AvainsanaJumitus

Olen nauttinut täysin siemauksin näistä vapaapäivistä, dataillut mielin määrin ja nukkunut hyvin. Vielä kun olisi saanut revittyä itsensä ulos ihan vaikka vain kävelylle, mutta sen suhteen on laiskottanut. Muutenkin syyskuu meni todella laiskoissa merkeissä verrattuna elokuuhun, jolloin kävin useamman kerran viikossa Elixiassa rehkimässä. Sinne on pikkasen ikävä, mutta ei auta kun rahaa katoaa tarpeeksi ilman kyseisen firman jäsenyyttäkin – ilman on pärjättävä. Pakko kyllä myöntää, ettei itsekseen liikkumisesta tahdo mun kohdalla tulla yhtään mitään. o_O Tuntuu kuin ei olisi riittävästi hyviä syitä lähteä liikkumaan, vaikka tiedän lenkkeilystä tulevan hyvä olo niin henkisesti kuin fyysisesti. Kohta tosin luulisi inspiraation iskevän, mikäli paljon tästä vielä suurenen… On meinaan armeijan jälkeen muutama kilo tullut lisää ja osa vaatteista kiristää jo. Ärgh.

Äitiltä saatu kaktus alkoi tällä viikolla pukata kukkaa! Ihania pinkkejä kukkia, joita digikameran oli tietysti kamalan vaikea tallentaa oikean sävyisenä. Mulla taitaa tällä hetkellä olla ennätysmäärä kasveja kodissani, jopa viisi kappaletta yhteensä. Äiti on oikea viherpeukalo, mutta mulle innostus mullan kanssa leikkimiseen ei ole periytynyt. Toivotaan, että saan nuo turnipsit pidettyä hengissä.

Käväistiin tänään Myllyssä kullan kanssa, saatiin laajakaistan tilaamisen yhteydessä lahjakortti Veikon Koneeseen ja käytettiin siitä nyt kuulokkeiden verran. Kyseiset luurit tulivat siis kultsin käyttöön, itse vielä jahkailen minkälaiset oikeastaan tahtoisin. Olen vertaillut lähinnä Skullcandyn mallia Lowrider ja WeSC:n mallia Oboe keskenään, vähän ehkä WeSC houkuttaisi enemmän. Olisi kiva päästä kokeilemaan kumpiakin miltä tuntuvat päässä, mutta ainakin Veikon Koneessa olivat kaikki Skullcandyt tiukasti paketeissaan. WeSCia ilmeisesti kannattaa metsästää Stockalta, vaikka tuskin sielläkään kuulokkeita saa testata ennen ostopäätöstä.

Viimeisenä etappina oli Prisma, josta haettiin vähän sapuskaa sekä tuparilahja kavereiden lauantaisiin tupareihin. Kodinkoneosastolla käppäillessä tuli vastaan jotain mieltä piristävää, josta oli pakko napata kuva muistoksi:

Mallikappalelieden pölyiselle pinnalle oli joku piirtänyt hymynaamoja – pieni ja mitättömältä tuntuva asia, joka kuitenkin sai tällaisen höpöstelijän hymyilemään. Kulta piirsi viereisen lieden pölyihin omat versionsa, vähän erilaisia naamoja. :) Nyt täytyy mennä pesemään hiusväri pois, palaillaan astialle.

Kotiteollisuus – Ukonhauta [2009]

Laiskottaa ihan hulluna, edelleen. Sain sentään hoidettua työnhakuasiaa vähän eteenpäin, jotain edistystä sekin. Pari webbijuttua pitäisi jaksaa tehdä, harmittaa vaan kun inspiraatio on jossain karkuteillä. Tein yhtä layout-hahmotelmaa, alkuun vaikutti ihan lupaavalta mutta yhtäkkiä pää löi tyhjää eikä hommasta tullut enää mitään. Tällaisissa tilanteissa huomaa hyvin, etten mä ole mikään graafikko… Mistä luovat ihmiset oikeasti keksivät kaikki ideansa?! Ehkä se on geeneissä.

Tulin tänään kotikotiin kissa- ja talovahdiksi, kun porukat lähtivät reissuun muutamaksi päiväksi. On ollut tosi jumitusfiilis, kultakin kun on kotonaan pelailemassa (se on ollut kohta viikon ilman tupakkaa ja ainoa mikä saa sen pysymään rauhallisena on tietokone). Huomenna sentään sisko tulee poikkiksensa kanssa tänne, vähän jotain eloa elämään. Niin ja kaverini M:n luonakin lupasin mennä tässä lähipäivinä käymään, ei olla taas ikuisuuteen nähty. Ehkä olo tästä vielä kohenee.

Iltapäivällä näytti taas siltä, että alkaisi ukkostaa. Ei kuitenkaan alkanut, eikä tuolla ole tainnut edes sataa. Kunpa olisi pari aurinkoista ja lämmintä päivää, jotta voisi makoilla pihalla kirja kädessä! Viime päivinä olen pakoillut jumitusta kirjojen maailmaan, tällä hetkellä menossa Lauren Weisbergerin The Devil Wears Prada – suomeksi tosin. Voisi vaikka katsoa sen elokuvanakin joku päivä.

Nyt takaisin työjuttujen pariin, tavoitteena saada tänään ainakin yksi asia pois to do -listalta. Pakko kyllä vetää välillä jonkun sortin taukojumppa, kun polvet tykkää sanoa eriävän mielipiteensä koneella istumisesta… Ja syödäkin pitäisi. Siitä tulikin mieleen, että voisi leipoa joku päivä! Mä en kovin kummoinen kokki ole, mutta taitoja sopii aina parantaa.