Ajastaika

Hälsningar från Stockholm! Perjantaina päivällä tosiaan köröttelin bussilla Helsinkiin, ja viideltä irtosi Silja Serenade laiturista K-serkku ja minä mukanaan. Ekana iltana ei ihmeempiä tehty, vähän käytiin tutkailemassa TaxFreen sekä pikkuputiikkien tarjontaa ja ostettiin jotain pientä evästä ym. plus syötiin iltapalaksi salaatit. Mihinkään humppabaariin ei jaksettu lähteä vaan mentiin sen sijaan nukkumaan, jotta jaksettaisiin seuraavana päivänä kekkaloida pitkin Tukholmaa.

Kierreltiin pääasiassa ydinkeskustan liikkeitä, oli meillä 24h-kortit tunnelbanaan mutta aika loppui yksinkertaisesti kesken (vajaa kuusi tuntia on yllättävän lyhyt aika!). Aloitettiin Sergelgångenista, sieltä Gallerianiin ja edelleen kadun toiselle puolelle, kävinpä mäkin ekaa kertaa NK:ssa. Kolmen maissa hypättiin taas tunnelbanaan ja löydettiin tiemme Hard Rock Cafen eteen – oli muuten sekin jotain täysin uutta mulle eli ensimmäinen visiittini Hard Rock Cafessa.

Päätettiin jäädä sinne nauttimaan myöhäinen lounas: listaa ei tarvinnut kovin kauaa pähkäillä, sillä kumpaakin meistä houkutti California Chicken Club Sandwich. Annos oli sinänsä arvokas (170kr = n. 20e) mutta myös kooltaan jättimäinen, ja olipa kyllä aivan mielettömän herkullistakin. Rapeiden leipien välissä oli grillattua kanaa, pekonia, tuoreita avokadoviipaleita, tomaattia, salaattia sekä sitruunamajoneesia, lisäksi lautasella oli juuri sopivan rapsakoita tikkuperunoita.

Kameraa en montaa kertaa kassista kaivanut, mitäpä sitä jossain kaupassa olisi kuvannutkaan. Tukholmasta ostoskasseihin päätyneet asiat tallensin muistikortille jo laivassa, heitetään ne saman tien tähän höpinöiden perään.

Weekdaysta ostin itselleni Cheap Mondayn harmaat farkut, joissa on hauskat tekonahkaiset yksityiskohdat taskuissa ja vyölenkeissä, ja kullalle toin tuliaisiksi saman merkin tummanharmaan t-paidan vaalealla printillä. Kumpikin oli alennuksessa ja lähti mukaan puoleen hintaan, yhteensä maksoivat alle 300 kruunua.

Lindexin alerekiltä löysin vaivaisella 75 kruunulla tummanharmaan taskullisen neuletakin, ei aivan täydellinen mutta ajaa asiansa kunnes joskus löydän sen The Neuletakin. Tuossa neuleessa on jopa hippasen villaa ja angoraa! Sydänsukkiksia olin katsellut jo Suomessa ja nyt niiden tullessa vastaan 30 kruunun hintalapulla en voinut vastustaa, H&M Dividedia ovat siis.

Olen viime aikoina vältellyt Gina Tricotin trikoohelvettiä viimeiseen saakka, lähinnä koska Turussa ainakin soi aina musiikki liian kovalla ja tavaraa on liikaa – eivätkä ne kertakäyttörättejä hullunkiilto silmissään hamstraavat nuoret neidit ainakaan paranna asiaa. Tukholmassa poikkesin Cubuksesta viereisen GT:n alakertaan lauantaiaamun hiljaisuuden houkuttelemana, lisäkseni siellä oli ehkä kaksi ihmistä plus kaikki vaaterekit olivat vielä hyvinkin siistejä. Yhden hankinnan tein, tuollaisen harmaan vähän korkeavyötäröisen satiinihameen. Olin valmis maksamaan hintalapun mukaisen vajaa 100 kr, mutta yllätyksekseni kassalla hinnaksi tulikin vain 49 kr.

Että sellaisia. Mitään turhuuksia en ostanut, hetken houkutukset jätin suosiolla kauppaan. Loput kruunut käytin laivalla tuliaisiin, ja tänään pyörähdettiin nopeasti vielä Helsingissä parissa kaupassa ennen kuin lähdin kotimatkalle. Pari aivan loistavaa juttua löytyi, katsotaan josko kirjoittelen niistä vielä toiste enemmän kuvien kera. Nyt on pakko kaatua sänkyyn ennen kuin nukahdan pää näppiksellä…

Lukaisin muutama päivä sitten loppuun Ron McLartyn teoksen Polkupyörällä ajamisen taito, jonka satuin löytämään joulun alla kotipaikkakuntani kirjastosta. Kyseinen kirja on tullut vastaan muuallakin kuin tuossa linkkaamassani blogikirjoituksessa, joten siitäkin syystä oli mielenkiintoista saada opus luettavaksi. Ja olipa kansikuvakin jopa silmääni miellyttävä.

Alku oli ehkä hieman tahmeaa, mutta sitten kun tarinaan pääsi sisään ei lukemista olisi malttanut lopettaa lainkaan. Oli muuten mulla nyt jo toinen kirja putkeen, jossa hypitään hyvin selkeästi nykyhetken ja menneisyyden välillä. Alkuun olin jotenkin ihan ulalla henkilöistä ja tapahtumista, mutta kirjan edetessä mielessä pyörineet kysymykset onneksi alkoivat saada vastauksia.

Päähenkilö Smithy oli toisaalta sympaattinen kaveri, mutta toisaalta ärsyttävän aikaansaamaton alistuja – tai siis oli ainakin ennen ollut. Sellainen syrjäänvetäytyvä nahjus, joka kohauttelee kaikelle välinpitämättömästi olkiaan eikä tee vapaa-ajallaan muuta kuin löhöä, kännää ja mässytä. Vaikka siitähän tarina juuri kertoi, miten Smithyn elämä sai yhtäkkiä täysin uuden käänteen – ja hyvä niin. Se on itsestä kiinni onko kerran nahjus aina nahjus.

Se on kyllä pakko myöntää, että kirjan luettuani aloin haaveilla keväästä ja polkupyöräilystä… Sain viime syksynä uuden (= tädin vanhan) fillarin niin myöhään, etten ehtinyt kovin montaa lenkkiä tehdä ja nyt talvella en ilman nastarenkaita viitsi edes kokeilla. Sitä odotellessa.

* * * * * * * * *

Edelliset kirjat on jo palautettu kirjastoon ja uusia lainattu tilalle, seuraavaksi menenkin valitsemaan yhden niistä ja pakkaan sen mukaan viikonlopun pikavisiitille länsinaapuriin. Huomenna lähdetään K-serkun kanssa alkuillasta seilaamaan, lauantaipäivä vietetään Tukholman aletarjontaa tutkaillen ja sunnuntaina tullaan takaisin. Eipä siis muuta kuin viikonloppuja & adjö!

Kat DeLuna – 9 Lives [2007]

På finska: tuliaiset itselleni Tukholmasta siis. Vaikka kierreltiin ehkä joku tuhat kauppaa, vastaan tuli aika vähän mitään todella mielenkiintoista. Omat hankintani taisivat olla kaikki normaalihintaa edullisemmin, joskin mitään varsinaisia alerekkejä oli todella hintelästi muualla kuin Monkissa.

(Toppi ja huivi yht. 75 kr / Monki; Dependin minilakat yht. 39 kr / Cubus.)

Keskustan Monkissa käytiin sellaisena ajankohtana, ettei porukkaa ollut vielä paljonkaan liikenteessä, joten hyvillä mielin roudasin sovituskoppiin hullun läjän sovitettavaa – taisivat olla yläosia kaikki. Mukaan lähti loppujen lopuksi ainoastaan raidallinen seilorihenkinen toppi sekä jättisuuri seeprahuivi, kumpikin muistaakseni -75% alennuksella ja yhteensä maksoivat siis about kahdeksan euroa.

Cubuksesta ostin Dependin minilakat yhteistarjouksesta, limenvihreää olin himoinnut aiemminkin ja kynnenvahvistajaa halusin koittaa ihan vain siksi, että OPI:n vastaavista saa eBayssakin pulittaa yli kympin. Kynsijuttujen lisäksi ostin mustan ihan peruspaidan (49 kr), joka oli hieman pidempi ja aivan ihanan pehmeää, hyvin laskeutuvaa materiaalia.

(Mustat korkkarit 149 kr / Skopunkten; ballerinat 100 kr/ Vagabond.)

Kummatkin kengät tarttuivat mukaan Barkarbyn reissulta ja yhteensä verottivat matkakassaa runsaan 25 euron edestä. Oranssit ballerinat löytyivät Stockholm Quality Outletin Vagabondin liikkeestä, noita taisi olla keväällä ja kesällä ’08 myynnissä? Kokeilin Vagabondilla ties miten monia kenkiä, mutta nuo olivat ainoat just mun jalkaan passelit. Mustat peruskorkokengät multa on aina puuttunut, joten melkein kiljahdin riemusta kun löysin Skopunktenilta täydellisesti jalkaan sopivat korkkarit eikä runsaan 15 euron hintakaan päätä huimannut. Mun jalat eivät yleensä koroista tykkää, mutta nuo tuntuvat jalassa paremmilta kuin yhdetkään jo omistamani korkokengät.

Viimeisenä esittelyvuorossa on ehkä se paras osuus, koru jonka perään olen kaihoisasti katsellut jo hyvän aikaa. Joulupukki ei ilmeisesti viime jouluna ollut toiveitani kuunnellut, ja vaikka ihania lahjoja sainkin niin kyseinen koru jäi paketeistani uupumaan.

(Pronssinen Kalevala Korun Vellamo-riipus 56 € / Silja Galaxy.)

Silmäni iskivät upeaan Vellamo-riipukseen takastulomatkalla laivan lahjakaupassa, juurikin enemmän mieleeni olevana pronssinsävyisenä. Koska Tukholmassa en kovin paljon mitään ostellut, budjetissa oli vielä sopivasti varaa runsaan viidenkympin iki-ihanalle korulle – ja maissahan tämä maksaa yleensä siinä 70 euron pintaan.

Vellamo tunnetaan suomalaisissa kansantaruissa vedenhaltijana, Ahdin puolisona, ja Kalevalassa vedenemäntänä. Kerrotaan, että vedenneidolla on pitkät vyötärölle ulottuvat hiukset. Päivi Harjuhaahdon suunnittelemassa korussa Vellamon hiuskiehkura on kuvattu kauniina filigraanikuviona. Sen muodossa voi nähdä myös aaltojen keinuvaa liikettä. Uskomusten mukaan Vellamo näyttäytyy pääasiassa miehille ja kalastajan onkeen tarttuessaan voikin pyrkiä miehen puolisoksi.
(Lainaus: Kalevala Koru)

Rakastan uutta koruani aivan suunnattomasti ja toivon, etteivät tiemme koskaan erkane. Vellamo roikkuu kaulassani tälläkin hetkellä ja mitä todennäköisimmin tulee viettämään aikaa siinä hyvin paljon. Nahkanauha kuulemma alkaa käytössä hiljalleen nuhraantua, mutta sen ilmeisesti saa vaihdatettua uuteen mikäli katsoo asian tarpeelliseksi.

Seuraavaksi vuorossa Tukholman reissun osa kaksi eli viime viikon lauantai. Heräiltiin joskus puoli yhdeksän pintaan paikallista aikaa, tai no mä olisin varmaan koisinut iloisesti vielä pari tuntia mutta muut olivat jostain syystä kamalan virkeitä. :) No, olihan siinä ehtinyt jo kymmenisen tuntia nukkua kuin tukki, joten aiottua aikaisemmin nouseminen vain teki aamusta kiireettömämmän. Suihku ja aamupala tekivät gutaa eikä edes meikkiä tarvinnut hutaista kiireessä.

Yhdentoista maissa hyvästeltiin yöpaikkamme emäntä ja huristeltiin bussilla Slussenille, jossa vaihdettin tunnelbanaan ja vietiin jälleen tavarat Cityterminaleniin säilöön. Pyörittiin tosin varmaan vartti ympäriinsä, kun ei meinattu löytää vapaata isoa säilytyslokeroa, johon kaikki tavaramme mahtuisivat. Tiedä sitten oliko se normaalia lauantairuuhkaa vai oliko kaikki jättilokerot maraton-kansan romppeita täynnä, onneksi kuitenkin saimme omamme.

Lauantain kierroksen aloitimme keskustasta, pyörin tunnin verran yksikseni Felinen ja Envian käydessä ainakin jossain cyber-kaupassa pyörtyilemässä. Tsekkasin parit perusketjut, joissa oli suunnilleen samat vermeet kuin Suomenkin liikkeissä, mutta Cubus yllätti ja teinkin siellä pari hyvää ostosta. Treffattuani tytöt pyörähdin nopsaan vielä H&M:n Homea myyvässä liikkeessä, jossa ostokset tehtiin kivasti magneettien avulla (ks. ylin kuva). Mitään ei kuitenkaan tarttunut mukaan, mutta oli hauska käydä hypistelemässä H&M-sisustustavaraa ihan livenä.

Keskustasta lähdettiin kävelemään suuntana Gamla stan ja matkalla poikettiin Rockzonessa, josta jatkettiin eteenpäin mm. verkkoa ja mekkoa mukanamme. Gamla stanissa ei tällä kertaa vietetty sen enempää aikaa kuin mitä meni läpi kävelemiseen ja Saturn Returnissa piipahtamiseen, vaan jatkettiin lampsimista Södermalmille. Götgatanilla käytiin kyllä useammassakin kaupassa, mutta siinä vaiheessa kai väsymys alkoi painaa sen verran ettei oikein jaksanut enää keskittyä. Ei siis muuta kuin jalkoja lepuuttamaan (ja mahaa täyttämään) välipalan merkeissä, ja sen jälkeen askeleet takaisin keskustan suuntaan.

Kaupunkiin päästyämme kello taisi olla jotain viiden paikkeilla, kaupat alkoivat mennä kiinni ja jalkoja särki – paitsi Felinellä, näköjään neljän euron tossut voivat joskus olla ne parhaimmat jalkineet. Pyörittiin jonkun aikaa Åhlensilla, istuttiin (ja naurettiin) tavaratalon kahvilassa sekä ennen lähtöä käytiin vielä ruokaosastolla hakemassa vähän syötäviä tuliaisia (lähinnä itsellemme). Sitten hilpaistiin noutamaan tavarat säilytyksestä ja ajettiin tunnelbanalla Gärdetille Siljan terminaalin läheisyyteen.

Luultiin joutuvamme odottelemaan laivaan pääsyä tunnin verran, mutta ei ehditty check-inin jälkeen montaakaan hetkeä viettää terminaalissa kun Feline huomasi, että laivaan pääsikin jo sisään. Silja Galaxy on ulkoapäin ehkä symppiksin risteilyalus koskaan: sinistä taivasta, valkoisia pilviä, kirahveja, pingviinejä! Ja oli muuten sisältäkin paljon esim. Europaa siistimpi ja tyylikkäämpi plus kirahveja näkyi sielläkin seinillä. :)

Koska laivan lähtöön oli vielä aikaa, huoahdettiin hytissä ja koitettiin vähän virkistyä. Satamasta irtautumisen jälkeen käytiin tax freessa ja hajuvesi- ym. myymälässä, sen jälkeen kello alkoikin jo lähestyä puoltayötä. Envia väsähti eikä enää jaksanut hillua missään, me Felinen kanssa käytiin tutkailemassa laivan tarjontaa ja meininkiä. Pelattiin erä ilmakiekkoa ja naurettiin lähes vedet silmissä, minkä jälkeen tankattiin itsemme patongeilla (joita väitettiin bageleiksi?!). Discoonkin kurkattiin, mutta siellä oli – yhdeltä yöllä – alle kymmenen ihmistä joten unohdettiin se ja painuttiin hyttiin nukkumaan.

Sunnuntaiaamulla kahdeksan jälkeen oltiin takaisin Turussa, väsyneinä mutta onnellisina. Kiitoksia matkaseurasta tytöt, toivottavasti lähdetään joskus uudestaankin! Jos vaan vielä huolitte mut mukaan, vaikka haluankin käydä about jokaisessa kaupassa ja Monkissa sovitan järjettömän kasan vaatteita… Ehkä ensi kesänä?! ;)

Amanda Jenssen – Happyland [2009]