Ajastaika

Joulu tuli, vaikka mistään joulufiiliksestä ei omalla kohdallani oikein voinut puhua. Valkoisesta maasta ei ollut tietoakaan, joulukuusen jalka ei pitänyt vettä (onneksi Sansu pelasti lainaamalla ehjän jalan), koti oli kuin räjähdyksen jäljiltä. Vaikka tiesinhän mä sen, ettei tästä huushollista saisi siistiä kuin taikasauvalla – ensi jouluna sitten. Aattona tarkeni hyvin seisoskella terassilla saunomisen yhteydessä, pulahdinpa pari kertaa uima-altaassakin. Syötyä tuli loppuvuoden tarpeiksi, karkki maistui kummalliselta 75 päivän lakon jälkeen (ja överiolo tuli jo ihan muutaman palan jälkeen). Joulupäivän illaksi tultiin maalta takaisin kaupunkiin, myrsky ulvoi nurkissa ja kolisteli ikkunoita. Sähköt sentään ovat pysyneet koko ajan, toisin kuin monilla muilla täällä lähiseudulla.

Huomenna se on paluu sorvin ääreen ja vuodenvaihdetta odottamaan. Töissä toivottavasti on suht hiljaista, kun osa porukasta on lomalla tämän viikon – harmi kun en itse saanut tämän pidempiä vapaita. Loppiainen sentään osuu ensi viikolla perjantaille, joten pidennetty viikonloppu silloinkin tiedossa. Se oli tämä joulu tässä sitten, kiitos ja näkemiin.

Sunrise Avenue – Out Of Style [2011]

Viime viikonloppuna riitti kemuja, sillä ohjelmassa oli paitsi perjantain pikkujoulut myös yhdet viisikymppiset. Äidin veljen vaimo heilautti itsensä uudelle vuosikymmenelle, ja sitä juhlistimme pienellä porukalla (tai hmmm, onkohan yli 20 ihmistä vähän vaiko paljon..? Meillä pelkästään isovanhemmat + lapset + lapsenlapset tekee yhteensä jo parisenkymmentä henkeä = lähisuku.) heidän kotonaan lauantai-iltana.

Meidän poppoon kimppalahjassa oli mm. kynttilä jokaista vuosikymmentä kohti.

Kahvipöydän sitruunakreemikakku oli taivaallisen ihanaa.

Ruusuja päivänsankarille.

Onneksi kekkerit alkoivat vasta myöhään iltapäivällä, edellisen illan pikkujoulut kun venähtivät kolmeen saakka yöllä niin lauantaipäivällä olo oli jokseenkin väsynyt. Synttäreillä ei kuitenkaan enää väsyttänyt ja lähdinkin paikalta vanhempieni mukana vasta viimeisten joukossa, kello taisi siinä vaiheessa jo olla lähemmäs kahdeksan. On se vaan mukavaa kun on isohko lähisuku, tulee nähtyäkin niitä ihmisiä kun on kaiken maailman juhlia pitkin vuotta!

Juhannusviikonlopun sunnuntaina kahviteltiin pienellä sukulaiskatraalla kotikotona, sillä vanhemmillani tuli maanantaina täyteen kolmekymmentä vuotta avioliittoa. Kahvin ja raparperi-Britan jälkeen siirryttiin ulos uima-altaalle ja osa porukasta aloitti kuulemma parisen tuntia kestäneen saunomis- ja uimissession. Me ei kullan kanssa osallistuttu kumpaankaan, sillä lähdettiin Turkuun sen verran ajoissa että mä ehdin käydä vielä jumppailemassa.

Perjantaina ensimmäinen heinäkuuta olisi myös ollut edesmenneiden isovanhempieni hääpäivä, vuosi yli timanttihäiden. He viettivät yhdessä runsaat 54 vuotta naimisissa ennen kuin nukkuivat kumpikin samana syksynä pois. Ehdinköhän mä koskaan olla niin pitkään avioliitossa, kun ei vielä ole edes kosittu..?

Kuvailin samalla reissulla vähän äipän puutarhaa pitkästä aikaa, siellä oli yhtä sun toista kukkaa täydessä loistossaan. Voi kunpa itsekin saisi oman pienen pihan, johon voisi lykätä muutaman lajikkeen silmäniloksi! Puutarhahommien suhteen mulla on peukalo keskellä kämmentä, mutta ehkäpä sitä ajan kanssa oppisi ainakin helppojen kukkien kanssa. Ja hei, olen mä saanut ruusunkin pidettyä hengissä – vaikka lämpiminä päivinä parveke muistuttaa lähinnä pätsiä. Kukkaa pukkaa edelleen!

The Sounds – Something To Die For [2011]

Mihin viikonloput aina oikein katoavat niin vikkelään? Kesällä varsinkin. Perjantaisin sitä huokaisee, että jes nyt on pari päivää aikaa tehdä mitä lystää – ja yhtäkkiä huomaakin kellon raksuttavan jo sunnuntai-iltaa. No okei, kyllä mä aika paljon kaikenlaista sain viime viikonloppuna aikaiseksikin eli ei ne päivät ihan hukkaan mennyt. Sitä paitsi sunnuntain aamuvuoro (klo 6-14) Salossa vei matkoineen sievoisen tuntimäärän mun viikonlopusta, mutta palkkapäivänä tili kiittää.

Perjantai-lauantai oltiin kullan kanssa kotikotona maalla, paljon ehdittiin puuhastella lauantain sadepäivästä huolimatta. Meillä on nyt sänky Turussa! ♥ Desthealta jäi muuton yhteydessä sopivasti 120 cm leveä runkopatja ylimääräiseksi ja nyt vihdoin uskallettiin tuoda se kotiin. Se on ollut pari kuukautta meillä kotikotona, joten varmuudeksi roudattiin se pariksi tunniksi 80-asteiseen saunaan ennen autoon kantamista. Nyt vaan peukut pystyyn, että ludeongelma todellakin on historiaa! Sängyn lisäksi makuuhuoneeseen asettui alkuvuonna jäsenetuna ollut valkoinen pienempi Expedit, joka toimii sekä kenkätelineenä että yöpöytänä ja kirjahyllynä.

Lauantaina äiti päätti kauppareissulla ostaa iltapäivän kahvipöytään myöhäisen synttärikakun, Elosen (sukulaisten tuotteita pitää aina suosia) supersuklaisen sacherkakun. Oli lähes ällömakeata mutta kuitenkin ihan hitsin hyvää! Sain viikonloppuna myös myöhästyneen paketin siskolta:

Vihdoinkin Pasilan ensimmäinen tuotantokausi! Olen nyt parina iltana katsellut noita jaksoja ja parin jälkeen tajusin, etten ole tainnut koskaan noita ensimmäisiä edes nähdä. Kyllä taas on saanut hekottaa Rauno Repomiehen sekaville jutuille ja Kyösti Pöystin loppumattomalle sanailulle. Ihan mahtava sarja, suosittelen!

DVD:n lisäksi paketista paljastui sydänaiheisia koruja, ihanan isot tummahkot korvikset sekä kivasti muunneltava kaulakoru. Siskon itse tekemiä siis, näillä koristeltuna kelpaa ylpeän isosiskon hummailla missä vaan. Kaulakoru pääsikin tänään jo käyttöön, kun pyörähdettiin kultsin kanssa kaupungilla pikaisesti ensimmäiset kesäalet tsekkaamassa.

Lauantai-illalla tultiin maalta takaisin Turkuun ja lähdettiin sitten vielä jokirantaan, jonne oli “muutama” muukin tullut ihailemaan valojen tanssia taivaalla. Kyseessä oli siis jäähyväiset Myllysillalle, aikamoinen valoshow sillan ympärillä nähtiinkin. Ilotulitukset olivat komeampia kuin uudenvuodenaattona ja paukkuja oli paljon. Kovasti yritin saada muistikortille jotain tallennettua, mutta mä en ole vieläkään oikein sisäistänyt sopivia asetuksia ilotulitusten kuvaamisen… Noh, kuvan saa joka tapauksessa klikkaamalla suuremmaksi.

Sunnuntaiaamu meni tosiaan töissä, ja sieltä huristelin suoraan Piikkiöön rippijuhliin. Aika on taas hujahtanut ohi nopeammin kuin on tajunnut, vai missä vaiheessa muka nuoresta serkkupojasta ehti tulla rippikouluikäinen? Ja se taas tarkoittaa sitä, että mä alan olla auttamattomasti vanha… Kivat juhlat oli kyllä ja olin paikalla jopa hyvissä ajoin mitä kahvitteluun tuli, vaikka töiden takia saavuin parisen tuntia muiden jälkeen.

Kotona olin joskus viiden jälkeen, yli kahdentoista tunnin siellä täällä säntäilyn jälkeen väsytti kieltämättä ihan hyvin – eikä runsaan neljän tunnin yöunet ainakaan auttaneet asiaa. Nyt onneksi univelat on kuitattu, vaikkakin näin iltasella alkaa olla jo aika rättipoikki. Kohta voisinkin painua pehkuihin, jotta jaksaa huomenna taas puurtaa erään sivuston parissa. God natt!

Jippu – Kuka teki minusta tän naisen [2008]