Sainpa sitten kaverilta testattavaksi Samsungin lippulaivan mallia Galaxy S II, joskin vähän sen jälkeen ehdittiin julkistaa jo tuon seuraaja Galaxy S III. Alkutaival Galaxyn kanssa ei ollut kovin ruusuinen, kun moni asia on niin eri tavalla toteutettu tällaisen Symbianiin tottuneen silmin. Nyt kun puhelinta on käyttänyt muutaman viikon, homma alkaa sujua eikä enää tee mieli heittää kapistusta ulos ikkunasta. Ainakaan kovin usein.

Ehdoton lempparini Androidissa on tietysti kuvasovellus Instagram, joka on siis tavallaan Twitterin kuvaversio. Nokialaisiin kyseistä sovellusta ei saa, joten mm. siksi ehdokkaina seuraavaksi puhelimekseni ovat jokin Android-luuri tai sitten iPhone. Jälkimmäiseen en usko kallistuvani vaikka tietokoneessani omppulogo onkin, jotenkin iLuuri-hypetys vaan ärsyttää suunnattomasti. Olen jonkun verran miehen iPhonea käyttänyt ja tullut siihen tulokseen, että se on ihan kelpo laite mikäli ei tarvitse PUHELIMEN perusominaisuuksia kuten soittamista. Ja onhan siinä nyt ihan oikeasti hinnassa älyttömästi ilmaa vain ja ainoastaan siksi, että kyseessä on Applen tuote. (Niin no on maceissakin joo, mutta OS X:ssa sentään on paljon loistavia ominaisuuksia mitä esim. Windowsista puuttuu; iPhone on musta hyvin samanlainen kuin kaikki muutkin älypuhelimet.)

Yksi varteenotettava valmistaja on HTC, joka käyttää Android-malleissaan kehittämäänsä HTC Sense -käyttistä. Olen kokeillut pikaisesti sekä Android 2.3 että uusimman 4.0 version Senseä ja se vaikuttaa ehkä hivenen loogisemmalta kuin Samsungin käyttis. Pitäisikin joku päivä tässä mennä testailemaan vielä vähän lisää, One S on jo ollut hipelöintini kohteena mutta haluan tutustua myös edullisempaan One V -malliin ennen kuin teen mitään päätöksiä. En kuitenkaan ehkä viitsi ostaa mitään 500e maksavaa luuria, kun tykkään kyllästyä kännyköihin vähän turhan nopeasti… Tai ehkä nyt en kyllästyisi, kun olisi Instagram?

Pari juttua kaikissa nykyisissä älypuhelimissa ärsyttää. Missä on ääniprofiilit? Ei se nykymalli “äänet päällä/äänet poissa” ole mikään vaihtoehto! Kaipaan sitä, että voin määrittää useampia erilaisia profiileita kuten “yleinen”, “piippaus”, “hirveä mölinä”, “uni” jne. ILMAN että joka kerta pitää korvata edelliset äänivalinnat. Ja miten vaikeaa voi olla pystyä valitsemaan oma soittoääni ja oma tekstiviestiääni? Ei siihen pitäisi mitään lisäappseja tms. tarvita, ihan peruskauraa kuten aina ennenkin. Entäs sitten torkun rajoittaminen? Joku (= minä) ehkä haluaa torkuttaa pitempään kuin vaivaisen tunnin, enkä todellakaan halua puhelimen määräävän sitä kuinka pitkään painan torkkua.

(Tämän postauksen kuvat otettu kombolla Galaxy S II + Instagram, klikkaamalla saa isomman version ja kuvatekstin. Mut löytää Instagramista niinkin yllättävällä nimimerkillä kuin ajastaika.)

Sunnuntaina olin sen verran kuosissa, että hurautettiin kullan kanssa viemään iskälle Yamaha ja tottakai onnittelemaan äiskää valkovuokkokimpun kera. Piipahdettiin koko sakki viemässä hautausmaalle kukkia, syötiin myöhäinen lounas ja sitten me jo lähdettiinkin takaisin Turkuun. Dharma kiehnäsi jaloissa minkä ehti, Miskan iskä oli nähnyt jossain puun juuressa vetämässä sikeitä auringonpaisteessa. Pitäisikin muistaa hankkia kissoille punkkipannat, jos niillä edes muutama verenimijä jäisi tarttumatta turkkiin.

Tjaah, kaipa se on taas aika painua pehkuihin. Uni paras lääke on, vai miten se nyt oli… Paljon ainakin olen nukkunut viime päivien aikana. Huomenna taas lääkäriin, ei tässä kunnossa parane töihinkään mennä muita tartuttamaan. Menisi jo pois, mokomakin ärsyttävä tauti!

Pari vuotta takaperin olin suunnilleen saman porukan Fashion 2010 by 10 -näytöksessä mukana lavalla, tänä vuonna sain nautiskella olostani yleisön joukossa. Se näillä tapahtumilla on yhteistä, että kummankin juliste on omalta koneeltani peräisin. Julisteen ideoin jälleen yhdessä Desthean kanssa ja myös julisteen piirrokset ovat Desthean kynästä. Hahmotelmasta sitten syntyi yhdessä tekstien ja muiden kilkkeiden jälkeen keväisen pirtsakka juliste.

Vaikka graafikon taitoni ovat olemattomat, välillä on ihan hauskaa päästä väkertämään printtipuolen juttujen kanssa. Harmittaa todella, ettei visuaalinen silmäni ole kummoisempi! Kottaraisen työt esimerkiksi ovat niin järjettömän hienoja että kuolisin varmaan onnesta, jos osaisin tuottaa yhtä tasokasta jälkeä. Mutta kun niitä graafikon lahjoja ei ole suotu, parempi keskittyä koodaamiseen.

No niin, takaisin asiaan eli tämän kevään näytöksen antiin:

CHARLie / JannikWear / Tetra Tuulia

Planet Star / Planet Star / iHanna Design

Yono / Cosecha / Cosecha

T:mi Hippapuku / Muusa / Muusa

Anna Lahokoski / Suunnittelijat & mallit

Toivottavasti kaikki asut viittasivat oikeaan suunnittelijaan, mulla tuli pari totaalista blackoutia joten käytin surutta Johannan logiikkaa. ;) Viime keväänä fanitin denimiä farkkujen muodossa, tänä keväänä huomaan lämpeneväni erityisesti mekoille. Parasta tietysti on nuo kaksi yhdistettynä: yksi kesän suosikeistani tulee taatusti olemaan jokin aika sitten hankittu Firetrapin farkkumekko (tuo asu on muuten juurikin näytösillalta). Sydämeni sykkii erityisesti runsaille helmoille ja mittakin saa vähän pidentyä ministä, kuten esim. Cosechan ja Muusan näytösmallistossa oli. Kaapissa olisikin yksi muokkausta kaipaava mekko, josta tulisi varmasti aivan täydellinen kesähame.

Vimmassa bongasin ehkä upeimman Dr. Martens -värin ikinä: kirkkaana hehkuva oranssi. Tänne myös yksi pari, kiitos! Näytöksen jälkeen lähdin Mian ja Aleksin kanssa yksille Kerttuun, joka olikin noin perjantai-iltana aika täynnä. Otettiin kimppaan kannullinen sangriaa, eka tänä keväänä! Pikkupurtavaakin pöytään päätyi, mä otin ranskalaisia ja mozzarellatikkuja. Kertun ranskiksissa on ihan loistava maustesekoitus ja chilimajoneesi kruunasi setin. Namnam!

Amanda Jenssen – Happyland [2009]

Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että he ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen).

Avopuoliso

Elämäni tärkein tyyppi, jonka kanssa jaetaan arkemme, ilomme ja surumme. Vaikka välillä riidellään ja ottaa päähän ja tuntuu, ettei meillä ole mitään yhteistä, niin olen mahdottoman onnellinen siitä että A on olemassa. Tää rakkaus kestää!

Perhe, lähisuku ja ystävät

Myös rakkaasta perheestäni olen erittäin kiitollinen: iskästä, äitistä ja pikkusiskosta. Parempaa lähipiiriä en voisi edes toivoa! Eikä ole mitään valittamista muissakaan sukulaisissa, mm. lempiserkkuni K ja Mömmeli ovat ihana lisä elämään. Ja entäs ystävät sitten! Niitä mulla ei ole paljon, mutta laatu todellakin korvaa määrän.

Kissat

Olen kissaihminen henkeen ja vereen enkä osaa kuvitella koskaan hankkivani koiraa. Maalla kotikotona asustavat Dharma ja Miska ovat jo yli 10-vuotiaita, mutta muistuttavat edelleen käyttäytymiseltään huomattavasti nuorempia.

Valokuvaus

Nautin valokuvaamisesta suunnattomasti, vaikken ole siinä mitenkään erikoisen hyvä enkä haluaisi tehdä sitä ammatikseni. Vietin lukion jälkeen välivuoden Karjaalla Västra Nylands folkhögskolassa valokuvausta opiskellen, se vuosi opetti mulle paljon paitsi valokuvauksesta myös itsestäni. Kuvaamiseen liittyviä juttuja voi lueskella lisää Valokuvaus-kategoriasta.

Moottoripyörät

Sain motoristigeenit syntyessäni ja A1-kortin samana kesänä kun täytin 16. Nykyisen prätkäni Cebarin (Honda CBR 600 F) sain vanhemmilta 18-vuotislahjaksi, se ostettiin netissä nähtyjen kuvien perusteella Saksasta. Vanha leidi täytti huhtikuussa huikeat 25 vuotta! Naureskelen aina, että ’87 on selvästi vuosimalli mun makuun – puolisko on syntynyt vain viikkoa aiemmin kun Cebari sai ensirekisteröintinsä. :)

Websuunnittelu

Rakas harrastus, josta tuli työ. En edelleenkään tiedä oliko se hyvä vaihtoehto, mutta toisaalta en osaa kuvitella mitä muutakaan tekisin elääkseni. Ensimmäiset kotisivuni tein yläasteikäisenä vuonna 1998, aloin vain tutkia HTML-oppaita ja testata mikä vaikuttaa mihinkin. Ensimmäisen nettipäiväkirjani aloitin v. 2001, siis vuosia ennen koko blogi-käsitteen syntymistä. Musta on tavallaan aika hassua, että monet blogimaailman “pioneerit” ovat kirjoittaneet blogia jo vuodesta 2007. Sitä aiemmin vain nettiin ajatuksiaan kirjoittivat lähinnä tällaiset nörtit…

Kauniit kengät

Olen enemmän kenkä- kuin laukkuihmisiä. Voin käyttää samaa laukkua vaikka kuukauden putkeen, mutta kengät valitsen aina fiiliksen mukaan. Intin jälkeen jalkani ovat alkaneet oikutella enemmän ja fysioterapeutti totesi mulla laskeutuneen jalkaholvin, joten korkokengät olen joutunut pääasiassa hylkäämään. Kuitenkaan ei sovi jatkuvasti tallustaa lättäpohjaisilla popoilla, koska se taas saa jalkapöydästäni jänteet tulehtumaan… Ratkaisu: useimmiten kävelen korottomilla kengillä, mutta koitan kerran viikossa-parissa heittää jalkaani pienellä korolla varustetut kengät, joilla kuitenkin pystyy olemaan koko päivän.

Oma koti

Viime syksynä menimme pankin kanssa naimisiin ja on kieltämättä ollut kiva seurata miten lainamäärä vähenee, pienin askelin mutta kuitenkin. Aloitettiin saman tien “pieni pintaremontti“, joka on siis käynnissä edelleen. Tykkään tästä kämpästä mutta kodiksi tätä ei voi hyvällä tahdollakaan vielä kutsua, kun kamat on sikin sokin missä sattuu (ja osa häviksissäkin). Sitä hetkeä kun remontti on ohi odotan kuin kuuta nousevaa!

Neljä vuodenaikaa

Täällä pohjolassa asumisessa on parasta se, että meillä on neljä vuodenaikaa. En oikeastaan osaa määritellä suosikkiani, jokaisessa on parhaat puolensa. Eniten rakastan vuodenajan vaihtumista, se on aina yhtä ihanaa kun huomaa vuodenajan vaihtuneen.

Musiikki

Musiikki ei sinänsä näyttele isoa roolia elämässäni enkä esimerkiksi kaipaa musiikkia taustalle kävellessä tai koneella istuessa, mutta hyvä musiikki inspiroi ja saa hyvälle tuulelle. Tykkään käydä keikoilla, joskin niille tuppautuvat kännikalat ärsyttävät ja laskevat keikkatunnelmaa. En ylipäänsä ymmärrä miksi keikalla pitäisi olla ihan pellit seis?! Oikeastaan miellän koko perussuomalaisen ryyppäämiskulttuurin täysin älyttömäksi ja mielipiteeni kiteytyy: hiprakka hauskaa, örvellys typerää. (Niin ja vihaan sanaa ryypätä yhtä paljon kuin rööki.)

Viinit

Viini on juuri se, millä edellisessä kohdassa mainittu hauska hiprakka saadaan aikaiseksi. En nykyään enää juo humaltumistarkoituksessa, vaan siksi että jokin juoma on hyvää – ja hyvin usein se on viiniä. Kelpuutan lasiini niin puna-, valko- kuin kuohuviinin, väkevistä en niinkään pidä. Valkoisissa ja kuohuvissa suosin yleensä puolikuivaa tai makeaa viiniä, punaisissa suosikkirypäleeni on shiraz, malbec sekä pinot noir.

Kukat

Olen vasta hiljakkoin tajunnut, miten iso vaikutus kukilla on kotiin. Aiemmin en raaskinut ostaa leikkokukkia, kun “ne kuitenkin kuihtuvat pian pois”. Ja nyt kun olen useamman kerran ostanut tulppaanikimpun kotia koristamaan, huomaan hymyileväni aina kun maljakko osuu näköpiiriini. Tykkään myös ruukkukasveista ja esim. äitiltä kotoa muuttaessani saatu “onnenapila” (valkokäenkaali) ilahduttaa joka kevät alkaessaan kukkia. Uusin tulokas taloudessamme on miehen ostama perhosorkidea (Phalaenopsis amabilis), jonka kaikki nuput ovat nyt puhjenneet ja kukka on niin upea ettei voi kuin huokailla ihastuneesti.

Tänään hyvä mieli on valitettavasti loistanut poissaolollaan: kevätflunssa on tainnut saada mut kiinni. Suunnittelin ehtiväni vaikka mitä tänään, mutta todellisuudessa olen roikkunut koneella koko päivän kun on ollut niin karsea olo. Kurkussa on kaktus ja joka paikkaa särkee, ei kiva. Vaikka eipä sairastuminen kai mikään ihme ole, kun elämäntavat on ihan rempallaan eikä vastustuskyvystä tietoakaan… Miten monta ikävuotta pitää olla mittarissa, jotta oppii pakottamaan itsensä syömään terveellisesti ja liikkumaan säännöllisesti sen sijaan, että kuluttaa takapuoltaan työtuolissa toinen käsi hiirellä ja toinen karkkipussissa??!

Merikaapelihallista löytyi Kierrätystehdas-tapahtuma, jossa oli ohjelmaa jos jonkinlaista: oli työpajaa ja ilmaistoria ja kauppatoria ja niin edelleen. Viimeisenä mainittu kuvassa yllä, katsottavaa siis riitti! Näytteilleasettajien joukossa oli joitakin ennestään tuttuja toimijoita, mutta kivasti myös monta uutta tuttavuutta. Mielettömän inspiroivia juttuja myyntipisteillä olikin! Mieleen jäi mm. miesten kauluspaidoista tehdyt mekot, mahtavia oivalluksia miten miesten peruspaidasta saa taiottua naisellisen vaatekappaleen.

Kierrätysaihe saa väkisinkin aina miettimään niin omaa kuin muidenkin kulutuskäyttäytymistä. Eniten jaksaa suorastaan järkyttää se määrä mitä ihmiset heittävät ehjää tavaraa roskiin, kun ei jakseta viedä kierrätykseen! Puhumattakaan siitä miten vanhat huonekalut ym. vain dumpataan johonkin, on se sitten roskakatokseen tai jopa metsään – kaatopaikalle vieminen kun on ilmeisesti liian vaikeaa. Meidänkin taloyhtiön roskiksille ilmestyy aina välillä käyttökelpoista tavaraa, joka jätetään vain siihen kun ei mahdu roskikseen. Jokin aika sitten kirosin roskiksille jätettyjä ruokapöytää ja kahta pikkulipastoa, varsinkin kun koko päivän oli satanut. Joku sentään oli käynyt lipastot pelastamassa, kun seuraavan kerran menin ohi.

Pöydällinen Kiss kiss -taidesukkahousuja.

Värikkäät ukkelitekstiilit SOPIVAshopin osastolla.

Tiedän kyllä, etten itsekään ole mikään mallikuluttaja. Ostan vaatteeni pääasiassa uutena halpaketjuista ja osa huonekaluistamme on niin ikään uutena hankittu edulliseen hintaan. Tuntuu vain niin suurelta erolta ostaa esim. Ikean tv-taso alle 200e tai sitten vastaava Muuramelta n. 750e… Mutta on meillä paljon vanhaakin, mm. isovanhempieni vanha sänky ja lipasto sekä kullan kotoa löytynyt keittiön pöytä ja tuolit. Niin ja tulevaisuudessa tietysti itse kunnostetut nojatuolit! Lisäksi olen koko ikäni kierrättänyt jätteet enkä heitä mitään ehjää pois vaan pyrin löytämään sille uuden kodin.

Remake EkoDesignin eko-ompelimosta tullutta. Tykkään raitamekosta!

Vielä kun oppisi hyödyntämään paremmin kierrätysideaa myös vaatteiden osalta. Käyn hävettävän harvoin kirpparilla ja olen huono tuunaamaan vanhoja vaatteita, käsityöt kun ei ole vahvinta osaamistani kouluaikojen tekun tuntien jälkeen. Onneksi on äiti, joka on paitsi hamsteri myös taikuri ompelukoneen kanssa. Ehkä mäkin vielä joskus opin? Onnistuinhan tekemään haalareista mekon täysin omin pikku kätösin. Toivoa siis vielä on.

Kaapelitehtaalta lähdin lähes tyhjin käsin, lähes siksi että ilmaistorilta nappasin mukaan ihan loistavan tietokoneaiheisen lehden 90-luvun lopulta. Voi muistoja, Netscape Navigator ja värikkäät Macit ja muut! Hurjaa ajatella miten paljon tietokoneet ovat 15 vuoden aikana kehittyneet, kännyköistä nyt puhumattakaan. Pää täynnä mietteitä suuntasin askeleeni takaisin Kamppiin, vähän eri reittiä kuin tullessa.

Aurinkoinen Ruoholahti oli armottomasta tuulesta huolimatta erittäin kaunis. Eri tavalla kuin vaikkapa Kamppi, mutta kaunis kuitenkin. Jos mun joskus olisi pakko muuttaa Helsinkiin, tahtoisin ehkä muuttaa Ruoholahteen. Tai sitten johonkin ihanaan vanhaan kerrostaloon, jossa olisi korkeat huoneet ja leveät ikkunalaudat. Onneksi mitään muuttopakkoa ei ole, tykkään liikaa Turusta ja muista “pikkukaupungeista” että voisin tuntea oloni kotoisaksi Helsingin kokoisessa paikassa.

Oho, tulipa tästä avautuminen. Tai siis, olen viime aikoina kirjoittanut lähinnä liibalaabaa ja nyt pitkästä aikaa pysähtyi miettimään vähän syvemmälle. Etiäpäin, sanoi mummo lumihangessa – siksipä lupaan itselleni jatkossa pohtia joka ainoaa ostostani entistä tarkemmin. Tähtään hyviin materiaaleihin, enemmän toisen käden hankintoihin enkä haali mitään turhaa nurkkiin pyörimään. Ja uudelleenorganisoin jo olemassa olevan omaisuuden.

Röyksopp – The Understanding [2005]

Olin jo aiemmin bongannut jostain lehdestä vinkin Fonttikävelystä, jonka kartat tulivat saataville huhtikuun lopussa. Käväisin heti perjantaina alkuillasta Napa Galleriassa hakemassa omani, ettei vain jäisi syystä tai toisesta saamatta. Fonttikävelyllä siis tehdään Camilla Pentin piirtämän kartan mukainen kierros Kampin kaduilla ja koitetaan bongata karttaan merkityt 31 kohdetta. Ajatuksena on myös herättää fonttikävelijä havainnoimaan ympäristöään tarkemmin.

Lähdin kierrokselle lauantai-illalla, kun oltiin K:n kanssa palaamassa kaupungilta. K huoli mun ylimääräiset romppeet mukaansa ja lähti edeltä kotiin sulattelemaan ruokaa, itse kaivoin kartan esiin ja suuntasin ruuansulatuskävelylle fonttien maailmaan. Alkuun bongailu oli yllättävänkin vaikeaa, kävelin useampaan otteeseen kohteen ohi ja sain sitten palata puoli korttelia takaisin. Varmaan se oli sitä, kun ei osannut katsoa oikeisiin kohtiin ja vähän saatoin mennä katujenkin kanssa sekaisin.

Bongailin vähän muutakin, mm. herkullisen minttujätskifillarin näyteikkunassa.

Arvioitu 45 minuuttia venähti pienen Filmtown-harhailuni takia noin tuntiin ja varttiin, mutta täyden kierroksen köpöttelin ja irtokarkkejakin sain ostettua illaksi. Ei muuten ollut mikään lämmin keli! Karkkipussin valkkaaminen tuli aika sopivaan saumaan noin kävelyn puolivälissä, oli ihanaa päästä hetkeksi lämmittämään kohmeisia sormia (pulsusormikkaat ei selkeästi riittäneet). Kahdesti kysyttiin tarvitsenko apua, mahtoivatko edes osata yhdistää kun kieltäydyin ja sanoin etsiväni fontteja. ;) Näytin toki hyvin turistilta pyöriessäni kadulla kartta kädessä.

Tällainen ovi tuli irtokarkinmetsästyskoukkauksella vastaan. Upea!

Oli jännä huomata miten paljon hienoja yksityiskohtia jää huomaamatta, kun vain porhaltaa normaalia vauhtia pitkin katuja. Elämänrytmi on aivan liian kiireistä nykyään! Omalla kohdalla ainakin tuntuu, että aina on kiire johonkin eikä koskaan ehdi kävellä rauhassa ja katsella ympärilleen. Sen takia olo varmaan onkin koko ajan väsynyt ja ahdistunut. :/ Olen jonkun verran onnistunut vähentämään työmäärää maaliskuulta, mutta vielä on matkaa.

Onneksi on hetkiä, jolloin voin karata hetkeksi omaan maailmaani – kuten tämä fonttikävely esimerkiksi, lauantai-iltana kun muut valmistautuvat lähtemään ulos viettämään iltaa. Yksi kohta kartalta jäi löytämättä, tosin nyt kun katsoin karttaa niin tajusin että olin etsinyt väärältä puolelta katua… Taisin olla lopussa jo niin jäässä, etten osannut enää lukea karttaa oikein.

Designpääkaupunkivuoden ohjelmaan kuuluva Fonttikävely on kerrassaan hurmaava idea, samanlaista karttaa toivoisin myös tänne Turkuun! Tai ehkä alan tietoisesti rauhoittaa elämääni ja iltaistumiset koneen äärellä vaihtuvat kävelyihin Turun kaduilla, vastaavia bongattavia löytyy varmasti täältäkin. Mikäli joku sattuu sopivasti Helsingin suunnalla liikkumaan, suosittelen lämpimästi kartan noutamista ja visuaalista retkeä Kamppiin!

Vuosi sitten tapahtumasta matkaani lähti komea Tomi Mhannin mallistosta, tänä vuonna tein jälleen ainoan ostokseni Lumin pisteellä. Kauniin violetti nahkalompakko löytyi kolmellakympillä alekorista ja viimeinen laatuaan blingbling-hopeiden kavereidensa keskellä. Vuori on kirkkaanpinkkiä satiinia, sopii tosi kivasti violetin pariksi.

Lompakko on kutakuinkin täydellinen: miellyttävän väriparin lisäksi nahka on ihanan pehmeää ja korttipaikkoja sekä lokeroita on kerrankin tarpeeksi. Ainut probleema tulee eteen, kun ne korttipaikat oikeasti täyttyy! Ihan nätisti laitoin kortti per paikka, mutta silti lompakko näyttää siltä että se pingahtaa auki hetkenä minä hyvänsä. Onko mun viimein pakko uskoa, että lompakossani yksinkertaisesti on liian monta plussaetukantisleimakorttia?!

• Maybelline Volum’ Express One by One
  Ostin tämän edullisessa kimppapaketissa geelimäisen eyelinerin kanssa, rajauspurkki meni siskolle ja ripsarin pidin itse. Tykkään pyöreästä harjasta ja väri levittyy kivasti, mutta varisee ikävästi päivän aikana. Kesti kuitenkin ihmeen hyvin pyöräilemisen sadesäällä, vaikka vettä vihmoi vaakasuoraan silmille.
• MSCHIC 3D Mascara
  Hyvin samanlainen kuin viime kesänä fanittamani SkunkLash, mutta ei valitettavasti yllä kampanjaversion tasolle. Levittyvyys ja kestävyys mielestäni vähän kehnompi kuin SkunkLashissa; kuitenkin ihan ok perusripsari.
• Max Factor Lash Extension Effect
  Huomattavasti parempi omiin silmiini kuin aiemmin testattu Masterpiece Max! Pidentävää vaikutusta en sen kummemmin huomannut valmiiksi pitkähköissä ripsissäni. Ei sinänsä mitään pahaa sanottavaa, voisin ostaa joskus uudestaankin.

Siinä vielä kaikkien kolmen harjaosat vertailuksi, järjestys sama kuin ylempänä. Noissa on siis jokaisessa kuminen pää, joka omassa käytössäni alkaa olla aika must. Kumipäällä väri levittyy usein helpommin ja sellaista on kaikinpuolin mukavampi käyttää. Näistä kolmesta mikään ei noussut erityiseksi suosikiksi, joten kokeilut jatkuvat. Ehkä seuraavaksi palaan taas tauon jälkeen Lumenen Blueberry Curliin, joka ainakin silloin markkinoille tullessaan oli aivan loistava kokonaisuus – tai ehkä vain etsin jonkun täysin uuden kokelaan?!

ELF Cosmeticsin mineraalimeikkivoiteesta Natural Mineral Foundation olikin juttua silloin kun sen hankin, nyt rasia vihdoin tuli tyhjäksi joten on loppukommenttien aika. Vaalein sävy Fair oli omaan ihooni passeli, olen suomalaisittain sieltä vaaleimmasta päästä. Käytin mineraalipohjaa useimmiten pohjustustuotteen ja irtopuuterin kanssa, ei varmasti paras lopputulos mutta ihan mukiinmenevä kuitenkin. Verrattuna voidemaiseen meikkivoiteeseen iho tuntui kevyemmältä eikä illallakaan mitenkään tahmaiselta. Levitys vaatii hippasen voidemaista enemmän aikaa, koko mineraaliarsenaalin kanssa menisi varmasti vielä kauemmin. Noin yleisesti jäi positiivinen fiilis, ehkäpä jatkan mineraalikokeilujani vielä jossain vaiheessa.

Meillä oli hurjin vappuaatto koskaan. Töiden jälkeen käväisin tsekkaamassa kaverin uuden kämpän, ja fillaroituani kotiin olin sen verran naatti että kaipasin pientä lepohetkeä. Seitsemän maissa havahduin murun kyljestä meikit poskilla, kuinkas muutenkaan. Illalla tehtiin vielä kävelylenkki lähiympäristössä ja lopuksi haettiin Rosso Expressin pitsat kotiin mussutettavaksi (jaksoin syödä puolet jopa). Hurrrrrjaa!

Tänään painelimme salille kun Elixia kymmeneltä aukesi, aika rauhassa sai treenata ainakin siinä alkuun. Kotiin tultuamme uunissa paistui nopsaan pellilliset patonkeja ja croisantteja, minkä jälkeen suuntasimme Mian ja Aleksin kanssa piknik-tarpeet mukana kohti Vartiovuorea. Olipas vaan loistoeväät: leipien lisäksi vähän juustoja, viikunahilloa, lohisalaattia, viinirypäleitä, vesimelonia… Maistui!

Jaoimme puoliskon kanssa puolivuotispäivän (3,5 v seurustelua takana) kunniaksi pullon kuohuvaa, jonka olin bongannut uusimman Koti ja keittiö -lehden suosituksista. Espanjalainen Blossom Brut on Alkon kuvauksen mukaan erittäin kuiva, keskihapokas, hedelmäinen, kevyen sitruksinen, hennon yrttinen minkä itse ainakin allekirjoitan. Olen enemmän makeiden kuohuviinien ystävä, mutta tykkäsin tästä kyllä ja voisin ostaa uudestaankin.

Ketturepussa oli kiinni pari töistä vappuaattona mukaan nappaamaani merirosvoilmapalloa. Paljon ne kestivät mutta aurinkoisella mäellä tuli loppu, ensin poksahti punainen ja hetkeä myöhemmin tuo musta. Olihan siinä piknikoidessa tosiaan vähän lämmin.

Sen verran lämmin ainakin, että huivi sai siirtyä kaulalta päähän turbaaniksi.

“No niin, ylös sieltä, nyt mennään!”

Vartiovuorelta siirryimme mahat täynnä kaupungille. Ensin käväistiin Aurassa, jossa oli aivan ihanat puiset pöydät ja muutenkin yllättävän kiva sisustus. Taas näkee miten kartalla olen aina eri juottoloista ja kuppiloista… Aurasta jatkoimme torille, jossa mahaan mahtui vielä jätskit + vähän hattaraakin. Mitään muuta kiinnostavaa siellä ei sitten ollutkaan, samaa krääsää ja vaatetta mitä joka vuosi ja metrilakujenkin hinta alkaa jo kauhistuttaa.

Kotiin päästyäni pyörin tovin ulkona kamera seuranani ja nautin vappuauringosta. Note to self: muista lakata varpaankynnet. Kyllä se vaan on nyt kuulkaas kevät täydessä vauhdissa! ♥

Ps. Jos nynnyvappu ei iskenyt, voi ajankulukseen lukaista bloggaukset aiemmilta vapuilta: 2011, 2010, 2009 ja 2008. Vaikka noiden perusteella kyllä olen selkeästi hyvin rauhallinen vapunviettäjä…

Käytiin viikko sitten vihdoin ja viimein testaamassa Retrotori & brunssi vanhan Leafin tehtaan tiloissa olevassa lounasravintola KahviTellassa. Mentiin paikalle puolenpäivän kieppeillä, meidän lisäksi ei ollut montaakaan asiakasta. Vajaan kympin (per naama) maksanut brunssi sisälsi mm. munakasta, pekonia, paria erilaista salaattia, kurkkua, tomaattia sekä croisantteja. Juomaksi oli muutamaa eri mehua, jälkiruuaksi pannaria, kermavaahtoa ja hilloa. Itse vedin tietysti överit viimeistään jälkkärin kohdalla: kermavaahtoa ja hilloa pannukakulla. ;)

Lopuksi vielä kierrettiin ähkien yläkerran retrotori, jossa Desthea istui myyntipöytänsä takana. Mitään ostettavaa ei sillä kertaa löytynyt, vaikka montaa juttua hipelöin kaihoisasti. Retrotori & brunssi järjestetään vielä kahtena sunnuntaina 6.5. ja 20.5., joten kannattaa ehdottomasti käynnistää sunnuntai siellä! Lisätietoa löytyypi tapahtuman fb-sivulta.

Kärsämäestä ajeltiin Bilteman kautta maalle, päivä oli ihanan aurinkoinen ja ennen kaikkea lämmin. Kotikotona otin furminaattorin kauniiseen käteen ja riensin ulos keritsemään kissoista turhat karvat veks. Aikamoinen läjä sitä irtosikin ja karvaa leijaili pitkin pihamaata, kissat ne vaan kiehnäsi ja kehräsi. Kurr-purr-hurr.

Polttopuuta saunan lämmitykseen.

Siniset vuokot kukkapenkissä.

Puolisko avasi ajokauden nappaamalla tallista iskän jokin aika sitten ostaman Yamaha R6:n – sen jälkeen äijää ei olekaan meinannut saada prätkästä irti, satoi tai paistoi. Isukki hommasi tuon lähinnä ratapyöräkseen, joten se saa olla meidän käytössä muina aikoina. Sirompihan R6 on huomattavasti verrattuna valtamerilaiva-Cebariin, tosin sukupolven verran niillä onkin iässä eroa. Keltainen vanhus täytti pari viikkoa sitten 25 vuotta! Hmmm, jokohan Sebbostiinan ottaisi ensi viikolla ajoon?

Stella – Jokin on muuttumassa [2011]