Ajastaika

Joulu meni jo, mutta yleisön pyynnöstä palataan vielä ohikiitäväksi hetkeksi joulutunnelmiin. Toisin sanoen siis joululahjoihin! En odottanut saavani mitään ihmeellistä, vaan kas kummaa kun joulupukki onnistui jälleen kerran yllättämään. Tänä vuonna tuli jopa jotain toivelistalla ollutta, kuten kaksi isoa sinistä Taika-kulhoa – joista ei nyt tullut napattua kuvaa, sillä saimme kulhot pikkujoululahjaksi äipältä ja ne ovat tietysti käytössä jo. Ja jotain saatoin itsekin hankkia listalta… Mutta palataan siihen joskus toiste.

Keittiön varustelu täydentyi ihanalla Polkka Jamin keittöpyyhkeellä (kiitos K-serkku!), kolmella POP designin rätillä (kiitti Sansu, olin miettinyt mistä saisin just näitä tällaisia rättejä!) sekä Marimekon mukiparilla. Siirtolapuutarha-mukeja meillä oli pari ennestäänkin, mutta ei haittaa kun tuo on noista ehdottomasti lempikuosini. Lisäksi yhdestä paketista paljastui maailman söpöin vaaleanpunainen possunuolija! Hauskaa on, että ostin syksyllä Habitaresta samaa sarjaa olevan pienen vispilän.

Kun takana oli 75 päivän karkkilakko, herkut olivat enemmän kuin tervetulleita. Possusuklaita, toffeesuklaata, vähän salmiakkia… Vihreitä kuuliakin sain, mutta ne olivat kuvanottohetkellä kadonneet aikaa sitten parempiin suihin. Teevalikoimaamme pukin mukana saapuivat Clipperin appelsiinitee sekä Turun Tee ja Mausteen chai-latte punaisessa paketissa. Kuvassa on myös Desthealta saatu possulasi, meillä on samalla possukuviolla (ladies, gentlemen, pikkusika, isosika) olevia laseja ennestäänkin mutta ne ovat eri muotoisia. Desthea ei tästä siis tiennyt eli aika hassu yhteensattuma!

Pasilan kolmas tuotantokausi on siskolta, kaksi biisiä sisältävä levy serkkupojan omakustanne (johon itse asiassa tein kannet tuossa alkutalvesta). Kaksi hämäävän samantyylistä kynttiläjuttua ovat täysin eri yhteyksistä saatu: punainen Ristomatti Ratian Muurlalle suunnittelema Kuutamo tuli isovanhemmilta, pieni hopeinen taas paljastui työtiimin joulupaketista (tuotiin siis jokainen tietyn arvoinen paketti ja vaihdettiin niin ettei kukaan vienyt omaansa kotiin). Natuviven verigreippi setin sain inttikaverilta, setissä on käsisaippua ja -rasva. Korkokengän muotoinen pullo sangriaa on peräisin porukoiden marraskuiselta reissulta Azoreille, ja ihana räikeän oranssi läppärisuojan antoi Akkiki.

Unohdinpa kuvata pari muutakin juttua Taikojen lisäksi, ainakin Akkikilta saatu nätti riippuva tuikkusysteemi jäi ikuistamatta. Ja varmaan jotain muutakin, mun lahopää ei viime aikoina ole ollut ihan täydessä terässä. Joka tapauksessa kiitos lahjoista niille, jotka itsensä tekstistä tunnistavat! ja omista joululahjoistaan sopii toki kertoa kommenttiboksissa, lueskelen mielelläni miten pukki on teitä kaikkia muistanut vuoden 2011 jouluna. *<:o)

Sain viikon sisällä lisää koruja kokoelmiini oikein kaksin kappalein, lucky me!

Runsas viikko sitten Vimman muotinäytöksessä Desthea ojensi käteeni mustat korvikset, joista oli puhuttu jo aiemmin ja olin nähnyt kuvankin – mutta sitten autuaasti unohtanut. Ja kun en kerran asiaa muistanut, olin tietysti innoissani uusista korviksista! Killuttimien takana on itse asiassa sellainen tarina, että ruusuosa on peräisin pari vuotta sitten Seppälän alesta ostamastani rannekorusta. Ruusut eksyivät ranteeseen turhan harvoin, joten ne päätyivät korumateriaaliksi. Lopputulos oli kerrassaan loistava:

Toinen uusi koru oli yllätys rakkaalta siskolta, tästäkin oli kuulemma joskus ollut juttua mutta enhän minä lahopää muistanut mitään. (Muistini on erinomainen esimerkiksi muistipeleissä, mutta näköjään se ei ole enää kovin pitkäkestoinen…) Kyseessä on siis vähän erilainen ketjukaulakoru, väreinä mustaa ja tämän kevään suosikkiani, mintunvihreää. Ei voi muuta sanoa kuin naminam!

Kuvassa mulla on muuten päälläni Nellyn aleista hankittu (ts. tilasin pari juttua Felinen siivellä, neuleen lisäksi toinen ostos oli tämä raitaihanuus) Onlyn neule, joka vissiin kuuluisi olla mekko mutta mulla ainakin tuo S-koko on enemmänkin paita: hihat ei riitä mun apinankäsille ja peppu peittyy just ja just. Noh, vitosen hinta ei kirpaissut ja hyvin tuo toimii housujenkin kaverina. Lisäksi materiaali on 90% puuvillaa ja 10% villaa eikä siis mitään tekokuitua edes. Kovin lämmin se ei villastaan huolimatta ole, kevätkeleillä toiminee loistavasti kun ei vielä lyhythihaisella tarkene.

Tänään päädyin Felinen, äipän sekä tädin kanssa messukeskukseen, jossa tämän viikonlopun ohjelmassa oli Turun Taide- ja Antiikkimessut yhdistettynä Kädentaitomessuihin. Lähdin ihan mielenkiinnosta mukaan, kun ole vastaavassa tapahtumassa aiemmin käynyt.

Aloitettiin taide- ja antiikkipuolesta, jossa oli mm. paljon vanhaa Arabiaa – jopa omiin perintö-Arabioihini kuuluvia osasia. Pomona-luumusarjaa olisi kiva saada joskus lisää, mutta tällä kertaa jäi yli viidenkympin arvoiset sokerikulhot ynnä muut hankkimatta. Kädentaitopuoli oli suorastaan inspiroiva tarjotessaan kaikkea ihan mahtavaa vintagevaatteista huovutettuihin englanninlakukoruihin. Herkullisten korujen lisäksi ihastusta herätti erityisesti 50-lukuhenkiset pallomekot, yllä olevan kuvan pinkki etunenässä. Voi jonkun tuollaisen mekon kun joskus saisi!

Päästiin paikalle sen verran myöhään, että kierreltiin aivan messujen päättymiseen saakka. Mukaan tarttui yhtä jos toista pientä, niin herkullista kuin tarpeellista. SeriMerin bambutiskirätti oli must hankinta, sillä nykyinen lahjaksi saatu perusrätti (sellainen kuivana ihan koppura) on kyllä kuosiltaan kiva mutta käytettävyydeltään aika onneton. Bamburätti on toki hieman kalliimpi, mutta käyttömukavuudeltaan toivottavasti aivan eri luokkaa. Ensivaikutelma ainakin on ollut positiivinen!

Makeidonin pisteellä en voinut vastustaa herkkuja, varsinkaan nyt kun maaliskuun ajan kestänyt totaalinen karkkilakko päättyy ensi viikolla. Ajatuksenani on että normaalit esanssipläjäykset jäävät jatkossa sinne kaupanhyllylle ja sen sijaan mussutan akuuteimpaan karkkihimoon noita vähemmän lisäaineilla kyllästettyjä karkkeja. Inkivääriversiota tosin ei edes voi laskea karkiksi, sillä se muistuttaa enemmänkin röörit avaavaa flunssapastillia. Sellaisen siis maistoin tänään messuilla, kun seurani totesi sen olevan ei-karkkia. :)

Huopapallopampulan tekijää en valitettavasti muista, mutta kyseisessä pöydässä oli myös kaiken värisiä englanninlakukoruja sekä -magneetteja – huovutettua totta kai. Jotain muutakin huopa-aiheista ostin mutta mitä, sitä en paljasta ihan vielä. Arvauksia voi heittää kommenttiosastolle, vihjeeksi kuva alla.

Ja Feline ei sitten saa vastata, koska tietää vastauksen!

Chisu – Vapaa ja yksin [2009]

Olisi taas tuhat ja yksi aihetta joista kirjoittaa, mutta päivät senkun katoavat johonkin enkä ehdi päivittää tänne sitä mukaa kun pää täyttyy ideoista. Kevätauringon ihana vaikutus! Aloitetaan juttusuman purkaminen kosmetiikka-aiheella.

Päädyin viime viikon lopulla ex-tempore naputtelemaan tilauksen ELF Cosmeticsille, jonka sivuja olin tutkaillut aiemminkin joidenkin blogikirjoitusten johdattelemina. Lopullisen niitin merkin houkutuksille antoi jostain silmään sattuneet kehut puljun bambusiveltimistä, joten uskaltauduin kokeilemaan tilausta. Toimitusnopeus ainakin saa täyden kympin, torstain ja perjantain välisenä yönä puolenyön jälkeen lähti tilaus menemään ja tiistaiaamulla oli paketti jo matkannut Briteistä tänne! Maksaminen onnistuu useimmilla luottokorteilla (FAQ-listan mukaan myös Electronilla), itse maksoin PayPalilla kuten lähes kaikkien nettiostosteni yhteydessä.

Tilasin noin euroissa parinkympin arvoisen paketin, joista toimituskulujen osuus oli vitosen luokkaa. Setti sisälsi sekä halpispuolen tuotteita että pari “kalliimpaa” juttua minerals-osastolta, kallis siksi lainausmerkeissä että tosi edullisiahan nuo kaikki ovat Suomen hintatasoon verrattuna.

• Mineral Blush, sävy Joy (mauve lilac), £3.50
  Aivan ihana, sekä koostumukseltaan että sävyltään! Purkki on sopivan pieni (eikä toivottavasti kestä vuosikausia) ja poskipunaa levittyy nätisti.
• Bamboo All Over Eyeshadow Brush, £5.50
  Täydellinen suti, ei voi muuta sanoa! Synteettinen karva tuntuu pehmeältä iholla ja suti on kivan muhkea. Itse käytän luomivärin häivyttämiseen ja siihen sopii erinomaisesti.
• Liquid Eyeliner, sävy Pearl, £1.50
  Nätti sävy, mutta valitettavasti ei levity nätisti. Suti on tönkkö ja valkoiseen rajaukseen jää keskelle ihmeellisiä rantuja eikä lopputulos ole kovinkaan kaunis.
• Luscious Liquid Lipstick, sävy Rasberry, £1.50
  Sävy on tosi kiva, mutta onnistuin jo hajottamaan tuon putkilon… Vähän meni huulikiiltoa hukkaan, mutta sain sentään tungettua levityspehmusteen takaisin.
• Mango Madness -sävyinen kynsilakka, £1.50
  En ole vielä testannut kunnolla, mutta vaikuttaisi ainakin ihan peittävältä.

Samana päivänä postipoika toi toisenkin paketin, tai no iso kirjekuori se oikeasti oli. Ihmettelin ensin että mitä oikein saan A-lehdiltä, mutta sitten osasin liittää sen verkkojulkaisu Lilyyn. Liityin palveluun melkein heti sen auettua, tosin omalle palstalleni en ole vielä mitään sisältöä kehitellyt. Katsotaan mitä sinne lopulta keksin (vai keksinkö mitään).

Lily-kassi on tehty kierrätysmateriaalista: “Once we were 12 plastic bottles and we were sadly about ready for the garbage, but one day a friend picked us up and, with a magic, turned us into this soft bag“, kertoo lappu kassin sisäpuolella. Ei hullumpi ajatus lainkaan.

Viikate – Yönseutu (ja monet muut sekalaiset rallit)

Avaataanpa hieman enemmän keskiviikkopostauksessa ohimennen mainittua kenkähankintaa. Katselin Vagabondin nauhallista Micro-gladiaattoria jo viime kesänä sillä silmällä, mutta tuumailin silloin pärjääväni mainiosti edellisvuonna hankituilla Saphire-parilla. Nyt kuitenkin oli tarjous lisäalen kera sen verran hyvä ja oikeata kokoakin jäljellä, että päätin napata itselleni Microt ensi kesää varten. Tämän näköiset sandaalit siis kyseessä:

Noilla on taatusti loistava läpsytellä menemään kelien muututtua kesäisemmiksi, eivät näytä ihan niin kevyiltä kuin perussandaalit mutta tuskin ovat erityisen hiostavatkaan – ennenmmin ehkä tuuli vilvoittelee mukavasti kaikista noista aukoista. Materiaali tosiaan on nahkaa, ja tuo vaaleanruskea näyttää jotenkin tosi virkistävältä mun kesäkenkävalikoiman joukossa. Takana on siis vetoketju eli nauhoja ei tarvitse välttämättä avata, kun ne kerran on sopivalle kireydelle laittanut.

Pohjassakin on hauskaa kuviointia, mikä ei nyt kovin tavatonta ole Vagabondilta. Ilo se on pienikin ilo. :) Elättelen vähän toiveita, että pääsisin käyttämään noita aiemminkin jo kun Suomessa säät sallivat… Meillä on ollut ajatuksena lähteä keväällä reissuun, ensimmäiselle yhteiselle sellaiselle, ja vähän jonnekin lämpimämpään olisi tarkoitus suunnata. Asiat ovat toki vielä suunnitteluasteella ja passihakemuksetkin pitäisi laittaa menemään (mulla on kyllä passi mutta menee maaliskuussa vanhaksi), matkakohde sentään alkaa olla jo päätetty. Se on hyvä ensiaskel se.

Saatiin eilen vihdoinkin kaksi Taika-mukia! Muutaman teemukillisen jälkeen on sanottava, että juurikin täydellisen kokoinen astia ainakin teen hörppimiseen. Puoli litraa vetävä pallomukini sai hieman kolhuja oman kömpelyyteni takia eikä reunoilla olevat kuopat tunnu kovin mukavalta, kun välillä juuri niistä kohdin sattuu epähuomiossa juomaan, joten uusi muki tuli todellakin tarpeeseen. Tuohon Taikaan mahtuu neljä desiä, joka on oikeastaan aika passeli koko – jaksaa juoda toisenkin mukillisen loppuun saakka. Seuraavaksi hankintalistalle a) ne isommat (6 dl) murokulhot ja b) keskikokoiset lautaset… Ja sitten joskus ehkä vielä se jättimäinen melkein kolmen litran kulho.

Tuo kuosi vaan on niiiiiin mahtava! ♥

The Living End – Roll On [2000]