Ajastaika

Niin kovasti kuin mun on ollut tarkoitus tehdä näitä päiväni kuvina -postauksia, edellisestä kerrasta on yllätys yllätys ehtinyt vierähtää jo vuoden verran. Tai ehkä se vuosi vain katosi nopeammin kuin yleensä? Tai joku varasti 2/3 vuodesta niin että se tuntui lyhyeltä?

Tässä joka tapauksessa viime lauantaipäiväni kuvitettuna.

Klo 09.15
Aamupalaa kera Turun Sanomien ja kupposen vihreää teetä.

Klo 10.00
Ulos autolle ja suunta Miaa treffaamaan.

Klo 10.21
Auto jäi parkkiin, me lähdettiin kävellen etsimään sopivaa luistelupaikkaa.

Klo 11.12
Ihan ei mennyt nappiin: hei me ollaan maalta eikä tajuta ottaa euroja mukaan, että oltaisiin päästy Parkin kentälle (jossa sitä paitsi luki että on muka maksullinen vain koulujen loma-aikoina – ei kai nyt vielä ole mikään loma-aika?!) luistelemaan. Onneksi siedettävän kävelymatkan päästä löytyi maksuton (ja lisäksi rauhallinen!) luistelukenttä.

Klo 12.11
Takaisin päin kävellessä ohitettiin Petteri ja kumppanit. Petterin punainen nenä ihan oikeasti välkkyi! Ja voi jumpe mitä kaikkia tyyppejä noiden rakennusten katoilla istuskeli…

Klo 12.34
Jäin teekupillisen ajaksi, sohvalla seuraa piti Mini.

Klo 15.51
Ehdin tovin jumittaa kotona, kunnes lähdettiin puoliskon kanssa heittämään mummi lentokentälle (siellä se mummi nyt nauttii Kanarian auringossa!). Samalla reissulla käytiin ruokakaupassa.

Klo 17.33
Remppahommia olohuoneessa, pistorasian alta löytyi tuollaista hassua tapettia. Oikeasti tässä kohtaa mies jäi remontoimaan ja itse lähdin ajelemaan maalle.

Klo 20.11
Kotikotona ulkosaunaan saunomaan, saunajuomana jääkylmä Oiva Skumppa.

Klo 21.36
Iltapalalla. Äiti oli kokannut mm. uunivihanneksia ja paistettua halloumia, nam!

Klo 22.46
Löhöttiin sohvalla jotain random telkkariohjelmia katsellen. Miskakin käpertyi viereen.

Klo 23.20
Uni painoi sen verran paljon silmiä, että siirryin hammaspesun kautta sänkyyn. Muutaman sivun jaksoin vielä lukea uusinta Trendiä, sitten laitoin lehden pois ja simahdin alta aikayksikön.

Oho, tämä blogi toimii edelleen! Vieläkö täällä joku jaksaa käydä kurkkimassa siitä huolimatta, että päivitystiheys on viime aikoina ollut suhteellisen mitäänsanomaton? Josko homma tästä taas lähtisi pyörimään, kun päivät pitenevät ja valoa riittää työpäivän jälkeen meille toimistohiirillekin. Hippasen on sellainen fiilis, että olen ollut jossain koomassa viimeiset kolme kuukautta… Vaikka nopeastihan ne viikot ovat menneet, sitä ei käy kieltäminen. Kohta taitaa jo olla taas juhannus?!

Pidettiin lauantaina aika ex-tempore pienimuotoinen viini- ja juustoilta Felinen, Mian ja Aleksin kanssa. Toisin sanoen istuttiin iltaa herkkujen parissa maailman menoa pohdiskellen – toimii! Juustolautasella oli hyvin perusjuustoja: Valion Aura-sinihometta, Riitan Herkun Camembert Cardinal -valkohometta sekä fetaa (ei salaattijuustoa vaan ihan kunnon fetaa). Kaveriksi juustoille oli päärynää, pohjana taas hapankorppua ja suolakeksiä.

Viinipuolella löytyi sekä punaista että valkoista. Valkoviini oli laivalta tuotu Alba de Murviedro (Espanja; Savignon Blanc, Muscat), punainen taas Alkon valikoiman luomu Montalto Syrah (Italia; Syrah). Murviedro oli yllättävän hyvää eikä Montaltossakaan ollut mitään valittamista. Näin täysin harrastelijana sopivat mielestäni kumpikin loistavasti juustojen kaveriksi, tiedä sitten mitä joku asiaan enemmän vihkiytynyt olisi mieltä.

Alkajaisiksi kumosimme kurkkuun Ufo-shotit, vaaleanpunainen juoma oli aivan kuin tarkoitettu tyylikkäisiin possushottilaseihini. ;) En oikein tiedä tykkäänkö tuosta Ufosta vai en, tavallaan on kyllä aika hauskaa kun se maistuu ihan niiltä kovilta vaaleanpunaisilta ufokarkeilta. Olisikohan parempaa, jos tekisi juoman itse karkeista kirkkaasta? Värikkäistä turkinpippureista tehty salmari ainakin on parempaa kuin oikea salmari.

The Knife – Silent Shout [2006]

Mennyt viikonloppu vierähti pääosin pääkaupunkiseudulla, edellisestä kerrasta olikin jo monta kuukautta aikaa. Kersanttitoverini intistä majoitti mut luonaan Espoossa, sieltä sitten käytiin lauantaina ensin Sellon Elixiassa vähän kuntoilemassa ja myöhemmin päivällä lähdettiin katsastamaan Helsingin keskustan sisustusliikkeitä. Pidempäänkin olisin reissussa viihtynyt mutta ei auta, viikonloppu on aina liian lyhyt.

Pääsin matkustamaan junalla, jei! Rakastan junia ja tunnelmaa junassa, vaikka opiskeluvuosina tuli VR:n penkkejä kulutettua turhankin usein. Nykyään vaan junamatkustaminen tuntuu älyttömän kalliilta, kun ei saa enää mitään opiskelija- tms. alennuksia. Pelkkä pari tuntia suuntaansa Tku-Hki-Tku verottaa tiliä jo reippaasti yli 50e!

Sisustuskierroksella kävimme mm. Pinossa, Formverkissa ja Perobassa. Formverk oli itselleni uusi tuttavuus ja voi elämä, miten ihana liike! Jos joskus voitan lotossa niin se on se paikka, johon menen taatusti ostoksille. Yllä oleva kuva taas on Design Forum Shopista, tuttua turkulaista KLO Designia sekä Studio Jaffen supersuloisia vauvantossuja. Mulle yhdet tuollaiset aikuisten koossa, kiitos!

Design Forum Shopista myös tämä, samaan ruutuun osunut muutama henk. koht. suosikkini: Muuton Unfold- ja E27-valaisimet sekä Restore-säilytyskorit. Eikä tuo Woodnotesin K-tuoli sekään mikään kamala kapistus ole, ei ollenkaan. Mulla on nykyään käsittämätön himo keltaiseen, oi voi kun saisi esimerkiksi jomman kumman noista keltaisista valaisimista oman kodin kattoon! Se olisi niin täydellinen pari harmaalle seinälle…

Stockan sisustusosasto piti tottakai myös koluta läpi, S ostikin sieltä ihanan raikasta limenvihreää Marimekon verhokangasta. Itse saatoin melkein seota Kartellin osastolla, ks. kuva yllä. Kaikkea ihanaa muovista, nam! Olen alkanut salaa haaveilla läpinäkyvästä Take-valaisimesta, sen luoma valo on niin kaunista.

Kauppojen suljettua ovensa aloimme pähkäillä mihin mennä taltuttamaan kurnivat vatsamme. Pari vaihtoehtoa katsastettuamme päädyimme lopulta Memphikseen, mikä ei loppujen lopuksi ollut yhtään hullumpi valinta. Mukava tunnelma, kiva sisustus ja herkullinen ruoka pelastivat suuremmalta nälkäkiukulta. Tuo kuvassa näkyvä lehtitelineseinä on aika hauska idea!

Tilasin eteeni Holy Halloumi -luomuleipäannoksen, jossa oli mukana normiranskisten tilalla rapsakat dipping strips -perunat. Itse leipä sisälsi peruslisukkeiden ohella pariloitua halloumijuustoa, paprikaa, pinaattia ja harissaöljyä. Ah kuola valuu, kun vain ajatteleekin tuota annosta!

Seuraan liittyi myös K-serkku ja istuskeltiinkin hyvä tovi kuulumisia ja muita juttuja (mm. Australian matka -sellaisia, voi kateus!) kertoillen. Pääruokaa hetken sulateltuani päädyin vielä ottamaan jäätelöä jälkkäriksi, Sweetest Ice Cream Story kuulosti aivan liian herkulliselta skipattavaksi. Appelsiinijuustokakkujäätelöä, suklaabrowniejäätelöä ja mojitosorbettia, mansikka-passionkastiketta, mascarponevaahtoa, viinirypäleitä, appelsiinipippuria ja granaattiomenansiemeniä – oli kyllä niin mahtava setti ettei paremmasta väliä. Siihen hetkeen sopi kuin nenä päähän; joskus tekee mieli pientä suklaakakkupalaa, joskus taas on saatava kunnon jätskiannos.

Jotenkin kummasti päästyämme takaisin Espooseen joskus kymmenen jälkeen illalla vatsassa oli taas sopivasti tilaa viinille ja juustoille. Lauantai-illan juomaksi valikoitui uusiseelantilainen kuohuviini Saint Clair Vicar’s Choice, joka oli sopivan kirpakka ja kivasti karviaismainen. Voin suositella lämpimästi, aion ehdottomasti toistekin ostaa tuota.

Juustolautasella oli perushomejuustot Valion aurajuustoa sekä Castellon valkohomejuustoa sekä vähän erikoisempaa savusulatejuustoa juustotiskiltä. Erinomaisia olivat kaikki ja maistuivat hyvältä myös kuivan kuohuviinin kanssa.

Pakko muuten fanittaa tuota isompaa Lokki-valaisinta, aivan ihana valo! Sopisikohan meidänkin keittiöön..? Vinkkinä muuten jos joku on kyseistä valaisinta kattoonsa kaavaillut, kumpikin koko on helmikuussa Anttilan ja Kodin1:n tarjouksessa Plussa-kortilla isompi 280e (norm. 450e) ja pienempi 200e (norm. 350e).

Sunnuntaina aamupäivällä olikin sitten mun aika lähteä kohti kotia. Tammikuun aurinko pisti parastaan, kun suuntasimme lähijunalla Espoon keskukseen. Kymmenen asteen pakkanen oli virkistävää muttei yhtään liian kylmä. Samanlaista oli onneksi Turussakin, niin ei tarvinnut kaunista säätä ihailla vain junan ikkunasta.

Lopuksi vielä ostokseni, esittelijänä tällä kertaa Nafnaf. Sininen hattu Monkista 20e ja setti nappikorviksia H&M:stä 3e; voin siis vihdoin heivata mäkeen vanhat überkuluneet napit, jotka aikoinaan ostin jostai alekorista eurolla. Nyt on hyväksi todettua nappikorvista useammassa värissä, niin ehkeivät kulahda ihan niin nopeasti. 100% villaa oleva hattu on mustan hattuni serkku, hieman isommalta tosin tuntuu vaikka on kokoa XS/S. Loistava vaihtoehto joka tapauksessa mustalle versiolle.

En ole hetkeen kirjoittanut tänne blogiin mitään kunnollista. Oikeastaan en ole kirjoittanut yhtään mitään. Tammikuu, tuo kuukausista ankein, on onneksi liihottanut suht nopeasti ohi – enää runsas viikko ja ollaan jo helmikuun puolella. Näin talven pimeydessä ylitöiden väsyttämänä olen alkanut pohtia, onko elämässä ihan oikeasti järkeä.

Päivät katoavat samalla kaavalla: aamulla kukonlaulun aikaan ylös, vuorokauden parhaat (eli valoisat!) tunnit istun toimistossa, kotiin tullessa olen niin väsynyt etten saa mitään aikaiseksi. Välillä sentään raahaudun Elixiaan, mutta sielläkin meinaan nukahtaa tunnille. Viikonloppuisin nukun arkiöiden univelkoja pois, vaikka harvoin silloinkaan koisaan puolille päivin. Käyn Elixiassa jollain kivalla aamutunnilla, lauantai-iltana ehkä kotikotona saunomassa. Näen ystäviä, vietän aikaa avopuolisoni kanssa.

Ja yhtäkkiä viikonloppu on ohitse ja pitää taas kuluttaa iso osa päivästä töissä tai työmatkalla.

Remonttihommat eivät ole edenneet nimeksikään, koti näyttää edelleen siltä kuin hurrikaani olisi pyyhkäissyt yli. Tavaroita piilottelee muuttolaatikossa, ei niitä jaksa edes etsiä kun ei yhtään muista mikä voisi olla oikea sijainti. Eteisen seinässä maali näyttää teini-ikäisen akneposkelta, olohuoneen seinän tapettikerrokset ovat tiukassa kuin mitkä – näyttää vähän taideteokselta koko seinä, kun on rapsuteltu menneitä vuosikymmeniä irti. Sisustusinspiraatiota ja -ideoita olisi pää täynnä, mutta ei viitsi mitään alkaa toteuttaa ennen kuin on päästy pintojen kanssa eteenpäin. Siinä mielessä hyvä juttu, että ajatukset ehkä selkiintyvät paremmin kun on enemmän aikaa pähkäillä ja suunnitella kokonaisuutta.

Pimeitä iltoja piristämään löysin Kultajousen -70% alepöydästä kuvan punasävyiset tuikkuastiat. Olin ihastellut PartyLiten versioita ystävällä ja hetken jopa harkitsin sellaisten hankkimista itsekin, mutta sitten nämä tulivat vastaan. Köyhdyin neljänkympin sijasta kolme euroa, en valita. Eivät nämä ehkä yhtä luksusta ole, mutta ilahduttavat joka kerta ikkunalaudalla tuikkiessaan.

Bat For Lashes – Fur And Gold [2006]