Info

Jose

OmakuvaTällä hetkellä olen innoissani turhan tavaran karsimisesta. Puoli vuotta asumista remontin keskellä paljastaa hyvin miten paljon kaikkea turhaa nurkkiin onkaan kertynyt.

Parhaiten tyyliäni kuvaa sana whatever. Voin pukeutua ihan miten tahansa mielialastani tai olotilastani riippuen. Tänä keväänä inspiroidun denimistä, mekoista, kauluksista, mustasta ja läpikuultavasta.

Jos olisin väri, olisin kirkas violetti.

Sisustusmakuni on vanhaa ja uutta yhdistelevä. Pidän suomalaisesta designista, Marimekon kuoseista ja Muuton tuotteista. Suurin haaveeni on Yrjö Kukkapuron Karuselli-tuoli.

Tarvitsisin rutkasti enemmän tunteja vuorokauteen.

Minua inspiroi valkoinen, musta ja harmaa yhdistettynä kirkkaisiin tehosteväreihin.

Parasta kotonani on tarpeeksi neliöitä, valkoinen keittiö sekä ihanan harmaat seinät.

Olen koukussa töihin – valitettavasti. Yritän kovasti opetella sanomaan ei, jotta en vedä itseäni ihan piippuun. Niin ja ettei kesä mene täysin ohi!

Minulle on tärkeää elää omaa elämää ja heittää romukoppaan muiden odotukset.

Elämässä parasta on pienet hetket, tärkeät ihmiset ja vanhempien luona maalla asuvat rakkaat kissat.

Suosittelen kevään nuuhkimista sekä iloitsemista auringosta, vihertävästä nurmesta ja puihin ilmaantuvista silmuista.

[ 13.5.2012 / Mukaelma Dekon viimeisen sivun Oma tyyli -palstasta. ]

Ajastaika

Huhtikuussa ’10 alkunsa saanut blogi on edellisen, keväällä ’08 aloitetun Eilisestä on ikuisuus -blogin seuraaja. Sivuston ulkoasun olen suunnitellut ja toteuttanut itse omin pikku kätösin. Logon fontti on nimeltään Delusion, muuten käytössä on pääasiassa Arial, Lucida Sans Unicode ja Georgia. Pienet kuvakkeet ovat peräisin täältä. Sivuston moottorina pörisee WordPress, jota olen muokannut vastaamaan tarpeitani erinäisillä lisäosilla ja koodinpätkillä. Tämä on minun blogini ja kaikki määräysvalta täällä kuuluu minulle, ethän siis inise turhasta.

Ajastaika on vanha itämerensuomalainen sana, joka tarkoittaa vuodenkiertoa. Se on myös ultimate suosikkiyhtyeeni Viikatteen albumin Kaajärven rannat kappale numero kaksi. Ja mikä tärkeintä, se on tämän blogini ja virtuaalisen päiväkirjani nimi.