Ajastaika

Taannoisilla messuilla tein pari aivan loistohankintaa, jotka ehdottomasti ansaitsevan esittelyn. Ostettavaa olisi toki ollut monellakin osastolla, mutta pankkitilin sekä rajallisen säilytystilan parasta ajatellen ei auttanut kuin tehdä ainoastaan harkittuja hankintoja.

Villaisen pannumyssyn valmistaja on Design Pylsy, jonka villatuotteita olisin mieluusti haalinut mukaani enemmänkin. Myssy teepannua varten on ollut ostoslistalla jo pidempään, kun en ole halunnut ostaa mitään ihan kivaa. Design Pylsyn pannumyssyt nähtyäni totesin että siinä se on, sitten piti ainoastaan päättää väri ja kuvio. Musta kalanruoto sopii meidän keittiöön erinomaisesti ja mikä parasta, myssy ihan oikeasti pitää juoman lämpimänä hyvän tovin!

Supersuloiset lintupurnukat ovat brittiläisen Isakin tuotantoa ja löytyivät Konttori & Pajan osastolta. Kupit kestävät konepesua ja kansi tekee niistä täydelliset irtoteen säilytykseen. Nämä aion sijoittaa näkyvälle paikalle hyllyyn, jossa ne saavat ilahduttaa söpöydellään niin itseäni kuin vieraitakin – jos vain joskus päästään remontissa keittiöön saakka…

Ennen kotiinlähtöä kävin vielä lunastamassa Elvari korujen pääkallokorvikset korukokoelmaani. Pohdin hetken eri hahmojen välillä, päädyin sitten kalloihin ja ostopäätöksen värin suhteen sinetöi myyjän maagiset sanat “hohtavat pimeässä”. Nyt koruvalikoimassani on todellakin loistava korvispari!

Viikate – Petäjäveräjät [2012]

Olin sunnuntaina messukeskuksessa, jossa oli viikonlopuksi koottu yhteen Turku Design Weekia, kädentaitoja sekä taidetta ja antiikkia. Lähinnä kiinnostukseni kohdistui ensin mainittuun, mutta kädentaitopuolellakin oli kaikenlaista mielenkiintoista. Antiikin kävelimme myös seuralaisteni kanssa läpi, taidepuolen jätimme kokonaan väliin.

Kuvat eivät tällä kertaa ole omasta kamerastani kolmea viimeistä lukuunottamatta, jotenkin ei vain ollut yhtään kuvausfiilis. Onneksi Aleksi kuvasi meidän tyttöjenkin edestä ja antoi mulle luvan laittaa näitä blogiin (kiitos!). Aloitetaan siis Kädentaitomessuista.

Sympaattinen sormuslintu. Sopisi meillekin, mustana kiitos.

Upea lasilohikäärme.

Tällaista kaulakorua harkitsin, mutta jätin sitten ostamatta. Ehkä joskus vielä?

SeriMerin bambutiskirättejä. Meillä on ja voin suositella!

Hauskat villatuotteet ovat Design Pylsyn käsialaa.

Elvari korut tekee niin herkullisia koruja, että niitä tekisi mieli haukata.

Sitten siirrytään TDW-halliin, jonka Think Design -lavalla oli lyhyitä haastatteluita ja esittelyitä pitkin päivää. Kävimme alkuiltapäivästä kuuntelemassa Islantilainen Design tänään -esittelyn, joka olikin mielenkiintoinen – ja sai aloittamaan haaveilun Islannin reissusta ihan kunnolla. ;) Lava oli koristeltu upeilla valaisimilla sekä hauskoilla tuoleilla, kuten kuvissa näkyy. Joku noiden tyyppinen riippuvalaisin voisi olla hauska meidän olohuoneeseen…

Konttori & Paja oli ehkä mun suosikki näillä messuilla. Pitää ehdottomasti käydä joku päivä tutustumassa Kerttulinkadulla sijaitsevaan liikkeeseen!

Söpöjä elukoita. <3

Jos joskus tulee keittiöremontti eteen, tahdon sinne ehdottomasti Terraviivan laattoja.

Setti tyylikkäitä pöytävalaisimia.

Viimeisessä kuvassa yksi messujen hauskimmista oivalluksista: DESIGNåutomaatti. Monille tutusta välipala-automaatista sai Turun AMK:n opiskelijaryhmän käsittelyn seurauksena paikallista designia, mm. Polkka Jamin keittiöpyyhkeitä ja postikortteja. TDW-halli oli ehdottomasti koko messurykelmän parasta antia, vaikka se ehkä olisi voinut olla vähän laajempikin. Toukokuussa vietetäänkin sitten Turku Design Festivalia, jolloin on varmasti luvassa paljon kiinnostavaa ohjelmaa. Toukokuuta odotellessa siis!

(Kolme viimeistä kuvaa omasta kamerasta, muut Aleksilta.)

Kaija Koo – Irti [2010]

Pari viikkoa takaperin oltiin naisporukalla (seuranani äiti, sisko ja kaverini M) Messukeskuksessa Osaava Nainen -messuilla, jonka tyyppisiä naisten hömpötyksiä iskä aina kutsuu kohteliaasti “feministimessuiksi”. Paljon oli nähtävää ja vaikkei siellä muka niin kamalasti mitään todella kiinnostavaa ollut, niin helposti lompakko tuntui silti tyhjenevän…

Niin herkullisen näköisiä saippuoita että noitahan tekisi mieli haukata! Käsitehtyjä saippuoita tapahtumasta lähti kyllä mukaan, mutta päädyin lopulta tekemään hankintani Wanhan Markin pöydästä – sen verran oli ihania tuoksuja ja hauskoja nimiä paloilla.

Anna Pusu -valokuvakoruja olen ihastellut joskus aiemminkin, koruissa on kiva idea ja kaunis muotoilu. Kuvista löytyi mm. Miss Piggyä, Kekkosta, Nukkumattia ja Barbieta.

Nämä taisivat olla Päivi Huhtalan kätten tuotoksia, hellyyttäviä mollukoita! Ei liene vaikea arvata mikä eläin mun katseeni ensimmäiseksi kiinnitti… ;)

Muinaistaitoyhdistys Ukonvakan osastolla oli em. eläinpalleroiden lisäksi paljon muutakin mielenkiintoista, kuten esimerkiksi yllä näkyvä nahkainen lepakkomobile. Harmikseni en nyt muista tuota tekijää, mutta ehkäpä se vielä jostain tulee vastaan.

Enkä muuten muista näidenkään tekijää tai edes myyjää, pöh. Osastolla oli joka tapauksessa noiden laukkujen lisäksi kauniita pellavaisia patalappuja, pyyhkeitä ynnä muuta keittiötavaraa.

Supersöpikset possut on koottu taitavasti mosaiikista, saamassani kortissa luki tekijänä Harley Queen. Tuollaisen tahdon sitten joskus siihen huoneeseen, jonka olen pyhittänyt täysin kaikelle possuaiheiselle tavaralle!

Tuotemerkillä mahtava nimi, Bää-Tuote, ja mahtava tuote, varvasvälivilla. Varpaiden väliin pujoteltava villa on kuulemma terveysvaikutteista ja parantaa haavaumia. Tällä kertaa varvasvälivilla jäi omalta osaltani messuille, mutta joskus pitäisi ehdottomasti testata. Jos ei muuten, niin luulisi ainakin tuntuvan kivalta varpaissa.

Puun tuoksu voittaa jopa käsintehtyjen saippuoiden tuoksun, tuon pöydän ääreen olisi voinut jäädä nuuhkimaan pitempäänkin. M osti tuollaisen juustohöylän, täytyykin muistaa haastatella miten hyvin toimii – josko sitten seuraavalla kerralla ostaisi meillekin ikivanhan Fiskars-höylän rinnalle.

Ensimmäistä hallia läpikäydessämme mulla roikkui kamera lähes koko ajan kaulassa ja napsin kuvia aina kun jotain mielenkiintoista tuli vastaan, sekä muistoksi itselleni tulevia joulu- ym. lahjahankintoja ajatellen että vinkattavaksi täällä blogin puolelle pienelle lukijakunnalleni. Ihan vain siksi, jos joku onkin sattunut kaipaamaan juuri jotain sellaista mistä olen räpsäissyt kuvan. Sitten: vihoviimeisessä kulmassa pöydän takaa mulle sihistiin, että ei täällä saa kuvata. Siis täh, eikö messuilla ihan oikeasti muka saisi kuvata?! Eikö se ole yleinen paikka? Kuka tahansa voi ostaa lipun sinne ilman mitään rajoituksia.

Muistan tosin samantyyppisen tilanteen vuosien takaa, kun heiluin kesämarkkinoilla kameran kanssa. Ymmärrän kyllä sen, etteivät kaikki tahdo tuotteitaan kuvattavan jottei niitä aleta matkia, mutta silti vähän kummastuttaa. Vai olisikohan niin, että nämä sihisijät eivät ylipäätään tiedä mikä on blogi – eivätkä näin ollen tajua, että matkimisen sijaan jotkut tykkäisivät ihan vain blogata näkemistään kivoista jutuista.

No, em. osastosta en laita kuvaa vahingossakaan enkä tule jatkossa heidän tuotteitaan ostamaan, vaikka heillä sympaattisia juttuja olikin valikoimissaan. Yhden ostajan puuttuminen tuskin hetkauttaa mitenkään, mutta noin yleisesti ottaen aika jännä miten pienillä toimijoilla on varaa kieltäytyä ilmaisesta mainoksesta. Ja miten ainoastaan yksi näytteilleasettaja oli sitä mieltä, että kuvaaminen on kielletty…

Paramore – Brand New Eyes [2009]

Tyylikkäästi kaksi viikkoa myöhässä, mutta sellaistahan tämä mun bloggaaminen on viime kuukausina ollut. Ei musta taitaisi olla raportoimaan reaaliajassa mistään, kun jotenkin tapahtumat aina kasaantuvat ja sitten näpyttelen viikon-pari myöhässä kaikki putkeen tänne blogin puolelle. Tylsät jutut jää toki ulkopuolelle, mutta kun monista asioista oikeasti tahdon kertoa. Niin kuin tällä kertaa esimerkiksi Habitaresta.

Habitare on tähän asti ollut mulle tuntematon tapahtuma, lähinnä varmaan siksi että sisustusasiat ovat alkaneet kiinnostaa vasta parin viime vuoden aikana. Tänä vuonna kaikki osui kohdalleen ja Habitaren lisäksi tuohon kyseiseen viikonloppuun sisältyi muutakin Helsinki-hengailua serkkuni K:n kanssa. Habitare-päiväksi valikoitui lauantai, taidettiin joskus yhdentoista aikaan olla perillä messukeskuksessa ja seuraavat viisi tuntia vierähtikin kierrellessä ihan melkein huomaamatta.

IndoorGardenin Herb-yrttipuutarhan tai vastaavan aion kyllä taatusti hankkia vielä joskus! Toivottavasti suht pian, olisi meinaan aika mahtavaa kun basilikat ja muut yrtit pysyisivät hyvänä myös talviaikaan.

Olen pitkään halunnut kokeilla suihkugeelin sijaan saippuapalaa ja Habitaresta löysin täydellisen palan Soap and Moren pöydästä. Ekalla kierroksella ostin itselleni Ocean-palan ja toisen kerran ohi mennessäni nappasin vielä äiskälle tuliaisiksi greippisaippuan. Ihania tuoksuja!

K-serkku osti tuollaisen sipsintekosysteemin, jolla saa kätevästi tehtyä kotona lastuja pieneen sipsinälkään. Se on siis muovi”ritilä”, johon ladotaan perunaa (tai bataattia tai mitä nyt vaan keksii) ohueksi viipaloituna ja tyrkätään hetkeksi mikroon. Mikrossa neste katoaa ja lastuista tulee rapsakoita, kun antaa niiden hetken olla pöydällä ennen maistamista. Kotitekoiset sipsit voi sitten laittaa vaikkapa PussPuss Companyn hauskaan tekstikulhoon.

Porvoon pajalla oli vaikka mitä kivoja palapelijuttuja, kuten nuo keskenään yhteensopivat pikkukulhot. Sellaisia en kuitenkaan ostanut, mutta eräs toinen palapeliasia mukaani kyllä lähti – palataan siihen tuonnempana.

Avaruuslipasto! ♥

Ah tuo ylempi olisi täydellinen kaluste olohuoneeseen, hieno muotoilu ja ihana puunsävy.

Valaisinosastolta voisin ottaa suunnilleen kaiken omaan kotiini! Oranssijalkainen valaisin olisi aivan loistava tulevaan olohuoneeseemme, jonka teemavärinä on oranssi. Tuosta tulee jotenkin mieleen lintu, valkoiset höyhenet ja oranssia nokassa sekä räpylöissä. Vai kuvittelenko vaan..?

Angry Birds on päässyt jo kankaisiinkin. Ois muuten päheet tyynyt!

Vallilan uutuuskokoelman Karkkipäivän Jaffa-kuosi on myös hauska.

Tällainen keittiönpöytä meille, kiitos. Nuo tuolit, oijoi!

Iittalaa kelpuuttaisin myös meille vanhojen kaveriksi. Kartio-kaadin ja 40 cl laseja meiltä löytyy jo, lasit tosin ovat sitä vanhempaa ja paksumpaa mallia – en ole aivan vakuuttunut, että nuo uudet superohuet lasit oikeasti kestäisivät käytössä yhtä hyvin. Vitriini-rasiaa en ole vieläkään saanut, täytynee esittää toive joulutontuille josko sellainen voisi vaikka joulupaketista paljastua.

Selviydyttyämme takaisin kaupunkiin kierreltiin jalat väsyneenä muutamat kaupat, kunnes mentiin sitten vatsat kuopalla Virgin Oiliin. K:n suosituksesta päädyin pizzaan ja pähkäilyn jälkeen valintani oli Albone: tomaattikastiketta, mozzarellaa, salamia, herkkusieniä, rucolaa. En muuten ole hetkeen syönyt yhtä hyvää pizzaa! Ja oli myös juuri täydellisen kokoinen, että jaksoi kokonaan syödä. No okei, vähän oli ähky olo seuraavan tunnin mutta kuitenkin. Suosittelen!