Ajastaika

Terkut Jyväskylästä! Reissu meni oikein mukavasti, mitä nyt autossa välillä vähän väsytti ja/tai oli levotonta juttua, mutta niinhän meillä kullan kanssa aina. Perjantaina ajettiin Vaajakosken (iskä vannotti tuomaan tuliaisia Pandalta) kautta yöpymispaikkaan eli ystäväni T:n ja tämän tyttöystävän luokse. Tankattuamme itsemme pizzalla lähdettiin kohti keskustaa, alkuillasta oltiin sovittu tapaaminen opiskeluporukalla Hemingway’siin. Siellä istuskeltiin hyvä tovi, muutamat kaljatkin juotiin. Itse tosin tyydyin vain yhteen, joskin pieni pullo hedelmäistä ranskalaista olutta oli juuri passeli juoma syksyiseen perjantai-iltaan. Ennen porukan hajaantumista omiin menoihinsa pelattiin vielä vajaa tunti biljardia, erilaisilla kokoonpanoilla ja erilaisilla säännöillä.

Oltiin takaisin T:n ja K:n luona jo hyvissä ajoin ennen puoltayötä, hetken aikaa siinä juteltiin kunnes painuttiin kaikki haukotellen unten maille. Lauantaiaamulla heräiltiin ajoissa, T & K olivat lähdössä Kuopioon ja mekin oltiin menossa kaupungille pyörimään ennen kotiin lähtöä. Verrattuna parin vuoden takaiseen Muotipäivät tuntuivat kasvaneen, tai ainakin happeningia näytti riittävän sekä perjantaina että lauantaina. Kulta ei pahemmin muotijutuista ja kaupoissa kiertelystä innostunut – ei mikään yllätys ;) – enkä viitsinyt poikaa loputtomiin rääkätä. Käytiin muutamassa liikkeessä ja katsottiin joku muotinäytös ennen kuin siirryimme Foodiin lounaalle. Kanaleipä oli herkullinen, aivan kuten viime vuonnakin. Mahat täynnä herkullista sapuskaa oli hyvä sanoa heiheit Jyväskylälle ja suunnata auton keula kotimatkalle.

Kuvissa esiintyvä suloinen otus on Batman, T:n ja K:n viiden kuukauden ikäinen pikkukissa. Batman jaksoi olla utelias, seurallinen ja leikkisä koko vierailumme ajan – mm. aikaisin aamulla havahduin siihen kun kisuherra loikkasi vuodesohvan laidalle ja jäi siihen tuijottamaan. Kovin oli kuvauksellinen kissa, välillä näytti oikein poseeraavan kameran räpsyessä.

Tänään vietiin ensimmäinen muuttolasti uuteen kotiin, huonekaluja lähinnä. Makuuhuone on nyt putsattu ja puunattu ikkunaa ja sälekaihtimia myöten, lähipäivinä voidaan varmaan alkaa jo täyttää vaatekaappeja. Huomenna mennään heti aamusta Turkuun, kun kultsilla on C-ajotunti ja mä menen siksi aikaa järjestelemään kotia. Lastasin henkilöauton täyteen keittiötavaraa sisältäviä pahvilaatikoita, joten huominen menee oletettavasti keittiön parissa. Hankittavaa olisi, harmi vain kun rahatilanne on niin kovin nihkeä suurempien hankintojen suhteen. Pari kirjoituspöytää tarvittaisiin ainakin, sellaisia vähän normaalikokoisia pienempiä. Voi kunpa päästäisiin kumpikin töihin, jotta voitaisiin hommata tarpeellisia juttuja uuteen kotiin! Mutta no can do, toistaiseksi on elettävä näillä mitä nyt on.

P.S. Sokerista, kukkasista -blogissa on menossa arvonta.

Kummasti päivät vain kuluvat, vaikkei edes ole töissä tai koulussa. Täällä kotikotona tosin riittää aina jos jonkinlaista hommaa, ehkäpä juuri siksi tuntuu olevan koko ajan jotain tekemistä. Eilisen päivän mm. urakoin vanhan huoneeni (nykyisin toimii pääasiassa tietokonehuoneena) kaikin puolin siistiksi eli siivosin jopa kaappien päältä. Kyllä pölyä riittikin, edellisen kerran taisin tehdä suursiivouksen joskus kolmisen (tai ehkä nelisen?) vuotta sitten… Hups. No, nyt ainakin on puhdasta ja siistiä!

Tänään oltiin päivällä kultsin kanssa Turussa, pojalla oli ajotunti + prätkäkortin käsittelykoe – mä kävin sillä aikaa koluamassa Manhattanin Kirppis-Centerin. Siellä käydessä ei kyllä voi muuta kuin ihmetellä sitä tavaran hintaa laatuun nähden, vai miltä kuulostaa nukkaantunut Hennesin paita 2e?! Tai jostain saman ketjuliikkeen kulahtaneesta trikoomekosta melkein kymppi, tai Teema-astioista vähän enemmän kuin mitä uutena kaupassa joutuisi pulittamaan. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Meneekö tavara tosiaan kaupaksi tuollaisilla hinnoilla? Toisaalta tietysti tyhmähän ei ole se, joka pyytää, vaan se, joka maksaa… Mutta silti ihmetyttää kirpparimyyjien ajatusmaailma. Itse en vaivautuisi mitään ikivanhaa käytössä nukkakerroksen kerännyttä halpapaitaa edes kirppishyllylleni viemään, mitäpä kukaan sellaisella tekisi (paitsi ehkä jotain matonkudetta).

Kirpparikansastakin voisi satuilla muutaman sanasen, mutta ehkä on parempi jättää väliin. Yhden pyynnön kuitenkin esittäisin kirppisasiakkaille, lähinnä vanhemmille sellaisille: voisitteko mitenkään ottaa deodorantin osaksi päivittäistä hygieniaanne? Harvoin esimerkiksi kaupungilla leijuu hienhaju nenään, mutta kirppiksillä se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Joillakin ihmisillä toki hiki vain haisee dödöistä huolimatta, mutta enemmistöllä uskoisin sen olevan hallittavissa.

Pitkästä aikaa päivän asua blogin puolellakin, kuvaa klikkaamalla suurempi kuva sekä tarkemmat tiedot artikkeleista. Ei ole asuja tullut julkaistua täällä hetkeen, mutta siellä Flickrissä tosiaan on kaikki julkaisukelpoiset asut nähtävillä. Viime aikoina en tosin ole pukeutunut oikein muuten kuin kotivaatteisiin, julkiselle paikalle lähtiessäkin on pitänyt heittää päälle sitä mitä käden ulottuvilla on sattunut olemaan. Voi kunpa pian päästäisiin muuttamaan, jotta tämä matkalaukkujen ja muuttolaatikoiden keskellä asuminen päättyisi! Ensi viikolla toivottavasti päästään aloittamaan tavaroiden siirtäminen uuteen kämppään.

Huomenna hurautetaan pariksi päiväksi pois kotomaisemista, suuntana on tällä kertaa Keski-Suomi ja ihana opiskelukaupunkini Jyväskylä. En malta odottaa pääsyä fiilistelemään yhden suosikkikaupunkini tuulia – ja ennen kaikkea näkemään poikia, joiden kanssa tuli vietettyä useampi vuosi samoilla tunneilla IT-Dynamossa. Kavereiden treffaaminen saadaan sopivasti yhdistettyä paikalliseen tapahtumaan, nimittäin tulevana viikonloppuna Jyväskylässä on Muotipäivät! Syksyllä 2007 asuessani vielä Keski-Suomessa kävin kyseisessä tapahtumassa, nyt on mielenkiintoista nähdä miten touhu on muuttunut parin vuoden takaiseen verrattuna.

Viime viikonloppuna oli puhetta, että pyörin muutaman tunnin erään yrityksen 60-vuotisjuhlissa valokuvaajan ominaisuudessa. Oli mukavaa heilua kameran kanssa joka paikassa, varsinkin kun siitä vielä sai hieman palkkaa. En ole kovinkaan monilla kekkereillä ollut ns. virallisena kuvaajana, joten kehitettävää toiminnasta löytyy edelleen. Ylioppilas- ja rippikuvia sen sijaan on tullut jonkin verran napsittua, yleensä ihan kiitettävällä menestyksellä. Toisin sanoen: ei verrattavissa ammattilaisen jälkeen, mutta kelpaa niin itselle kuin kuvattavalle.

Opiskelin lukuvuonna 2003-2004 Västra Nylands folkhögskolassa Fotoprint-linjalla, mikä sai mut innostumaan valokuvauksesta oikein kunnolla. Ennen opiskelun aloittamista olin kuvannut jonkin verran, mutta tekniikka ja erityisesti luovuus olivat vielä täysin lapsenkengissä. Vuoden aikana opin paljon niin perinteisestä filmikuvauksesta ja erilaisista filmiprosesseista kuin myös digitaalisesta kuvauksesta ja kuvankäsittelystä. Alkuun katsoin linssin läpi vain yhdellä tavalla, kunnes pikku hiljaa opin ymmärtämään mahdollisuudet joita kuvauksessa voi käyttää mm. erilaisten kuvakulmien muodossa. Suurin kiitos tästä kuuluu epäilemättä silloiselle luokkatoverilleni, jonka opastuksella aloin nähdä maailman täysin uudella tavalla.

Vaikka Karjaan vuosi muutti suunnan mun elämässä ihan täysin, tajusin jo silloin ettei musta koskaan tulisi ammattilaista valokuvauksen saralla – mulla ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi sellaista luovuutta, jota valokuvaajan ammatissa ehdottomasti tarvitaan. Hain kuitenkin sinä keväänä opiskelemaan myös valokuvausta, odotusteni mukaan en päässyt edes pääsykokeisiin. Kesällä pääsin työharjoitteluun valokuvausliikkeeseen ja mietin kyllä studiokuvaajan työtäkin, mutta lopulta päädyin syksyn alkaessa Jyväskylään opiskelemaan mediatekniikkaa. Jyväskylään lähteminen oli ehkä parasta, mitä mulle olisi voinut tapahtua.

Edelleen valokuvaus on yksi rakkaimmista harrastuksistani ja on hienoa, kun tutut arvostavat mua kuvaajana niin että kyselevät mua tasaisin väliajoin kuvaamaan ammattikuvaajan sijasta. Olen tottakai halvempi vaihtoehto, mutta uskon ettei kyse ole pelkästään siitä. Itse en koe olevani kovinkaan kummoinen valokuvaaja, ennemminkin voisin sanoa pystyväni aina silloin tällöin saamaan onnistuneen otoksen kamerasta ulos. Tosin sellaisen eteen saa räpsiä aina kymmeniä ellei satoja ruutuja… Joka tapauksessa aion jatkaa kamera kädessä kulkemista niin kauan kun nautin siitä, väkisin hommasta ei mun tapauksessa tule mitään.

Astrid Swan – Poverina [2005]

Tuplagines on vihdoin takana, nyt nautiskelen neljästä vapaapäivästä. Flunssainen tosin olen edelleen, keskiviikon ja torstain välisenä yönä oli aivan järkyttävä olo ja torstaiaamulla oli vähän kuumettakin. Eilisen yritin ottaa mahdollisimman iisisti ja tänään lämpöä ei onneksi enää ollut. Kurkku on edelleen kipeä ja yskiminen sattuu, mutta eiköhän se tästä lähde paranemaan.

Menin eilen illalla siskon luokse pesemään pyykkiä (mulla ei siis ole pesukonetta eikä tässä taloyhtiössä ole edes yleistä pyykkitupaa…) ja olin siellä sitten yötä. Sisko lähti aamulla ennen seitsemää töihin, tulin siinä samalla kyydillä kotiin tarkoituksenani mennä vielä pariksi tunniksi nukkumaan, mutta jostain syystä ei enää väsyttänyt ja aamupäivä on mennyt tietokoneen ääressä teekuppi toisessa kädessä. Mulla on pitkään ollut ajatuksissa vanhojen digikuvien siivoaminen, nyt sain sen vihdoin toteutettua. Siinä kuvakansioita selaillessa iski pienoinen Jyväskylä-ikävä, viime visiitistäkin alkaa kohta olla jo vuoden päivät. Aamun muisteloiden seurauksena loppupostaus on omistettu rakkaalle opiskelukaupungilleni.

Mitä kaipaan Jyväskylän vuosiin liittyen?

1) Maailman parasta kämppistä
Asuttiin Akkikin kanssa ensimmäisen opiskeluvuoden syksystä toisen vuoden loppuun kämppiksinä, yhteensä kahdessa eri asunnossa. Oltiin tavoiltamme hyvin samanlaisia, mikä teki yhteiselon suhteellisen helpoksi. Yllä oleva kuva on ensimmäiseltä syksyltä, kun pidettiin pienimuotoiset pikkujoulut luokkakavereille. Leivottiin pipareita, jotka Akkiki koristeli – jokaiselle oli oma nimikkopipari, joskaan kaikki eivät edes ilmestyneet paikalle.

2) Yhteisiä kouluprojekteja
Vaikka kouluprojektit välillä hajottivat päätä ja mieltä oikein kunnolla, olivat ne kuitenkin yksi mukavimmista opiskelumuodoista. Kuvassa työstetään ekan kouluvuoden multimediaprojektia, josta syntyi lopulta Mikä ihmeen mediatekniikka? -niminen mediatekniikan esittelysovellus.

3) Valokuvausretkiä Akkikin kanssa
Yksin on kiva pyöriä siellä sun täällä kuvailemassa kaikkea mitä mieleen tulee, mutta vielä kivempaa se on ystävän kanssa. Akkikin innostuttua kuvauksesta (ja hankittua oman digikameran) toisena opiskeluvuotena teimme silloin tällöin kuvausretkiä ympäri Jyväskylää, mikä oli mukava tapa viettää pitempää taukoa oppituntien välissä tai keväistä sunnuntai-iltapäivää.

4) Jyväskylän blogimiittejä
Ensimmäinen Jkl-blogimiitti järjestettiin lokakuussa 2006. Mua jännitti kamalasti mennessäni paikalle, mutta jännitys onneksi helpotti tutustuessani mahtaviin kanssabloggaajiin. Toisen kerran olin miittailemassa keväällä 2007, silläkin kertaa enimmäkseen tuttujen mutta myös muutamien uusien naamojen kanssa istuskeltiin iltaa Sohwissa. On muuten aika ikävä Sohwin ihania ruokia!

5) Mediatekniikkaristeilyjä
Risteilyt Helsinki-Tukholma-Helsinki välillä olivat kerrassaan hulvattomia reissuja, joiden fiilistä kaipaan kovasti. Mikäs sen hauskempaa kuin tulevat legoinsinöörit laivalla hillumassa? Tukholmassa ei olo aina ollut mitä parhain, mutta hengissä selvittiin. :) Kuva on kolmannen vuoden risteilyltä keväältä 2007, ikävöin myös noita mun hiuksia.

6) Järviä
Yksi Jyväskylässä asumisen parhaita puolia oli ehdottomasti järvet, neljän vuoden aikana opin rakastamaan syvästi järvimaisemaa. Paras lenkkireitti kulki Jyväsjärven ympärillä, sitä reittiä tuli kyllä tallottua ties miten monta kertaa – useimmiten parhaan lenkkiseuran eli ystäväni T:n seurassa. Viimeisenä (ja itse asiassa ainoana, yleensä vietin kesät kotikonnuilla töiden takia) Jyväskylän kesänäni asuin Vaajakoskella ja nautin suunnattomasti pyöräillessäni Jyväsjärven rantaa kohti keskustaa auringon lämmittäessä ihanasti. Joltain sellaiselta reissulta tuo kuvakin on, ajankohtana heinäkuu 2007.

7) Opiskelukavereita
Intin aikana ei ole pahemmin tullut pidettyä yhteyttä ihmisiin, mutta kaikki ovat ajatuksissani säännöllisesti. Porukalla pidettiin mahtavia pirskeitä ja selvittiin tylsimmistäkin koulutehtävistä, niistä edellä mainituista laivaristeilyistä puhumattakaan. Kiva olisi taas lähteä Jyväskylään poikia moikkaamaan, saa nähdä jos vaikka kesällä ehtisi.