En ole hetkeen kirjoittanut tänne blogiin mitään kunnollista. Oikeastaan en ole kirjoittanut yhtään mitään. Tammikuu, tuo kuukausista ankein, on onneksi liihottanut suht nopeasti ohi – enää runsas viikko ja ollaan jo helmikuun puolella. Näin talven pimeydessä ylitöiden väsyttämänä olen alkanut pohtia, onko elämässä ihan oikeasti järkeä.
Päivät katoavat samalla kaavalla: aamulla kukonlaulun aikaan ylös, vuorokauden parhaat (eli valoisat!) tunnit istun toimistossa, kotiin tullessa olen niin väsynyt etten saa mitään aikaiseksi. Välillä sentään raahaudun Elixiaan, mutta sielläkin meinaan nukahtaa tunnille. Viikonloppuisin nukun arkiöiden univelkoja pois, vaikka harvoin silloinkaan koisaan puolille päivin. Käyn Elixiassa jollain kivalla aamutunnilla, lauantai-iltana ehkä kotikotona saunomassa. Näen ystäviä, vietän aikaa avopuolisoni kanssa.
Ja yhtäkkiä viikonloppu on ohitse ja pitää taas kuluttaa iso osa päivästä töissä tai työmatkalla.
Remonttihommat eivät ole edenneet nimeksikään, koti näyttää edelleen siltä kuin hurrikaani olisi pyyhkäissyt yli. Tavaroita piilottelee muuttolaatikossa, ei niitä jaksa edes etsiä kun ei yhtään muista mikä voisi olla oikea sijainti. Eteisen seinässä maali näyttää teini-ikäisen akneposkelta, olohuoneen seinän tapettikerrokset ovat tiukassa kuin mitkä – näyttää vähän taideteokselta koko seinä, kun on rapsuteltu menneitä vuosikymmeniä irti. Sisustusinspiraatiota ja -ideoita olisi pää täynnä, mutta ei viitsi mitään alkaa toteuttaa ennen kuin on päästy pintojen kanssa eteenpäin. Siinä mielessä hyvä juttu, että ajatukset ehkä selkiintyvät paremmin kun on enemmän aikaa pähkäillä ja suunnitella kokonaisuutta.
Pimeitä iltoja piristämään löysin Kultajousen -70% alepöydästä kuvan punasävyiset tuikkuastiat. Olin ihastellut PartyLiten versioita ystävällä ja hetken jopa harkitsin sellaisten hankkimista itsekin, mutta sitten nämä tulivat vastaan. Köyhdyin neljänkympin sijasta kolme euroa, en valita. Eivät nämä ehkä yhtä luksusta ole, mutta ilahduttavat joka kerta ikkunalaudalla tuikkiessaan.
Bat For Lashes – Fur And Gold [2006]
Onko siitä tosiaan jo yli viikko, kun viimeksi olen tänne jotain rustannut?! Toisaalta kun katson tuota viikkoa taaksepäin niin onhan se ollut aika haipakkaa, että ei ehkä mikään ihme tämä bloggaamisen vähäisyys. Kuviakin olisi kamerassa aikamoinen kasa, joita en ole edes ehtinyt vielä käydä läpi. No, ehkäpä tämä tästä rauhoittuu (toivottavasti ainakin!).
Kuluneen viikon aikana olen…
- repinyt loputkin tapetit eteisestä. Alta paljastui huonosti tasoitettu betonipinta, jossa riittää korjailtavaa ennen kuin pääsee maalauspuuhiin.
- ollut elämäni ekoissa kunnon pikkujouluissa. Naantalin Kaivohuone oli silmiä hivelevän kaunis paikka ja ruoka oli aivan käsittämättömän herkullista. Kekkereissä oli hauskaa, vaikka lähimmät työtoverit eivät paikalla olleetkaan – onneksi meillä on paljon huipputyyppejä myös muissa tiimeissä.
- nauttinut ensimmäisestä kunnon pakkaspäivästä sunnuntaina. Harmi vain, että sitä iloa kesti vain hetken ja nyt ollaan taas oltu monta päivää selvästi plussan puolella.
- käynyt kotikotona saunomassa ja palluttamassa musseroita. ♥
- tehnyt töitä iltaisinkin, toivottavasti niitä ei kovin monena iltana tarvitse enää tehdä.
- ollut hullun väsynyt, kymmenen aikaan illalla olen jo aivan naatti. Sitä se syksy ja pimeys teettää, tulisi vaan jo se lumipeite maahan niin ei tuntuisi maailma ehkä ihan niin kamalan pimeältä ja kylmältä!
Ja tälle illalle saatiin vihdoin sovittua Sansun kanssa treffit Logomoon! Onneksi ei edes kestänyt, vaikka toki parempi myöhään kuin ei milloinkaan… Onhan tässä vielä muutama viikko jäljellä ennen kuin kulttuurivuoden näyttelyt loppuvat. ;)
Tämä syksy on ollut vähäsateinen mutta harmaa, niin hurjan harmaa. Eilen tuntui aivan käsittämättömältä, kun näki auringonvaloa! Ja mitä upeimman auringonlaskun. Harmi vain etten pääse nauttimaan aurinkoisista päivistä oikeastaan yhtään, kahdeksasta neljään toimistotyö on siltä(kin) kannalta tylsää. Aamulla töihin mennessä on pimeää ja töistä päästessä aurinko on jo hyvän matkaa laskemassa horisonttiin.
Jotenkin syksy on hujahtanut ohi huomaamatta, ehdin vasta viime viikonloppuna ensimmäisen kerran tänä syksynä käydä pihalla kuvaamassa meneillään olevaa vuodenaikaa. Nii-in, kiirettä on pitänyt! Luonnon väriloistosta ei ole paljoakaan jäljellä, lämpimien säiden ansiosta jotain sentään. Iskin kaksi kärpästä samalla iskulla ja sunnuntaisella kierroksellani tutustuin myös uuden asuinpaikkamme lähikulmiin.
Toisaalta aika kolhoa seutua tämä kaupunginosa, mutta omalla tavallaan kiehtovaakin. Graffiteja tuntuu olevan jokaisessa mahdollisessa pinnassa, ei nyt kerrostalojen seinissä sentään mutta about kaikissa muissa kuin asuinrakennuksissa kyllä. Osa pelkkiä töherryksiä, osa hienoakin taiteilua. Täytynee joku kerta käydä kuvaamassa hienoimmat graffitit ihan kunnolla.
Syksyn ihanin värikartta! ♥
Kukantynkääkin löytyi vielä.
Kodin järjestelyissä ei olla paljonkaan päästy eteenpäin, kun puolisko on viime päivät kulkenut keppiin tukeutuen jalanpohjasta leikatun syylän takia. Viikonloppuna toivottavasti päästään remppahommiin todenteolla! Eteisen peilikaappi noudettiin eilen, se makaa osina keskellä olohuoneetta odottamassa kokoamistaan. Kun vain saisi kaikki loput muuttolaatikot johonkin pois tieltä, edes sen verran että mahtuu kokoamaan kaapiston sekä repimään tapetteja seinistä.
Nyt unta palloon, jotta jaksaa taas huomenna.
Haloo Helsinki! – III [2011]
Reippaan viikon blogiloma tuli mullekin yllätyksenä, päivät katoavat nopeammin kuin pieru Saharaan. Viikonlopun vietin hyvässä seurassa Tampereella – enkä ole vielä ehtinyt edes kuvia purkaa kamerasta. Jotenkin näin joulun alla aika kuluu normaaliakin nopeammin! Taitaa jäädä tänä vuonna (taas?) joulukortit lähettämättä, ellen sitten huomenna taio jostain paria ylimääräistä tuntia vuorokauteen ja väkerrä muutamat kortit.
Tähän väliin eräs ostos, jonka kuva on roikkunut jo monta päivää valmiina Flickrissä. ASOS on viime viikot tarjonnut tilaukset postikuluitta myös tänne Euroopan pohjoisempaan kolkkaan, joten hyödynsin tilanteen hankkimalla itselleni noin viidellätoista eurolla kunnon lompakon:
Suurihan tuo on kuin mikä, mutta ainakin mahtuu ongelmitta kaikki mun kymmenet plussa-, bonus- ynnä muut kortit. Ensimmäinen tuollainen “aikuislompakko”, jonka olen koskaan hankkinut – tosin niin aikuinen en sentään vielä ole, että kuosi olisi jotenkin klassisen tyylikäs tai jotain. Merkki on Killah ja tarkka tuotenimi Garbage Wallet, kaunis auringonkeltainen väri oli enemmän mieleeni kuin sininen. Itse asiassa samaa sarjaa on saatavilla myös laukun muodossa, mitä en aiemmin ole huomannut. Harmaa näyttää aika kivalta ja toimisi keltaisen parina loistavasti… Hmmm.
