Ajastaika

Ladytron – Witching Hour [2005]

Kamera kulki mukana sirpaleliivin “kengurutaskussa” läpi harjoituksen, mutta taisin olla hieman laiska tallentamaan loppusodan tapahtumia kameran muistikortille. Jonkun verran kuvia tuli kuitenkin räpsittyä, suurin osa niistä tosin on julkaisukelvottomia täällä blogissa. Tähän melkein kahden viikon loman alkuun sopii hyvin fiilistellä mun armeija-ajan viimeistä leiriviikkoa muutaman kuvan verran.

Loppusota sodittu! Taidettiin jopa voittaa, vaikka parin ensimmäisen päivän jälkeen ei näyttänyt mitenkään lupaavalta. Kaiken kaikkiaan aika iisi harjoitus, toisaalta metsätouhuihin on jo suht hyvin ehtinyt tottua eikä mikään tunnu enää samanlaiselta kuin viime syksynä AUKissa. Alkuviikko meni rauhallisesti, mutta viikonloppuna meidän asema alistettiin jääkäripataljoonalle, jonka mukana oltiin “puhelinkoppina” hyökkäyksessä. Lähimmillään vihollinen oli alle puolen kilometrin päässä, silloin piti olla aika skarppina. Hauskoja juttuja tapahtui ja kuuli tapahtuneen muualla viikon aikana, mutta viimeisinä päivinä alkoi pinna kiristyä vähän liikaakin. Eilen illalla sain niin tarpeekseni että lähdin toisen aseman telttaan nukkumaan.

Säkylään saavuttiin tänään aamupäivällä ja loppupäivä on mennyt huolloissa. Illan vapaa-ajalla jatketaan oman mielen ja mahan huoltoa kebabilla, kun piipahdetaan Säkylän keskustassa. Iloisena yllätyksenä harjoituksesta tuli kaksi päivää kuntoisuuslomaa, minkä seurauksena pääsen huomisillasta alkaen nauttimaan 12 päivän lomaputkesta. Varsinaisia palveluspäiviä mulla on siis jäljellä niinkin vähän kuin viisi. Hurjaa.

Nyt on vähän, todella vähän. Ei ole koskaan ollut näin vähän. Ikä taas on kasvanut, 25 pamahti eilen mittariin. Ehkä yksi eksoottisimmista syntymäpäivistäni koskaan: asema pystyssä lähellä etulinjaa ja vettä tulee koko päivän kuin saavista kaatamalla. Onneksi tänään pääsi kassulle – ja huomenna kotiin.

Reino & The Rhinos – Tähän tyyliin [2008]

Koitan nyt saada pikaisen merkinnän aikaiseksi ennen kuin lähdetään kullan kanssa tädin ja tämän tuoreen kihlatun luokse saunomaan. Muutakin kuin inttijuttuja olisi kirjoitettavana, mutta jätän sen suosiolla myöhempään ajankohtaan. Ei sotketa kahta täysin eri asiaa samaan entryyn. :)

Tämä viikko vietettiin jälleen maastossa, kyseessä oli aselajiharjoitus länsi. Yllättävän kevyt leiri oli, siirryttiinkin vain kerran neljän päivän aikana. Ei sillä etteikö olisi ihan mukavaa ollut, kun ei koko aikaa tarvinnut olla sykkimässä asemaa pystyyn/kasaan. Meidän ryhmän kuski oli loukannut viime lomilla kätensä eikä lähtenyt lainkaan harjoitukseen mukaan ja tilalle saatiin sitten vasta ajoluvan saanut pasikuski, joka ei tiennyt viestilaitteista hölkäsen pöläystä. Hyvin silti saatiin hommat toimimaan, vaikka yksi olikin välillä aika pihalla. Tämä oli muuten viimeinen leiri ennen PV:n pääsotaharjoitusta, suomeksi sanottuna loppusotaa. Ja jäljellä olevat aamutkin alkavat pian kolmosella, hui!

Kuka arvaa ensi vilkaisulla mitä yllä olevan kuvan ruoka on? Oikea vastaus on “kaakaokeitto”, viestialiupseerini mielenkiintoinen visio. Mustikka-vadelma-lämminkuppia (siis sellaista ns. pussikeittoa) ja kaakaojauhetta, nautitaan trangiasta näkkileivän kera. En maistanut, mutta kovasti poika väitti tuon olevan hyvää. Pikkasen epäilyttää.

Neljän päivän inttiviikko oli ohi nopeammin kuin tajusikaan, leireillä aika muutenkin tuntuu aina hujahtavan vauhdilla ohi. Tällä kertaa leirin pääpaino oli viestiyhteyksien ylläpitämisen sijasta taisteluteknisissä asioissa, lähinnä harjoiteltiin viestiaseman puolustusta erilaisissa tilanteissa. Meillä oli kerrankin käytössä Kasi-järjestelmä, jonka kanssa taisteleminen tuntui kieltämättä normaalia mielekkäämmältä. Jokaisella oli siis päällä liivi, jotka osuman saadessa ilmoittavat mihin haavoittui tai tuhoutuiko kokonaan. Täysin ongelmitta järjestelmä ei kuitenkaan toiminut, esimerkiksi mua ammuttiin muutaman metrin päästä enkä siltikään kuollut.

Torstaina lähdettiin heti aamusta takaisin kasarmille, jossa riitti kaikenmoista säpinää siihen saakka kunnes neljän pintaan seistiin lomatarkastuksessa. Koko meidän komppanialla on nyt neljän päivän loma, mulla (ja monella muulla vanhalla) lisäksi yksi haettu lomapäivä eli takaisin täytyy mennä vasta tiistai-illalla. Eilen Turkuun tullessa vappuhulina näytti olevan jo hyvällä mallilla, me tosin rynnättiin saman tien kauppaan ja sitten kotiin syömään. Liikenteeseen lähdettiin kahdeksan maissa, mun ja kullan seurassa oli alkuun myös sisko poikaystävänsä ja tämän kaverin kanssa. Käytiin jokirannassa, mistä suunnattiin Portsaan inttikaverin synttäreille ja puoliltaöin kotiin. Leirin jälkeen väsyttää aina eikä tämä kerta ollut mikään poikkeus, vappuaatosta huolimatta.

Oli ihana nukkua pitkään – tällä kertaa jopa kymmeneen – ja vielä ihanampaa herätä aurinkoiseen vappupäivään. Iltapäivällä nimittäin oltiin Vartiovuorella vappupiknikillä viime vuoden malliin, keli oli kyllä niin täydellinen piknikoimiseen ettei tosikaan. Punaviini ja pikkunaposteltava maistui paremmin kuin hyvin ja fiilis oli mitä parhain – eikä harmittanut edes se, että kulta onnistui kaatamaan punaviiniä vaalealle pääkallohuovalle…

Iltapäivällä käytiin vielä vapputorilla, jossa syötiin kevään ensimmäiset jäätelöt. Alkuillasta ajeltiin kotikotiin, jossa mä tätä kirjoitusta parhaillaan naputtelen. Piti avata kevään ajokausi pienellä prätkälenkillä, mutta Cebarin akku ei suostunut tekemään yhteistyötä ja pyörä jäi täksi illaksi talliin seisomaan. Kohta vieroitan kullan tuolta tietokoneelta pelailemasta ja painutaan ulkosaunan mahtaviin löylyihin.

Tämä vappu muuten on mulle merkityksellinen kahdestakin syystä. Syy nro 1: kullan kanssa tuli täyteen puoli vuotta virallista seurustelua, minkä kunniaksi juotiin eilen puoliksi pullo Fresitaa. Vaikka meidän suhde on jossain määrin muuttunut jo aika vakiintuneeksi, on ihana edelleen huomata rakastuvansa toiseen yhä uudestaan. ♥ Syy nro 2: blogini tässä muodossa ja tässä osoitteessa täyttää vuoden! Voisin ehkä tehdä joku päivä tässä jonkinlaisen katsauksen tämän blogin ensimmäiseen vuoteen, koota tärkeimmät tapahtumat ja ikimuistoisimmat hetket. Nyt tuntuu ainakin hyvältä idealta, nähtäväksi jää saanko idean jossain vaiheessa toteutettua.