Ajastaika

Meinasin aloittaa, että taas on sunnuntai – ja ohikiitävän hetken kauhistuin miten hemmetin nopeasti viikot nykyään meneekään! Kunnes sitten onneksi hiffasin, että eihän tänään olekaan mikään sunnuntai vaan tiistai. Huhhuh, melkein jo pelästyin.

Meillä oli hurjin vappuaatto koskaan. Töiden jälkeen käväisin tsekkaamassa kaverin uuden kämpän, ja fillaroituani kotiin olin sen verran naatti että kaipasin pientä lepohetkeä. Seitsemän maissa havahduin murun kyljestä meikit poskilla, kuinkas muutenkaan. Illalla tehtiin vielä kävelylenkki lähiympäristössä ja lopuksi haettiin Rosso Expressin pitsat kotiin mussutettavaksi (jaksoin syödä puolet jopa). Hurrrrrjaa!

Tänään painelimme salille kun Elixia kymmeneltä aukesi, aika rauhassa sai treenata ainakin siinä alkuun. Kotiin tultuamme uunissa paistui nopsaan pellilliset patonkeja ja croisantteja, minkä jälkeen suuntasimme Mian ja Aleksin kanssa piknik-tarpeet mukana kohti Vartiovuorea. Olipas vaan loistoeväät: leipien lisäksi vähän juustoja, viikunahilloa, lohisalaattia, viinirypäleitä, vesimelonia… Maistui!

Jaoimme puoliskon kanssa puolivuotispäivän (3,5 v seurustelua takana) kunniaksi pullon kuohuvaa, jonka olin bongannut uusimman Koti ja keittiö -lehden suosituksista. Espanjalainen Blossom Brut on Alkon kuvauksen mukaan erittäin kuiva, keskihapokas, hedelmäinen, kevyen sitruksinen, hennon yrttinen minkä itse ainakin allekirjoitan. Olen enemmän makeiden kuohuviinien ystävä, mutta tykkäsin tästä kyllä ja voisin ostaa uudestaankin.

Ketturepussa oli kiinni pari töistä vappuaattona mukaan nappaamaani merirosvoilmapalloa. Paljon ne kestivät mutta aurinkoisella mäellä tuli loppu, ensin poksahti punainen ja hetkeä myöhemmin tuo musta. Olihan siinä piknikoidessa tosiaan vähän lämmin.

Sen verran lämmin ainakin, että huivi sai siirtyä kaulalta päähän turbaaniksi.

“No niin, ylös sieltä, nyt mennään!”

Vartiovuorelta siirryimme mahat täynnä kaupungille. Ensin käväistiin Aurassa, jossa oli aivan ihanat puiset pöydät ja muutenkin yllättävän kiva sisustus. Taas näkee miten kartalla olen aina eri juottoloista ja kuppiloista… Aurasta jatkoimme torille, jossa mahaan mahtui vielä jätskit + vähän hattaraakin. Mitään muuta kiinnostavaa siellä ei sitten ollutkaan, samaa krääsää ja vaatetta mitä joka vuosi ja metrilakujenkin hinta alkaa jo kauhistuttaa.

Kotiin päästyäni pyörin tovin ulkona kamera seuranani ja nautin vappuauringosta. Note to self: muista lakata varpaankynnet. Kyllä se vaan on nyt kuulkaas kevät täydessä vauhdissa! ♥

Ps. Jos nynnyvappu ei iskenyt, voi ajankulukseen lukaista bloggaukset aiemmilta vapuilta: 2011, 2010, 2009 ja 2008. Vaikka noiden perusteella kyllä olen selkeästi hyvin rauhallinen vapunviettäjä…

Kävin siskon kanssa eilen ihmettelemässä vapputorilla. Ei mitään kovin ihmeellistä, perhanan kylmä tuuli kylläkin. Okei pakko myöntää, että vieri vieressä olevat Englanti-aiheiset kojut hieman hämmästyttivät. Milloin noin selkeä brittifanitus on rantautunut tänne pohjolaan? The royal weddingin siivellä? Toffeekoju näytti kieltämättä herkulliselta, mutta jättimäiset möhkäleet kolmenkympin kilohinnallaan olivat vähän liikaa.

Jos olisin hankkinut vappupallon, se olisi ehdottomasti ollut possu. Miksei possupalloja ollut mun lapsuudessa, mitä??! Toisaalta muistan kyllä rakastaneeni niin pyöreää Pieni Merenneito -palloa kuin sydämenmuotoista Hessu & kumppanit -palloakin. Muita en sitten muistakaan. Olisin toki voinut ostaa itselleni possun vappukaveriksi, mutta suunnilleen joka toisella vastaantulevalla penskalla oli sellainen. Pöh, en haluu olla kuten muut.

Kierreltiin hetki torilla ja todettiin, että on liian kylmä (tai meillä liian vähän vaatetta päällä) ja otettiin suunnaksi Red Hot Chilis. Taas. Ajateltiin napata vähän pientä purtavaa, toisin sanoen Chilis’ Platter puoliksi. Ei ollutkaan ihan niin helppo nakki – tarjotin näytti kooltaan jaksettavalta mutta syömisen aikana alkoi tuntua, että joku lisäsi koko ajan siihen ristikkoperunoita ja Cajun Friend Chicken Stripeseja ja friteerattuja sipulirenkaita) ja…

Platter sisälsi edellä mainittujen lisäksi mozzarellatikkuja, jalapenopoppersseja sekä raputorpedoja. Uskalsin maistaa vähän rapua (mulla on keskivaikea rapukammo), mutta ei vakuuttanut ja luovutin suosiolla osani siskolle. Onneksi mukana oli tuorettakin: porkkanaa, kurkkua, salaattia, vesimelonia. Dippejä oli kolmea erilaista plus ketsuppia lisäksi – oma suosikkini oli ehdottomasti aurajuusto.

Kun ruoka astui kuvioihin, myös äijelini suvaitsi saapua paikalle. Hyvä niin, koska miehelle saa aina syötettyä loput mitä ei itse jaksa. ;) Yritti se vähän laittaa vastaan aurajuustoburgerinsa jälkeen, mutta vastarinta murtui ja herra napsi kitaansa ne mitä meiltä naisväeltä jäi. Ei se onneksi montaa palaa ollut.

Että sellainen vappu se vappu vuonna kakstuhattaykstoista.

Päivä 12 – Käsilaukussani

Termi käsilaukku ei nyt aivan toteudu tässä, sillä työpäivisin mulla on useimmiten käytössä reppu – se on niin paljon kätevämpi fillaroidessa. Tosin tänään olin piiiitkästä aikaa autolla, mutta en vaan aksanut vaihtaa tavaroita mihinkään toiseen veskaan. Reppu on vähän uuden duunin alkamisen jälkeen ostettu Fjällravenin musta juhla-Kånken, jollaisen hankkimista olin muutenkin jo pohtinut. Tarpeeseen tuli siis.

Tänään reppuni oli imaissut sisäänsä seuraavaa:

• Järkkäri, jota normaalisti en kanna töissä mukana mutta tänään piti ottaa varmuudeksi jos olisikin tarvinnut syöksyä suoraan töistä pienelle kuvauskeikalle. Kiitos siskolle, joka hoiti sen mun puolesta!
• Lompakko mallia mohlo
• Hiusharja, matkakokoinen Tigin hiuslakka, pieni Lumenen käsirasva
• Puhelin (vanha luuri käytössä kun uusi on vielä huollossa)
• Pari Viikate-levyä (toin autosta sisälle)
• Läjä avaimia
• Aurinkolasien suojapussi ja linssinpuhdistusliina
• Nenäliinoja pakkipussissa (eivät näin sotke koko taskua nenäliinanöyhtään)
• Ikivanha H&M:n pääkallokuosinen meikkipussukka
• Raidallinen muovipussi eväille

Normaalisti mulla ei ihan näin paljon ole tavaraa työpäivisin mukana, mutta tällä lailla tänään. Olen monesti ajatellut, että voisin tehdä postauksen laukkuni sisällöstä – musta on aina mielenkiintoista nähdä mitä ihmiset kantavat mukanaan – joten tässähän se tuli kätevästi haastetehtävän puitteissa.

Lykke Li – Wounded Rhymes [2011]

Aloitetaan haasteen 11. päivällä, joka itse asiassa piti olla jo eilen mutta en sitten ehtinytkään julkaista tätä. Päivittäin bloggaaminen on välillä vähän hankalaa, mutta eipä kai tuolla nyt niin väliä.

Päivä 11 – Sisarukseni

Mulla on yksi sisarus, neljä vuotta nuorempi pikkusisko Feline, joka esiintyy täällä blogissakin hyvin usein. Kirjoitin siskosta jo aiemmin ystävä-haastetehtävässä eikä mulla kauheasti ole siihen lisättävää. Mulle sisko on paitsi sisko myös ystävä, eilen oltiin yhdessä kaupungilla pyörimässä ja nyt se tuossa sohvalla katsoo Pasilaa. Ja kummankin kaverit on toisenkin kavereita – tuplasti tuttuja siis.

Lyhyesti: mun sisko on paras enkä vaihtaisi sitä kehenkään. ♥

Vappukuohuvaa eilen, oma pulloni oli lainattu O:lta kuvaa varten (ja saatoin mä vähän maistaakin).

Vappuaatto ’11

Tähän samaan yhteyteen on hyvä lätkäistä muutama kuva eiliseltä. Vappu ei ole mulle varsinaisesti mikään erikoinen juhlimisen aihe, yleensä vain ärsyttää tuollaiset pakolliset pämppäysjuhlat. Positiivinen puoli vapussa tosin on se, että silloin usein törmää yhteen jos toiseenkin tuttuun kaupungilla. Vappuaaton aloitin eilen aamupalalla, joka yhdisti viikon takaisen pääsiäisen ja tämän viikonlopun vapun: mämmiä ja simaa.

Ostin ekaa kertaa moneen vuoteen mämmiä, josta muistin aiemmin pitäneeni mutta jota ei vain ollut tullut ostettua. Hyvää se oli edelleen, täytyy ehkä ostaa ensi vuonnakin tuokkonen. Siitä loistava herkku kyllä, ettei kanssa-asujaa kiinnosta siihen koskea ja näin ollen paketti ei tyhjenny itsekseen jääkaapissa. ;) Oma valintani mämmin kaveriksi on sokeri ja ykkösmaito, parhaalta mömmö maistuu ehdottomasti Siirtolapuutarha-kupista. Matalat ja laakeat kupit sopivat jälkiruokatarkoitukseen ehkä jopa paremmin kuin esimerkiksi teen juontiin.

Iltapäivällä lähdettiin käymään Myllyssä, jossa kaupoissa kiertelyn ohessa nautittiin pienimuotoinen lounas (ts. kahvit ja vähän jotain lisuketta) Coffee Housessa. Kyseisen kahvilan täysjyväsämpylät eivät kyllä koskaan petä, suosittelen lämpimästi. Vuohenjuustoa, nams!

Alkuillasta hengailtiin meillä, Feline oli siis Turussa ja paikalle eksyi randomisti myös eräs kaveri maalta. Korkattiin pullo kuohuvaa, jonka olin valinnut perhosetiketin perusteella ja joka osoittautui yllättävän hyväksi. Illalla kaveri lähti keikalle ja mä liityin jo aiemmin meiltä lähteneen Felinen seuraan. Istuskeltiin hetki Puolalanpuistossa ja jatkettiin sitten Chilisiin, jossa yksi kaveri oli töissä. Siellä sattui olemaan sitten useampikin tuttu naama männävuosilta, joiden seuraan jämähdin koko illaksi. Eipä siinä mitään, hauska nähdä tyyppejä ja vaihtaa kuulumisia!

Siedettävästä puolipilvisestä säästä huolimatta päätettiin skipata vappupiknik tänä vuonna ja sen sijaan ollaan vaan lojuttu meillä. Kohta olisi tarkoitus lähteä käymään vapputorilla, ja illalla ollaan puoliskon kanssa menossa käyttämään joululahjaleffaliput uusimaan Vares-leffaan. Mikäs tässä ollessa siis.

Tykkään lueskella erilaisia 100 faktaa -kirjoituksia, joita viime aikoina on tullut useammassakin blogissa vastaan. Tarkoitukseni oli jo aiemmin tehdä oma postaukseni kyseisestä aiheesta, mutta päivien kadottua johonkin olen nyt hieman jälkijunassa asian kanssa. En tiedä kiinnostaako tämä ketään, mutta ainakin itsestä on hauska lukea myöhemmin mitä onkaan tietyssä kohtaa elämässään tällaisiin vastannut. Kuvituksena sekalaista sisältöä kameroiden muistikorteilta vappuviikonlopulta.

1. Oikea nimeni on Johanna; Jose on erään kaverini antama lempinimi, jolla mua kutsutaan toisinaan myös elävässä elämässä.
2. Vietän syntymäpäivääni 15. kesäkuuta.
3. Silmäni ovat siniharmaavihreät ja joukossa on ihan vähän ruskeaakin. Joku optikko tms. joskus ihmetteli, miten niissä voi olla niin montaa väriä.
4. Todellinen hiustenvärini on perussuomalainen maantienharmaa.
5. Mulla on pienimuotoinen kriisi hiusteni suhteen, kun en tiedä mitä niille pitäisi tehdä. Tällä hetkellä kuontalo on malliltaan hyvin epämääräinen ja väriltään punaruskea parin sentin juurikasvulla. Kolmen viikon päästä on tiedossa häät, sitä ennen on pakko keksiä joku pelastus!
6. Käyn aina samalla kampaajalla, joka on äidin tuttu ja joka on leikannut meidän perheen naisten hiukset ties miten kauan. On helpottavaa istahtaa kampaajan tuoliin ja tietää, että hiuksille tehdään juuri kuten toivon.
7. Olen höpöttäjätyyppiä, joten tuttu kampaaja on siitäkin hyvä vaihtoehto, että se osallistuu keskusteluun eikä mun tarvitse tönöttää tuppisuuna koko käsittelyn ajan.

8. Huomenna sentään pääsen kosmetologille, edellinen kerta oli muistaakseni ennen siskon ylioppilasjuhlia. Keväällä 2007 siis, onhan siitä jo pari vuotta. Ups.
9. Myös kasvo- ja jalkahoidot uskon tuttujen kosmetologien käsiin, kun ne aina kyselevät kuulumisia ja muuta.
10. Mulla ei ole koskaan ollut hyvä iho, vaan pientä näppylää ja epätasaisuutta on edelleen. Meikkiä en käytä läheskään päivittäin, joten olisiko vika sitten puhdistustuotteissa tai rasvoissa tai – mitä todennäköisimmin – ruokavaliossa.
11. Olen todellinen sokerihiiri, esimerkiksi karkkia voisin mässätä pussillisen joka päivä.
12. Jotenkin kummasti kyllä pystyn joka vuosi olemaan 50 päivää karkkilakossa ennen joulua, muussa kohtaa vuotta lakkoilu ei vain onnistu.
13. Suklaasta en niinkään välitä, mieluiten mussutan joko lakritsia tai värikkäitä esanssimässyjä.
14. Mun on pakko aina testata kaikkia uutuuskarkkeja, kun törmään sellaisiin kaupassa. Kevät on uutuusherkkujen parasta (tai pahinta) aikaa.

Äipän tekemä sima tuli vauhdilla ulos pullosta.

15. Tänä keväänä ei ole tullut vastaan mitään übermahtavaa makeisuutuutta, kuten kesäsuklaa vuosi sitten.
16. Uutuustestailu pätee myös limsojen suhteen, joskaan limppariosastolla vierailen huomattavasti karkkiosastoa harvemmin.
17. Silloin tällöin ostan saunasiiderin viikonlopuksi, siinäkin pyrin yleensä valitsemaan sellaista mitä en vielä ole maistanut.
18. Inhoan Spritea. Muita vastaavia (7up yms.) juon kyllä toisinaan, mutta Spritea en missään tilanteessa.
19. Paras limsa on kylmä Coca Cola light, johon aina välillä addiktoidun ja sitten taas pyristelen irti. Harmi kun sitruunaversiota ei ole enää myynnissä, se oli vielä tavislaittikolaakin herkumpaa.
20. Rakastan Aura-sinihomejuustoa sekä Castello-valkohomejuuston kevytversiota.
21. Join tänä vappuna pitkästä aikaa simaa, kotitekoinen on vaan niin parasta! Onneksi meillän on vieläkin puolitoista pulloa jääkaapissa odottamassa.

Kulta vietti iltapäivän hitsaten jotain systeemiä johonkin maatalouskoneeseen.

22. En juo kahvia enkä edes tykkää sen tuoksusta. Joskus pentuna kyllä join “kahvia” (= kupin pohja peittoon kahvilla ja loput maitoa), mutta sittemmin olen hylännyt litkun kokonaan.
23. Ainoat muodot, jossa kahvia siedän, ovat capuccinojäätelö ja hajuaistin tasapainottavat kahvipavut tavaratalojen hajuvesiosastolla.
24. Kahvin sijaan lipitän teetä, mieluiten vihreää sellaista. Myös jouluteet ovat lähes poikkeuksetta ihania.
25. Pyrin pesemään hiukseni kerran viikossa syväpuhdistavalla shampoolla. Tällä hetkellä käytössä on BC Bonacuren versio, josta olen kovasti tykännyt.
26. Tilasin viime kesänä eBaysta Tigin Dry Secret -kuivashampoon, joka kuitenkin tyhjeni itsestään parin käyttökerran jälkeen. Onneksi sain myyjältä uuden pullon veloituksetta! Vajaan vuoden käyttökokemuksen jälkeen tuote ei kylläkään ole vakuuttanut mua enkä siis ostaisi sitä enää uudestaan.
27. Seuraavaksi ajattelin kokeilla 4R:n kuivashampoota, josta olen kuullut paljon kehuja. Halvempikin se on, vajaan kympin pullon viitsii ostaa ihan kotimaan kamaralta.
28. Mun ei siis tarvitse turvautua kuivashampooseen kovinkaan usein, kuten melkein vuoden kestäneestä Tigi-pullosta voi päätellä. Otsatukan ajoittaiseen klähmäisyyteen se on kyllä oivallinen tuote.

Miska pyöri pihapiirissä, kun mekin oltiin sunnuntai-iltana ulkosalla.

29. Posti toi eilen vihdoinkin uuden minipullon hajonneen OPI:n sinihileisen kynsilakan tilalle. Kynteni olivat sopivasti ilman lakkaa, joten Absolutely Alice pääsi koristamaan kynsiäni. Yllättävän huonosti se vaikuttaa pysyvän, en ole paljon muuta tehnyt kuin istunut koneella ja siivonnut, mutta nyt on jo neljästä kynnestä lähtenyt kärjestä selkeä pala lakkaa pois.
30. En ole tainnut koskaan saada käytettyä kynsilakkaa täysin loppuun, aina se joko jämähtää vanhuuttaan tai sitten sitä ei yksinkertaisesti saa enää ulos pullosta sudin ollessa liian lyhyt.
31. Seuraavaksi aion hankkia Ostolakossa-blogissa hehkutetun OPI:n Nail Envyn, jonka toivon tekevän kynsistäni vahvemmat ja vähemmän liuskoittuvat. Olen käyttänyt Mavalan vastaavaa tuotetta, mutta havaittavissa ei ole ollut minkäänlaista parannusta.
32. Armeija-aikana meikittömyys ei ollut ongelma eikä mikään, mutta kynsien lakkaamattomuuteen kesti hetken tottua.
33. Mulla on toisinaan kova ikävä inttiin ja erityisesti ikävöin kaikkia niitä mahtavia ihmisiä, jotka olivat siellä mun kanssa.
34. Olisin jo ihan valmis kertaamaan, kertauskutsua odotellen.
35. Ei musta kuitenkaan olisi sotilasuralle ollut, vaikka armeijatouhuista pidänkin.

Ensimmäinen osa oli siinä, jatkoa seuraa kunhan ehdin miettiä lisää noita. Kyllähän nuo ekat 35 kohtaa suht helposti tulivat, silti meni varmaan tunti kirjoittaessa. Nyt täytyy siirtyä tekemään vaihteeksi jotain järkevää, on se niin tylsä kun ei tällaisista kivoista jutuista kukaan tahdo maksaa. Ei vaan, pidän mieluummin harrastuksen harrastuksena ja työt ovat sitten erikseen.

51koodia – Nimetty [2004]