AvainsanaSivistävää

Haipakkaa riittää eikä aika tunnu millään riittävän koneella istumiseen. Onneksi on enää reilut neljä viikkoa kesälomaan! Ehkä sitten ehtii taas tehdä muutakin kuin juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen… Blogijuttujakin on Varpublogien myötä tipahdellut kalenteriin aina välillä, viime viikolla esimerkiksi olin Linnateatterin järjestämässä bloggaajaillassa kuulemassa kesän esityksistä sekä tutustumassa paikan ravintolan maistelumenuun.

Saimme katsauksen Linnateatterin tulevan kesän ohjelmistosta ja erityisesti keskityttiin pihanäyttämöllä pyörivään Haluatko mökkiläiseksi? -esitykseen, josta olivat kertomassa sekä ohjaaja että esityksen miesnäyttelijät. Linnateatterin konsepti “monta roolia mutta vain muutama näyttelijä” oli itselleni tuttu ennestään, sillä olen lähes vuosittain käynyt jonkun esityksen katsomassa. Kesän mökkiteemainen komedia vaikuttaisi olevan tuttua Linnateatteri-laatua ja nauruhermoja varmasti koetellaan! Kesän ohjelmistosta kiinnostaisi myös pikkuväelle suunnattu Herra Hakkarainen harrastaa, jonka varmasti meidän taaperokin jaksaisi katsoa. Tajusinpa muuten just, että likkahan on jo ensivisiittinsä Linnateatteriin tehnyt – pari vuotta sitten, vain muutaman kuukauden ikäisenä.

Tilaisuus oli 3. kerroksen Teatteriravintolassa, jonka herkkuja pääsimme maistelemaan. Alkuruuaksi tarjoiltu savubataattikeitto ja sitrustofu oli herkullinen yhdistelmä, ja myös muut menun antimet näyttivät maistuvan kaikille. Olen syönyt Teatteriravintolassa jonkun esityksen yhteydessä useamman kertaa enkä muista koskaan joutuneeni pettymään, vaikka tällainen semirajoittunut kasvisruokailija olenkin. Nyt kesän ajan ravintola tarjoaa vuodenaikaan sopivaa kesämenua hodareineen ja grilliherkkuineen, erinomaiselta kuulostavista jälkiruokavaihtoehdoista puhumattakaan.

Illan päätteeksi meillä oli mahdollisuus jäädä katsomaan dragshow, kun lavalle nousi energinen kaksikko Jukka K. ja Miss Divet. Parituntisen aikana ehdittiin kuulla niin vanhoja euroviisuartisteja, ulkomaisia supertähtiä kuin tuoreempiakin radiohittejä eikä naurua voinut pidätellä, kun esiintyjät eläytyivät täysillä hahmoihinsa. Kaikkiaan varsin hieno ilta, kiitoksia vaan Linnateatterille kutsusta!

Linnateatteri sijaitsee Turun keskustassa osoitteessa Linnankatu 31. Ohjelmisto, ravintolan menu sekä muun tarpeellinen info löytyy teatterin kotisivuilta.

Kesäkuussa osallistuimme geokätköilytapahtumaan, jonka puitteissa pääsimme kierrokselle Kakolaan. Kuulimme läjäpäin mielenkiintoisia tarinoita vankilavuosilta sekä pääsimme omin silmin ihmettelemään monia erilaisia selliosastoja vanhoine sisustuksineen ja seinäkirjoituksineen. Vankeja Kakolassa ei ole ollut kohta kymmeneen vuoteen, mutta vanha vankila-arjen tunnelma oli edelleen aistittavissa. Hurjaa näin tavallisena talliaisena yrittää edes kuvitella minkälaista elämä muurien sisäpuolella on ollut.

Kakolaa restauroidaan parhaillaan asunnoiksi Länsisellistä (postauksen eka kuva) alkaen, ensimmäisten valmistumiseen ei kai pitäisi olla enää pitkä aika. Kieltämättä aikamoisia tulevaisuuden suunnitelmia paikan omistavalla yhtiöllä on mielessä, jäämme odottelemaan mitkä kaikki niistä todella toteutuvat!

Kierros päättyi kahvitteluun kera Kakola-leivosten.

Vierailin Korvensuun voimalaitos- ja konepajamuseolla ensimmäisen kerran pari vuotta sitten, ja viime kesänä päätimme äitini kanssa lähteä jälleen pyörähtämään nurkilla. Museolla oli meinaan joku spesiaalipäivä tuolloin heinäkuussa, sisäänpääsy ilmainen ja muutenkin oli niin ihmisiä kuin kaikenmoista häppeningiä.

Ensin kävimme tsekkaamassa voimalaitoksen, jota itse en ollutkaan aiemmin nähnyt. Tilassa oli vehkeitten lisäksi useampi taulu, joissa kerrottiin voimalaitoksen vaiheista ja Korvensuun meiningistä menneinä aikoina. Kiintoisa paikka ja tosi harmi, ettei ollut mitään “työnäytöstä”, jollaisia on kuulemma joskus vastaavina päivinä ollut.

Voimalaitoksen jälkeen siirryimme konepajaan, jossa siis silloin viimeksi siskon ja K-serkun kanssa kävimme ihmettelemässä. Vaikka olin jo aiemmin antanut kameran laulaa ihan huolella, pakko se vain oli nytkin räpsiä setti kuvia muistoksi. Vähän sentään muistin mitä olin aiemmin kuvannut, joten koitin keskittyä muihin kohteisiin ja ihan mukavan pläjäyksen mielestäni sainkin muistikortille tallennettua.

Ennen kotiinlähtöä poikkesimme vielä läheisellä padolla, jonka vieressä muistan joskus lapsena järjestettäneen erilaisia tapahtumia. Hyvin erilaiselta näytti paikka nykyään, ränsistyneeltä ja villiintyneeltä. Sääli, kuitenkin nätti lokaatio kyseessä.

Viime viikolla kävimme suvun naisten (feat. Hipon) kesken Linnateatterissa katsomassa kahden naisnäyttelijän Vauvasuihku-esityksen, johon oli myös alle 1-vuotiaat lapset tervetulleita. Vähän jänskätti ottaa pirpana mukaan, kun tyyppi on aika kovaääninen sille päälle sattuessaan, mutta eipä tuo haitannut menoa kun paikalla oli monta muutakin änisijää. Itkulta ei siis vältytty ja tissillekin piti kertaalleen päästä, mutta kaiken kaikkiaan meni hienosti. Vähän kyllä hihitytti, kun likka “istui” pöydän reunalla katse lavan suuntaan ja jutteli äänekkäästi. ♥ Esitys oli varsin hulvaton ja nauraa sai useaan otteeseen, vaikka välillä vähän menikin ohi omaan bebeen keskittyessä.

Viikko 17: Tytön ensimmäinen kulttuurikokemus ristiäislahjamekossa.

Päätinpä muuten tähän samaan syssyyn luoda uuden kategorian Vauvan vetimet, jos vaikka näin tulisi ikuistettua enemmänkin minin ihania vermeitä muistoksi itselle. Teatteriin tyttö sai yllensä Pikku emäntä -kuosisen bodymekon, joka on ristiäislahja ja ihan älyttömän suloinen. Miuku-bodymekko siis Marimekko, sen päällä mun vanha valkoinen neuletakki vuodelta -84 eli tytön isoäidin tekemä. Valkoisia sukkahousuja ei löytynyt, onneksi puolipotkarit H&M toimivat nekin. Sukat Lundmyr Of Sweden, alun perin kummitädin toiselle kummilapselleen ostamat ja sittemmin meille päätyneet.

EDIT 19.1.2016:
Päädyin vaihtamaan kategorian nimeen mini vauvan tilalle, jotta se toimii myös näin vauvavuoden jälkeen. Ei vaan jotenkin tullut silloin alkuun tällainen mieleen… :P

EDIT 13.3.2018:
Lapsimäärän kasvettua minin vetimet vaihtui tyttären tamineiksi ja kuopus sai oman pojan pukimet -kategoriansa.

Keski-Suomesta kesälomamatkamme jatkui seuraavaan majapaikkaamme Vuokattiin. Päivän aikana ehdimme poiketa mm. Pieksämäellä ihmettelemässä (ja mä huokailemassa) 70-lukulaista Hotelli Savonsolmua sekä nauttimassa wokkilounaan Kuopion torin kupeessa. Perillä Kainuussa olimme vasta iltasella, sillä keräilimme matkan varrelta lisää uusia kuntia geokätkökartalle ja pysähdyksiä tuli aika ajoin. Olimme toki tutkailleet karttaa etukäteen, joten nämä geotauot olivat hyvin suunniteltuja.

Vuokatista olimme varanneet kolmeksi yöksi mökin nimeltä Eskola, joka osoittautui oikein mukavaksi majapaikaksi. Keittiössä mahtui mukavasti kokkailemaan, pesukone pyöräytti meille kasan puhtaita vaatteita ja pari polkupyörääkin löytyi varastosta. Välillä sataa ropsahti, mutta noin muuten aurinko helli ja järvessäkin tuli käytyä – varsinkin seurueemme nuorin (1v 9kk) oli innokas pulikoija. Yhtenä päivänä päätimme tehdä retken Kuhmoon, joka tarjosi meille historiapläjäyksen Talvisotamuseon merkeissä.

Torstaina oli aika jättää hyvästit Eskolalle ja suunnata auto eteenpäin kohti pohjoista. Tällä kertaa siirtyminen ei ollut pitkä, joten päätimme pysähtyä tsekkaamaan Kajaanin meiningin ja sitten hurautimmekin jo koko reissun varsinaiseen määränpäähän eli Hyrynsalmelle. Majoitusmuotona siellä oli pieni möksä leirintäalueella, sen verran myöhään olimme olleet liikkeellä ettei majoitusvaihtoja pahemmin ollut. Koska kello kävi vasta iltapäivää, ajoimme tavarat jätettyämme eteenpäin Suomussalmelle ja päädyimme siellä täyttämään vatsat pitsalla. Sen jälkeen teimme vielä pienen lenkin ja kävimme pällistelemässä 5-tien varressa nököttävää Hiljaista kansaa. Takaisin majapaikkaan päästessämme oli leirintäalue herännyt eloon, yöhön mennessä vähän liikaakin… Mutta siitä lisää ensi kerralla (joka toivottavasti on aivan lähipäivinä, muuten kirjoittelen näitä varmaan vielä joulunakin).