sarastaa, linnut laulavat, räystäistä tippuu lumi vedeksi muuttuneena. Töistä lähtiessä on kirkasta, aurinkokin paistaa yhä useammin.

Ai ettei muka ole kevät?!

En kosinut eilen, vaikka jossain vaiheessa niin uhkailin. Tapahtuu sitten kun tapahtuu, kosinta siis. Tärkeintä on se, että tiedetään kumpikin missä mennään. ♥

Huomenna kutsuu Helsinki ja K-serkun residenssi, jossa punkkaan tulevan viikonlopun. Lauantai-illalla meillä on treffit The Soundsin kanssa Kaapelitehtaalla – keikka, jota olen joulukuusta asti odottanut kuin kuuta nousevaa. Taidan pakata mukaan shortsit Maja-tyyliin, korkeisiin kenkiin en taida sentään ryhtyä. Apua, enää kaksi vuorokautta ja sitten..!

The Sounds – Living In America [2002]

Oho, tämä blogi toimii edelleen! Vieläkö täällä joku jaksaa käydä kurkkimassa siitä huolimatta, että päivitystiheys on viime aikoina ollut suhteellisen mitäänsanomaton? Josko homma tästä taas lähtisi pyörimään, kun päivät pitenevät ja valoa riittää työpäivän jälkeen meille toimistohiirillekin. Hippasen on sellainen fiilis, että olen ollut jossain koomassa viimeiset kolme kuukautta… Vaikka nopeastihan ne viikot ovat menneet, sitä ei käy kieltäminen. Kohta taitaa jo olla taas juhannus?!

Pidettiin lauantaina aika ex-tempore pienimuotoinen viini- ja juustoilta Felinen, Mian ja Aleksin kanssa. Toisin sanoen istuttiin iltaa herkkujen parissa maailman menoa pohdiskellen – toimii! Juustolautasella oli hyvin perusjuustoja: Valion Aura-sinihometta, Riitan Herkun Camembert Cardinal -valkohometta sekä fetaa (ei salaattijuustoa vaan ihan kunnon fetaa). Kaveriksi juustoille oli päärynää, pohjana taas hapankorppua ja suolakeksiä.

Viinipuolella löytyi sekä punaista että valkoista. Valkoviini oli laivalta tuotu Alba de Murviedro (Espanja; Savignon Blanc, Muscat), punainen taas Alkon valikoiman luomu Montalto Syrah (Italia; Syrah). Murviedro oli yllättävän hyvää eikä Montaltossakaan ollut mitään valittamista. Näin täysin harrastelijana sopivat mielestäni kumpikin loistavasti juustojen kaveriksi, tiedä sitten mitä joku asiaan enemmän vihkiytynyt olisi mieltä.

Alkajaisiksi kumosimme kurkkuun Ufo-shotit, vaaleanpunainen juoma oli aivan kuin tarkoitettu tyylikkäisiin possushottilaseihini. ;) En oikein tiedä tykkäänkö tuosta Ufosta vai en, tavallaan on kyllä aika hauskaa kun se maistuu ihan niiltä kovilta vaaleanpunaisilta ufokarkeilta. Olisikohan parempaa, jos tekisi juoman itse karkeista kirkkaasta? Värikkäistä turkinpippureista tehty salmari ainakin on parempaa kuin oikea salmari.

The Knife – Silent Shout [2006]