Ajastaika

Tunniste: Pariisin Kevät

Lost in Music

Hitsiläinen, mähän en ole missään vaiheessa muistanut kirjoittaa sanaakaan meidän parin viikon takaisesta Tampere-viikonlopusta! Eiköhän siis korjata vääryys hetimiten. Oltiin Akkikin kanssa suunniteltu jo aiemmin että me mentäisiin Tampereelle juuri sinä viikonloppuna, kun Akkiki infosi Lost in Music -kaupunkifestarin osuvan samaan ajankohtaan. Perjantaille sattui vieläpä loistava esiintyjäkatras, joten suunnitelma oli selvä: miehet kotiin ja naiset festaroimaan!

Lost in Music

Saavuimme paikalle hieman ennen puoli kymmentä, porukkaa oli runsahasti liikenteessä ja jonoteltiinkin siinä ehkä vartin verran kunnes pääsimme sisään. Meillä oli siis liput Pakkahuoneen ja Klubin keikoille, pari ensimmäistä ehdittiin missata mutta onneksi oli monta keikkaa vielä edessä.

Stig
Stig
Stig

Pakkahuoneelle astuessamme lavalla musisoi parhaillaan Stig kumppaneineen. Ei ihan mun lempimusiikkia (meinasin kesällä hypätä kaivoon, kun mulla soi päässä Ryyppy kaksi päivää putkeen!) mutta annoin mahdollisuuden ja ihan hauskalta se kuulosti. Sellaista menevää mutta letkeää. Viimeiset biisit mäkin jopa tunnistin, kiitos aktiiviselle radion kuuntelulle.

Desibelit olivat sitä tasoa, että päädyimme ostamaan korvatulpat heti alkuunsa – omat olivat kotona, taas kerran… Korvatulpista on kyllä pakko antaa positiivista palautetta: 1e maksanut tulppapari oli juuri sitä parasta laatua jota käytän prätkäillessäkin! Ei tarvinnut maksaa itseään kipeäksi jostain kökkötulpista.

Rubik
Rubik

22-Pistepirkko jäi meiltä väliin, kun Klubin puoli oli ahdettu niin täyteen sakkia kuin mahdollista. Hengailtiin siis sen keikan ajan ja oltiin valmiina Pakkahuoneella, kun Rubik aloitti. Ei mitenkään tuttu bändi mulle, mutta ihan kuunneltavaa musiikkia.

Tunnelma katossa
French Films

Seuraavaksi osasimme suunnistaa Klubille ajoissa eikä French Films näin ollen jäänyt kuulematta. Uusi tuttavuus sekin, tykkäsin ihan. Pitääkin muistaa kaivaa sitä jostain tarkemmin kuunneltavaksi. Klubilla myös oli hieno katto, diskopallot! ♥

Pariisin Kevät
Pariisin Kevät
Pariisin Kevät
Pariisin Kevät
Pariisin Kevät

Sitten takaisin Pakkahuoneen puolelle ja vuorossa ainakin mun illan odotetuin esiintyjä, Pariisin Kevät. Hyvin ne taas veti, kuinkas muutenkaan, ja tunnelma oli katossa. Soittivat myös ikisuosikkini Meteoriitin, oi joi!

The Sounds DJ Set
The Sounds DJ Set

Tässä kohtaa yötä alkoi jo hippasen uni painaa silmää, mutta käväistiin vielä Klubilla tsekkaamassa millainen on The Sounds DJ Set. Olisihan sitä voinut ottaa vaikka etukäteen selvää, että kyseessä ihan oikeasti on The Soundsin kaiffarit… Me oltiin vähän sillä mielellä, että porukka oli vain esikuvansa tyylinen kokoonpano soittamassa levyjä; jotenkin eivät näyttäneet oikeilta soundsilaisilta. Noh, kerrankos sitä erehtyy.

Kahden jälkeen suuntasimme kotia kohti, pitkän päivän jälkeen nukahdin suunnilleen sillä samalla sekunnilla kuin kaaduin vieraspetiin tuhisevan äijelini viereen. Oli mahtavaa lähteä pitkästä aikaa Akkikin kanssa viettämään tyttöjen iltaa. Kiitos ihanainen ja otetaan taas uusiksi!

Isoveli – 2012 [2012]

Kukallinen viikko

Huh huh, mihin taas tämäkin viikko katosi? Taitaa olla niin että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin päivät ja viikot ja kuukaudet hujahtavat ohi. Ihmettelen miten kaikki lipuu ohi, tulee juhannus ja joulu uudestaan, kuten yksi suosikkiyhtyeeni Pariisin Kevät laulaa. Välihuomautus: bändin helmikuussa julkaistu albumi Kaikki on satua on ehdottomasti yksi tämän kevään parasta kuunneltavaa. Ajastaika suosittelee!

Naistenpäivän ruusut

Kulunut viikko on ollut kukkien täyteinen. Ensin puolisko yllätti totaalisesti ja eräänä iltana töistä tullessa työpöydälläni odotti mitä kaunein valkoinen orkidea! Olen monesti haaveillut orkidean hankkimisesta, mutta jättänyt sen aina hamaan tulevaisuuteen johtuen viherpeukaloni sijainnista about keskellä kämmentä. Nyt meillä opiskellaan siis vähän orkidean hoitoa, kyllähän tällaisesta kaunokaisesta tahtoo pitää huolta:

Orkidea
(Keittiön seinää ei ole vielä käsitelty mitenkään, toim. huom.)

Ensimmäisen kuvan ruusukimppu taas saatiin kaveripariskunnalta naistenpäivänä, kun tulivat meille sähkötöiden merkeissä. Mahtavaa kun kaveripiiristä löytyy sähkömies, joka on oikeasti ammattitaitoinen ja johon voi luottaa! Ensimmäinen tunti kun meni jälleen kerran keittiön sähköt laittaneen sähkärin virheitä korjatessa, sitten vasta päästiin itse asiaan. Huokaus. Mutta nyt on vihdoinkin sähköliitäntä astianpesukoneelle! Ensi viikolla toivottavasti saadaan sitten uusvanha (kaverilta ostettu) tiskikonekin tuotua meille, niin johan alkaa homma luistaa.

Orkidean kukat

Noin muuten remontissa ollaan edetty pienin askelin, mitä nyt töiltä ja väsymykseltä on saanut tehtyä. Mies totesi jokin aika sitten, että häntäkin on jo ruvennut jatkuva kaaos ärsyttämään – ehkäpä tässä nyt alkavat hihat heilua entistä useammin? Mies kuitenkin on pomo mitä tulee remppahommiin, mä tekisin taatusti kaiken aivan päin honkia… Mä päätän värit sun muut. ;)

Hiljaa hyvä tulee, as they say. Ja eiköhän asunnosta vielä aivan meidän näköinen saada!

Viikonloppu Törnävällä, ensimmäinen osa

Tarkoitukseni oli tehdä tämä postaus kivasti yhdessä osassa, mutta eipä onnistunut ei. Mä en osaa olla vähäsanainen, vaikka miten sitä toisinaan toivoisin. Ikä ja terveyshän tässä menee kun aina tarinoi niin pitkästi, mutta menkööt. Onneksi on perjantai ja edessä kaksi päivää vapaata, saatan siis jopa saada naputeltua kakkososan suhteellisen pian.

Lauantai 18.6.

Festaripaku

Lähdettiin liikkeelle melkein kukonlaulun aikaan, kun ajettavana oli yli kolmesataa kilometriä (en vieläkään tajua miten Seinäjoki muka on niin kaukana). Matkalla bongattiin superhiano keikkabussi, joka myöhemmin paljastui Apulannan kulkupeliksi. Huoltiksen vessasta tullessa vastaan käveli tutulta näyttävä häiskä ja aivoilla kesti hetki prosessoida, että Tonihan se siinä.

Kuvissa esiintyy em. keikkabussin vertailukohtana oma ajoneuvomme eli festaripaku, iskältä lainattu vanha Transit. Mukavuudet ehkä ovat hieman puutteelliset (ts. niitä ei ole), mutta hyvin tuolla takaossa yön nukkui! Vähän oli aamuyöstä vilpoista, mutta joskus teininä lahjaksi saamani makuupussi oli edelleen pop ja hanskat kädessä sekä pipo päässä viimeistään pelasti yöunet.

Festaroijat

Tovi meni etsiessä autolle paikkaa, onneksi lopulta löytyi hyvinkin passeli paikka Kauppiksen viereiseltä ruohokentältä/pellolta – eikä edes maksanut mitään! Ei muuta kuin mummofillarit auton takaa pois ja kohti festarialuetta. Liput vaihdettiin portilla rannekkeisiin, laukkutarkastuksessa oli muutama muukin jonossa meidän lisäksemme. Onneksi sentään aurinko oli sade-ennustuksista huolimatta tullut esiin ja lämmittikin ihan mukavasti. Eikä lopulta satanut koko lauantaina. In your face, säätieteilijät!

Pariisin Kevät

Porteista päästiin vihdoin sisäpuolelle, Pariisin Kevät oli ehtinyt jo aloittaa keikkansa teltassa. Mä menin heilumaan pimeään telttaan ihmismassan sekaan, vähän yritin jotain kuviakin räpsiä. Olen kyllä sitä mieltä, että bändi toimii paremmin pienemmillä klubikeikoilla – jotenkin PK on sellainen artisti että tilanne saisi olla aika intiimi. Tai ehkä olen vain katkera, kun suosikkikappaleeni Meteoriitti soitettiin jo siinä vaiheessa kun me vasta jonotettiin porteista sisälle…

Ihana Jenni!

Teltasta tullessani törmäsin vahingossa Sansun festariporukkaan, ja teltalta siirryttiinkin sitten porukalla päälavan suuntaan. Jenni Vartiainen oli yhtä ihana ja energinen kuin aina ennenkin (olenkohan kerran aiemmin nähnyt sen livenä, köh) ja Felinen kanssa fiilisteltiin väkijoukossa lavan edessä (= miksauskopin ja lavan välisellä alueella). Jennin asu oli vähän erikoinen, mutta mun mielestä ihanan aurinkoinen – toisaalta, ei taida olla vaatekertaa jossa Jenni EI näyttäisi hyvältä.

Haastattelussa Viikate

Jennin jälkeen kuunneltiin muutaman biisin verran Samuli Putroa ja tarkasteltiin vähän myyntikojujen tarjontaa. Käytiin Felinen kanssa kuuntelemassa Viikatteen haastattelu, joka kuultiin ilmeisesti suorana YleX:llä, ja sen jälkeen testasin festarisapuskaa (hampurilainen + ranskiksia, turhan iso annos ja liikaa majoneesia mut maku oli ihan jees) Apulannan soittaessa päälavalla. Ei kuitenkaan kuunneltu Apista loppuun saakka, vaan parkkeerattiin itsemme Saarilavan eteen Viikatetta odottamaan. Se oli hieno keikka se, kuten tuli jo aiemmin todettua!

Väliaika

Viikatteen lopetettua settinsä kuunneltiin hetki päälavalla ollutta Social Distortionia, kunnes lähdettiin käymään autolla mm. kuohujuoman merkeissä. Ennen reissua Alkossa käydessäni ei tällä kertaa ollut hylly Tosti Butterflyn kohdalta tyhjä, joten se oli varma valinta festarikuohariksi. Viinilaseja ei ollut mutta hyvältä kuohuva maistui Jaloviina-mukistakin. :)

Pendulum

Puoli yhdentoista jälkeen illalla palattiin alueelle ja kuunneltiin muutaman biisin verran Kotiteollisuutta, sitten mentiin päälavan edustalle odottamaan Pendulumia. Ja se todella yllätti, setti toimi festarilavalla aivan loistavasti! Fiilis väkijoukossa oli illan pimetessä mieletön, kaikki ympärillä jammaili ja hytkyi musiikin mukana. Ainoa mikä mua häiritsi oli se, kun Pendulumin mielestä yleisö oli koko ajan fucking jotain – en tykkää suomen vastaavasta sanasta eikä se englanniksi kuulosta paljonkaan paremmalta. Kaiken kaikkiaan fiilis oli kuitenkin hyvä ja festari-Pendulum positiivinen kokemus.

Illan päätteeksi kuunneltiin jonkun aikaa vielä Mokomaa, kunnes uni alkoi painaa silmiä sen verran paljon että hurautettiin fillareilla autoon nukkumaan. To be continued…

(Kuvat © Feline ja Jose.)

Sunrise Avenue – Popgasm [2009]

Harhailen ja ostan tuhat tyhjää arpaa

Viikko takaperin perjantai-iltana suuntasin loppuunmyydylle Klubille, ensimmäistä kertaa ilman ketään seuralaista. Pariisin Kevät on ehdottomasti yksi suosikeistani, mutta valitettavasti kaveripiiristäni ei yksikään sen kummemmin yhtyeestä välitä. Tämän Turun keikan missaaminen ei todellakaan ollut vaihtoehto, joten ei auttanut muuta kuin hilpaista paikalle yksin. Tiivis oli tunnelma joka tapauksessa.

DSC_0015

Pääsin sijoittumaan mukavasti lähelle lavaa, vaikka selvisin lipuntarkastus- ja narikkajonosta vasta varttia vaille ennen annettua aloitusaikaa. Pikkupokkarini on ollut jo useamman kuukauden porukoiden käytössä, joten mun oli otettava järkkäri mukaan. Hyvä paikka + kunnon kamera = järjetön kuvamäärä muistikortilla. Zoomin jätin kotiin ja sen sijaan rungossa oli kiinni vanha tuttu 35-millinen, joka tähän tilanteeseen sopi kyllä ihan passelisti.

Lavan valot saivat aikaan kummallisia värityksiä Arthur Tunesin kasvoille, joten päätin kokeilla – ensimmäistä kertaa – kameran mustavalkoasetusta. Ja ihan vähän seepiaakin. Täällä on muuten muutaman muukin kuvan tässä postauksessa esiintyvien otosten lisäksi, mikäli jotakuta kiinnostaa vilkaista.

DSC_0040

DSC_0045

DSC_0060

Mustavalkoinen toimii paremmin, tycker jag. Itse asiassa nuo mustavalkokuvat miellyttävät silmää erittäin paljon, vaikka eivät teknisesti nyt ehkä täydellisiä olekaan. Päätin, että alan jatkossa kuvata useammin mustavalkoisena, jotta taas muistuisi mieleen sen haasteellisuus sekä onnistumisenilo, kun saa napattua kaikin puoli onnistuneen kuvan.

DSC_0083

DSC_0124

DSC_0139

Välillä laitoin kameran laukkuun ja vain fiilistelin mukana, oli kyllä kerrassaan loistava keikka! Verrattuna jokavuotisiin Viikatteen keikkoihin PK oli lavalla ihanan kotikutoinen ja ennen kaikkea yleisöstä jäi positiivinen mieli: kukaan ei yrmyillyt, tuuppinut, heilunut ympärikännissä JA ihmiset käyttäytyivät ystävällisesti toisiaan kohtaan. Sellainen meininki pitäisi olla ihan kaikilla keikoilla.

Keikka alkoi lupaavasti Invisible Man -kappaleella, joka on yksi uuden levyn lemppareistani, ja alkuvaiheessa kuultiin myös toinen suosikkini Imatrankoski. Kaiken kaikkiaan Klubilla soi melkein kaikki Astronautin raidat, myös nimikkoraita introineen. Ekan albumin biisejäkin soi, melkeinpä yllättävän monta. Meteoriitti oli superihana livenäkin, samoin Pikku Huopalahti.

DSC_0254

Keikan jälkeen odottelin tovin, jotta täyteenahdettu Klubi tyhjenisi. Live-puolella oli muuten ihan järjettömän kuuma, kaikilla valui hikikarpalot pitkin naamaa ja baarimikollakin oli silmälasit huurussa. Kotona ei meinannut saada vaatteita päältä, kun olivat niin liimautuneet ihoon. Nice.

Ennen kotiinlähtöä oli pakko napata kuva narikkalapusta. Koskaan ennen en ole saanut takkiani narikkapaikkaan numero yksi! Elämän pienet ilot ja silleen.

Nro 1

Jätin kaikki ylimääräiset kilkkeet kotiin, rahaa otin taskuun sen verran että sain ostettua jotain pientä fanitavaraa. Kahdeksan euron yhteishinnalla mukaani lähtivät musta astronautti-kangaskassi sekä söpöäkin söpömpi pinssi, jonka iskin heti kotona kukkarona toimivaan Klo Designin pussukkaan. Kuvamateriaalia ei ainakaan toistaiseksi ole näyttää.

Nyt lähden nauttimaan vapaapäivästäni kaupungille. Aurinkoista perjantaita!

Kent – En plats i solen [2010]

Mä luulen että meille ei kerrottu koko totuutta

Aikoinaan edellisen blogin alkutaipaleella tein postauksen sen hetkisistä suosikkiartisteista. Tarkoitus oli jatkaa sarjaa myöhemmin ja tuoda esiin lempimusiikkiani, mutta vakaista aikomuksistani huolimatta en ole jatko-osaa koskaan tehnyt. Nyt sen aika on koittanut eli tämän hetken suosikkiartistit TOP5 on tämän postauksen teema. Eivätkä ole tälläkään kertaa missään järjestyksessä.

Jenni Vartiainen

Gimmelistä en niinkään välittänyt, mutta Jennin ensimmäiseltä soololevyltä rakastuin Ihmisten edessä -kappaleeseen ja kyseistä levyä tuli sitten muutenkin jonkun verran kuunneltua. Tänä vuonna julkaistu kakkosalbumi ei alkuun kuulostanut mitenkään erityiseltä, mutta yhtenä kertana kolahti ja lujaa. Paljon vaikutti varmasti myös se, että Ankkarockissa näin Jennin ekaa kertaa livenä – ja olin täysin myyty. Karismaattinen neito ja aivan järjettömän kaunis! Jos rakastuisin naiseen, rakastuisin Jenniin. Uusimpia lemppareitani ovat Duran Duran, Eikö kukaan voi meitä pelastaa? sekä Halvalla.

Jenni Vartiainen
(Kuvat: last.fm, jennivartiainen.fi)

Pariisin Kevät

Pariisiin Kevät läpimurtohitti Meteoriitti muistuttaa ikuisesti keväästä ’08 ja siitä, kun muutin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin asumaan. Kappale on edelleen yksi suosikeistani, siinä on jotenkin vain kaikki kohdallaan. Ekan albumin olen kuunnellut ainakin tuhat kertaa ja silti Pikku HuopalahdenKun olin pieni, niin sun mummos sanoi / Linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta / Tai odottaa seuraavaa” tai Alkemistin ranskankieliset lauseet jaksavat ihastuttaa joka kerta ne kuullessani. Uuden Astronautti-albumin hankin itselleni jopa ihan oikeana levynä, mutta vaati useamman kuuntelukerran ennen kuin pääsin siihen sisälle. Tänään pääsen vihdoin tarkistamaan yhtyeen livekunnon, toivottavasti Klubilla kuullaan illalla ainakin Invisible Man tai Imatrankoski.

Pariisin Kevät
(Kuvat: pariisinkevat.com)

Herra Ylppö & Ihmiset

Avasin silmäni – tai ehkä pikemminkin korvani, heh – Herra Ylpön musiikillisille tuotoksille oikeastaan vasta viime keväänä, vaikka kyseinen herra on musisoinut ties miten pitkään. Maj Karmaa olen jonkun verran kuunnellut, mutta jotenkin Herra Ylppö & Ihmiset iskee enemmän. Varsinkin uusin Pojat ei tanssi -albumi on mun mieleen, sopivan melankolista tasapainottamaan kepeämpiä suosikkeja. Ylppö-lempparini Horros sekä Riisu siipesi ovat juurikin tuolta uudemmalta albumilta. Ja pakko myöntää, että myös Ylpön taiteellinen ulosanti on juurikin sellaista taidetta, josta mä tykkään. Pointsit siitä, musiikin lisäksi.

Herra Ylppö & Ihmiset
(Kuvat: savonsanomat.fi, plaza.fi)

Chisu

Myös Chisuun olen ihastunut tämän vuoden puolella, kaikki taisi lähteä kakkosalbumin surullisesta Yksinäisen keijun tarina -biisistä. Neidon ensimmäinen albumi ei sykähdyttänyt mitenkään erityisesti, mutta uudempaa Vapaa ja yksin -levyä olen renkuttanut sitten senkin edestä. Radioiden puhkikuluttama Baden-Baden tulee useimmiten skipattua, mutta muuten kyseinen lätty on loistavaa kuunneltavaa hyvin monenlaisessa olotilassa. Suosikkikappaleeni Chisulta on ehdottomasti Etsijät, voisin soittaa sitä päivän repeatilla enkä taatusti kyllästyisi!

Chisu
(Kuvat: last.fm)

Anna Puu

Vuoden 2008 Idols meni multa armeijan takia (vai ansiosta?) täysin ohi, mutta Anna Puulta en voinut välttyä. Kisan voittajaa en edes muista, mutta toiseksi tullut Anna on jäänyt pysyvästi soittolistalleni. Ensimmäisestä singlestä C’est la vie pidän kovasti edelleen, muita suosikkejani ykköslevyltä ovat Linnuton puu ja Kolme vuodenaikaa. Tänä vuonna julkaistu kakkosalbumi jatkoi letkeään annapuumaiseen tyyliin ja sekin on tullut soitettua useampaan kertaan läpi, lemppareiksini ovat nousseet Sinä olet minä sekä nimikkoraita Sahara. Annan iloisen esiintymistyylinhän kävin vihdoin tämän vuoden DBTL:ssä katsastamassa, hyvin kyllä veti sen jättimäisen vauvamahankin kanssa.

Anna Puu
(Kuvat: savonsanomat.fi, tapahtumaopas.fi)

Seuraavalla kerralla voisinkin ehkä kirjoitella ikisuosikeistani, joista ainakin yksi lienee kaikille jo selvä… Ja menneisyyden lemppareistakin riittäisi varmasti sepustusta yhden postauksen verran, siellä vasta kaikkia herkkuja olisikin. ;)

Pariisin Kevät – Astronautti [2010]

& Other Stories 3h + k 15 minutes of fame 31 päivää 100 faktaa Aakkosjärjestyksessä Aarteita Ahistaa Alennuksella Apulanta ASOS Astiakaappi Asuteemat Aurajoen rannoilla Baarissa Blogilistaukset Blogitapaamisia CBR Converse COS Dance! Designia Turusta Dislike Dr. Martens eBay Elixia Elokuvat Elämän pienet ilot Feel Unique Festarointi Flickr Forte Fustra Geokätköily Gina Tricot Goodbyes H&M H&M erikoismallistot Helsinki Herqperc Hetken parhaat Homemade Home sweet home Housuista asiaa Huvipuistossa Häähumua Höh ja pöh iAsiat Ihastuksen huokaus Ihkutus Ihmetyttää Ikea Ikävä Insinöörin uudet lelut Inspiraatio Instagram Intissä tapahtuu Itsepaljastuksia Jotain uutta Joulu Juhannus Jumitus Jyväskylä Jänskätys Kahvilassa kerran Keikalla Kesä Kevät Kiire Kipeänä Klubi Kollaasi Korut Kosmetiikkahaaste Kouvostoliitto Kuumailmapallo Kuvameemi Kynnet Kysymysmerkkejä Lahjottua Lainasanat Lappi Lapset Laserleikkaus Laukkuja Leireily Levylautasella Life's beautiful Lindex Listausta Lomalainen Lomilla Lookbook.nu Lumene Lumi/Mhann Luonnonkosmetiikka Marimekko Markkinat Meikit Mekkokesä Merellä seilaten Messut Miehen vaatekaapilla Miu Miu Motoristikirkko Muistot Muotihäppeningit Muutoksia Muutto Myyjäiset Mádara Nettikaupat Night Club Marilyn Object Collectors Item Odotus Oho hups Olivian tyylitesti Oma blogi Omakuva Once in a lifetime Onnea on Opiskelijatouhua Pariisin Kevät Pasikurssi Photo a day Pikkujoulut Polaroid Poptaide Päivän parhaat Pääsiäinen Rakkaus Rauma Reseptit Safkaa Salo Samuji Sauna Second hand Selected Sivistävää Sosiaaliset mediat StrawberryNET Studio25 Sukulaiskekkerit Sunnuntaifiilis Suomi Design Supertreenit Syksy Synttärit Talvi Talvisota Tampere Teeaddiktio Teemabileet Testissä The Body Shop Thumbs up! Tigi Tuoksut Tuparit Turku Töllössä Unimaailma Uudet kuoret Uusi alku Uusikaupunki Uusi koti Uusivuosi Vagabond Vappu Verhoiluprojekti Vierailla mailla Viherpeukalo Viikate Viinit Vink vink Vuosikatsaus Väsy we heart it Wii-hii! Yksinäisyys Ärsyttää! Ötökkäongelma