Ajastaika

Terveisiä Jyväskylästä! Vietin pitkästä aikaa viikonlopun rakkaassa opiskelukaupungissani, edellisestä kunnon visiitistä oli ehtinyt vierähtää jo reippaasti yli kaksi vuotta. Mahtavaa että sisko päätyi juuri Jyväskylään kouluun, niin tulee lähdettyä taatusti useammin käymään Keski-Suomessa. Nyt olin liikenteessä porukoiden kanssa, äiti & iskä olivat menossa Rompetorille sekä kaupunginteatteriin, joten pääsin siinä samalla kyydillä kätevästi Felinen hoteisiin.

Saavuimme kaupunkiin perjantai-illalla kahdeksan paikkeilla. Keli oli koko matkan suhteellisen kamala, lunta pyrytti joka suunnasta ja tuuli pöllytti vielä vähän lisää. Propsit iskälle ajamisesta, itse olisin varmaan ohjannut Teukan jossain vaiheessa matkaa lumipenkkaan.

Omalta osaltani viikonloppu sisälsi mm. Elixiaa (Jykylän keskus on ensirakkauteni kuntosalien saralla), kaupungilla pyörimistä sekä kämpillä löllöilyä The Big Bang Theoryn kera. Ja tulipa kerrankin myös vähän sivistettyä itseään, kun käytiin sunnuntaina koko konkkaronkka Alvar Aalto -museossa. En ollut siellä käynyt aiemmin, vaikka tosiaan nelisen vuotta kaupungissa asuin… Nyt on sekin vääryys korjattu!

Jyväskylässä oli lunta, paljon ihanaa valkoista lunta! Lauantaina pakkanenkin nipisteli mukavasti poskia, olisikohan mittari näyttänyt kymmentä miinusastetta suunnilleen. Aleista viime viikolla ostamani kunnon paksu Benchin talvitakki selvisi koeajostaan loistavasti, kyllä sen kanssa kelpaa odotella iltapäivälehtien lööpeissä peloteltuja kolmenkymmenen asteen pakkasia.

Harjun kupeessa joku oli ärsyyntynyt presidenttiehdokkaista.

Ruokapuoli hoidettiin lauantai-iltapäivällä Foodissa, joka tällä kertaa oli kohdallani valitettavasti pienoinen pettymys. Chiliburger oli iso ja poltteli mukavasti suussa, mutta ranskikset eivät olleet ihan tarpeeksi kypsiä. Lautaseltani puuttui kunnon veitsi kuten burgereiden yhteydessä yleensä, viereisen pöydän annoksessa veitsi kyllä näytti olevan. Extrana tilaamani guacamoledippi ei ollut avokadoa nähnytkään, haaleanvihreä mönjä maistui lähinnä perunamuusilta. Pöh.

Hienot valaisimet Foodissa kyllä oli.

Jaa mikä guacamole? Jaa avokadosta vai? Nevöhöörd.

Yllättävän rankkaa tuollainen kotimaan matkailukin, vaikka viikonlopun ohjelma oli hyvinkin kevyttä ja rentoa. Sunnuntaina olin puolikuollut suunnilleen koko kotimatkan ja kotiuduttani olin aika valmis painumaan pehkuihin saman tien – eikä kello tainnut siinä vaiheessa olla kuin vasta seitsemän. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, että enhän mä kuitenkaan nukkumaan mennyt vaan istuin koneen ääressä oikein tajuamatta mistään mitään. Siispä nyt olen viisaampi ja suuntaan unten maille, kerrankin suht ajoissa. Hyvää yötä!

Vielä vähän Jyväskylää viime viikolta, tarkemmin ottaen torstailta. Yöllä elohopea oli painunut alle miinus kolmenkymmenen eikä auto tahtonut enää lähteä käyntiin. Juuri kun olin lähdössä etsimään huoltoasemaa ja kokeilin vielä kerran käynnistyisikö Kottero, moottori hyrähti käyntiin. Tai no hyrähtää on ehkä vähän väärä sana, kun ääni muistutti ennemminkin tahmeaa pörinää… Mutta käyntiin lähti joka tapauksessa ja selviydyin lähes suunnitellun aikataulun mukaisesti kaupunkiin.

Tällaista yöseuraa mulla oli kaverin luona, kissasisarukset Nasse ja Misu. Sain nukuttua yllättävän hyvin, mitä nyt joskus aamuyöstä heräsin siihen että vähän peiton alta pilkistävät varpaat saivat läpyä tassusta. Aamulla oli tietysti pakko tunkea peiton uumeniin heti kun sain otettua lakanat pois, edes peiton viikkaus ei ollut este eikä mikään. Nassen lempileikki muuten on pullonkorkin noutaminen, siis se ihan oikeasti juoksee korkin perään ja kantaa sen suussaan takaisin heittäjälle! Eikä kuulemma väsy millään tähän leikkiin. Ihana. ♥

Jyväskylässä oli torstaina kaunis helmikuinen talvipäivä, aurinko paistoi ja lämpötila huiteli -25°C tienoilla. Juuri ennen kuin ehdimme sisään Torikeskuksen lämpöön, ohi huristeli muutama penkkarirekka ja jokaisesta heitettiin karkkia meitä kohti. Jeij! Yksi mies siitä sattui samalla hetkellä kävelemään myös ohitse, mutta saatiin kuitenkin pieni saalis:

Torikeskus oli muuttunut pikkasen, Forum enemmänkin. Olin ihan vähän järkyttynyt jälkimmäisestä, ei se ollut enää yhtään sellainen sympaattinen paikka jonka läpi käveltiin odottamaan bussia vaan muuttunut hypermoderniksi ostoskeskukseksi rullaporraskeskustoineen. Liikkeitä oli tullut lisää, mutta onneksi siellä oli vielä vanhoja tuttujakin.

Andiamon ikkunassa oli pysäyttävän herkulliset Dr. Martensit. Pitkät varret ja ruusuja, oih! Vajaan kahdensadan euron hintalappu oli vähemmän oih. Ei sillä, että tarvitsisin yksiäkään kenkiä lisää – mutta olishan nuo aika hitsin khuul. Parin tunnin nostalgiashoppailun (taisin tuhlata jopa runsaan kympin, oh hoh) jälkeen käveltiin takaisin autolle ja jatkettiin matkaa, ei kuitenkaan vielä pois kaupungista vaan nälkää taltuttamaan.

Ruokapaikaksi valikoitui Sohwi, joka oli tuttu paikka vuosien takaisista Jyväskylän blogimiiteistä. Muistin pestokanapastan olleen silloin aivan järjettömän hyvää, mutta tällä kertaa lautaselleni päätyi kuitenkin kanaleipä: Lämmin béarnaisella ja juustolla kuorrutettu leipä, tikkuperunoita ja yrttiöljyllä sekä sitrussiirapilla maustettua salaattia -kuvaus kuulosti niin hyvältä, että oli pakko ottaa tuo kun Felinekin otti. Muuten olisi ihan taatusti annoskateus iskenyt… Hyvää oli!

Mahat täynnä lähdettiin ajelemaan Jyväskylästä kohti seuraavaa pysäkkiä eli Tamperetta. Aurinko oli jo laskemassa, kun ohitimme Näsinneulan. Akkiki perheineen odotteli meitä kylään, oli ihana nähdä taas parin kuukauden tauon jälkeen! Tampereella käydessä alkaa kyllä joka kerta harmittaa se, ettei asuta lähempänä… Ehkä jonain päivänä vielä sekin asia korjaantuu.

Hyvä kun oli Sohwin sapuskoista ehtinyt selvitä, kun jo eteen lätkäistiin lisää herkullista vatsan täytettä. P oli vääntänyt tortun (:D) meitä odotellessa, mutakakkua omenakanelijäätelön kera. Oli niin järjettömän hyvää että olisin voinut kuolla siihen paikkaan! (Ja melkein kuolinkin kun olin niin täynnä, ahneella on paskainen loppu ja silleen. Ei vaan, hengissä ollaan edelleen kuten näkyy.)

Parituntisen visiitin aikana ehdittiin herkuttelun lisäksi leikkiä niin vastikään kaksi vuotta täyttäneen Onnin joululahja-autotalolla kuin Ixuksen fisheye-kuvausohjelmalla. Lopputuloksena oli kerrassaan loistava kuvasarja jokaisesta läsnäolijoista, otokset kirvoittivat naurut jos toisetkin. Koska en viitsi lykätä lärvikuvia tänne julkisesti, joudutte nyt tyytymään Barbapapan (kirjoitinkohan nyt tuon oikein..?) naamaan. Siitä voi sitten kuvitella saman kuvan mutta ihmiskasvoilla.

(Auringonlaskukuvan otti Feline, muut minä itse.)

Amanda Jenssen – Happyland [2009]

Viime keskiviikkona, kuudentenatoista päivänä kuluvaa kuuta, hyppäsin autoon kera Felinen sekä Heviletin ja käänsimme auton nokan kohti Keski-Suomea. Saavuimme perille illalla kahdeksan maissa, Jyväskylä tervehti meitä vajaalla kolmellakymmenellä pakkasasteella. Heitin herrasväen hotellille ja suuntasin ystävälliselle opiskelukaverilleni, jonka sohvan sain vallata yösijakseni. Kuulumisten vaihto, keikkatamineet niskaan ja suunta kohti legendaarista Lutakon tanssisalia.

Häpeäkseni mun on myönnettävä, että tämä oli ensimmäinen visiittini kyseiseen paikkaan. Siitäkin huolimatta että tosiaan olen asunut Jyväskylässä neljä vuotta – ja itse asiassa kouluni oli tuossa melkein vieressä. Voi mua onnetonta! Onneksi tämä epäkohta elämässäni on nyt korjattu.

Illan ensimmäinen esiintyjä Lyijykomppania jäi meiltä kokonaan kuulematta, ehdittyämme paikalle lauteilla ärisi jo keskimmäisenä esiintynyt Murheen Laakso. Pääesiintyjää odotellessa kiertelimme ympäriinsä sekä teimme muutaman hankinnan bänditavaran myyntikojulta. Oma ostokseni oli jotain mitä olin kaivannut ja himoinnut jo hyvän tovin, mutta siihen aiheeseen koitan muistaa palata joku toinen kerta.

Aikataulu oli jonkun verran myöhässä, sillä kellon lyödessä yksitoista Murheen Laakso soitti vielä viimeisiä sointujaan. Vajaan puolituntisen ilmoitetun ajankohdan jälkeen lava oli vihdoin valmis Viikatteen herroille! Päivälleen kymmenen vuotta sitten soittanut yhtye nousi lavalle, jossa soitti ensimmäisen keikkansa vuonna 2001.

Koska kyse oli juhlakeikasta, illan aikana kuultiin pääasiassa Viikatteen vanhempaa materiaalia. Itse hyppäsin V-kelkkaan vasta vuonna 2005 ja enimmäkseen olen kuunnellut sen jälkeen julkaistua tuotantoa, mutta oli kuitenkin hienoa kuulla kerrankin aivan erilainen keikka. Pieni shokki tosin tuli heti alussa, kun ilmoille ei kajahtanutkaan tuttu ja turvallinen Haaskalinnut saalistaa… Ei tietenkään, koska kappalehan on tullut kuvioihin vasta Tie-singlen yhteydessä.

Ensimmäinen setti sisälsi alkuaikojen tuotantoa, ja alussa jäsenten saapuessa lavalle taustalla jylläsi tosiaan Alkusoitto viime vuosien totutusta poiketen. Olen maailman surkein tunnistamaan biisejä pelkästään musiikin perusteella, onneksi vierasseinä pelasti onnettoman tällä kertaa.

1. Roudasta rospuuttoon
2. Korutonta
3. Koiran tuokio
4. Kylymä
5. Pihamaa
6. Sepedeus
7. Marrasvalot
8. Yönseutu
9. Aamun hiljainen hetki
10. Alakulotettuja tunnelmia
11. Hanget

Keskisuomalaisen tekemästä jutusta viisastuin, että aiemmin Viikatteen keikat olivat aina jaettu kahteen settiin – nykyisinhän malli on enemmänkin varsinainen setti plus pari-kolme encorea. Lutakossa kuultu toinen setti sisälsi niitä itselleni (ja varmasti monelle muulle) tutumpia ralleja, joskin oli kestoltaan selvästi ensimmäistä lyhyempi.

12. Kuolleen miehen kupletti
13. Tanssi
14. Pohjoista viljaa
15. Viina, terva & hauta
16. Kuu Kaakon Yllä

Mukana keikalla oli myös Viikate-viiri, joka varastettiin kymmenen vuotta sitten Tavastialla ja jonka varas oli kuulemma nyt juhlavuoden kunniaksi palauttanut yhtyeelle. Ja olipa herroilla myös tutut mustat asut valkoisilla kravateilla höystettynä – aivan kuten silloin vuonna 2005 kun eksyin ensimmäistä kertaa Viikatteen keikalle.

Keikka oli raikkaan erilainen, vaikka monet lempikappaleet jäivätkin kuulematta. Sen sijaan illan aikana kuullut rallit saivat mut innostumaan kuuntelemaan myös tuota vanhaa tuotantoa, ehkä seuraavalla kerralla eivät nekään kuulosta enää omiin korviin niin tunnistamattomilta. Illan setistä jäi mieleen erityisesti Sepedeus ja Yönseutu, joita olen ehtinyt jo renkuttaa moneen otteeseen – eikä loppua näy. Suosittelen kuuntelemaan.

Lutakko oli keikkapaikkana ihan jees, alakerta tosin oli ihan järkyttävän kylmä. Onneksi ylhäällä tunnelma oli sen verran tiivis että vilu ei sentään missään vaiheessa ollut. Keikka oli ilmeisesti ikärajaton, koska anniskelualue oli rajattu erikseen. Itse olin autolla liikenteessä eikä asia haitannut mitenkään, mutta pikkasen ärsytti kuunnella ihmisten “yhyy miksi lavan edessä ei saa olla kalja kädessä” -valituksia… Tavallaan parempikin näin, eipähän ainakaan tarvinnut keikan aikana pelätä kenenkään känniääliön heittävän kaljoja päälle.

(Kaikki kuvat © Feline ja Jose.)

Viikate – Parrun pätkiä – Ranka ep:t 2000-2004 [2006]

Kuka arvaa mikä tämä vaatekappale on?

Nokkela päättelee otsikosta, haalarihan se siinä. Tai oikeammin entinen haalari. Kyllä, kyseessä on Jyväskylän vuosieni alkutaipaleella syksyllä ’04 hankittu opiskelijan vakiovaruste. Paitsi että mä olin niin tunnollinen opiskelija, etten koskaan osallistunut yhteenkään haalaririentoon. Lähimmät opiskelutoverit eivät olleet haalari-ihmisiä, joten eipä sitä yksin tullut mihinkään lähdettyä. Ei kyllä harmita, koska a) rahaa riitti muuhun ja b) mulla oli silti maailman ihanimmat opiskelukaverit. ♥

Sinä aikana kun olin Jyväskylän amk:ssa kirjoilla, tarkalleen ottaen elokuusta 2004 huhtikuuhun 2008, käytin haalareitani kerran. Se oli joku vappu, muistaakseni vuonna 2006, ja vietin vappua Turussa – selvinpäin. Olin juuri ollut ensimmäistä kertaa mediatekniikkaristeilyllä eikä alkoholi jostain syystä maistunut, kun olisi heti perään ollut vappu juhlittavana – pyörin siis jokirannassa uudenkarheat haalarit päällä kuskin ominaisuudessa. Siitä vapusta ei edes ole yhtään kuvaa.

Ja tuolta näyttää haalarini nykyään. Olin Felinen mukana viime viikolla tsekkaamassa turkulaiset Tursajaiset, ja siellä satojen haalareiden keskellä ajattelin haikeasti ja ehkä hieman säälienkin omaa, edelleen iskemättömältä näyttävää univormuani. (Käytin haalareitani itse asiassa toisenkin kerran, vappuna ’08 – lähinnä sen kunniaksi että olin valmistunut viikkoa aiemmin.)

Sitten syntyi idea: minäpä tuunaan haalarista itselleni GOOMailuasun! Ajatuksena oli tehdä shortsipuku, mutta vetoketju (siis millaisessa haalarissa ihan oikeasti on vetoketju eikä nappeja!!?) ja jättimäinen koko (ts. haarat roikkuivat polvissa) pakottivat tuunaamaan sittenkin hamemallisen. Hihat irti, hiha-aukkoja pienemmäksi, kavennus kyljistä ja takapuolesta, lahkeet poikki – siinä se noin periaatteessa. Plus vähän mustaa pitsiä hihansuihin. Hauskinta tässä tosiaan on se, että tein tuon about kokonaan itse! Peruskoulussa olin rättikässässä yhteensä puolitoista vuotta ja rapiat, sen jälkeen olen vähän jotain tehnyt äiskän avustuksella, eli kaiken kaikkiaan käsityötaitoni ovat lähellä surkeaa. Siksi olenkin erittäin ylpeä tästä tekeleestäni. Olen rikkonut siinä ehkä kaikkia mahdollisia ompeluun liittyviä sääntöjä, mutta ainakin se näyttää siltä miltä pitää.

Tursajaismerkki pääsi tietysti heti kiinni helmaan, sinne samaan joukkoon muiden haalarimerkkieni kanssa – joista kaikki paitsi GOOM-merkin olen saanut valmistumiseni jälkeen. Ja itse asiassa GOOMillakin olin silloin niin, että mulla oli ainoastaan opinnäytetyö viimeistelyä vaille kesken. Noh, nyt on hyvä käydä tällaisissa kaikenkarvaisissa häppeningeissä, kun ei enää tarvitse huolehtia siitä että selviytyykö seuraavana päivänä kouluun vai ei. ;)

Kangasta haalarista jäi tietystikin hihojen ja lahkeiden verran. Koska ompeleminen olikin yllättävän kivaa eikä äidiltä lainattu vanha ompelukonekaan ryttyillyt sen kummemmin, päätin hyödyntää vielä toisen lahkeen painatuksen ja tekaisin pikkuveskan:

Tuo kainalossa ajattelin huomenna heilua laivalla, sinne mahtuu erinomaisesti kaikki tarvittava lompakosta ja kännykästä kameraan sekä meikkipussukkaan. Mekon aion kursia vyötäröltä vähän tiukemmaksi vyöllä (niitti sellaisella luulisin) ja todennäköisesti lisäilen taskuihin sekä rintamukseen vielä muutaman pinssin tms. Ei näytä sitten ehkä ihan niin tyhjältä tuo etupuoli, takanahan tuolla on koko selkäosan peittävä JAMK/mediatekniikka-logo.

Ei muuta kuin pakkaamaan ja sen jälkeen nukkumaan, mars!

@junkmail – Karu totuus [2004]