En näytä koskaan ehtivän kirjoitella mistään jutusta tänne vuorokauden sisään, miten ihmeessä muut bloggaajat ehtivät?! Loppuviikko meni jälleen tiiviisti töiden parissa ja kotikotonakin tuli pariin otteeseen käytyä kissoja palluttamassa, enkä lopulta istunut paljonkaan koneen ääressä. Noh, raportoidaan vähän näin jälkikäteen keskiviikkoillan tapahtumista.
Selviydyttiin siskon kanssa pelipaikalle Turun VPK-talolle joskus vähän ennen seitsemään, koitettiin siinä vielä ennen sisälle astumista saada jollekin annettua ylimääräiseksi jäänyttä lippu mutta kaikki olivat hankkineet lippunsa jo etukäteen. Onneksi ei ollut mikään kallis lippu niin ei haitannut, vaikka se jäikin käyttämättä.
Sisällä ei muuta kuin kuohuvaa kätösiin ja paikkoja kiertelemään. Lava catwalkeineen sijaitsi keskikerroksessa, kuten myös Dressing Mimian oma infopiste sekä juomia ja ruokia tarjoilevat pöydät. Yläkerrassa sitten oli kaikki Ofelia Marketin myyntipöydät, mukana niin vanhoja tuttuja kuin uusia ihastuksia (ainakin mulle uusi siis).
Tamperelainen Forget-Me-Not tarjosi kaikkea ihanaa ja pöydän ääressä kuluikin hyvä tovi, kun yritti käsittää mitä kaikkea siinä olikaan. Ja saatiinpahan yksi joululahja ostettua! Herkullisimpia olivat ehdottomasti Virpi Vainion Karkkilakko-korut, jotka näyttivät niin ihanilta että niitä olisi tehnyt mieli maistaa. Nallekarkki- tai englanninlakukorvikset olisivat ihan pop – tosin en voisi mitenkään taata ettenkö joskus puraisisi, ihan pikkiriikkisen vain…
I. “Rosette Robber” by Anniina Kuula
II. “Nosta minut pilviin” by iHanna Design
Kahdeksan pintaan alkoi varsinainen show, joka oli mukavasti jaoteltu erilaisiin osiin. Välillä seurattiin varsinaista muotinäytöstä, sitten taas välissä oli jokin muu ohjelmanumero. Pääasiassa kaksituntinen show oli monipuolinen ja mielenkiintoinen, mutta pari laulu- ja tanssiesitystä olivat ehkä hieman tylsistyttävänkin pitkiä.
Parhaat naurut kirvoitti taatusti Sir Willy Waterlilyn boylesque-esitykset, kuvassa menossa jälkimmäinen setti Dressage on Manege. Alkuun ällistytti ja sitten lähinnä hihitytti, aikamoisen älytöntä juttua (sekä paljasta pyllyä).
Boylesquen jälkeen jatkettiin taas muotinäytöksellä, kaikki nuo näytöskuvat muuten saa klikkaamalla hippasen suuremmaksi.
“Sick Bubblegum” by Tetra Tuulia
I. “Melkei Rock” by Melkei
II. “Status Furious” by Planet Star
“Status Furious” by Planet Star
Sirkusunionin (jonka kotisivuilla on Comic Sansia, hyi yäk köh!) pariakrobatia näytti todella hurjalta, käsittämätöntä miten jotkut pystyvät kaikkiin tuollaisiin temppuihin. Sirkustelijoiden upeat karkkimaiset puvut olivat Saija Vainion käsialaa.
I. “Aprés-Ski” by Hippapuku
II. “Yono” by Yono
Tanssiryhmä Elysium oli kerrassaan loistava valinta burleskiteeman sekaan. En ole aiemmin oikein hiffannut vatsatanssin hienoutta, vaikka tämänkin ryhmän olin aiemmin nähnyt jossain esiintymässä, mutta nyt jollain tapaa kolahti. Varsinkin tuon miekan kanssa tanssiminen, huhheijaa miten mahtavalta se näytti!
I. “France & Serge” by Viita-takki
II. “You See Me” by Minna Leinonen
“Lady Day” by Anni Hauninen
Viimeisenä lavalle mallistonsa esitellyt Anni Hauninen voitti suunnittelukilpailun, jossa kaikki vieraat saivat äänestää illan suosikkiaan. Palkinnoksi voittanut suunnittelija saa oman näytöksen Dressing Mimian tuella, ei mikään hullumpi palkinto siis.
Muotinäytöksen viimeisen osan jälkeen oli vielä parikin esitystä. Ensimmäisenä lavalla viihtyi useamman kappaleen verran tanssiryhmä, joka ei ilmeisesti ollut treenannut tanssejaan esiintymisvaatteissa – esityksissä vilahti niin rintsikoita kuin kanafileitäkin. Tuollainen tahaton vilauttelu ei mielestäni ole kovin burleskimaista, saati sitten millään lailla asiallista…
Sirkustaiteilija Janna Haaviston esitys Klovni Britta goes Burleski sen sijaan oli onnistunut, pitkähkö tosin sekin. Todistettavasti burleski sujuu myös klovnilta, aina ei ehkä kuten elokuvissa mutta jotenkin kuitenkin. :)
Juontajana tapahtumassa oli Miss Divet, joka oli lavalla sekä alussa että lopussa. En ollut aiemmin nähnyt kyseisen taiteilijan esiintymistaitoja, kyllä sai siinäkin kohtaa nauraa moneen otteeseen. Olisi joskus hauska nähdä kokonainen show, ei varmasti olisi tylsää katsottavaa.
Kymmeneltä illan show päättyi ja yläkerran myyntipöydät sekä muut tapahtumapisteet avattiin jälleen. Suurin osa porukasta alkoi jo siinä kohtaa valua kohti narikkaa ja pois paikalta, monet Ofelia Marketin myyjätkin pakkasivat tavaransa joskus yhdentoista jälkeen kun vieraita oli paikalla enää ehkä kourallinen (ja niistäkin monet alakerrassa baarin puolella). Kierreltiin Felinen kanssa vielä kertaalleen pöydät läpi…
…ja tuollainen hiuskoriste ostettiin mukaamme Tiisin’ Designilta. Paikan päällä se oli mielestäni ihan jees, kotona tarkemman tarkastelun tuloksena mielettömän ihana. Onneksi houkuttelin Felinen hankkimaan sen maksamalla osan – nyt voin hyvällä omallatunnolla lainata sitä. Varsinkin kun siinä on samat värit kuin juuri ennen illan tapahtumaa hankkimassani mekossa:
Mekko Hell Bunny; rannekoru made by Feline; korkkarit Skopunkten;
kuvassa piiloon jäänyt pääkallohärpäkekaulakoru Felineltä lainattu.
Mekon tarina lyhyesti: päätin tarvitsevani jonkun todella ihanan mekon iltaa varten (ja ihan muutenkin). Keskiviikkona saatuani iltapäivän työt pulkkaan hurautin fillarilla Undergroundiin, otin läjän mekkoja sovitukseen – ja vajaan puolen tunnin kuluttua poistuin juuri sopivan hieno mutta kuitenkin omalla tavallaan ärtsy Hell Bunnyn mustapinkki Butterfly Skull Dress mukanani. Ja nyt rakastan tuota mekkoa koko ajan vain enemmän. ♥
Pari muutakin onnistunutta hankintaa olen kuluneella viikolla tehnyt, mutta niihin palaan myöhemmin. Seuraavaksi alan tehdä kaikkia rästissä olevia pikkuhommia ja iloitsen siitä, ettei ensi yönä tarvitse olla töissä vaan saa nukkua kotona omassa sängyssä.
(Kuvat © Jose, viimeisen nappasi Feline.)
The Living End – State Of Emergency [2006]
