Kauniin keskiviikkopäivän kunniaksi kymmenen positiivista asiaa tästä päivästä! Kiitos Ialle inspiraatiosta, huvittaisi melkeinpä ottaa jatkossa tällainen ihan säännölliseksi tavaksi. Ainakin säännöllisemmäksi kuin päivä kuvina -postaukset, eh heh.
- Aamulla aurinko sarasti jo siinä vaiheessa kun kävelin bussipysäkille. (Päivällä tosin satoi lunta ja oli harmaata, mutta ei anneta sen haitata.)
- Työpäivä meni tosi nopeasti, kun oli niin paljon tekemistä.
- Löysin sattumalta laskiaispullia mansikkahillolla – Naantalin Aurinkoinen, vannon ikuista rakkautta (ainakin laskiaisen aikaan)! Muut pitäköön ällöt vadelmahillonsa.
- Siirsin työpisteeni (= tietokoneeni) takaisin omalle työpöydälle. Mahtuu taas keittiössä pöydän ääreen syömään, yay!
- Sain vihdoinkin kaivettua esille toiminimeni viime vuoden dokumentit ALV- ja veroilmoitusta varten.
- Onnistunut salitreeni pitkästä aikaa Länsikeskuksen Elixiassa.
- Salilla mulla oli myös kerrankin seuraa, kun oltiin puoliskon kanssa yhtä aikaa (yleensä se on salilla ja mä jossain jumpassa).
- Höyrysauna treenin jälkeen.
- Siwan kassalla heitin lompakkoni kaaressa lattialle ja kun sain kerättyä levinneet tavarat, ponkaisin ylös ja hihkaisin “niijoo ja mul ois yks paketti kans!” – siinä kohtaa meinas puolisko vieressä räjähtää nauruun. :D
- Ihkaensimmäinen COS-pakettini tuli ja sisältö oli erittäin onnistunut.
Tämä oli oikeastaan aika hitsin hyvä päivä. Ei muuta kuin pehkuihin ja huomista odottamaan!
Kuluneen viikon piristyksiä oli mm. ystävänpäivän lounas Chilissä tärkeimmän ihmisen kanssa, ystävänpäivän ilta ja pieni ystävä, iltakävely ihanassa Portsassa Mian seurassa, rupatteluilta Sansun kanssa, elämäni ensimmäiset konemusabileet kiitos siskon, rentouttava viikonloppu ihanien ihmisten ympäröimänä.
Niin ja tulppaanit. Ystävänpäivänä ostin torilta kaksi kimppua tulppaaneita, toisen vein tädille ja toisen toin kotiin. Torstaina nappasin kaupungilta tulppaanikimpun Sansulle vietäväksi. Lauantain kauppareissulla tarttui vielä yksi kimppu kaveripariskunnan kotia koristamaan. Hassuinta oli, että onnistuin jokaiselle valitsemaan saman värisiä kukkia kuin heillä oli jo valmiina. (En kuitenkaan voittanut lotossa, tuuria riitti ainoastaan tulppaaneihin.)
S kertoi kukat saatuaan, että ostaa kotiin kukkia joka torstai. Ei huono ajatus, kukat näyttävät kauniilta jopa näin remontin pyörteissä olevassa kämpässä. Itse tuskin muistaisin joka viikko koko asiaa, mutta ehkä tästä eteenpäin otan tavoitteekseni piristää kotia edes joka kuukausi? Jospa remppakin siitä sitten etenisi, kun näkisi mielessään kukat valmiiksi laitetussa kodissa…
Kent – Röd [2009]
En ole hetkeen kirjoittanut tänne blogiin mitään kunnollista. Oikeastaan en ole kirjoittanut yhtään mitään. Tammikuu, tuo kuukausista ankein, on onneksi liihottanut suht nopeasti ohi – enää runsas viikko ja ollaan jo helmikuun puolella. Näin talven pimeydessä ylitöiden väsyttämänä olen alkanut pohtia, onko elämässä ihan oikeasti järkeä.
Päivät katoavat samalla kaavalla: aamulla kukonlaulun aikaan ylös, vuorokauden parhaat (eli valoisat!) tunnit istun toimistossa, kotiin tullessa olen niin väsynyt etten saa mitään aikaiseksi. Välillä sentään raahaudun Elixiaan, mutta sielläkin meinaan nukahtaa tunnille. Viikonloppuisin nukun arkiöiden univelkoja pois, vaikka harvoin silloinkaan koisaan puolille päivin. Käyn Elixiassa jollain kivalla aamutunnilla, lauantai-iltana ehkä kotikotona saunomassa. Näen ystäviä, vietän aikaa avopuolisoni kanssa.
Ja yhtäkkiä viikonloppu on ohitse ja pitää taas kuluttaa iso osa päivästä töissä tai työmatkalla.
Remonttihommat eivät ole edenneet nimeksikään, koti näyttää edelleen siltä kuin hurrikaani olisi pyyhkäissyt yli. Tavaroita piilottelee muuttolaatikossa, ei niitä jaksa edes etsiä kun ei yhtään muista mikä voisi olla oikea sijainti. Eteisen seinässä maali näyttää teini-ikäisen akneposkelta, olohuoneen seinän tapettikerrokset ovat tiukassa kuin mitkä – näyttää vähän taideteokselta koko seinä, kun on rapsuteltu menneitä vuosikymmeniä irti. Sisustusinspiraatiota ja -ideoita olisi pää täynnä, mutta ei viitsi mitään alkaa toteuttaa ennen kuin on päästy pintojen kanssa eteenpäin. Siinä mielessä hyvä juttu, että ajatukset ehkä selkiintyvät paremmin kun on enemmän aikaa pähkäillä ja suunnitella kokonaisuutta.
Pimeitä iltoja piristämään löysin Kultajousen -70% alepöydästä kuvan punasävyiset tuikkuastiat. Olin ihastellut PartyLiten versioita ystävällä ja hetken jopa harkitsin sellaisten hankkimista itsekin, mutta sitten nämä tulivat vastaan. Köyhdyin neljänkympin sijasta kolme euroa, en valita. Eivät nämä ehkä yhtä luksusta ole, mutta ilahduttavat joka kerta ikkunalaudalla tuikkiessaan.
Bat For Lashes – Fur And Gold [2006]
Viime aikoina on ollut viikonloppuiltaisin kaikkea äksöniä niin paljon, että vierähti muutama viikko kun en ehtinyt kotikotona käymään. Lauantaina paineltiin äijelin kanssa maaliostosten kautta maalle viettämään rentoa iltaa mm. ulkosaunan parissa. Miten mahtavaa olikaan tauon jälkeen istahtaa lauteille ja nauttia kunnon löylyistä! Saunomisen pimeässä syysillassa voittaa ainoastaan saunominen pimeässä talvi-illassa ulkona ollessa miinusasteita parikymmentä ja rapiat. Pakkanen ja lumi, joko te kohta tuutte?
Saunaakin ikävämpi mulla oli tietysti meidän suloisia karvatassuja! Siellä ne odottivat, tuvan uusvanhalla sohvalla kylki kyljessä ja umpiunessa – on vissiin aika mukava nukkumapaikka sellainen samettipintainen sohva. Aamulla noustessani jätin salin oven hetkeksi lukitsematta ja hups vain, muutamaa minuuttia myöhemmin kummatkin karvalapset olivat kerällä puoliskon jaloissa.
Miska on vaihtanut jo talvikarvaan, joka on aivan älyttömän paksua ja tiheää. Näyttää koko kissa ihan palluralta, vaikka aika hoikka oikeasti onkin. Eikä taida Dharmallakaan enää kesäkarvaa olla, muutosta ei vain lyhyessä karvassa niin helposti huomaa. Seuraavalla kerralla pitääkin muistaa furminoida ainakin Miska, pitkät karvat tykkäävät mennä välillä vähän takkuun. Ja eiköhän Dharmakin oman osansa saa, lähtee irtokarvat pois eikä mene turhaan suuhun asti.
The Sounds – Crossing The Rubicon [2009]
