Ajastaika

Meinasin aloittaa, että taas on sunnuntai – ja ohikiitävän hetken kauhistuin miten hemmetin nopeasti viikot nykyään meneekään! Kunnes sitten onneksi hiffasin, että eihän tänään olekaan mikään sunnuntai vaan tiistai. Huhhuh, melkein jo pelästyin.

Meillä oli hurjin vappuaatto koskaan. Töiden jälkeen käväisin tsekkaamassa kaverin uuden kämpän, ja fillaroituani kotiin olin sen verran naatti että kaipasin pientä lepohetkeä. Seitsemän maissa havahduin murun kyljestä meikit poskilla, kuinkas muutenkaan. Illalla tehtiin vielä kävelylenkki lähiympäristössä ja lopuksi haettiin Rosso Expressin pitsat kotiin mussutettavaksi (jaksoin syödä puolet jopa). Hurrrrrjaa!

Tänään painelimme salille kun Elixia kymmeneltä aukesi, aika rauhassa sai treenata ainakin siinä alkuun. Kotiin tultuamme uunissa paistui nopsaan pellilliset patonkeja ja croisantteja, minkä jälkeen suuntasimme Mian ja Aleksin kanssa piknik-tarpeet mukana kohti Vartiovuorea. Olipas vaan loistoeväät: leipien lisäksi vähän juustoja, viikunahilloa, lohisalaattia, viinirypäleitä, vesimelonia… Maistui!

Jaoimme puoliskon kanssa puolivuotispäivän (3,5 v seurustelua takana) kunniaksi pullon kuohuvaa, jonka olin bongannut uusimman Koti ja keittiö -lehden suosituksista. Espanjalainen Blossom Brut on Alkon kuvauksen mukaan erittäin kuiva, keskihapokas, hedelmäinen, kevyen sitruksinen, hennon yrttinen minkä itse ainakin allekirjoitan. Olen enemmän makeiden kuohuviinien ystävä, mutta tykkäsin tästä kyllä ja voisin ostaa uudestaankin.

Ketturepussa oli kiinni pari töistä vappuaattona mukaan nappaamaani merirosvoilmapalloa. Paljon ne kestivät mutta aurinkoisella mäellä tuli loppu, ensin poksahti punainen ja hetkeä myöhemmin tuo musta. Olihan siinä piknikoidessa tosiaan vähän lämmin.

Sen verran lämmin ainakin, että huivi sai siirtyä kaulalta päähän turbaaniksi.

“No niin, ylös sieltä, nyt mennään!”

Vartiovuorelta siirryimme mahat täynnä kaupungille. Ensin käväistiin Aurassa, jossa oli aivan ihanat puiset pöydät ja muutenkin yllättävän kiva sisustus. Taas näkee miten kartalla olen aina eri juottoloista ja kuppiloista… Aurasta jatkoimme torille, jossa mahaan mahtui vielä jätskit + vähän hattaraakin. Mitään muuta kiinnostavaa siellä ei sitten ollutkaan, samaa krääsää ja vaatetta mitä joka vuosi ja metrilakujenkin hinta alkaa jo kauhistuttaa.

Kotiin päästyäni pyörin tovin ulkona kamera seuranani ja nautin vappuauringosta. Note to self: muista lakata varpaankynnet. Kyllä se vaan on nyt kuulkaas kevät täydessä vauhdissa! ♥

Ps. Jos nynnyvappu ei iskenyt, voi ajankulukseen lukaista bloggaukset aiemmilta vapuilta: 2011, 2010, 2009 ja 2008. Vaikka noiden perusteella kyllä olen selkeästi hyvin rauhallinen vapunviettäjä…

Keskiviikkona saimme alkuillasta tänne läjän neitejä Jyväskylästä ja puheensorina täytti kämpän. Matkavalmisteluista selvittyämme Mia hoiti koko lössin satamaan (kiitos vielä kerran!) ja pääsimme aloittamaan pääsiäisen pyhät jo etukäteen. Terminaali vilisi raitapaitoja, baskereita, viiksiä, Moulin Rouge -mekkoja sekä kaikkea mahdollista sinisen, punaisen ja valkoisen sävyissä – olihan Lemmenlautan tämän vuoden teemana Ranska.

Meillä oli hytti mukavasti kannella 9, joskin yöllä selvisi että about suoraan alapuolella on humppabaari ja jumputus kuului pitkälle aamuyöhön… Onneksi ei sentään kovin aikaisin yritetty nukkua. Selvittyämme sisälle laivaan ja hytin löydyttyä oli vuorossa illan asujen viimeistely, raitapaitaa päälle ja niin edelleen.

Aika pian lähdön jälkeen mentiin kullan ja V:n kanssa ensin hetkeksi humppabaariin ja sitten tsekkaamaan virallinen alkushow. Tankotanssijat olivat aivan uskomattomia, JP Kankaan jutut yhtä levottomia kuin stand up -koomikkojen yleensäkin ja pukukisan parhaat enimmäkseen ansainneet paikkansa kymmenen onnistuneimman asun joukossa. Finaalikolmikossa nähtiin Crème Bonjour -kolmikko, Obelix sekä miimikko, joista viimeiseksi mainittu lopulta vei huutoäänestyksellä koko kisan voiton.

Raitapaitapariskunta.

Feline ja patonki.

Viikset kosahti.

Ilta hujahti siellä täällä seilatessa. Kulta löysi jonkun vanhan tuttunsa, katosi muutamaksi tunniksi ja löytyi sitten diskosta baskeri takataskussa. Itse en kauheasti humppabaarissa tai diskossa viettänyt aikaa, kovalla soiva musiikki ei vaan houkutellut ja hyteissähän ne parhaat bileet aina tällaisilla risteilyillä on. Aamuyöstä alkoi silmät lupsahdella ja vedettiin joitakin tunteja unta palloon, kuka vähemmän ja kuka enemmän.

Seuraava päivä lähti takkuillen käyntiin, mutta oltiin sentään ennen kolmea vastaanottamassa Maarianhaminasta laivaan tullut kaveri. Laivassa oli siis muitakin kuin opiskelijoita, tämä kaveri mm. oli työporukan kanssa piknik-risteilyllä. Hippasen kävi kyllä sääliksi niitä paria lapsiperhettä, jotka tekivät ostoksiaan älämöivien lemmenlauttalaisten joukossa.

Ja sitten syömään! 2 x pakollinen 13e ruokalippu kattoi juuri sopivasti oman salaattipöytäni sekä äijelille pihviannoksen grillistä. Silja Europan salaattibuffet ei kyllä petä koskaan. ♥

Tax Free -ostosten (viinejä!) ja päiväunien jälkeen käytiin murun kanssa kannella hiihtämässä, aurinko paistoi mutta tuuli oli suhteellisen vilpoista. Feline teki mulle torstaina tuollaisen kivan rusetin hiuksiin! Pitäisi ehkä itsekin opetella väkertämään edes jotain hiusten kanssa…

Lemmenlautta 2012 ei ollut ihan yhtä hauska kuin 10-vuotisjuhlaristeily kaksi vuotta sitten, vaikka ihan okei reissu olikin. Verrattuna GOOMiin ohjelmaa oli aika hintelästi ja kieltämättä ne “tavisristeilijät” (eläkeläiset ja lapsiperheet ja muut) väkisinkin laskevat tunnelmaa. Tavallaan laivassa ei edes näkynyt se, että oli menossa opiskelijaristeily, muuten kuin Lemmenlautta-infopisteellä ja satunnaisilla aiheeseen liittyvillä kuulutuksilla (pikadeitit, allasbileet ym.). Positiivista Lemmenlautassa taas on se, että risteilyllä on aina teema ja porukka oikeasti innostuu pukeutumaan teeman mukaisesti.

Olin tosiaan viime perjantaina elämäni ensimmäisissä konemusabileissä, paikkana Prima (aka ex-Onnela, jonka sokkeloisuutta inhosin ensikäynnistä asti) ja tapahtumana Overdrive!. Harvoin jaksan työviikon päätteeksi tehdä mitään sen enempää kuin painua pehkuihin iltakymmeneltä, mutta nyt kykenin kukkumaan hereillä reippaasti yli puolilleöin.

Soitto alkoi heti klo 22 kun baari aukesi, me Felinen kanssa saavuimme paikalle puoli yhdentoista pintaan. Porukkaa oli siinä vaiheessa ehkä kourallinen, mutta mitä lähemmäs viisarit raksuttivat kahtatoista sitä enemmän paikka alkoi täyttyä. Ja kun ei tarvinnut sen kummemmin luovia pitkin baaria, ei muka-sokkeloisuus ollut mitenkään häiritsevää. Tanssilattia riitti.

Ensimmäinen parituntinen oli se miksi me paikalla olimme, kun DJ-pöydän takana oli tuttu kaveri. Alkuillan musiikista vastasivat herrat Tommy Court sekä Aleixo R, jotka soittivat lämmittelyksi housea ja trancea. Fanitin salaa (vai julkisestikin?) tanssilattiaa tamppaavan neidin neonkeltaista asukokonaisuutta! Toinen versio khuuleista remmihousuista nähtiin miespuolisella tamppaajalla, mustat housut neonkeltaisilla remmeillä.

Vuorokauden vaihtuessa vaihtui myös soittovuoro ja kuulokkeet heitti päähänsä Djane J7. Myös musiikkilaji vaihtui hardstyleen, joka oli yllättäen tällaiselle rytmitajuttomalle hytkyjälle jotenkin helpommin ymmärrettävää – välillä jopa löysin jotain rytmin tapaista hienojen muuvsieni seuraksi! Tampattiin niin tanssilattiaa kuin ns. hattuhyllyäkin runsas puolituntinen, kunnes väsymys vei (raskaan työn raatajasta) voiton ja hilpaistiin kohti yöbussia.

Kiitosta vaan siskosein tutustuttamisesta lajiin, ehdottomasti uusiksi joskus! :)

(Kuvat © Feline & Jose.)

Viikko sitten mulla oli maanantaina vapaapäivä, kiitos tammikuussa tehtyjen ylityötuntien. Tällaisen ylimääräisen vapaan voi käyttää monella eri tavalla, mutta kun kyseessä on helmikuun alku ja maanantaipäivä, siihen on vain yksi vastaus: GO-GO-GOOOOOM!

Legendaarinen risteily oli palannut Silja Europalle viime vuoden tauon jälkeen ja pakko myöntää, että Turku-Tukholma-Turku vaan toimii niin paljon paremmin kuin Helsinki-Tallinna-Helsinki. Satamassa nököttäminen on plassua siihen verrattuna, että voisi keinua avomerellä läpi yön… Ja kyllä muuten keinuttikin!

Virallinen GOOM-asu: mekko ja veska tuunattu haalareista, rannekello Axcent, sukkahousut H&M Divided, kiksukarvasäärystimet by Feline. Lisäksi korvissa Desthean tekemät lintuhäkkikorvikset, kaulassa hopeinen kaularengas KappAhl sekä jalassa tyttömaiharit Ten Points.

Feline löysi Marion ja Luigin kaverikuvaan.

Meidän kahden hytin porukka – kiitti seurasta tyypit! ♥

Humppabaarissa oli vissiin joku muukin.

Bileiden ensimmäinen esiintyjä oli Haloo Helsinki!, jonka keikalle vihdoin parin vuoden odotuksen jälkeen pääsin. Oltiin eturivissä ja huudettiin mukana äänet käheiksi – mulla ainakin oli seuraavana päivänä sellainen kähisevä makuuhuoneääni että huh huh. Mutta keikka, oi että se oli m-a-h-t-a-v-a!!! Kaikki mun lempibiisit soitettiin ja paljon muitakin, päällimmäisenä mieleen jäi ehkäpä Maailman toisella puolen, joka oli livenä vielä parempi kuin levyllä.

Mietin siinä keikan aikana, että Ellistä tulee jotenkin mieleen iki-ihana Maja Ivarsson! Maja on mun naisidoli numero yksi, ja GOOM-keikan aikana musta taisi tulla myös vähän Elli-fani. :) Kehitin myös pakkomielteen tuollaisesta paljettijakusta, kellään tietoa mistä voisi vastaavaa lähteä etsimään? Paljettihame mun ainakin on kaivettava kirppislaatikosta takaisin ja otettava käyttöön. Huomaa myös vesimelonitennarit!

“Ei mulla oo tarkkaa suuntaa, mä menen minne sattuma johtaa
Mulla on mukana kuvat, mutta katseet eivät kohtaa”

GOOM Staff.

Seuraavana esiintymisvuorossa oli Chisu, siinä vaiheessa kello oli jo reippaasti yli puolen yön. Siirryttiin HH!:n keikan jälkeen hengailemaan Felinen & Sintsun hytin tuntumaan, josta mä sitten parin tunnin päästä lähdin hyttitoverini Sannan kanssa kuuntelemaan Chisua. Kuultiin about puolet keikasta, parasta oli ehdottomasti Yksinäisen keijun tarina livevetona.

Kolmen aikaan yöllä oli reissun kylmin osuus eli Kalsariwiuhahdus, mitenkäs muuten. Pakkasta ei onneksi ollut montaa astetta, mutta voi hurja sitä tuulta! Kannella soi loistobiisi, yksi ehdoton suosikkini 2000-luvun puolivälistä eli Gigi D’agostinon I’ll Fly With You. Mikäs siinä hyppiessä – ei oo kylmä! Harmi ettei mulla ole kuvaa omasta Marja Tyrni -henkisestä asustani…

Seuraavana päivänä mentiin yhdeksän kieppeillä aamupalalle, kuudella eurolla sai jopa ihan kunnon sapuskaa toisin kuin Baltic Princessilla viime vuonna. Aamiaisen jälkeen pyörittiin 7- ja 8-kansilla, ihmeen hiljaista oli joka paikassa. Ei muuta kuin humppabaariin, juoma kouraan (no okei, pöydälle) ja tanssilattialle siis!

Tänä vuonna ei ollut haalarimerkkitansseja lainkaan eikä edes kultasimppaan ollut mahdollisuutta missään, mutta voitettiin me aamulla jokainen Reino & Aino -hiirimatot ym. tilpehööriä + Red Bullia. Ei ollut tanssilattialla kovinkaan ruuhkaista, kuten kuvasta näkyy.

Maanantaipäivän aikana hoidettiin taxfree-ostokset, käytiin syömässä perinteeksi muodostunut salaattibuffet (mahtisetti 9,50 eurolla!) sekä seurattiin 7-kannella NRJ-poikien ohjelmaa (mm. Miss & Mister Björn Borg -kisa). Loppuaika pyörittiin siellä täällä, vähän alkoi tällaista vanhusta jo väsyttää. Seitsemän jälkeen illalla oltiin takaisin Turussa, me Sannan kanssa sanottiin heihei ja tytöt jatkoivat vielä toiselle kierrokselle.

Että sellainen reissu se. Kivvaa oli!

Haloo Helsinki! – III [2011]