Ajastaika

Tästähän näyttäisi melkein olevan tulossa jokakeväinen tapa, mutta niin houkuttelevia kuvia jälleen lätkäistiin silmieni eteen Vagabondin fb-sivulta, etten malttanut olla jakamatta näitä myös blogin puolella. Viime päivät ovat pakkasasteista ja talvitakista huolimatta menneet omalta osaltani niin keväisissä fiiliksissä että! Ajatukset ovat täysin jo kuivissa ja puhtaissa kaduissa, Marimekko-Conseissa, prätkäkaudessa, melkein hellepäivissä asti… Niin ja tietysti siinä elämäni ensimmäisessä täyspitkässä kesälomassa. Ahh!

Yksi pari keltaisia sandaaleita tänne, kiitos.

Kevään ja kesän muoti tänä vuonna on ylipäänsä mielestäni aivan mielettömän inspiroivaa, epäilemättä kirkkaiden värien ansiosta. Kaupat ovat pullollaan räiskyvää keltaista, punaista, sinistä, vihreää, oranssia – you name it. Lisäksi näiden rinnalla on vielä mm. mintunvihreää, persikkaa ja syvän vaaleanpunaista, oikein kunnon karkkivärejä. Vaikka olenkin koittanut viedä vaatekaappini sisältöä värittömämpään (ja näin ollen helpommin yhdisteltävään) suuntaan, värien kirjo miellyttää silmää erittäin paljon.

Värien lisäksi olen alkanut viehättyä vaaleista sävyistä, mitä ei ole tapahtunut ehkä koskaan aikaisemmin. Esimerkiksi tuo yllä olevan kuvan stailaus on kerrassaan ihana, kesäistä ja kevyttä – ja vaaleaa. En kyllä tiedä miten mahtaisi vaaleus toimia oman kroppani peittona, olen nimittäin kalmankalpea kalkkuna läpi kesän enkä suinkaan kauniisti paahtunut kuten kuvan neito. Ei sillä, en edes tykkää lojua auringossa enkä oikein purkkirusketuksestakaan välitä, solariumiin en suostuisi menemään vaikka maksettaisiin. Joten kalkkuna it is.

Pastellivärit eivät edelleenkään kuulu suosikkeihini, mutta jokin tuossa possunpunaiset housut & tossut yhdistelmässä kiehtoo. Mintunvihreää voisin kyllä harkita, kokeiltiin erään kerran Mian kanssa Cubuksen minttujäätelöhousuja ja olihan ne aika herkut. Vähän ehkä sävy oli liian haalea, mutta jos sellainen sopiva minttu löytyisi oikeassa vaatekappaleessa niin saattaisin jopa harkita. Noin muuten tyydyn toistaiseksi ihastelemaan vahvoja värejä mainoksissa ja kauppojen rekeillä, ostan vain sellaista mikä kestää sitten muotikauden loputtuakin.

Siinä missä naisille on tarjolla herkullisia karkkikorkoja, miesten kengät ovat hillityissä mutta kauniissa väreissä. Kuvan sävyistä huolisin minkä tahansa omiin jalkoihini, merensiniset herrainkengät esimerkiksi olisivat enemmän kuin tervetulleet kevätgarderobiini. Kesä tule jo!

(Kuvat: Vagabond)

Harvoin jaksan selailla uuden sesongin mallistoja sen tarkemmin (tai ainakaan heti niiden ilmestyttyä), mitä nyt postiluukusta kolahtavan H&M-katalogin plärään läpi jos ehdin. Vagabond taitaa olla ainoa merkki, jonka malliston saatan selailla useampaankin kertaan – ja josta mahdollisesti jopa bloggaan. Vagabond inspiroi tänään syysuutuuksia mainostavalla viestillään niin paljon, että päätin ottaa asian aiheeksi myös täällä. Finally it’s time for autumn shoes!

Niin paljon kuin rakastankin mustia nahkaisia Ramona-solkinilkkureitani, kaipaisin välillä jotain vaihtelua. Sellaista voisi tarjota vaikkapa toffeenruskea Code (99e), jossa yhdistyy tuo erinomainen nilkkurimalli sekä herkullinen väri. Vähemmän on enemmän: Ramonan soljet kilkattavat ihanasti kävellessä, mutta kyllä vaan näyttää hyvältä tuollainen simppelimpikin versio! Stellan postaus ei ainakaan vähentänyt ruskeiden nilkkureiden houkutusta… Oh my.

Toinen haaveiluni kohde on herrainkengät tai jotkut sen tyyliset monot, kuten tämä lyhytvartinen Code (85e). Löytyy myös kauniin toffeenruskeana, mutta ehkä tällaiset olisi kuitenkin toimivammat perusmustana. Ja ruskean kanssahan on se probleema, että sävyn pitäisi sopia Mhannin veskani kanssa yhteen. K-serkku oli löytänyt täydelliset herrainkengät kirppikseltä, käyttämättömät (tai ainakin hyvin vähän käytetyt) ja todella edullisesti – kelpais tännekin!

Sivuhuomautuksena: ärsyttääkö ketään muuta nuo Vagabondin samat nimet täysin eri malleilla?!

Keväällä hankkimani Dee-nilkkurit (109e) ovat selkeästi ajankohtaiset myös syksyllä: nyt niitä saa vähän joka värissä ja laadussa. Pieniä eroja yksityiskohdissa uusissa on verrattuna kevään malliin, mutta kyllä ne sisaruksiksi tunnistaa. Hintaakin näköjään ovat nostaneet parilla kympillä, ei todellakaan harmita että ostin omani jo keväällä.

Miten olisi Ramona (149e) pitkällä varrella? Ilman niitä heliseviä solkia tosin. Mikäli talvisäilössä ei odottaisi rakkaat prätkäbuutsit, Ramona pitkänä voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto. Saa niin nahkaisena kuin mokkaisena versiona.

Olisikohan tässä se kaipaamani lyhytvartinen bikermono? Vanha tuttu Cathy (129e) on kokenut pienen kasvojenkohotuksen eikä ollenkaan huonoon suuntaan. Päivitetty malli näyttää jotenkin rempseämmältä kuin vanha jäykempi versio (119e, kuva alla). Apua, tätä kuvaa mun ei olisi pitänyt nähdä..!

Yhteenveto syksyn kengistä Vagabondin tyyliin: nahkaa, mustan lisäksi ruskean eri sävyjä ja naisillekin vähän jotain maskuliinisempaa. Ei yhtään hullumpaa, tycker jag. Kiiltonahkaa näytti olevan myös useammassakin popossa, joskaan siitä en henkilökohtaisesti ole kovin innostunut. Ainoa miinuspuoli on se, ettei meidän eteiseen mahdu ehkä enää yhtään kenkäparia lisää. (Haluisko joku ostaa multa kenkiä?? Suunnilleen kokoa 38-39, tarjolla olisi ainakin nilkkuria ja saapikasta sekä nahkaisena että tekonahkaisena.)

(Kuvat: Vagabond)

Reino & The Rhinos – Tähän tyyliin [2008]

Alkukeväästä haikailin korollisten perusnilkkureiden perään, mutta oikeanlaisia ei vain tuntunut löytyvän. Mielessäni pyöri vain ja ainoastaan se yksi pari, jota olin jo monesti katsellut. Vaan sattuipa sitten viime viikolla niin, että eksyin Vagabondin sivuille ja huomasin, että verkkokaupassa saa parhaillaan tilaukset ilman postikuluja. Klik sinne, klik tänne, klik tuonne – ja kenkälaatikko oli matkalla luokseni.

Ja ne olivat juuri niin kauniit kuin muistinkin, elleivät jopa vähän kauniimmat! Olin tosiaan nähnyt kyseisiä nilkkureita tasan yhdessä kaupassa, sovittanutkin mutta inan jämptiä kokoa ja toista inan väljää kokoa. Tiesin siis, ettei voisi kovin pahasti osua harhaan, jos tilaan netistä sen koon siitä välistä.

Mallihan tosiaan on siis nimeltään Dee, ja tuon mustan värin lisäksi toinen vaihtoehto olisi ollut sellainen myyränruskea. Halusin kuitenkin ehdottomasti mustat nilkkurit, joten valintani oli selvä ja se piti. Materiaali on nahkaa ja se on tuollaista mokkamaista, samettista ja sileää. Korko ei ole montaa senttiä, mutta just sen verran että olo on ryhdikkäämpi ja silti pystyn kävelemään ongelmitta. Mulla oli nuo jalassa tänään töissä ja illalla vielä pikapyörähdyksellä Myllyssä, nyt ehkä vähän tuntuu jaloissa että on kävellyt muilla kuin tasapohjaisilla popoilla. Toisaalta olen viimeisen puolentoista vuoden aikana käyttänyt korkoja äärimmäisen vähän, joten enimmäkseen jalkojen väsyminen johtuu varmastikin tottumattomuudesta.

Deet pääsivät ulos vielä samana iltana, kun käytiin eilen illalla puoliskon kanssa leffassa katsomassa Fast & Furious 5 (perus-Hurjapäät-meininkiä, välillä vähän överiäkin; paluu ajatuksissa myöhäisteiniaikaan aka ensimmäisiin vuosiin kahdenkympin rajapyykin ylityttyä). Farkkujen kanssa nilkkurit eivät toimineet ihan niin hyvin, mutta eilisessä asussa sukkisten kaverina tykkäsin popoista osana kokonaisuutta just eikä melkein. Ne saavat mun siron 39 koon räpylän näyttämään pienemmältä kuin yleensä, mikä ei ole lainkaan hullumpi juttu. Ja oikean mittaisella lahkeella toimii varmasti paremmin myös farkkujen kanssa, ehkä jopa niin että lahje olisi kevyesti varren päällä. Kokeilut jatkuvat.

Päivä 19 – Kaduttaa

No ei ainakaan nuo edellä ihkutetut kengät! :)

Ei vaan, en mä tiedä kadunko varsinaisesti mitään. Toki on asioita, joita näin jälkikäteen toivon että olisin tehnyt toisin, mutta mennyt on mennyttä. Sitä paitsi, kaikki ne tapahtumat ja kokemukset ovat tehneet musta sen ihmisen joka olen nyt. On ollut paljon hyviä päiviä, monta niitä huonompia päiviä, useita mitäänsanomattomia päiviäkin – mitään en kuitenkaan vaihtaisi pois.

Tämä viikko on ollut niin työntäyteinen etten ole oikein muuta ehtinyt edes tehdä, joten jatketaan vielä yhden postauksen verran kevätjuttuja. Bongasin Vagabondin fb-sivulta mainoskuvia tämän vuoden kevät/kesä-malliston kengistä ja huokailin ihastuksesta. Kuvissa on jotenkin niin ihanan huoleton tunnelma! Nyt kun talvi alkaa selkeästi olla jäänyt taakse (aamuista lumisadetta ei oteta huomioon) niin tässähän melkein jo alkaa odottaa kesää. Ei sillä etteikö kevätkin olisi kaunista aikaa, mutta kyllä mulle teepaitakelitkin kelpais vaikka heti.

Selaillessani sitten Vagabondin nettikauppaa huomioni ei kuitenkaan kiinnittynyt mihinkään varpaat paljastaviin kesäpopoihin, vaan alkukeväisempiin Dee-nilkkureihin. Ensimmäinen mielikuva on Pistolit, mikä ei sinänsä liene mikään ihme – sen verran tehokkaasti ovat edullisemmat kenkävalmistajat inspiroituneet tuosta Acnen hypetetystä mallista. Itse en raaski laittaa melkein neljää sataa euroa kenkiin, olivat ne kuinka parhaat tahansa. Nykyään sentään voin jo pulittaa jalkineista satasen tai joskus vähän ylikin, sillä hinnallakin tosin olen jo pohtinut hankintaa jokaiselta mahdolliselta kantilta katsottuna.

The perfect pair with denim! Detailing on back adds stylish flair to these mid-boots with chunky heels.

Oi että, voin hyvin kuvitella Deet yhdistettynä sinisiin farkkuihin! ♥ Olen muutenkin nyt innostunut farkuista (ja ylipäätään housuista), osittain varmasti siksi että männävuosien leggingsien ja hame/sukkahousut-kombon suosiminen on havahduttanut mut siihen, että kiloja on hiipinyt lisää ympäri kroppaa. Toki vaaka kertoo samaa tarinaa, mutta kun en ole vaa’alle niin usein astunut niin en ole sisäistänyt muutosta ajoissa. Elintapojen remontointi toivottavasti auttaa paitsi olon paranemiseen, myös siihen että vielä jonain päivänä mahdun taas vanhoihin lempifarkkuihini.

Kävin tänään kaupungilla ja Nilsonilla sattui jopa olemaan näitä popoja, tietysti koossa 38 ja 40 eikä just sitä mun kaipaamaa kolmeysiä. Deet tuntuivat vähän samanlaisilta kuin Muscatit, mutta näyttivät tietysti jalassa täysin erilaiselta. Laitoin tänään tarkoituksella Muscatit kun lähdin kaupunkiin ja yllättäen mun jalat eivät vaikuttaneet yhtään rasittuneilta koroilla kävelystä. Ehkä voisinkin hankkia myös korolliset matalavartiset nilkkurit, noin matalaa korkoa kun selvästikin pystyn silloin tällöin käyttämään.

(Kuvat: Vagabond)