Ajastaika

Terveisiä Helsingistä! Varasin junaliput Tku-Hki-Tku oikeastaan ihan vain siksi kun ne olivat VR:n kevätkamppiksen yhteydessä aivan käsittämättömän edullisia, määrätyissä junavuoroissa vain 9e/suunta. Siis oikeasti, tuolla hinnalla ei normaalisti pääse edes 50 km päähän Saloon! Onneksi kampanja tuli puheeksi pääsiäisenä niin saatiin saman tien sovittua K-serkun kanssa kummankin aikatauluun sopiva viikonloppu.

Olin jo aiemmin bongannut jostain lehdestä vinkin Fonttikävelystä, jonka kartat tulivat saataville huhtikuun lopussa. Käväisin heti perjantaina alkuillasta Napa Galleriassa hakemassa omani, ettei vain jäisi syystä tai toisesta saamatta. Fonttikävelyllä siis tehdään Camilla Pentin piirtämän kartan mukainen kierros Kampin kaduilla ja koitetaan bongata karttaan merkityt 31 kohdetta. Ajatuksena on myös herättää fonttikävelijä havainnoimaan ympäristöään tarkemmin.

Lähdin kierrokselle lauantai-illalla, kun oltiin K:n kanssa palaamassa kaupungilta. K huoli mun ylimääräiset romppeet mukaansa ja lähti edeltä kotiin sulattelemaan ruokaa, itse kaivoin kartan esiin ja suuntasin ruuansulatuskävelylle fonttien maailmaan. Alkuun bongailu oli yllättävänkin vaikeaa, kävelin useampaan otteeseen kohteen ohi ja sain sitten palata puoli korttelia takaisin. Varmaan se oli sitä, kun ei osannut katsoa oikeisiin kohtiin ja vähän saatoin mennä katujenkin kanssa sekaisin.

Bongailin vähän muutakin, mm. herkullisen minttujätskifillarin näyteikkunassa.

Arvioitu 45 minuuttia venähti pienen Filmtown-harhailuni takia noin tuntiin ja varttiin, mutta täyden kierroksen köpöttelin ja irtokarkkejakin sain ostettua illaksi. Ei muuten ollut mikään lämmin keli! Karkkipussin valkkaaminen tuli aika sopivaan saumaan noin kävelyn puolivälissä, oli ihanaa päästä hetkeksi lämmittämään kohmeisia sormia (pulsusormikkaat ei selkeästi riittäneet). Kahdesti kysyttiin tarvitsenko apua, mahtoivatko edes osata yhdistää kun kieltäydyin ja sanoin etsiväni fontteja. ;) Näytin toki hyvin turistilta pyöriessäni kadulla kartta kädessä.

Tällainen ovi tuli irtokarkinmetsästyskoukkauksella vastaan. Upea!

Oli jännä huomata miten paljon hienoja yksityiskohtia jää huomaamatta, kun vain porhaltaa normaalia vauhtia pitkin katuja. Elämänrytmi on aivan liian kiireistä nykyään! Omalla kohdalla ainakin tuntuu, että aina on kiire johonkin eikä koskaan ehdi kävellä rauhassa ja katsella ympärilleen. Sen takia olo varmaan onkin koko ajan väsynyt ja ahdistunut. :/ Olen jonkun verran onnistunut vähentämään työmäärää maaliskuulta, mutta vielä on matkaa.

Onneksi on hetkiä, jolloin voin karata hetkeksi omaan maailmaani – kuten tämä fonttikävely esimerkiksi, lauantai-iltana kun muut valmistautuvat lähtemään ulos viettämään iltaa. Yksi kohta kartalta jäi löytämättä, tosin nyt kun katsoin karttaa niin tajusin että olin etsinyt väärältä puolelta katua… Taisin olla lopussa jo niin jäässä, etten osannut enää lukea karttaa oikein.

Designpääkaupunkivuoden ohjelmaan kuuluva Fonttikävely on kerrassaan hurmaava idea, samanlaista karttaa toivoisin myös tänne Turkuun! Tai ehkä alan tietoisesti rauhoittaa elämääni ja iltaistumiset koneen äärellä vaihtuvat kävelyihin Turun kaduilla, vastaavia bongattavia löytyy varmasti täältäkin. Mikäli joku sattuu sopivasti Helsingin suunnalla liikkumaan, suosittelen lämpimästi kartan noutamista ja visuaalista retkeä Kamppiin!

Kauniin keskiviikkopäivän kunniaksi kymmenen positiivista asiaa tästä päivästä! Kiitos Ialle inspiraatiosta, huvittaisi melkeinpä ottaa jatkossa tällainen ihan säännölliseksi tavaksi. Ainakin säännöllisemmäksi kuin päivä kuvina -postaukset, eh heh.

1. Aamulla aurinko sarasti jo siinä vaiheessa kun kävelin bussipysäkille. (Päivällä tosin satoi lunta ja oli harmaata, mutta ei anneta sen haitata.)
2. Työpäivä meni tosi nopeasti, kun oli niin paljon tekemistä.
3. Löysin sattumalta laskiaispullia mansikkahillolla – Naantalin Aurinkoinen, vannon ikuista rakkautta (ainakin laskiaisen aikaan)! Muut pitäköön ällöt vadelmahillonsa.
4. Siirsin työpisteeni (= tietokoneeni) takaisin omalle työpöydälle. Mahtuu taas keittiössä pöydän ääreen syömään, yay!
5. Sain vihdoinkin kaivettua esille toiminimeni viime vuoden dokumentit ALV- ja veroilmoitusta varten.
6. Onnistunut salitreeni pitkästä aikaa Länsikeskuksen Elixiassa.
7. Salilla mulla oli myös kerrankin seuraa, kun oltiin puoliskon kanssa yhtä aikaa (yleensä se on salilla ja mä jossain jumpassa).
8. Höyrysauna treenin jälkeen.
9. Siwan kassalla heitin lompakkoni kaaressa lattialle ja kun sain kerättyä levinneet tavarat, ponkaisin ylös ja hihkaisin “niijoo ja mul ois yks paketti kans!” – siinä kohtaa meinas puolisko vieressä räjähtää nauruun. :D
10. Ihkaensimmäinen COS-pakettini tuli ja sisältö oli erittäin onnistunut.

Tämä oli oikeastaan aika hitsin hyvä päivä. Ei muuta kuin pehkuihin ja huomista odottamaan!

Kuluneen viikon piristyksiä oli mm. ystävänpäivän lounas Chilissä tärkeimmän ihmisen kanssa, ystävänpäivän ilta ja pieni ystävä, iltakävely ihanassa Portsassa Mian seurassa, rupatteluilta Sansun kanssa, elämäni ensimmäiset konemusabileet kiitos siskon, rentouttava viikonloppu ihanien ihmisten ympäröimänä.

Niin ja tulppaanit. Ystävänpäivänä ostin torilta kaksi kimppua tulppaaneita, toisen vein tädille ja toisen toin kotiin. Torstaina nappasin kaupungilta tulppaanikimpun Sansulle vietäväksi. Lauantain kauppareissulla tarttui vielä yksi kimppu kaveripariskunnan kotia koristamaan. Hassuinta oli, että onnistuin jokaiselle valitsemaan saman värisiä kukkia kuin heillä oli jo valmiina. (En kuitenkaan voittanut lotossa, tuuria riitti ainoastaan tulppaaneihin.)

S kertoi kukat saatuaan, että ostaa kotiin kukkia joka torstai. Ei huono ajatus, kukat näyttävät kauniilta jopa näin remontin pyörteissä olevassa kämpässä. Itse tuskin muistaisin joka viikko koko asiaa, mutta ehkä tästä eteenpäin otan tavoitteekseni piristää kotia edes joka kuukausi? Jospa remppakin siitä sitten etenisi, kun näkisi mielessään kukat valmiiksi laitetussa kodissa…

Kent – Röd [2009]

En ole hetkeen kirjoittanut tänne blogiin mitään kunnollista. Oikeastaan en ole kirjoittanut yhtään mitään. Tammikuu, tuo kuukausista ankein, on onneksi liihottanut suht nopeasti ohi – enää runsas viikko ja ollaan jo helmikuun puolella. Näin talven pimeydessä ylitöiden väsyttämänä olen alkanut pohtia, onko elämässä ihan oikeasti järkeä.

Päivät katoavat samalla kaavalla: aamulla kukonlaulun aikaan ylös, vuorokauden parhaat (eli valoisat!) tunnit istun toimistossa, kotiin tullessa olen niin väsynyt etten saa mitään aikaiseksi. Välillä sentään raahaudun Elixiaan, mutta sielläkin meinaan nukahtaa tunnille. Viikonloppuisin nukun arkiöiden univelkoja pois, vaikka harvoin silloinkaan koisaan puolille päivin. Käyn Elixiassa jollain kivalla aamutunnilla, lauantai-iltana ehkä kotikotona saunomassa. Näen ystäviä, vietän aikaa avopuolisoni kanssa.

Ja yhtäkkiä viikonloppu on ohitse ja pitää taas kuluttaa iso osa päivästä töissä tai työmatkalla.

Remonttihommat eivät ole edenneet nimeksikään, koti näyttää edelleen siltä kuin hurrikaani olisi pyyhkäissyt yli. Tavaroita piilottelee muuttolaatikossa, ei niitä jaksa edes etsiä kun ei yhtään muista mikä voisi olla oikea sijainti. Eteisen seinässä maali näyttää teini-ikäisen akneposkelta, olohuoneen seinän tapettikerrokset ovat tiukassa kuin mitkä – näyttää vähän taideteokselta koko seinä, kun on rapsuteltu menneitä vuosikymmeniä irti. Sisustusinspiraatiota ja -ideoita olisi pää täynnä, mutta ei viitsi mitään alkaa toteuttaa ennen kuin on päästy pintojen kanssa eteenpäin. Siinä mielessä hyvä juttu, että ajatukset ehkä selkiintyvät paremmin kun on enemmän aikaa pähkäillä ja suunnitella kokonaisuutta.

Pimeitä iltoja piristämään löysin Kultajousen -70% alepöydästä kuvan punasävyiset tuikkuastiat. Olin ihastellut PartyLiten versioita ystävällä ja hetken jopa harkitsin sellaisten hankkimista itsekin, mutta sitten nämä tulivat vastaan. Köyhdyin neljänkympin sijasta kolme euroa, en valita. Eivät nämä ehkä yhtä luksusta ole, mutta ilahduttavat joka kerta ikkunalaudalla tuikkiessaan.

Bat For Lashes – Fur And Gold [2006]