Ajastaika

Tämä syksy on ollut vähäsateinen mutta harmaa, niin hurjan harmaa. Eilen tuntui aivan käsittämättömältä, kun näki auringonvaloa! Ja mitä upeimman auringonlaskun. Harmi vain etten pääse nauttimaan aurinkoisista päivistä oikeastaan yhtään, kahdeksasta neljään toimistotyö on siltä(kin) kannalta tylsää. Aamulla töihin mennessä on pimeää ja töistä päästessä aurinko on jo hyvän matkaa laskemassa horisonttiin.

Jotenkin syksy on hujahtanut ohi huomaamatta, ehdin vasta viime viikonloppuna ensimmäisen kerran tänä syksynä käydä pihalla kuvaamassa meneillään olevaa vuodenaikaa. Nii-in, kiirettä on pitänyt! Luonnon väriloistosta ei ole paljoakaan jäljellä, lämpimien säiden ansiosta jotain sentään. Iskin kaksi kärpästä samalla iskulla ja sunnuntaisella kierroksellani tutustuin myös uuden asuinpaikkamme lähikulmiin.

Toisaalta aika kolhoa seutua tämä kaupunginosa, mutta omalla tavallaan kiehtovaakin. Graffiteja tuntuu olevan jokaisessa mahdollisessa pinnassa, ei nyt kerrostalojen seinissä sentään mutta about kaikissa muissa kuin asuinrakennuksissa kyllä. Osa pelkkiä töherryksiä, osa hienoakin taiteilua. Täytynee joku kerta käydä kuvaamassa hienoimmat graffitit ihan kunnolla.

Syksyn ihanin värikartta! ♥

Kukantynkääkin löytyi vielä.

Kodin järjestelyissä ei olla paljonkaan päästy eteenpäin, kun puolisko on viime päivät kulkenut keppiin tukeutuen jalanpohjasta leikatun syylän takia. Viikonloppuna toivottavasti päästään remppahommiin todenteolla! Eteisen peilikaappi noudettiin eilen, se makaa osina keskellä olohuoneetta odottamassa kokoamistaan. Kun vain saisi kaikki loput muuttolaatikot johonkin pois tieltä, edes sen verran että mahtuu kokoamaan kaapiston sekä repimään tapetteja seinistä.

Nyt unta palloon, jotta jaksaa taas huomenna.

Haloo Helsinki! – III [2011]

Siitä on nyt tasan viikko, kun kannoimme tavarat uuteen kotiin. Muutto meni onneksi ihan sukkelasti, vaikka muuttoapua ei paikalle tullut muuta kuin äiti ja iskä enkä itse pystynyt täydellä teholla toimimaan keuhkoputkentulehduksen takia. Iskällä oli mukanaan kahdet nokkakärryt, joilla sai lähes kaiken kärrättyä todella kätevästi ja nopeammin kuin kantamalla. Kuluneen viikon aikana uudessa kodissa osa tavaroista on ehtinyt löytää paikkansa, osa pysyvämmin ja osa väliaikaisesti. Olohuoneesta on puolet edelleen muuttolaatikoiden valtaama, nyt sentään jo pääsee suht kätevästi kulkemaan huoneen poikki makuuhuoneeseen.

Säilytystila on tällä hetkellä pienoinen ongelma, sillä päätimme laittaa kaikki kaapistot uusiksi – vanhat ovat alkuperäiset 50-luvun lopusta, joten kätevyydessä tai ulkonäössä ei ole kehumista. Eteiseen tulee todennäköisesti peililiukuoviversio Keittiöjätistä, makuu- ja työhuoneisiin olemme ajatelleet kasata kumpaankin sopivan kaapiston Ikean Pax-järjestelmän osista. Makuuhuoneen puolelle vähän isompi kaapisto ja työhuoneeseen pienempi.

Ja sitten on tietysti seinäpintojen uusiminen.

Työhuoneen tapetti oli toki ihan söpöä…

…mutta kyllä se sai lähteä! Onneksi tuo sydäntapetti oli laitettu vähän hintelästi kiinni, niin se lähti kivasti kokonaisina paloina irti. Tapettia seiniin ei enää ole tulossa, vaan kaikki seinät saavat maalia pintaansa – maaliksi valikoitui Tikkurilan himmeä Harmony, tarkat sävyt ovat vielä mietinnässä.

Valkoinen on joka tapauksessa pääväri, vaan kun vielä osaisi päättää mitä sävyä ruvetaan seiniin sutimaan. Tällä hetkellä Tunne Väri -kartan sävyt Kinos tai Talvi vaikuttavat parhailta, mutta en ole vielä tutkinut tarkemmin tänään mukaan nappaamiani sävyliuskoja. Olohuoneen yhdestä seinästä tulee harmaa, ja vähän kutkuttelisi maalata myös keittiöön joku ihan mieletön tehosteseinä. Katsotaan mihin päädytään.

Nightwish – Century Child [2002]

Voin nyt jo kertoa, että täällä blogissa seuraa hyvin todennäköisesti aika hiljainen seuraava viikko. Avaimet uuteen kämppään saatiin eilen ja alkuilta vietettiin kaikuvassa asunnossa pohdiskellen, suunnitellen ja siivoillen. Pientä pintaremonttia on tiedossa, työhuoneen vaaleanpunaiset sydäntapetit lähtevät aivan ensimmäisenä ja sen jälkeen olohuoneen kuviotapettiseinä vaihtuu maalattuun pintaan. Myös kaikki valkoiset seinät saavat uuden maalipinnan – vaan kun osaisi päättää millä sävyllä maalaisi. Tikkurilan Lumi houkuttelisi, mutta netistä luin monestakin lähteestä, että se on todellakin valkoista eikä kovin riittoisaa. Ja kun hintaakin Lumi-maalipöntöllä on aika paljon, niin vähän mietityttää lähtisikö kuitenkaan sitä ensimmäisenä kokeilemaan.

Viime viikolla sain vihdoin aikaiseksi käydä siistimässä lettiäni. Hyvästi epämääräinen tylsä hiusmalli, tervetuloa kerroksittain leikattu kevyempi tukka! Feline tuli mukaan ja lähtipä sitten siskonkin päästä haituva jos toinenkin. Jälkeemme jätimme blondipinkkejä hiustukkoja tuolin ympärille – harvoin meidän vakikampaamossa lattia näyttää tuolta. :)

Uusien leikkausten kera siirryimme läheiseen Bossaliinaan kahvittelemaan. Kahvila oli edelleen yhtä sympaattinen ja kotoisa kuin viime visiitilläkin. Jatkossa yritän kyllä käydä siellä useammin, se on sellainen hyvän mielen kahvila. Voisin muutenkin suosia enemmän pikkukahviloita kuin aina jotain S-ryhmän ketjupaikkaa…

Musta on tullut hieman perso kaikelle suklaiselle, joten browniet huomattuani en voinut harkita enää mitään muuta herkkua. Kermavaahto kruunasi suussa sulavan ihanuuden, naminam! Teeksi valitsin tällä kertaa jännää mangopohjaista teetä, jossa oli myös mm. chiliä. Teen nimeä en nyt millään saa päähäni, mutta joku mangoon liittyvä se oli.

Feline, kahvi ja kalkkuna-paprikapiiras.

Bossaliinan katossa roikkuu hauska muovisista lääkemitoista tehty lamppu.

Bossaliinasta mentiin vielä hetkeksi kaupungille pyörimään. KOP-kolmiossa osuttiin todella sopivaan saumaan, kun DinSkossa ja Nilsonilla oli juuri alkamassa kanta-asiakasilta. Koska ovet näyttivät olevan kaikille avoinna, kävimme mekin kenkiä pällistelemässä ja siinä samalla nautittiin lasilliset kuohuvaa sekä pieniä suolapaloja. Vuohenjuusto ja viikunahillo suolakeksin päällä oli sellainen yhdistelmä, että sitä on pakko kokeilla joskus kotonakin!

Nyt laitan maccini pakettiin ja loputkin irtotavarat kasaan, sitten alkaa armoton tavaroiden siirto uuteen kotiin. Iloista alkanutta talviaikaa kaikille pimeydestä huolimatta!

En ole koskaan tainnut jakaa kuvia kodistani mihinkään julkisesti, LiveJournalin puolelle kyllä mutta se onkin aina ollut friends only. Täysin off topic: aika jännä miten sinne kirjoittamiseni on hiipunut aivan kokonaan – viimeksi olen päivittänyt journalini viime vuoden joulukuussa ja sitä edeltäväkin kerta oli lähes vuotta aiemmin. LJ tuntuu olevan suhteellisen hiljainen paikka muutenkin nykyään, ja kotimaan kielellä kirjoittaminen vain on niin paljon helpompaa ja monimuotoisempaa. Rakastan sitä, miten suomen kielessä asian voi usein kertoa niin monella eri tavalla ja sanalla!

Asiaan. Räpsittyäni kasan kuvia ensimmäisen yhteisen kotimme vuokrailmoitusta varten ajattelin vilauttaa muutaman täälläkin. Tervetuloa siis meille!

Tällainen on näkymä, kun ovesta astuu sisälle. Nurkan takana oikealla on keittiö.

Vas. Pieni mutta toimiva eteinen. Ja mun perintölipasto! ♥
Oik. Keittonurkkaus, pieni mutta toimiva sekin (kunhan ei ole kahta kokkia hääräämässä).

“Hinttivitriinin” takana aukeaa olohuone: vuodesohva, mun työpöytäni sekä vasemmalla tv-taso ja ruskea iso Expedit-hyllykkö. Olohuoneesta on myös käynti parvekkeelle, joka on ISO ja josta näkee kivasti yli kaupungin kattojen.

Makuuhuoneen täyttää sänky ja miehen työpiste. Yksi seinä on kokonaan kaappeja, jotka syövät sisuksiinsa kaikki meidän vaatteet ja vähän muutakin tavaraa.

Kylpyhuone on vähän turhankin iso, mutta eipähän ainakaan ole koskaan ollut ahdasta. Saunaa meillä on lämmennyt näiden parin vuoden aikana yhteensä ehkä kymmenen kertaa, tulee turhan kuumat paikat kun kämpässä muutenkin on aina vähintään +23°C. Myös talvella – pattereita me ei olla koskaan pidetty päällä. o_O

Että tällaiset 46 neliötä meiltä on tähän saakka löytynyt, näyttääkö sellaiselta kuin voisi blogin perusteella luonani olevan? Tulevassa kodissa on neliöitä mukavasti kaksikymmentä enemmän, keittiö erikseen ja lisäksi vielä yksi ylimääräinen makuuhuone (josta tulee työhuone). Erona nykyiseen on myös se että 5. kerros vaihtuu ensimmäiseen, ei sentään aivan maan tasalla mutta kuitenkaan ei tarvitse hissiä käyttää. Muuttokamojen kantamisen ajattelisi ainakin olevan paljon helpompaa, todellisuus selvinnee ensi viikolla kun päästään roudaamaan tavaroita.

+ bonus: meidän possupino on vähän kasvanut. Pikkuinen Angry Birds -possu tarttui tosiaan mukaan laivalta, isomman kruunupäisen palleron kanssa-asuja toi kerran mulle yllätyksenä. Possufani on helppo ilostuttaa pienelläkin jutulla. ;)