Ajastaika

Tarkoitukseni oli tehdä tämä postaus kivasti yhdessä osassa, mutta eipä onnistunut ei. Mä en osaa olla vähäsanainen, vaikka miten sitä toisinaan toivoisin. Ikä ja terveyshän tässä menee kun aina tarinoi niin pitkästi, mutta menkööt. Onneksi on perjantai ja edessä kaksi päivää vapaata, saatan siis jopa saada naputeltua kakkososan suhteellisen pian.

Lauantai 18.6.

Lähdettiin liikkeelle melkein kukonlaulun aikaan, kun ajettavana oli yli kolmesataa kilometriä (en vieläkään tajua miten Seinäjoki muka on niin kaukana). Matkalla bongattiin superhiano keikkabussi, joka myöhemmin paljastui Apulannan kulkupeliksi. Huoltiksen vessasta tullessa vastaan käveli tutulta näyttävä häiskä ja aivoilla kesti hetki prosessoida, että Tonihan se siinä.

Kuvissa esiintyy em. keikkabussin vertailukohtana oma ajoneuvomme eli festaripaku, iskältä lainattu vanha Transit. Mukavuudet ehkä ovat hieman puutteelliset (ts. niitä ei ole), mutta hyvin tuolla takaossa yön nukkui! Vähän oli aamuyöstä vilpoista, mutta joskus teininä lahjaksi saamani makuupussi oli edelleen pop ja hanskat kädessä sekä pipo päässä viimeistään pelasti yöunet.

Tovi meni etsiessä autolle paikkaa, onneksi lopulta löytyi hyvinkin passeli paikka Kauppiksen viereiseltä ruohokentältä/pellolta – eikä edes maksanut mitään! Ei muuta kuin mummofillarit auton takaa pois ja kohti festarialuetta. Liput vaihdettiin portilla rannekkeisiin, laukkutarkastuksessa oli muutama muukin jonossa meidän lisäksemme. Onneksi sentään aurinko oli sade-ennustuksista huolimatta tullut esiin ja lämmittikin ihan mukavasti. Eikä lopulta satanut koko lauantaina. In your face, säätieteilijät!

Porteista päästiin vihdoin sisäpuolelle, Pariisin Kevät oli ehtinyt jo aloittaa keikkansa teltassa. Mä menin heilumaan pimeään telttaan ihmismassan sekaan, vähän yritin jotain kuviakin räpsiä. Olen kyllä sitä mieltä, että bändi toimii paremmin pienemmillä klubikeikoilla – jotenkin PK on sellainen artisti että tilanne saisi olla aika intiimi. Tai ehkä olen vain katkera, kun suosikkikappaleeni Meteoriitti soitettiin jo siinä vaiheessa kun me vasta jonotettiin porteista sisälle…

Teltasta tullessani törmäsin vahingossa Sansun festariporukkaan, ja teltalta siirryttiinkin sitten porukalla päälavan suuntaan. Jenni Vartiainen oli yhtä ihana ja energinen kuin aina ennenkin (olenkohan kerran aiemmin nähnyt sen livenä, köh) ja Felinen kanssa fiilisteltiin väkijoukossa lavan edessä (= miksauskopin ja lavan välisellä alueella). Jennin asu oli vähän erikoinen, mutta mun mielestä ihanan aurinkoinen – toisaalta, ei taida olla vaatekertaa jossa Jenni EI näyttäisi hyvältä.

Jennin jälkeen kuunneltiin muutaman biisin verran Samuli Putroa ja tarkasteltiin vähän myyntikojujen tarjontaa. Käytiin Felinen kanssa kuuntelemassa Viikatteen haastattelu, joka kuultiin ilmeisesti suorana YleX:llä, ja sen jälkeen testasin festarisapuskaa (hampurilainen + ranskiksia, turhan iso annos ja liikaa majoneesia mut maku oli ihan jees) Apulannan soittaessa päälavalla. Ei kuitenkaan kuunneltu Apista loppuun saakka, vaan parkkeerattiin itsemme Saarilavan eteen Viikatetta odottamaan. Se oli hieno keikka se, kuten tuli jo aiemmin todettua!

Viikatteen lopetettua settinsä kuunneltiin hetki päälavalla ollutta Social Distortionia, kunnes lähdettiin käymään autolla mm. kuohujuoman merkeissä. Ennen reissua Alkossa käydessäni ei tällä kertaa ollut hylly Tosti Butterflyn kohdalta tyhjä, joten se oli varma valinta festarikuohariksi. Viinilaseja ei ollut mutta hyvältä kuohuva maistui Jaloviina-mukistakin. :)

Puoli yhdentoista jälkeen illalla palattiin alueelle ja kuunneltiin muutaman biisin verran Kotiteollisuutta, sitten mentiin päälavan edustalle odottamaan Pendulumia. Ja se todella yllätti, setti toimi festarilavalla aivan loistavasti! Fiilis väkijoukossa oli illan pimetessä mieletön, kaikki ympärillä jammaili ja hytkyi musiikin mukana. Ainoa mikä mua häiritsi oli se, kun Pendulumin mielestä yleisö oli koko ajan fucking jotain – en tykkää suomen vastaavasta sanasta eikä se englanniksi kuulosta paljonkaan paremmalta. Kaiken kaikkiaan fiilis oli kuitenkin hyvä ja festari-Pendulum positiivinen kokemus.

Illan päätteeksi kuunneltiin jonkun aikaa vielä Mokomaa, kunnes uni alkoi painaa silmiä sen verran paljon että hurautettiin fillareilla autoon nukkumaan. To be continued…

(Kuvat © Feline ja Jose.)

Sunrise Avenue – Popgasm [2009]

Edellisestä päivityksestä on jälleen viikko, pöh. Asiaa olisi kovastikin, mutta kun ei missään välissä tunnu olevan aikaa saada sitä kirjalliseen muotoon tänne blogin puolelle. Viikko meni tiistaita lukuun ottamatta töiden parissa, iltavuoroviikolla ei ikinä ehdi tehdä muuta kuin nukkua ja käydä töissä. Illalla väsyttää aina pirusti ja aamulla tulee vitkuteltua heräämisen kanssa niin, ettei ennen töihin lähtöä sitten ehdikään tehdä muuta kuin syödä ja käydä suihkussa/kaupassa tms. Toisaalta hyvähän se vaan on, että töitä toistaiseksi riittää.

Tasan viikko sitten lauantaina oli tosiaan Apulannan keikka Klubilla. Oltiin kumpikin selvinpäin liikenteessä, mikä sinänsä oli huono vaihtoehto – känniääliöt ärsyttää kahta kauheammin kun on itse vesiselvä. Tällä kertaa pääosan örveltäjistä muodosti nuoremmat kuulijat, mutta mukaan mahtui pari vanhempaakin rasittavaa tapausta – tietystikin juuri siinä meidän lähistöllä. Katosivat onneksi paikalta keikan puolivälin paikkeilla, ei tullut ikävä. Alan olla vahvasti sitä mieltä, että keikoilla ei pitäisi myydä alkoholia lainkaan tai vaihtoehtoisesti ikäraja olisi jotain tyyliä 20-35… Vaikka taitaa niitä örveltäjiä löytyä ihan jokaisesta ikäluokasta. Mä en vaan jaksa käsittää, miksi joku lähtee keikalle kännäämään – musiikkiahan sinne mennään kuuntelemaan.

Hur som helst, keikka oli hyvä ja jatkossa täytyy kyllä käydä useammin Apista kuuntelemassa muuallakin kuin festareilla. Setti sisälsi mun mielestä yllättävän vähän biisejä uusimmalta albumilta, jotenkin olisin kuvitellut niitä esitettävän useammankin kappaleen verran. Vanhoista mieltä lämmitti erityisesti Teit meistä kauniin, Armo ja Maanantai, joista viimeiseksi mainittu soitettiin ihanassa keltapunaoranssissa valaistuksessa (kuva alla). Kuvamateriaalia ei pahemmin tullut näpsittyä: sijaintimme lavaan nähden ei ollut paras mahdollinen, joten päätin kerrankin ihan oikeasti keskittyä keikkaan enemmän kuin kuvaamiseen.

Niin kirjoitin liikaa eilen taas
Kirjoitin sulle uudestaan
Pitäisi muistaa uskaltaa
Pitäisi muistaa yrittää

Raha kai aina ratkaisee
Odotus viimein palkitsee
Lajinsa parhaat selviytyy
Kun maailma toisin järjestyy

Tie pelastaa
Tie pelastaa jos uskaltaa
Tie pelastaa jos vaihtaa suuntaa

Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai
On liian helppoo olla onnellinen
Minä tiedän kyllä sen
Minä tiedän kyllä sen miltä tuntuu

Tämä viikko todellakin tuntui vain katoavan johonkin, sillä tein kaiken kaikkiaan viisi yövuoroa peräkkäin. Milloinkohan viimeksi olen mahtanut edes tehdä täyden työviikon, varmaan vuoden 2006 kesätöissä… Noh, seuraava palkkakuitti ainakin näyttää hyvältä! Parempi onkin, sillä joulukuun alussa pitäisi maksaa vajaan 200 euron mätkyt, kun ehdin kuitenkin jonkun verran toiminimelläni tienata viime vuonna ennen inttiin lähtöä. Toiminimellekin tulee muuten taas käyttöä, kun pääsen auttelemaan yhtä mainostoimistoa nettiprojekteissa – mikä on kerrassaan mahtavaa. Mikäli työtilanne alkaa selvästi parantua, niin kohta voin vihdoin ilmoittaa työkkäriin, etten enää ole vain osa-aikaisesti töissä.

Yöt siis olin töissä ja aamupäivästä iltapäivään nukuin, joten vapaahetkeni sijoittuvat alkuiltaan. Eräänä iltana päätin vihdoin testata äipältä saamaani lasista piirakkavuokaa – ja taitojani, mä kun en ole pahemmin kokkaillut oikeastaan mitään muuta kuin perussapuskaa. Sain viikonloppuna omenoita, jotka nyt ovat pilkottuina pakastimessa. Helppo sulattaa ja käyttää esim. piirakkaan milloin vain.

Ensimmäinen omin käsin tekemäni omenapiirakka oli ulkomuodoltaan ehkä hieman epäilyttävä, mutta maku ei ollut hullumpi. Maistui töissä aamuyön ekoina tunteina ja lopusta huolehti kulta kotona, ei meinaan ollut seuraavana päivänä kuin pari hassua palasta jäljellä. :) Onnistunut kokeilu siis, seuraavan kerran yritän sitten saada tuotosta vähän nätimmän näköiseksi. Juustopiirakkaakin voisi tehdä joku päivä, ehkä jopa kinkun kera. Tässähän alkaa ihan innostua leipomisesta!

Viime yönä tuli vedettyä unta palloon kevyet 12 tuntia, ehkä ensi yönä riittäisi jo normaalit yöunet. Tänään en tosin pääse ajoissa nukkumaan, sillä tämän lauantai-illan ohjelmaan kuuluu Apulannan keikka inttikaverin kanssa. Olen nähnyt Apiksen muualla kuin festareilla tasan kerran ja sekin taisi olla joskus vuonna -98, joten odotan mielenkiinnolla minkälaisen setin heittävät illalla.

Zen Café – Laiska, tyhmä ja saamaton [2005]

Apulanta – Kiila [2005]

Soitin pitkästä aikaa rakkaalle ystävälleni Akkikille ja puhelu venyikin lopulta tunnin mittaiseksi. Oli ihana jutella taas! Akkiki on mun elämässä yksi niitä ihmisiä, joiden kanssa tunnen olevani samalla aaltopituudella. Harmi, kun ei asuta lähempänä. Samassa maassa onneksi sentään. :)

Tänään vietin 6 h töissä polkupyörien tuotekorttien parissa, sama jatkuu huomenissa. Näen ensi yönä varmaan uniakin fillareista… Alkuillasta kävin äipän kanssa kahvilla (ja teellä) Cafe Brahessa, jaettiin mustaherukkainen kakkupala, jossa taisi olla valkosuklaata päällä. Mä en yleensä herukoista pahemmin välitä, mutta Cafe Brahen tuotos oli yllättävän namia. Suosittelen.

Jumahdin sitten kuuntelemaan Kiilaa, en muistanutkaan miten hieno levy se on. Upeita biisejä osuvilla sanoituksilla. Tänään vuorossa pari pätkää kappaleesta Usko (yksi suosikeistani sekin):

Hei
Kaunista huomenta
Huolimatta kaikesta
Kuten oikeudesta

- – -

On
valintas yksin sun
Sun voimastas jotain muuttuu
jos vain tahdot niin

Sydämes tuntee sut paremmin kuin uskoisitkaan

Sain pari kohtaa tehtyä todo-listastani, joten voin mennä nukkumaan hyvillä mielin. Huomenna sitten muiden hommien pariin, jotta saa taas viivata kohdan tai kaksikin yli listasta. (Olenkohan lista-addikti? Niitä vaan on niin kiva kirjoittaa…)